Lisää siuntiolaista historiaa

Ollaksen talouskeskus 1931 / Suomen maatilat I osa
Jöran Jönsinpoika mainittiin Ollaksen isäntänä 1575 -1580. Hän lienee ollut edellä mainitun isännän Jöns Jakobinpojan poika. Jöranin aikana kerättiin ylimääräinen ns. vuoden 1571 hopeavero, jonka ansiosta tiedämme, että Jöranin irtaimiston arvo oli 53 mk 5 äyriä (keskiluku Siuntiossa oli 41 mk 88 äyriä). Irtaimisto muodostui seuraavista: 3 naulaa (n. 1,3 kg) kuparitavaraa, 1 hevonen, 1 härkä, 3 nautaa, 2 vuohta, 1 lammas ja 1 sika.

***

Lars Jöraninpoika oli Ollaksen seuraava isäntä 1581-1620 ja lautamies 1610-19. Lars lienee ollut edellisen isännän poika. Nyt tulee näkyviin ensimmäinen nainen Ollaksessa: Larsin vaimo oli Kirstin Olofintytär.  Vuonna 1585 kokivat Lempansin, Bäckin ja Förbyn kylien isännät katovuoden, kun "Jumalan kova rangaistus kävi heidän ylitse, niin että rakeet ja myrskyt vei ja söi heidän viljansa loppuun". Tästä heille myönnettiin verohelpotuksia. Mutta vielä seuraavanakin vuonna he valittivat kirkkoherran todistuksella, että "he eivät voineet kylvää peltojaan, vaan joutuvat käymään muiden ovilla kerjäämässä viljaa [jonka kaikki tietävät ja minä, heidän arvoton kirkkoherra, vakuutan tällä todistuksellani ja sinetilläni], jotta voisivat istuttaa peltojaan ja saivat niistä kolmanneksen viljeltyä". Tämän vuoksi saivat isännät lisää verohelpotuksia.

Vuonna 1588 kerrotaan, että Lempansin asukkaat jo jonkin aikaa sitten olivat lainanneet Lohjan Laakspohjan viljelijöille kuuden taalarin edestä niittymaata (Munksäng; Munkkaanmaa?) vastaan. Lempansin 1571 veroluettelon nimetöntä - kylän huonoiten toimeentulevaa tila - ei enää mainita 1592 jälkeen.  Vuonna 1620 kerrottiin, että Ollas oli ottanut sen viljelykseen 1617.

***

Ollaksen isäntänä 1624-56 oli Hans Larsinpoika, ilmeisesti edellisen isännän poika. Hansilla  oli kaksi vaimoa: ensimmäinen puoliso oli Karin Henrikintytär ja toinen Kirstin Henrikintytär. Lempansin asukkaat esiintyivät melko usein 1500-luvun sakkoluetteloissa ja vielä 1600-luvullakin. Esimerkiksi Hans Larsinpoika kunnostautui 1624 lyömällä nimismies Lars Falckia käsivarten, niin että se lamaantui sekä aiheuttaen lisäksi vielä kaksi avohaavaa ja kaksi mustelmaa. Sakko oli 38 markkaa. Muutama vuosikymmen aiemmin oli keskimääräisen siuntiolaisen talon irtaimiston arvo ollut 48 markkaa. Vaikka rahan arvo olisi sinä aikana hieman laskenut, oli sakko siis kuitenkin hyvin tuntuva.

Vuoden 1624 karja- ja viljelyluettelo kertoo, että Ollaksessa oli 1 hevonen ja 1 varsa, 2 härkää, 7 nautaa ja 1 sonni, 4 vuohta, 7 lammasta, 2 sikaa. Vuoden 1638 vastaava luettelo kertoo, että hevosia oli 3, härkiä 2, nautoja 8, vuohia 2, lampaita 6 sekä sikoja 2 kpl.

Ollaksen isäntänä 1656 - 83 mainitaan Lars Hansinpoika, jonka vaimo oli Margareta. Lars lienee ollut edellisen isännän poika. Vuonna 1690 kerrotaan eräästä leskirouva Margareta Henrikintyttärestä Lempansista, ehkä juuri Larsin vaimosta, joko joutui riitoihin erään lohjalaisnaisen kanssa. Tämä tapahtui itse rukouspäivänä. Molemmat repivät toisiaan tukasta ja vaatteista, josta kumpikin sitten joutui kuukaudeksi vedelle ja leivälle Helsinkiin.  Ollakseen tuli 1708 kotivävyksi ja isännäksi Johan Klasinpoika Tötterman (Lohjan Teutarista?). Puolikuuroa appeaan hän haukkui rammaksi linkuttajaksi ("halta klinkker") ja uhkasi ajavansa vanhuksen perheineen tilalta. Anoppiaan hän haukkui nartuksi ("hynda") ja hänen lapsiaan susilaumaksi ("varg-joukko"). Edesottamuksistaan Tötterman tuomittiin käräjillä peräti kuolemaan, mutta hovioikeus armahti hänet. Töttermanin suku asusti sitten Ollaksella aina vuoteen 1880.






Kommentit

Suositut tekstit