Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

30.10.2015

Rautalammin pappeja

Rautalammin RK:n 1832-42 yhteydessä oli pappisluettelo, josta tässä vanhimmat.


Följande Prestmän hafva så vidt man känner varit Pastorer i Rautalampi Socken:

1:o  LAURENTIUS LAURENTII
Uti Olof Larssons Dombref af den 13. December 1579 kallas han Kyrkoherde, men måste redan någre år förut varit det, såvida Isaac Nilssons Dombref af den 9. Feb. 1568 förmäler, att nuvarande pastorsbolet, som då utgjorde ett Fru Anna på Åkerö tillhörigt Frälse hemman, samma tid blifvit utbytt emot ett i nuvarande Laukas Socken belägit hemman, hwilket derigenom bekommit Frälse natur. Af det föregående kan således med någorlunda visshet slutas, att bemälde Laurentius varit den förste Kyrkoherde äfven derföre, att något Prestebol före sagde tid icke funnits, utan har Kapellane ännu år 1682 bygdt och bodt å Pastoratets Saviniemi Torp. Underskrifvit Upsala mötes Beslut af 1593.

2:o  LAURENTIUS JENTEN
När han blifvit Pastor eller aflidit, kan ej utredas.

3:o  PÅHL JEMSONIUS
I hans tid blefvo Laukas, Saarijärvi och Viitasaari Socknar ifrån Rautalampi afsöndrade, hvilket skedde omkring 1648.

4:o  LAURENTIUS …….. ?
Förenämnde Lars saknas helt och hållit uti den förtekning, som finnes införd vid slutet af Confessio fidei tryckt i Åbo 1693, men finnes deremot …ckeligen nämnd uti ett Härads Rättens protocoll af den 5. Aug. 1691, der fråga varit väckt om Prestegårdens ägor, såsom Silanii företrädare, med följande ord: “i förre Kyrkoherdens Salig Herr Larses tid”.

5:o  ISAAC SILANIUS
Finnes redan anteknad såsom Pastor 1669, död 1693. I ett Lagmans Rättens Protocoll för den 25. Aug. 1691 säges han vara “den femte Kyrkoherde i manna minne”.

6:o  JOHAN PORTHANUS
Pastor 1693, död 12.12.1697, var gift med Elisabeth Hoffrén.

7:o  Magister ARON HENRIK HOFFRÉN
Pastor 1699, Prost 17_3, död 1718, gift med Maria Gertrud Arnfeldt.

8:o  GABRIEL CASTELIUS
Föreståt Församlingen under Ryska väldet till år 1722.

9:o  JAKOB BARSE
Pastor i Junii 1722, död den 1. Feb. 1740 62 1/6 år gl, gift med Katarina Seseman, död 1741 56½ år gl.

10:o  GREGORIUS BOUCHT
Pastor den 8. October 1740, död den 1. April 1758, gift med Sofia Krook, död 1769 65 år gl.

29.10.2015

Luettelo ruukkien henkikirjoista

TerhiA ehti koota henkikirjoista ruukkiluettelon - eli näet suoraan, miltä mikrofilmiltä/luettelosta kukin ruukki eri aikoina löytyy!


25.10.2015

Lauri Sarenius Aulis Ojan sanoin

LAURI SARENIUS, TAMMELAN POIKA KIIKALAN KIRKKOHERRANA

Kiikalan kirkkoherran Lauri Juhananpoika Sareniuksen hautajaisiin 16.6.1689 ilmestyneessä muistorunokokoelmassa on painettuna vainajan pojan, Turun suomalaisen seurakunnan kappalaisen Kasper Sareniuksen kirjoittama ruotsinkielinen runo, joka suorasanaisesti suomennettuna kertoo mm seuraavaa:


Minun vanhan harmaahapsisen isäni on käynyt elämässään niin, ettei hänen ole tarvinnut poistua luotamme ennen aikojaan, vaan on päässyt siihen päämäärään, jolloin neljäs kutsu lupauksineen saapuu. Hän on syntynyt Tammelan pitäjän lakeuksilla vuonna 1602. Sitten vuosien mittaan vanhempien velvollisuus vaati heitä pian lähettämään hänet luotaan niiden hoiviin, jotka oppia nuorille pojille jakavat. Turun isossa koulussa hän vuodesta 1621 alkaen vietti ahkerasti, valppaasti ja väsymättä yhdeksäntoista vuotta, kunnes hänen piispansa, maisteri Iisak Rothovius vuonna 1640 antoi hänelle hänen taitojensa takia luvan tulla papiksi ja ruveta levittämään Jumalan pyhää sanaa. Kiikalassa hän kappalaisen virkaa vuodesta 1642 asti hoitaen odotti, kunnes pääsi saman seurakunnan kirkkoherraksi monella tavoin edistämään sanankuulijoitaan. Siellä hän vakavasti ja tuloksellisesti, jumalisuutta ja intoa osoittaen, koko elinaikansa julisti Jumalan puhdasta oppia. Ne, jotka häntä ovat kuulleet, todistavat yksimielisesti, että hän on johdattanut heidät autuuden tielle, pelastanut monta sielua, jotka paholainen muuten olisi siepannut, ja siten lunastanut sen ikuisen elämän pantin, jota hän aina ikävöi, kuten kaikki tietävät”.





Tästä runosta siis käy selville, että kirkkoherra Sarenius oli syntyään tammelalainen, ja niinpä lounaishämäläisen joululehden lukijoita kiinnostanee pikimmiltään tutustua tuon varhaisen paikkakuntalaisensa elämänvaiheisiin.
Koska Tammelassa vuonna 1602 ei tiettävästi ollut ketään Juhana-nimistä pappia eikä muuta herraa, Lauri Juhananpojan on täytynyt olla jonkun täkäläisen talollisen lapsia, kenen, sitä ei näytä voitavan selvittää. Hänen myöhemmin käyttämänsä sukunimikään Sarenius ei ole tammelalaista perua, vaan sen hän on ottanut vasta Kiikalassa, jonka pappila sijaitsi Saaren kylässä.
Niinkuin edellä selostetusta muistorunosta näkyy, Lauri Juhananpoika meni 19-vuotiaana Turun kouluun vuonna 1621, viipyi siellä - aluksi tietenkin oppilaana ja myöhemmin arvattavasti opettajana - yhdeksäntoista vuotta, vihittiin papiksi vuonna 1640 ja palveli Kiikalassa ensin kappalaisena ja sitten kirkkoherrana vuodesta 1642 aina vuonna 1688 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Muista lähteistä tiedämme, että Lauri Sarenius oli Kiikalan kappalaisena vuodet 1642-48 ja kirkkoherrana vuodet 1648-88.
Sareniuksen toiminta kiikalalaisten sielunpaimenena oli sikäli vastuksellista, että hän joutui koko pitkän palveluksensa ajan taistelemaan asemastaan ja saatavistaan Uskelan mahtavien Agricola-sukuisten kirkkoherrojen kanssa. Kiikalan kappeli oli näet vuonna 1639 erotettu Uskelasta omaksi kirkkoherrakunnaksi, mutta ensimmäisen kirkkoherransa Niilo Eerikinpojan siirryttyä Lopelle seurakunta alennettiin vuonna 1642 uudelleen Uskelan kappeliksi, jonka kappalaiseksi määrättiin puheena oleva Lauri Juhananpoika. Tämän jälkeen alkoi paikallisessa kihlakunnanoikeudessa ja Turun tuomiokapitulissa käyty sitkeä riitajuttu, jossa Uskelan kirkkoherra Krister Agricola voimallisesti puolsi Kiikalan pysyttämistä Uskelan kappelina, kun taas kiikalalaiset ja heidän kappalaisensa Lauri Sarenius yhtä itsepintaisesti vaativat Kiikalan kirkkoherrakunnan uudelleen perustamista. Lopulta kiikalalaiset pääsivät voitolle, ja niin Kiikalasta tuli jälleen itsenäinen seurakunta ja Lauri-kappalaisesta sen kirkkoherra vuonna 1648. Mutta vielä vuosikymmeniä myöhemmin Uskelan kirkkoherra Abraham Agricola, äsken mainitun Krister Agricolan pojanpoika, teki yrityksiä Kiikalan palauttamiseksi Uskelan yhteyteen. Saipa hän vuonna 1686 Halikon tuomiokunnan talonpoikaisen valtiopäivämiehenkin anomaan kuninkaalta Kiikalan muuttamista Uskelan kappeliksi. Nämä yritykset jäivät kuitenkin tuloksettomiksi, mutta katkeroittivat silti suuresti kiikalalaisten ja heidän iäkkään sielunpaimenensa mieliä.


“Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas”. Se tapaus, jonka ansiosta Lauri Sarenius varsinaisesti on saanut nimensä historiaan, valottaa hänen inhimillisiä heikkouksiaan. Turun tuomiokapitulin pöytäkirja 19.1.1660 kertoo näet:


Kiskon ja Kiikalan kirkkoherrat saapuivat tuomiokapitulin eteen. Luettiin maaherran, jalosukuisen Eerik von der Lindenin kirje heidän sopimattomasta käyttäytymisestään käräjillä, juopumuksestaan, viisastelustaan ja tappelustaan. Heitä muistutettiin siitä, kuinka huonosti sellainen sopi pappismiehille. Heidän oli tunnustettava, että kaikki se, mitä jalosukuinen herra oli ilmoittanut, oli totta. He pyysivät tätä kertaa anteeksi, sanoivat tehneensä sen heikkoudessaan, lupasivat parannusta ja ilmoittivat sydämestään katuvansa, että olivat sillä tavoin käyttäytyneet sekä suututtaneet armollisen herran ja herättäneet pahennusta rahvaassa. Päätettiin, että herra Lauri joko menettää papinvirkansa tai istuu muutamia päiviä putkassa; hän valitsi putkan. Herra Tuomas maksakoon sakkona vaivaisille 10 taalaria; hän lupasi ensi tilassa lähettää rahat tänne”.
Pöytäkirjasta voi päätellä, että kirkkoherrojen rikkomus oli ollut varsin vakavalaatuinen. Paremmin sen kuitenkin ymmärrämme, kun otamme huomioon, että molemmat ryyppy- ja tappeluveikot olivat syntyperältään talollisenpoikia, Lauri Sarenius tammelalainen ja Tuomas Pacchalenius suoniemeläinen.
Vielä toisenkin kerran Lauri Sareniuksen nimi mainitaan epäedullisessa yhteydessä Turun tuomiokapitulin pöytäkirjojen lehdillä. Vuonna 1661 näet eräs kiikalalainen talonpoika antoi hänet ilmi siitä, että hän oli ottanut kirkkoon joitakuita salavuoteutta harjoittaneita naisihmisiä ennen kuin näiden juttu oli ollut kihlakunnanoikeuden käsiteltävänä.

Mutta ‘vainajista ei mitään pahaa’. Niinpä Sareniuksen oma poika edellä selostetussa runossaan ylistää isänsä moitteetonta vaellusta ja jumalista elämää. Ja toinen pappismies Matias Solinius kirjoittaa samaan muistorunokokoelmaan sisältyvässä suomenkielisessä runossaan vainajasta näinkin:

Wirastans kyl waarin piti, / Kirckocund caick händä kijtti; / Toip toi taitawan tawaran, / Sieluisil sangen awaran, / Sijn ett oli uscollinen / Kirckoherra kelwollinen, / Taloin toimes taitawainen; / Seuracunnas sijwo Paimen; / Cuista caikist caunistuxen / Saa sijs suuren ylistöxen”.

(Genos 1970, esitelmä Pacchalenius-suvun alkupolvista Suomen Sukututkimusseuran vuosikokouksessa 10.4.1969)

17.10.2015

Viipurin rakennuksista

Asuinrakennus. Vuokraaja: liikemies Mikael Siewert. 1927-1927 (7659) 
Arkistolaitos on digitoinut viime vuosina kiihtyvällä tahdilla Viipurin kaupungissa sijainneiden yksityisten sekä julkisten rakennusten pohjapiirustuksia. Lisäksi mukaan on mahtunut julkisivukuvia sekä muita arkkitehtuuriin ja rakentamiseen liittyviä dokumentteja.

