Kahdesti kuollut

Lomamatkan satoa

Monta kertaa sukututkija ei löydä oikein mitään lisätietoja kaukaisista esivanhemmistaan lukuun ottamatta syntymää ja kuolemaa sekä asuinpaikkaa. Tietysti löytyy tietoja perheestä tai vaikkapa lasten kummeista, mutta ne tarinat nimien ja päivämäärien takana jäävät löytymättä. Toisaalta joskus, valitettavan harvoin tosin, sukututkija osuu ns. jättipottiin. Silmiin osuu täysin sattumalta joku hahmo, josta voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen romaanin. Tai jos ei ihan sellaista, niin ainakin tällaisen pienen blogijutun. Tällä kertaa tarina lähti omasta kesälomamatkasta, jonka aikana tuli käytyä Pietarsaaressa sijaitsevassa Aspegrenin puutarhassa. Itse puutarhasta toisella kertaa tarkemmin, mutta tulipa sitten mieleen tutkia alueen Aspegren -nimisiä asujaimia. Kuinkas ollakaan, törmäsin erittäin mielenkiintoiseen tapaukseen, tarinaan kahdesti kuolleesta herrasta.

 

Öregrundin mies

Kokkolassa vihittiin heinäkuussa 1831 kauppalaivan perämies Johan Aspgren ja Christina Catharina Kunelius[i]. Morsiamen vanhemmat olivat merimies Anders Kunelius ja vaimonsa Caisa Lisa Limnell Kokkolan kaupungin neljännen kaupunginosan talosta numero 172[ii].  Christina Catharina oli ehtinyt pyörähtää Vaasassa nuorena naisena, mutta palannut sitten kotitaloonsa. Isä Anders esiintyy vielä rippikirjassa 1820-1830, mutta seuraavassa rippikirjassa häntä ei enää mainita. Äiti Caisa Lisa kuolee leskenä 1837. Tässä vaiheessa talo on jo siirtynyt kauppiaanakin toimineen Johan Aspgrenin omistukseen. Sukunimi kirjoitetaan muutamaan otteeseen myös muodossa Aspegren.

Kokkolan em. rippikirjojen mukaan Johanin olisi syntynyt vuonna 1807 Ruotsin Öregrundissa. Sieltä hänet löytääkin kaupunginvahtimestari Olof Aspgrenin ja vaimonsa Catharinan poikana[iii]. Sieltä miehemme muutti Suomen puolelle Kokkolaan. Isoveli Anders, joka kutsui itseään sukunimellä Söderholm oli lähtenyt samaan kaupunkiin vuonna 1822. Johan Aspgren oli siis tullut jo sangen nuorella iällä perämieheksi.

Pariskunnalle syntyi huhtikuussa 1839 tytär, jolle vanhemmat antoivat nimen Johanna Christina[iv]. Kummien joukosta löytyy joukko Kokkolan silmää tekeviä, mm. raatimies Favorin, kauppias Lithen ja herra Lennberg. Johanna Christinan nai kauppias Carl Gustaf Watlin, josta hieman tuonnempana tässä jutussa.

Juutinrauman tulli

Isä Johan nousi nopeasti perämiehestä laivan kapteeniksi. Niinpä voimme Juutinrauman tullin[v] asiakirjoista lukea, että marraskuussa 1835 hänen kipparoimansa laiva Nikolai I ohitti Tanskan salmen matkalla Marseillesiin. Lastina oli tuolloin puutavaraa. Lokakuussa 1840 samaisiin asiakirjoihin merkittiin saman laivan matka Liverpooliin. Lastina olivat tällä kertaa laudat. Tietysti näin on todennäköisesti ollut ensimmäiselläkin kerralla. Syyskuussa 1845 Aspgren matkasi miehistöineen Norden -nimisellä laivalla kohti Hullia. Mukana oli pelkkää painolastia. Lopuksi voidaan Juutinrauman tileistä selvittää heinäkuussa 18345 Pohjanmerelle suuntautunut tervankuljetusmatka. Nämä tiedot löytyvät Suomen Sukututkimusseuran jäsenpalvelusta SukuHaku. Samat tiedot digitoituna alkuperäisistä asiakirjoista löytyvät Soundtoo Registers Online -palvelusta[vi].

