 |
| Kuva J Vuorela 12.7.2021 |
Koska seurakuntalaiset eivät aina muistaneet omaa paikkaansa,
jouduttiin kirkoissa aika-ajoin muistuttamaan ”säätyrajan pyhänä pitämisestä”.
Niin myös Kiskossa vuonna 1791, kun Sevon kirjasi pöytäkirjaa[ii]n
ihan suomeksi seuraavaa:
Niin kuin Lehtäreillä, erinomattain miesväen puolella, ei ole sovelijasti menetetty, vaan tavattomuudet on havaitut, ja joidenka ylitse valitettu on niin tulee endisten Säädöin johdatuxesta, tiettäväxi tehdyi ettei kukaan muu mahda käydä nix kahdessa istumaisissa pengeissä Lehtärille, kuin ne Taloin pojat ja Tyttäret, jotka kotona vanhemmattens ruoassa ovat, ja ei ole muuta elatuskeinoa edesottaneet; vaan kaikki muuta yhteisesti, ja myös nee, jotka ovat talollisten lapset vaan on muihin säätyin ja elatuskohinoihin itsens andanet, tulevat tämän kautta poiskiltyxi, että ennen ulospanduin sakon haatsolla, joka on kaxi plotu käymäst näissä etumaisa pengeissä. Se kuurmies jongan vuoro käydä Lehterille, pitä nyt ja aina tästä lähin tämän ylitse silmää pitämään ja tapahtuvaiset rikoxet, edesvastamisen haastolla, papille kohta edesandaman, niin hyvin tässä asiassa kuin myös, jos tavatointa ilskunata ja pahoja juonia edespidetään ja jos penkejä rikotaan, niin kuin ennen tässä on tapahtunut, vaan jotka nyt taas kirkon kustannuxella paratut ovat: niin pitä Kuusmiehen sen kaldaista kohtaa edsantaman, eli itse seisoman edesvastauxesa ja kustandaman omastansa penkin parandamisen päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti