Amurinmaa

Teijon tehtaalla, joka tuolloin kuulu Perniön pastoraatin alaisuuteen, syntyi lokakuussa 1844 tyttö ruukinmylläri Nikodemus Ahlqvistin ja Maija Stina Ahlmanin perheeseen. Nimekseen tämä vanhempiensa ainut tytär sai Amanda Gustava. Aikuisiällä hänen matkansa kävi Pöytyälle, jossa hän työskenteli piikana Mustanojan kylässä asuneella nahkurileski Maria Kristina Ahlqvistilla. Tämä olikin hänen serkkunsa, sillä Maria Kristinan isä oli perniöläinen mylläri Christopher Ahlqvist. Aivan yksin ei Amanda Gustavan tarvinnut Pöytyälle matkata, sillä samaan aikaan tuli hänen veljensä Gustaf Reinhold rengiksi samaan paikkaan.

Gustaf Reinhold Ahlqvist lähti jo 1869 Turkuun, kun taas Amanda Gustavan vaiheet olivat hyvin erilaiset. Hänet kuulutettiin lokakuussa 1868 Kokemäellä syntyneen Fredrik Fabian Lindholmin kanssa. Tosin tuohon aikaan Lindholm asui vielä Luvialla, josta sitten muutti tuoreen morsiamensa kanssa suoraan Venäjän Kauko-Itään, ns. Amurinmaalle. Jotta säätykierto pysyi järjestyksessä, oli Fredrik Fabiankin ammatiltaan nahkuri.

Fredrik Fabianin ja Amanda Gustavan veti Amurinmaalle hyvin luultavasti sinne 1868 suomalaisten toimesta perustettu ”Amurinmaan yhtiö”. Tämä oli Tyynenmeren rannalle rakennettu ihanneyhteiskunta eli utopia. Tämä yhtiö harjoitti lähinnä puutavaran sahausta elannokseen ja kuihtui jo 1872 omaan mahdottomuuteensa.

Amurinmaan yhtiö sijaitsi Nahodka -lahden rannalla ja tämä paikka onkin merkitty nahkuri Lindholmin muuttokohteeksi Luvian rippikirjassa. Vuonna 1870 julkaistun matkakertomuksen mukaan yhtiön pienessä kaupungissa asui muutama virkamies, muutama työmies sekä 30 -miehinen sotaväen osasto kapteeni af Björkstenin komennossa. Vaikka maaperä oli hyvin hedelmällinen kaikenlaiselle viljelykselle, oli ”kaikki kuitenkin niin kallista ja waikeaa saada, että se jolla ei ole pääomia waipuu raskaaseen ja painawaan welkaan kruunulle ja alituiseen wallanalaisuuteen, joka tekee työn kahta tukalammaksi”.

Saman matkakertomuksen mukaan suomalaiset siirtolaiset asuivat viheliäisissä oloissa. Jotkut asustivat teltan suojissa, mutta monien asumus oli pelkästään jonkinlainen maakuoppa. Siirtolaiset itse kokivat olevansa samassa osassa kuin Siperiaan karkotetut rikolliset. Ulkona liikkuessa täytyi pitää ase mukana, sillä luonnossa eli runsaasti karhuja ja tiikereitä. Hirviä, peuroja ja metsäkauriita oli toisaalta mukavasti riistaksi. Muita saaliseläimiä olivat majavat, supikoirat, fasaanit, ketut, mäyrät ja metsäsiat.

Näihin olosuhteisiin katosi Lindholmin pariskunta. Mustanojalla hetken aikaa piikoneen Amanda Gustavan myöhemmistä vaiheista ei ollut kotimaassa mitään tietoa. Jossain välissä piti perillisten kuitenkin selvittää joitain asioita ja näin kihlakunnanoikeus joutui töihin. Sen 1.9.1910 antamalla päätöksellä Amanda Gustava Ahlqvist julistettiin kuolleeksi. Samalla kuolinpäiväksi määriteltiin 1.1.1879.  Fredrik Fabianin kohtalosta ei tämän kirjoittajalla ole tietoa, mutta Amurinmaan yhtiön loputtua osa suomalaisista siirtyi Vladivostokiin osan jäädessä Nahodkaan.  Muutama henkilö palasi Suomeen.

Kommentit

Suositut tekstit