Björn Pederinpoika

Björn Pederinpoika eli Björn Diekn (tai saksalaistyylisesti Deken) osti 1404 Porvoon seurakunnalta maata Porvoon pitäjän Jakarista 40:llä räävelin markalla. Ehkä hän jo silloin oli naimisissa Ingridinsä kanssa, jonka kotitila Tjusterbyssä sijaitsi lähistöllä.

Björnin puoliso Ingrid Ingentytär oli mielenkiintoisesta, mutta merkintöjen vähyydestä johtuen arvoituksellisesta suvusta. Pernajanlahden länsirannalle oli aikojen kuluessa muodostunut rivi sätereitä, aatelisten kotitiloja, joista Tjusterbyn Gammelby oli vanhin ja jonka Ingridin isä Inge Ingenpoika omisti 1300-luvun loppupuolella. Tiedot Inge Ingenpojasta ovat niukat ja hänen vaimostaan niitä ei ole lainkaan. Heillä oli kaksi poikaa ja kolme tytärtä - Inge, Arvid, Märta, Kristina ja Ingrid. 1550-luvulla kirjoitetun selvityksen sanamuodosta ”Gammelbyn Inge” (”Inge på Gambleby”) on päätelty, että Inge oli rälssisäätyyn kuuluva. Erään tiedon mukaan Ingellä olisi myös vaakuna, jonka aihe oli aseistettu käsivarsi (beväpnad arm). Mainittakoon vielä, että Ingridin sisko Kristina avioitui Jakob Olofinpojan kanssa - tämä oli Hornien sukua.

Björn oli mahdollisesti kotoisin Ruotsin Södermanlannin maakunnasta , koska hänen lapsillaan myöhemmin oli perintömaita siellä. Hän toimi Viipurin linnan asemiehistössä 1400-luvun alkupuoliskolla, joten hän oli ehkä tullut 1300-luvun loppupuolella tai hyvin aikaisin 1400-luvulla. Hyvä veikkaus voisi olla, että hän tuli unionikuningas Erik Pommerilaisen kanssa, kun kuningas 1403 kävi järjestelemässä asioita Viipurissa, tai Tord Rörikinpoika Bonden mukana, tämän tullessaan samanaikaisesti nimitetyksi linnan käskynhaltijaksi. Björn mainittiin myös Svartsjön kruununkartanon voutina hieman Tukholmasta länteen ja hän osti 1408 maata Södermanlannin Ösmon pitäjästä eräältä Klaus Prytziltä .

Björn oli raadin esimies tai ensimmäinen nimeltä mainittu pormestari Viipurissa 1422, 1430 (jolloin hän yhdessä raadin kanssa allekirjoitti kahden vehkalahtelaisen suosituskirjeen Rääveliin) ja 1431. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Björn olisi siirtynyt kauppiaaksi. Viipuri oli rajasijaintinsa vuoksi erityisasemassa ja Viipurin läänityshaltijat lienevät muitta mutkitta määränneet voutinsa pormestareiksi. Björnillä oli myös voudin virka linnassa ja hän osallistui käräjiin Pyhtäällä 1422. Björnin suku omisti talon Viipurissa Harmaaveljesten luostarin lähellä, mutta on epäselvää oliko se jo Björnin vai vasta myöhempien polvien hankkima.
Keskiaika oli myrskyisää aikaa, varsinkin Viipurin rajaläänissä. Viimeksi 1411 olivat novgorodilaiset hyökänneet Viipuriin, polttaneet osan kaupungista ja vieneet mukanaan monia sen asukkaista. Ei siis ihme, että Björnkin saattoi ajan hengen mukaisesti olla aika raju otteissaan.

Erään tiedon mukaan hän olisi ajanut vaimonsa veljet Inge Ingenpojan ja Arvid Ingenpojan sekä siskon Märta Ingentyttären pois heidän perinnöltään. Björn edusti 1430-luvulla myös vaimonsa suvun Gammelby-omistusta rajariidoissa eteläpuoleisia naapureita vastaan. Siinä ominaisuudessa hän olisi edustanut myös vaimon siskon Kristinan Isnäsin maita, mikä viittaisi siihen, että juuri siskot Ingrid ja Kristina olivat perinneet isä Ingen maat. Björn otti mahdollisesti sinä aikana kun hän oli Viipurin linnan voutina haltuunsa kaksi tilaa Koskenkylässä ja kolme tilaa Sarvilahdessa. Koskenkylän tilat, joen itäpuolella, olisi tullut Björnille, kun ”kaksi talonpoikaa leikillään tappelivat ja toinen tappoi toisen”, eikä pystynyt maksamaan siitä tuomittua sakkoa. Sarvilahden metsässä olisi eräs ”kaatumatautinen” (”bråtfellinge”) kuollut ja kun Sarvilahden kylän talonpojat eivät halunneet maksaa yhteistä sakkoa, niin Björn otti metsän haltuunsa. Björnin perilliset omistivat myös tiloja Lappnorin Strömsöllä ja Tjuvöllä, joiden hankinta-ajankohtaa ei tiedetä.

Ingridillä ja Björnillä oli ainakin kaksi lasta. Erengisle Björninpojasta tuli asemies ja Viipurin linnan käskynhaltija, Ingeborg Björnintytär oli kahdesti aviossa, hänen 1.pso. oli Jöns Jakobinpoika (Garp), 2. pso. Ulf Bengtinpoika (Färla).


jatkuu......

Kommentit

Suositut tekstit