Väärän rahan jäljillä

Alkuvuodesta 1889 Helsingissä löydettiin usealta henkilöltä väärennettyjä rahoja. Poliisin tutkimusten perusteella leivättömän pöydän eteen joutuivat muurari Erik Konstantin Nikander, entinen tarkk'ampuja Reinhold Korhonen, muurari Anders Åkerman, entinen tarkk'ampuja Gustaf Sundström, työmies Klaes Henrik Lindholm ja naimaton nainen Hilma Charlotta Wahlroos. Tuohon aikaan oikeudesssa kutsuttiin virkavallan edustajaa ilmiantajaksi ja tässä roolissa raastuvanoikeuden istunnossa oli paikalla etsiväkonstaapeli Mandelin. Virallisena syyttäjänä istui viskaali Albrecht.

Kun syytetyt tuotiin oikeuden eteen, todettiin heistä seuraavaa;

Nikander tunnusti suoraan rikoksensa. Hän kertoi saaneensa tammikuussa Sundströmiltä Sörnäisissä sijainneen Kaukosen huvilan edustalla kahdeksan kappaletta vääriä markkoja. Ne hän oli erään jo edesmenneen toverinsa, Frimanin, kanssa kaupitellut eri puoteihin heittäen samalla muutaman pois. Maaliskuussa Nikander sanoi tavanneensa Kauppatorilla tarkk'ampuja Salmenin, jolta sai 15 väärää kolikkoa lisää. Niistä hän oli antanut viisi kappaletta Åkermanille ja Korhoselle sekä kaksi Wahlroosille. Pari kolikkoa Nikander sanoi vieneensä eri puoteihin ja yhden viskanneensa pois. Samalla hän oli huomannut eräällä Frimanilla olleen samanlaisia tinarahoja.

Kun sitten Korhonen astui esiin, myönsi hän saaneensa Nikanderilta viisi kolikkoa. Näistä hän oli myynyt kolme, heittänyt yhden pois ja antanut jäljelle jääneen poliisille. Kun Korhoselta tiedusteltiin tämän asunnosta löytyneestä lyijymöhkäleestä ja kahdesta viilasta, tunnusti hän ne omakseen kieltäen tehneensä niillä vääriä rahoja.

Åkermanin myönsi ainoastaan olleensa Nikanderin ja Korhosen seurassa. Hän ei omien sanojensa mukaan tiennyt yhtään mitään puheena olleista rahoista tai niiden valmistuksesta.

Sundström sanoi puolestaan ettei ollut antanut Nikanderilla vääriä rahoja tammikuussa. Hän väitti olleensa töissä Tampereella tuohon aikaan, joten rahojen jakaminen ei olisi ollut edes mahdollista. Sundström ei ollut tavannut Nikanderia tämän ollessa vielä vapaalla jalalla. Hän ei myöskään ollut koskaan ollut Kaukosen huvilalla eikä nähnyt vääriä rahoja missään.

Lindholm oli yhtä tietämätön. Hän kertoi asuneensa yhdessä em. Frimanin kanssa, mutta ei ollut huomannut tällä vääriä kolikoita. Sundström ja Nikander olivat Lindholmin kertomuksen mukaan tavanneet vasta Maarianpäivän jälkeen.

Kun Nikanderilta tivattiin samasta asiasta uudelleen, hän vakuutti kiven kovaan saaneensa rahat tammikuussa.

Neiti Wahlroos kertoi Nikanderin antaneen kaksi väärää markkaa yhden aidon kaksimarkkasen tilalle. Wahlroos ei ollut huomannut niitä vääriksi ennen kuin yrittäessään tarjota niitä Uudenmaankadun varrella olleeseen kauppias Nikanderin puotiin. Sieltä hänet oli sitten kiikutettu suora päätä poliisiasemalle.

Peräti 25 todistajan kuulemisen jälkeen päätyi oikeus siihen lopputulokseen, että vääriä rahoja olivat kaupitelleet lähinnä Nikander, Korhonen ja Åkerman. Tapauksen käsittely jäi vielä kesken, sillä oikeus halusi kuulla kahta uutta syytettyä sekä hankkia uusia todistajia.

Pusulan kirkonkylän Anttilan talon muonatorpparin poikana syntynyt Erik Konstantin Nikander ei ollut ensimmäistä kertaa seppää kyydissä. Noin kahdeksan vuotta aikaisemmin, toukokuussa 1881 hänet oli tuomittu väärän rahan levittämisestä. Rangaistukseksi tuli yhden tunnin istuminen kaularaudassa yleisellä paikalla sekä kolme vuotta kuritushuonetta. Tämä nöyryyttävä kokemus ei siis ollut tarpeeksi ajurin renkinäkin työskenneelle Nikanderille. Hänen melkoisen myrskyisä elämänsä päättyi tammikuun puolivälissä vuonna 1897. Kuollessaan renki Erik Konstantin oli ainoastaan 38 vuoden ikäinen.

Kommentit

Suositut tekstit