Olen mielessäni pohtinut Suomen maaseudun autioitumista, joka alkoi jo 1960-luvulla. Meillä on lisäksi suuria alueita maastamme lähes asuttamattomina - esimerkkinä vaikkapa Kainuu.


Maahamme on viime aikoina tullut runsaasti työikäisiä ja ennen kaikkea työhalullisia henkilöitä. Toisaalta teknisellä puolella insinöörit ovat tehneet lujasti töitä, jotta jo 1980-luvulla keksittyjen 3D-tulostimien hinnat on saatu painettua mielekkäälle tasolle. Näillä laitteilla voidaan tällä hetkellä tulostaa erilaisista materiaaleista suurin piirtein mitä tahansa.


Mitäs jos Suomi innovatiivisena maana yhdistäisi nämä neljä edellä mainittua asiaa?


Otetaan Digitaaliarkistosta rakennusten piirustukset, syötetään ne tietokoneelle ja tulostetaan lopputulokset luonnollisessa koossa 3D-laitteilla. Pystytetään nämä rakennukset Kainuuseen ja perustetaan sinne Uusi Viipuri, jolle meillä on kohta 20-30,000 asukasta valmiina!


Eikös tässä olisi mitä erinomaisin matkailuvaltti koko maalle ja samalla ratkaistaisiin monia taloudellisia ongelmia.


Kuvaa klikkaamalla pääset tutkimaan Digitaaliarkiston Viipurin maistraatin rakennuspiirustuksia.

13.10.2015

Mustion ruukkisaarnaaja

Historiallinen Sanomalehtiarkisto on itselleni loputon aarreaitta, josta voi ammentaa vuosi toisensa jälkeen. Tällä kertaa huvitti kokeilla, miltä ajalta löytyisi ensimmäinen maininta Lohjan Varolan talosta lähteneestä Warelius-suvusta. Päivämääräksi osoittautui heinäkuun 15. vuonna 1773. Tuolloin kirkollisten tiedotteiden joukossa oli nimitysuutinen Henric Wareliuksesta, josta leivottiin tuolloin Karjaan kappalainen.

Tätä ennen Henric oli ollut jo lähes 30 vuoden ajan Mustion ruukin omana saarnaajana. Hän oli osaksi vaikuttamassa siihen, että Mustion nykyinen kirkko rakennettiin vuonna 1761. Raaseporin seurakunta kertoo nettisivuillaan seuraavaa tästä puukirkosta;

Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo 15.7.1773
Nykyinen kirkko vihittiin käyttöön 1761. Saarnatuoli on peräisin 1660- tai 1670-luvulta. Pinnan vaurioitunut piirtokirjoitus kuitenkin paljastaa, että saarnatuoli maalattiin uudelleen v. 1705 ruukinpatruuna Erik Stålhammarin ja hänen vaimonsa Helena Thorwösten toimesta. Kirkossa on yksi maamme vanhimpia kolehtihaaveja (luult. vuodelta 1705). Kirkko on ympärivuotisessa käytössä. Kirkkoon mahtuu n. 150-200 henkeä.

 Henric Warelius löysi vaimonsa Ulrika Sandströmin kotipitäjästään Lohjalta. Pariskunnalla oli seitsemän lasta, mutta vain yksi heistä sai omia jälkeläisiä. Fredrika Lovisa Wareliuksen puolisoksi osui maanmittausinsinööri Claes Gustaf Nording.

