analytics

Kihla Waiva Elisabet


Loimaan Hattulan kylän Ketolan torpasta kotoisin ollut Robert Henrikinpoika nai 1881 Marttilan Pappilan karvarintyttären, Olga Maria Lundenin. Heidän yhteinen lapsensa Arno Toivo Gabriel ehti syntyä tasan vuotta ennen avioliiton solmimista, kesäkuun alussa 1880. Niinpä Marttilan kastettujen luettelon on kirjattu tieto isästä; ”Karvarinkisälli Robert Aaltonen Turusta tunnusti itsellisen Oskar Palmroosin ja rengin Kustaa Alpertti Kustaanpojan, molemmat pappilasta, läsnäollessa, että mainittu Olga Luden on hänen kihlattu morsiamensa sekä että tämä edellä mainittupoika Arno Toivo Gabriel on hänen lapsensa”.

Olga Marialla oli ennestään avioton tytär Eine Olga, joka oli syntynyt 1878. Robert Aaltosen kanssa hän sai vielä toisenkin lapsen, jolle pariskunta antoi hämmästyttävät etunimet Kihla Waiva Elisabeth. Tämä 1881 syntynyt tytär menehtyi vain muutaman kuukauden ikäisenä. Seuraavana vuonna 1882 perhe muutti Pöytyälle, Mustanojan kylään. Siellä syntyi tytär Lahja Olga Peninna. Samoihin aikoihin Olga Maria Lundenin em avioton tytär Eine annettiin kasvatiksi karvarinleski Maria Grönholmille Marttilaan. Ikävä kyllä Olga Maria kuoli helmikuussa 1887. Robert Aaltonen löysi uudeksi puolisokseen Karinaisten Kyrön kylän Nopolan rusthollarin tyttären, Olga Marian. Ajat olivat lopullisesti muuttumassa ja hieman epäsäätyinen avioliittokin oli täysin mahdollinen. 


Aikaisempina vuosikymmeninä ja -satoina naimakaupat tehtiin pääsääntöisesti omasta säädystä.
Robert Aaltosen ja Olga Maria Juhantyttären lapsia olivat mm. Alku Aarre Aatami, Arvo Artturi, Ahti Arvid, Kosti Robert, kaksoset Vilho ja Katri sekä toisen kaksoset Aino ja Paavo. Heistä 1900-luvun alussa ehti avioon Lahja Olga Peninna, jonka nai marttilalainen renkimies Karl August Jokinen.

Isä, nahkuri Robert Aaltonen jätti aikakirjoihin merkinnän mm. hyvästä eläintenkohtelustaan. Niinpä vuonna 1991 Turun Eläinsuojeluyhdistys palkitsi Aaltosen monen muun tavoin 10 markalla ”kotieläinten lempeästä kohtelusta”.

Lapsista kansallisesta kuulusimmaksi nousi ilman muuta Aarre Alku Aatami. Hän lähti opiskelemaan Turun Taideyhdistyksen piirustuskouluun päästen Victor Westerholmin oppiin. Hänen teoksiinsa koulun näyttelyssä tutusti mm. Emil Wikström, joka pani merkille Aaltosen taitavuuden. Wikström ottikin nuorukaisen omaksi oppipojakseen. Aarre Aaltonen oli Wikströmin opetuksessa Sääksmäen Visavuoressa pari vuotta. Jatko-opinnot veivät hänet aina Italiaan saakka. Hänen vaimonsa oli taidemaalari Margit Aarnio. Kun viipurilaisen liikemiehen, Juho Lallukan ja hänen vaimonsa Marian perustaman säätiön varojen pohjalta rakennettiin Helsinkiin Taitelijakoti Lallukka, tuli Aaltosista sen ensimmäisiä asukkaita.

Robert Aaltonen vietti 1928 entisenä nahkurimestarina 70-vuotisjuhliaan Pöytyän Mustanojalla. Nahkurimestarilla on riittänyt kädentaitoja, mutta ehkäpä poikansa taiteellisuus oli perua pikemminkin äidin puolelta. Yrjö Liipola oli Olga Marian serkku ja Väinö Aaltosen äidin pikkuserkku. Kotioloistaan Aarre Aaltonen paljasti Nuoren Voiman haastattelussa 1926 seuraavaa; ”Työhön totuin kotonani jo pienestä pitäen, mutta aikaa riitti taiteellisiinkin askarteluihin, varsinkin talvisin”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus