Kirjanpitäjä Järvenojalta

Auranmaalla on aikojen kuluessa vaikuttanut useitakin Hilden -sukuisia. Marttilan rakastetusta kirkkoherrasta olen kirjoitellut jo aikaa sitten, mutta myös Prunkkalan silloisesta kappeliseurakunnasta löytyy tämän nimen käyttäjiä.

Vuonna 1749 syntyi Kustavissa pitäjän silloisen kappalaisen, Henrik Hildenin ja hänen vaimonsa Maria Elisabet Demoueun perheeseen poika, jolle annettiin sama etunimi kuin isälleen. Reilun 20 vuoden iässä tapaamme nuoren Henrikin Prunkkalan Järvenojalla sijainneen paperiruukin kisällinä. Huhtikuussa 1771 hän käy Uudessakaupungissa mennäkseen siellä naimisiin. Morsian on porvari Smolanderin tytär Christina. Nuori pari asettuu Järvenojalle, jossa heille syntyvät lapset Abraham, Maria Magdalena, Salome ja Johanna vuoteen 1778 mennessä. Suurin osa lapsista kuoli aivan pienenä.

Samalla isä Henrikistä tulee tämän jo aikoja sitten kadonneen teollisuuslaitoksen kirjanpitäjä. Luultavasti hänellä on nykyajan kirjanpitäjää huomattavasti laajemmat valtuudet, sillä rippikirjojen perusteella Järvenojan ruukilla ei ollut erillistä voutia. Henrik Hildenin kykyjä hoitaa tätä suhteellisen pientä laitosta ei ole syytä epäillä. Hänen isoisänsä oli ollut kauppiaana Oulussa, kun taas setä Matias Hilden toimi Kemin kappalaisena. Henrikin veli Esaias oli isänsä jälkeen Kustavin kappalaisena, minkä lisäksi sisarenpoika työskenteli aikanaan Tyrvään nimismiehenä. Hildenit olivat siis hyvin koulutettuja, sillä kaikki kolme edellä mainittua sukulaismiestä olivat päässeet ylioppilaiksi Turussa.

Prunkkalan rippikirjoissa on pieni aukko 1780-luvun alkupuoliskolla. Hilden perheineen mainitaan Järvenojalla vielä 1780, mutta kun seuraava rippikirjasarja alkaa vuodesta 1785, ei kirjanpitäjä Hildeniä tai vaimo Smolanderia enää löydy.

Itse ruukin omisti sen perustaja, Suomen rikkain mies Jacob Bremer. Laitoksella ei koskaan ollut mitään suurta työntekijämäärää paperimestareiden, valssaajan ja muutamien kisällien lisäksi. Ruukkikirjurin tehtäväkuvaan kuului luultavasti rahaliikenteestä huolehtiminen sekä tilauksien ja toimitusten seuranta. Voisi hyvin kuvitella, että suurin osa tuotannosta meni ensin Turkuun ellei sitä sitten hyödynnetty kokonaan siellä. Kesäisin lienee turvauduttu hevos- tai härkäkärryihin, kun taas talvisin lähetykset pääsivät reen kyytiin. Junarata ilmestyi aivan Järvenojan ruukin liepeille vasta noin sata vuotta sen jälkeen, kun Hilden perheineen olivat kadonnut paikalta. Samoihin aikoihin aloitti toimintansa viereisellä Käyrän tilalla "turvakoti", jonka perusti "Yhdistys turvattomien lasten kasvattamiseksi Suomessa".

Tämän Hilden –suvun Prunkkalan haaran myöhempiä vaiheita en ole selvitellyt. Sen sijaan alussa mainittu Marttilan kirkkoherra August Hilden onkin, yllätys yllätys, kirjanpitäjä Henrikin sukulainen. Kemin kappalaisena toimineen Matias Hildenin yksi poika oli Vesilahden rovasti Karl Konstantin Hilden. Hänellä oli ensimmäisen vaimonsa, Maria Helena Castrenin kanssa poika Erik Niklas. Viimeksi mainittu, aikanaan Akaan kirkkoherraksi ja lopulta lääninrovastiksi ylennyt pappismies ei ollut kukaan muu kuin August Hildenin isä.  Näin tämäkin tarina kiertyy lopulta kovasti auranmaalaiseksi . Tosin Marttilan kirkkoherra tuskin tiesi joskus Prunkkalan kirkossa käydessään, että hänen sukulaismiehensä työskenteli vain vajaan kilometrin päässä edellisen vuosisadan loppupuolella.

Kommentit

  1. Osaatko sanoa, oli August Hilén joskus myös Sysmässä pappina? Olen nimittäin tyttönimeltäni Hildén, mutta esi-isistäni en ole tietoinen.

    VastaaPoista
  2. Ei muistaakseni ollut. Hilden-nimeä on käytetty eri puolilla Suomea ihan erillisten sukujuenkin kohdalla

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit