Halkoja Helsinkiin

Näin talven kynnyksellä on syytä huolehtia siitä, että mahdollista takkaa varten on riittävästi polttopuita. Melko tarkalleen 150 vuotta sitten ei Helsingissä tai ylipäätänsä Uudellamaalla ollut tarpeeksi halkoja, joilla lämmittää taloja. Helppokäyttöinen sähkö- tai öljylämmitys oli tulossa vasta vuosikymmenien päästä.

Niinpä polttopuuta rahdattiin pääkaupunkiseudulle ympäri maata ja mikä olisikaan ollut näppärämpi keino kuljetuksille kuin vasta avattu rautatie Hämeenlinnan ja Helsingin välillä. Luonnollisesti rahtitavaralle oli määriteltävä hinnat ja niinpä maaliskuun 24. päivänä vuonna 1862 kuljetuspäällikkö Strömberg sai kunnian ilmoittaa rautatien johtokunnan määräämät viralliset taksat;

"Joko niitä enempi eli vähempi lähetetään asemista tahi lastipaikoista pohjaispuolelta Hyvinkää eteläisiin asemiin ja Helsingin kaupunkiin, pitää maksettaman puoli kopeekkaa centneristä penikulmalta ja haloista joita kuljetteaan vähempi kuin viisisataa syltä Hyvingän asemasta ja muista Hyvingän ja Helsingin välillä olevista asemista eteläänpäin kolme neljättäosaa kopeekkaa centrenistä penikulmalta, mutta jos viimemainitussa tapauksessa yksi ja sama henki tahtoo lähettää viisisataa syltä taikka enempi, luetaan maksu ainoasti puoleen kopeekkaan centneristä penikulmalta."

Tämän byrokraattisen lausekkeen ymmärtämiseksi hieman paremmin täytyy tietää, että yksi centneri vastasi viittä leiviskää eli 42,5 kiloa. Määräys koko maata koskevista yhdenmukaisista mitta- ja painoyksiköistä oli perua jo Ruotsin valtakunnan ajoilta, vuodelta 1665. Painomittoja oli useita, kuten elintarvike-, jalometalli-, raha-, erikois-, apteekki- ja metallipainoja. Näistä yleisimmin käytetty koski elintarvikkeita.

Kommentit

Suositut tekstit