Kunnanlääkäriturbulenssia Marttilassa

Marttilan kunnanlääkärin vakanssissa kävi melkoinen puhuri 1890-luvun alkupuolella. Iäkkäiden, kaikkien arvostamien tohtoreiden sijaan kuntalaisia palveli muutaman vuoden ajan joukko hyvin nuoria lääketieteen lisensiaatteja. Heistä ensimmäisenä Marttilaan saapui Henrik Ferdinand Boisman, Heinolassa vuonna 1864 syntynyt nuorukainen. Vaimonsa Alma Ahngerin hän oli hakenut Kontiolahdelta. Ennen Mäntsälän kylään saapumista pariskunta asui Sysmässä, missä myös heidän esikoisensa Anna Katariina Loviisa kastettiin 1892. Marttilassa syntyi perheen toinen lapsi Ingrid Elisabeth elokuussa 1893. Jo seuraavana vuonna Boisman lähti Somerolle. Hän kuoli Hyrynsalmella 1921 oltuaan siellä pari edellistä vuotta piirilääkärin virassa.

Tilalle Mäntsälässä sijainneeseen taloon tuli ahvenanmaalaisen Vårdön kunnassa 1865 syntynyt maakauppias Mats Matssonin poika Johannes Eliel. Hän oli edellisenä vuonna valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi, mutta kauaa Johannes Eliel ei Marttilassa viihtynyt. Jo 1895 hän siirtyi Sääksmäen pitäjään kunnanlääkäri. Seuraavan vuoden lopulla herra Mattsson (patronyymistä oli tullut tällä välin sukunimi) ryhtyi yksityislääkäriksi Turussa. Hän meni 1901 naimisiin virolaisen Ida Louise Schmidtin kanssa ja kuoli lopulta Helsingin Kulosaaressa 1916.
Turun Lehti 19.5.1896

Kolmas ja viimeinen näiden turbulenssisten vuosien lääkäreistä oli legendaksi muodostunut Väinö Grönholm. Vuonna 1868 Kiikalassa syntynyt rovastin poika oli mennyt hieman aikaisemmin naimisiin Karin Maria Stenströmin kanssa. Heidän esikoisensa, tytär Greta, oli syntynyt 1895 Helsingin kaupungissa, mistä perhe sitten seuraavana vuonna tuli Mäntsälän kylään.

Grönholmista tuli lopulta Helsingin yliopiston silmätautiopin professori yli 20 vuoden ajaksi. Hän erikoistui 1930-luvun alussa merkittävien silmäsairauksien hoitoon ja tutkimukseen. Väinö Grönholm oli luonteeltaan hyvin persoonallinen ja hän jätti jälkeensä lukuisia kaskuja. Otettakoon niistä tähän yksi;

Väinö Grönholmilla oli hyvin maalaileva ja rohkea esitystapa luennoillaan. Niinpä hän kerran demonstroi ympärillä oleville kandidaateille erästä (silmä)leikkausta. Potilas, jolla oli vain pieni, viaton pterygium-niminen kasvain silmässä, makasi pöydällä. Grönholm pesi käsiään selittäen samalla;

"Niin, tämä on sellainen kasvain, jossa on kolme osaa; pää, kaula ja ruumis. Ja leikkaus suoritetaan sillä tavalla, että otetaan päästä kiinni ja pannaan kurkusta poikki!"

Potilas, joka ei ollut kovin huumorintajuinen, rupesi silloin värisemään pyytäen "saisinko minä lasin kylmää vettä"!


Yksi anekdootti tähän loppuun Marttilan rippikirjasta. Sekä herra Mattsson että Grönholm on molemmat merkitty sotapalvelukseen kelpaamattomiksi. Sen sijaan Boisman luettiin palveluskelpoiseksi ja hänelle osui arpanumero 148. Nämä "arpajaiset" perustuivat keisarilliseen käskykirjeeseen vuodelta 1871. Sen mukaan asevelvollisuus oli voimassa myös Suomen Suuriruhtinasmaassa. Kaikkia ei kuitenkaan koulutettaisi, vaan venäläisen esimerkin pohjalta asevelvollisuus ratkesi arvalla. Täysi-ikäiset miehet joutuivat joko vakinaiseen väkeen kolmen vuoden koulutusajalla tai reserviin 90 päivän sotilaskoulutuksella. Mitä pienemmän numeron arvonnassa sai, sitä todennäköisempää oli joutuminen vakinaiseen palvelukseen. Boisman siis lienee päässyt vähemmällä eli kolmen kuukauden reissulla "armeijan harmaissa".

Kommentit

Suositut tekstit