Taulu 1


I.   Henrik Warelius. Syntynyt  1716 Lohja,Varola. Kuollut  vesitauti 07.06.1785 Karjaa. Haudattu  1785 Karjaa.  Kappalainen.  Turun katedraalikouluun 27.1.1729, ylioppilas 7.6.1736. Papiksi vihkiminen 1742. Oli Lohjan apupap-pina 1742-1745, Mustion ruukkisaarnaajana 1745-1774 ja Karjaan kappalaisena 1774-1785. Avioliitosta Ulrikan kanssa oli lapsia, ei kuitenkaan täysi-ikäisiksi eläneitä poikia.
Opettajana Turussa pastori Andr. Bergio.
Wareliuksen aikana Mustion ruukin väki teki yhdessä ruukkipatruunan kanssa anomuksen kirkon rakentamiseksi ruukin lähelle. Suurin syy oli etäisyys Karjaan emokirkolle.
Ylioppilasmatrikkeli mukaan;
Turun katedraalikoulun oppilas 27.1.1729 (in cl. sec., Lojoensi) - 7.6.1736 (examen). Ylioppilas Turussa kl. 1736 [Wa-relius] Henr. Nyl. _ 361. Vihitty papiksi Turun hiippakunnassa 9.6.1742. Lohjan kirkkoherran apulainen 1742, pitä-jänapulainen siellä venäläishallinnon nimittämänä s.v., nimitys kumottiin rauhanteon jälkeen 1743. Mustion ruukin-saarnaaja 1745. Karjaan kappalainen 17744. Aulis Ojan Genos-lehdessä antaman tiedon mukaan syntyi n. 1716,mutta Karjaan haudattujen luettelon antaman kuoliniän mukaan olisi syntynyt vasta 1719.–Puoliso  26.04.1747 Lohja  Ulrika Sahlström. Syntynyt  1726 Lohja. Kuollut  01.03.1803 Snappertuna. Haudattu  06.03.1803 Snappertuna.

II Lapset
 Ulrika Karolina Warelius. Syntynyt  24.04.1748 Mustio. Kuollut  14.06.1748 Mustio.
 Fredrika Lovisa Warelius. Syntynyt  20.07.1749 Mustio. Kuollut  kova kuume 01.05.1809 Snappertuna. (Taulu 2).
 Elisabeth Margareta Warelius. Syntynyt  01.05.1753 Mustio. Kuollut  hinkuyskä 17.12.1753 Mustio. Haudattu  28.12.1753 Mustio,Kirkon eteisen alle.
 Henrik Johan Warelius. Syntynyt  06.06.1754 Mustio. Kuollut  tuntematon lastensairaus 02.07.1754 Mustio. Hau-dattu  04.07.1754 Mustio,I.k.farst.
 Fredrik Warelius. Syntynyt  14.07.1756 Mustio. Kuollut  12.08.1756 Mustio.
 Ulrika Charlotta Warelius. Syntynyt  14.03.1761 Mustio.
 Henrik Warelius. Syntynyt  11.08.1768 Mustio. Kuollut  24.08.1768 Mustio. Haudattu  18.09.1768 Mustio.

Taulu 2 (Taulusta 1)

II.   Fredrika Lovisa Warelius. Syntynyt  20.07.1749 Mustio. Kuollut  kova kuume 01.05.1809 Snappertuna. Haudattu  15.05.1809 Snappertuna.  Nimitetään haudattujen luettelossa "rouva insinööriksi". Isä (Taulu 1).–Puoliso   Claes Gustaf Nording. Syntynyt  24.01.1753. Kuollut  18.11.1810 Turku, Ruots. srk. Haudattu  20.11.1810 Turku.  Insinööri.  Asui 1780-luvun Karjaan Kiilan kylässä, kunnes vuosikymmenen lopulla asui ainakin vuosina 1788-89 Lopen Vojakkalan Sokalassa. Syntymäaika Lopen rippikirjasta. Ammatiltaan kiertävä maanmittausinsinööri. Hau-dattujen luettelosta puuttuu kuolinikä ja syy.
Hänelle ja Fredrika Wareliukselle oli syntynyt lapsi jo 1779-1780, mutta tämä kuoli vuoden 1780 tammikuussa.
Lopen aikoina kruununvouti Sandberg teki vaatimuksen, jonka mukaan Nordingin olisi pitänyt muuttaa pois Sokalasta - ts. hänet olisi häädetty sieltä. Juttu raukesi, kun Nording myi Sokalan ja muutti pois.

III Lapset
 Gustaf Fredrik Nording. Syntynyt  28.06.1781 Karjaa, Kiila. Kastettu  30.06.1781 Karjaa. Kuollut  Lavantauti 21.07.1789 Loppi.
 Gustava Ulrika Nording. Syntynyt  19.01.1785. (Taulu 3).
 Anders Johan Nording. Syntynyt  02.12.1788 Loppi,Voijakkala. Kastettu  08.12.1788 Loppi.

Blogitekstisuositus

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päiv...