Auran Nahkatehdas Oy


Veljekset Onni Kullervo ja Kalle Rentto hankkivat vuonna 1927 omistukseensa Auran keskustassa sijainneen nahkatehtaan, jonka nimi oli yksinkertaisesti Auran Nahkatehdas Oy. Tärkeimpiä tuotteita tälle 1970-luvulla lopettaneelle tehtaalle olivat sota-ajan saappaat armeijalle sekä myöhemmin vientituotteet itäblokin maihin.

Tehdasrakennus pystytettiin joskus 1920-luvulla ja nahkatehtaan mentyä nurin viereinen kumitehdas (Nahkatehtaan omistajien perustama) käytti sen tiloja varastona. Lopulta kaikki toiminta hiljeni tässä Auranjoen rannalle rakennetussa laitoksessa ja se jäi hiljalleen rapistumaan. Vuonna 2012 pihalla rehottaa metrinen rikkakasvusto, paikat ovat täynnä lasinsirpaleita ja epämääräistä jätettä ja viereinen piharakennuskin on rappiolla.

Auran Nahkatehdas Oy myi suuruuden aikoinaan oman esitteensä mukaan;

Pohjanahkaa, eri lajitteluja
Juhtia
Päällisnahkaa, mustaa ja värillistä
Lampaan-, vasikan-, sänkiäisen- ja kipsinahkaa sekä vuotia
Plattia
Vääristettyjä varsia, takasaumaisia
Vääristettyjä teriä
Spalttia
Suuvuorinahkoja
Rukkasnahkoja
Huonekalunahkoja


Itseasiassa vuonna 1942 Auran Nahkatehdas yhdistettiin samojen miesten omistuksessa olleeseen Hyvinkään Kenkätehtaaseen. Samalla nimeksi tuli Rentto Oy, josta sitten myöhemmin tuli Reka Oy. Tämä Reka Oy toimii edelleen vastapäätä Auran hylättyä funkkiskiinteistöä.

Kommentit

  1. Olin töissä nahktehtaalla vuosina 1969-1972 Muistan vielä aika hyvin monia vaiheita miten nahkaa tehtiin. Olin monissa vaiheissa mukana. Ensin purettiin junan vaunusta vuotia, jotka olivat tulleet Suomeen usein Argentiinasta laivalla. Ne levitettiin varstoon ja pantiin suolaa väliin. Myöhemmin sitten ne menivät kaavintaan ja erilaisiin kemiallisiin pesuihin ja käsittelyihin. Pyörivissä rummuissa niitä parkittiin, sitten kuivattiin, sitten halkaistiin halkaisukoneella,siitä jäi toinen puoli, pinnan vasta puoli jota sanottiin haljasmokaksi. Myös haljasmokkaa käsiteltiin kemiallisesti pyörivissä rummuissa erilaisilla kemikaaleilla, pesuilla ja virutuksilla sitten ne ohennettiin niin kuin pinta nahatkin, värjättiin jälleen pyörivissä rummuissa. Parkitsemis viheessa käytettiin monen laisia kemikaaleja, rikkihappoa, suolahappoa, muurahaishappoa, tanniinia, kromia, ja monia muita, liuosten ph arvoja säädeltiin hapoilla ja emäksillä, mm aluna. Jossain vaiheessa teinkin tötä, jota nykyään kutsuttaisiin kai prosessin hoitajksi, mutta silloin sillä vaiheella ei ollut mitää nimeä, pomolta saatiin lista jossa oli määrä, paino, ja valmiiksi lasketut grammat, litarat, prosentit, veden lämpöatilat, jotka olivat hyvin tarkkoja eri vaiheissa, ph-luvut ja kaikki kemikaalit mitä niihin lisättiin ja missä vieheessa, prosessointi ajat olivat myös tarkkoja. proseSitten nahat kuivaattiin tosessa kerroksessa olevalla kuvaus prässillä,jonka jälkeen ne vietiin yläkertaan kuivaamoon, jossa oli lämmin ilma puhallus. Kuivauksen jälkeen ne vietiin höyrykaappiin kostutkseen, ja sitten värjäämöön. Viimeistely vaiheet tehtiin tien toisella puolella, niinsanotulla uudella puolella niistä vaiheista en tiedä paljoakaan, mutta nahka olikin tässä vaiheessa jo melkein valmis. Tämä ei ole kattava täydellinen selostus nahan valmistuksen vaiheista, koska en muista, enkä välttämättä edes tiedä ihan kaikkia vaiheita, mutta pääpiirteissään ne oli tässä. Työ oli raskasta ja likaista, mutta palkka oli kohtuullinen. Vuotavaunuja purettaessa tuli kyllä ryypättyä alkoholia aika runsaasti, se oli siihen aikaan aika yleistä työpaikoilla, mutta ei mitenkään luvallista. Vuonna 1969 keskiolut tuli kauppoihin ja sitä kyllä litkittiin töissä, mutta eivät tietenkään kaikki. Silloin oli launtait vielä työpäviä, niin kuin myös koulupäviä. Palkat piti hakea säästöpankista aina palkkapäivänä, ne saatiin käteen. Olisi kyllä paljon tarinaa siitä kun joskus (jotkut) sammuivat työpaikalle, ainakin kerran tiedän tapauksen kun en itsekkään oikein tiedä mitä muuta silloin tapahtui. Seuraavana päivänä kaikki oli sekaisin. Se oli sitä vanhan ajan työpaikka romantiikkaa. Muistan suurella lämmöllä sitä aikaa,kun katselen noita kuvia, niin tulee liikuttunut olo.

    VastaaPoista
  2. Valtavan suuri kiitos tästä muistelusta. Liikutuin minäkin.

    VastaaPoista
  3. Asun lähellä tuota nahkatehdasta ja monet kaverini ovat käyneet siellä sisällä vaikkei saisi. Kuljen joka koulupäivä nahkatehtaan ohitse. Oli mielenkiintoista kuulla hiukan sen historiaa :)

    VastaaPoista
  4. Kylillä pyörii tarina nahkatehtaalle toiminnan lopettamisen jälkeen menneistä teineistä, jotka olisivat pudonneet lahon lattian läpi johonkin happosäiliöön tai puristuneet jonkin laitteen väliin. Onko näillä tarinoilla mitään perää, vai ovatko tarinat jotain urbaanilegendaa?

    VastaaPoista
  5. Joskus kuullut sellaisen urbaanilegendan että joku tyttö olisi pudonnut johonkin hissikuiluun tuolla nahkatehtaassa?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit