Turun tauti

Turun taudiksi kutsutaan hillitöntä vanhojen rakennusten ja kortteleiden purkuvimmaa kaupungeissa. Tämä sairaus tuli erityisen tunnetuksi 1970- ja 1980-luvuilla maamme entisessä pääkaupungissa, Aurajoen rantamilla. Lähes kaikki vanhat arvotalot onnistuttiin hävittämään uusien, liiketaloudellisten periaatteiden mukaan rakennettujen kauppojen ja hotellien tieltä.

Onneksi Luostarinmäen Käsityöläismuseo oli onnistuttu perustamaan jo paljon aikaisemmin ja täten tämä osin jo 1700-luvulta peräisin olevan miljöö on säilynyt meidän kaikkien iloksi. Hetken aikaa 1900-luvun alussa näytti tosin siltä, että tämä "Hökkelien Turku" joutuisi jyrän alle "kapitalistien maahuijausten takia". Asiasta kirjoitti mukavan ja lämpimän artikkelin "Kyläkirjaston Kuvalehti" lokakuun ensimmäisenä päivänä 1906. Tuo reilun sadan vuoden takaista arvomaailmaa kuvaileva teksti onkin syytä kopioida tähän kokonaisuudessaan arvokkaiden, edellä mainitussa lehdessä olleiden kuvien kera. Kuvista kaksi alimmaista on Luostarinmäeltä, kun taas ylin hökkeli löytyi aikanaan Puolalanmäeltä.

"Hökkelien Turusta"

Nähdessämme noita kaikessa köyhyydessään niin viihdykkäitä ja kauniita kulttuurkuvia Hökkelien Turusta, valtaa mielemme omituinen tunnelma. Me vihaamme sitä kylmää ja kankeaa rakennushenkeä, joka käy hellittämätöntä sotaa vähäväkisten hauskoja kaupunginosia vastaan johtaakseen sinne kolkot suorat katunsa synkkine kivikasarmeineen.

Ikäväksemme täytyy meidän vastata, ettei ole paljoakaan toivoa sellaisesta asunto-olojen parantamisesta. Niin Turussa kuin muissakin suuremmissa kaupungeissa on kapitalistinen maahuijaus tehnyt meidän asunnoistamme ja kotiemme valosta ja hauskuudesta kauppatavaran. Rahavalta on iskenyt kyntensä vähäväkisten kaupunginosiin ja kaupunkien hallinnot ovat liian heikkoja ja arkoja suunnatakseen asuntopolitiikkaa toisille, terveemmille suunnille.

Ja meistä tuntuu naurettavalta se taidehenki, joka tahtoo repiä pois vanhat hauskat asunnot rakentaakseen sijaan samantapaisia, vaikka tietysti paljon parempia ja paljon kalliimpia asuntoja. Me tiedämme, että noissa meidän silmissämme niin herttaisissa hökkelikuvissa todellisuudessa on paljonkin kurjuutta, vilua ja tautia. Mutta me kysymme kuitenkin, eikö kurjuutta, vilua ja tautia voisi parantaa hävittämättä vanhain hökkelimäkien luonnetta ja uhraamatta kaikkea saaliinhimoisten kivikasarmeille?


Niinpä ovat nämäkin kuvamme vain kuvia katoavasta Turusta, Luostarinmäen ja Puolalanmäen jo kadonneesta tai katoavasta hupaisuudesta ja herttaisuudesta.

Kommentit

Suositut tekstit