Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

25.10.2017

Ahkera piika

Keravan museo
Turun ja Helsingin välisen moottoritien varrella, Halikon Kydön kylässä sijaitsi aikanaan Ylimmäisen eli Ylitalon rustholli. Yksi sen torpista oli nimeltään Nummenpää. Vuoden 1785 tienoilla Nummenpään torppariksi tuli Vässilän entinen renki, Erkki Antinpoika. Puoliso Valpuri Heikintytär oli talon omia tyttäriä. Vuoteen 1800 mennessä pariskunnalle syntyi kahdeksan lasta. Yhteiselo loppui Valpurin kuolemaan keväällä 1808.

Jo saman vuoden syksyllä Erkki meni uudelleen naimisiin Pamsilassa asuneen piika Leena Matintyttären kanssa. Leena oli syntynyt Märyllä sotilaan tyttärenä 1779. Ikäeroa sulhaseen oli tasan 20 vuotta, sillä Erkki syntyi Peräkydöllä 1759. Varttuneesta iästään huolimatta hänestä tuli isä vielä neljä kertaa uuden vaimonsa kanssa. Nuorin näistä jälkeläisistä oli tammikuun alussa 1821 syntynyt tytär Riitta Liisa.

Isä-Erkin kuoltua 1836 aloitti Riitta Liisa pitkän uransa piikana. Ensimmäisenä työpaikkana oli Kolkkilan kylässä sijainnut torppa, missä hän viihtyi kolmisen vuotta. Sieltä tie vei takaisin kotikylään ja Alimmaisen talon palvelusväkeen. Syksyllä 1842, palvelusvuoden päätyttyä, Riitta Liisa muutti Paimioon. Vähä-Heikosin torppa sai hänestä uuden piian. Vähä-Heikosi osoittautui oivalliseksi palveluspaikaksi, sillä vielä 1890-luvulla halikkolaissyntyinen naisemme piikoi Ylimmäisen talossa. Riitta Liisa oli mitä ahkerin ja tunnollisin työntekijä. Sen lisäksi hän oli äärimmäisen säästäväinen.

Kun Riitta Liisa Erkintytär kuoli Vähä-Heikosin Ylimmäisillä tammikuussa 1897, oli hänen palvelusuransa kestänyt hieman yli 60 vuotta. Vaikka piian palkka ei 1800-luvun loppupuoliskon Paimion seudulla ollut kovin kummoinen, jätti vainaja jälkeensä olosuhteisiin nähden suuren omaisuuden. Näin ollen Suomen pakanalähetys sai vastaanottaa 1000 markan lahjoituksen Riitta Liisan toiveiden mukaisesti. Kaiken tämän hän oli saanut säästettyä omalla työllään.


Ylimmäisen rusthollarina tuolloin ollut Kaarle Aleksanteri Matinpoika oli kotoisin Halikon Kydön Alimmaisten talosta. Hän syntyi 1837, joten Riitta Liisa oli tutustunut häneen jo Kaarle Aleksanterin lapsuudessa ollessaan piikana tämän kotitalossa. Paimiolaisen vaimonsa Johanna Heikintyttären kanssa Ylimmäisen rusthollari varmasti suri luotettavan työntekijänsä poismenoa. Näin pitkä työura oli todellinen harvinaisuus, etenkin sen tapahtuessa samassa talossa vuosikymmenien ajan.

15.10.2017

Amalia Sauvosta

Janakkalan Viralan kylän Äijälässä syntyi heinäkuussa 1844 torpparin poika Vilhelm. Hänen vanhempansa olivat Erik Johan Johansson ja Greta Johansdotter. Sekä isä että äiti olivat torppareiden lapsia, Erik Johan Äijälästä ja Greta Haagasta. Heidät oli vihitty 1837 ja vuoteen 1856 mennessä pariskunnalle syntyi kahdeksan lasta, joista yksi kuolleena.

Vilhelm lähti kotoaan vuoden 1865 lopulla mennen rengiksi Viralan Rekolan rälssitaloon. Siellä hän ehti olla normaalin sopimusajan eli vuoden, jonka jälkeen tie vei Tarimaan Räikälän verotaloon. Räikälässä Vilhelm viihtyi useamman vuoden ja vasta 1871 hän hakeutui uuteen pestiin. Tällä kertaa paikka oli todella upea, sillä Sauvalan kartano oli muodostettu jo 1600-luvulla kylän talonpoikaistaloista. Vuodesta 1864 sen oli omistanut Danielsson -suku.

Vilhelm Eriksson tai Ville, kuten häntä aikalaiset kutsuivat, viihtyi mainiosti Sauvalassa. Myös isäntäväki oli häneen erittäin tyytyväinen ja vuodesta 1892 kartanoa isännöinyt Väinö Danielsson palkitsi renkinsä heti alkajaisiksi kultakellolla. Huhtikuussa 1902 oli Ville Eriksson ehtinyt olla saman työnantajan palveluksessa jo 30 vuotta ja valistunut Sauvolan omistaja päätti antaa hänelle komean kunnianosoituksen. Villelle annettiin elinkautiseksi eläkkeeksi kaikki se vilja, mitä hän on palveluksessaankin saanut, lehmä, rahaa ja asunnoksi torppa, josta oli aikoinaan tehty kaksi päivää viikkoveroa. Vaikka tuohon aikaan isäntien ja torppareiden välit olivat kiristymässä äärimmilleen, osoitti tämä yhteistyösuhde molemminpuolista kunnioitusta ja jalomielisyyttä. Mitään laillista pakkoahan ei Danielssonilla eleeseen olisi ollut.

Ville oli naimisissa Amalia Juhontyttären kanssa, jonka hän luultavasti tapasi ensimmäisen kerran Räikälässä ollessaan. Vihille he menivät joulukuun lopulla 1870. Amalia oli tullut Janakkalaan Varsinais-Suomen rannikolta, Sauvosta edellisen vuoden keväällä. Miksi sitten Amalia päätti lähteä Sauvosta Janakkalaan? Tähän on selkeä vastaus. Hän oli ollut Sauvossa pitäjän kappalaisen, Karl Heikelin piikana. Kun Heikel sai 1868 Janakkalan kirkkoherran viran, otti hän osan palvelusväestään mukaansa uuteen pappilaansa.


Rippikirjojen mukaan Amalia olisi syntynyt Sauvossa 25.5.1847, mutta todellisuudessa hän syntyi Paimion Maljamäen Isotalossa piika Johanna Ristontyttären aviottomana tyttärenä.

Blogitekstisuositus

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päiv...