 

Kahdesti kuollut?

Laivan kapteenina joutui monesti uhkaaviin ja todella vaarallisiinkin tilanteisiin. Tämän sai kokea myös Aspgren, sillä syksyllä 1860 alkoi merkillinen tapahtumasarja. Kokkolasta Aspgren lähti Onni -nimisen laivan kapteenina kohti Riikaa lastinaan noin 300 kippuntaa rautaa. Hällkallanin[vii] tienoilla laiva ajautui kuitenkin karille. Kapteenin kielloista huolimatta merimiehet ottivat pelastusveneen jättäen Aspgrenin selviytymään yksin. Miehistö pääsi turvallisesti Vaasaan kertoen kapteeninsa uponneen kovan vuodon saaneen laivan mukana.

Tämä tieto ilmoitettiin luonnollisesti Kokkolaan, jossa Johan Aspgrenille soitettiin kuolinkellot ja poismeno kirjattiin myös haudattujen luetteloon[viii]. Kuollinsyyksi kirjattiin lakonisesti ”hukkunut”. Omaiset pukeutuivat ajalle tyypillisesti surupukuun. Vain pari päivää tämän jälkeen kapteeni Aspgren asteli kuolleista heränneenä omaan kotiinsa, jossa perhe vietti suruaikaa. Kapteeni tuli kaupunkiin pienellä veneellä soutaen. Hänet luonnollisesti otettiin riemullisesti vastaan ja nyt alkoi asioiden oikea laita selvitä. Aspgrenin mukaan miehistön kadottua paikalta oli laiva irronnut äkisti karilta. Kapteenimme onnistui pitää laivan perää rajussa tuulessa täysin purjein. Näin hän antoi tuulen viedä laivaa pitkin Pohjanlahtea, kunnes hän oli törmännyt meren selällä norjalaiseen laivaan. Tämä poimi Aspgrenin mukaansa ”Onnen” jatkaessa yksinään matkaa kohti ilmeistä tuhoa.

Norjalaisen laivan mukana Aspgren pääsi Pitimen kaupunkiin Ruotsin puolelle ja sieltä sitten Pohjanlahden poikki kotiinsa. Eikä Onnikaan tuhoutunut. Pietarsaaren miehiä oli viemässä lastia Ruotsiin ja huomasivat tuuliajolla olleen laivan tuoden sen aikanaan kotikaupunkinsa satamaan[ix].

Johan Aspgrenin koettelemukset eivät päättyneet tähän. Saman vuoden joulukuussa, tarkemmin sanottuna 18. päivänä Kokkolan kaupunkia kohtasi suuri tulipalo. Isokadun varrella sijainneesta Teodorin Wallinin talosta alkanut palo tuhosi suuren osan kaupunkia. Peräti 17 taloa paloi kokonaan ja 10 sai vaurioita[x]. Tulipalon riehuessa oli kapteeni Aspgren kiivennyt talonsa katolle pudoten sieltä. Tässä rytäkässä hän mursi reisiluunsa. Tämän jälkeen Öregrundista Kokkolaan kotiutunut kapteeni Aspgren kärsi kroonisesta maksatulehduksesta, joka vei lopulta häneltä hengen joulun alla vuonna 1864[xi]. Tällä kertaa kuolinmerkintä jäi pysyväksi ja näin Johan Aspgren kuoli tavallaan kaksi kertaa.

Leskivaimo jäi asumaan vävynsä perheeseen. Kauppias Watlinilla ja Johanna Christinalla oli lapset Maria Johanna, Karl Johan ja Gustaf Albin. Perunkirjoitus kapteeni Aspgrenin jälkeen pidettiin 3.4.1865 ja sen löytää Kokkolan raastuvanoikeuden arkistosta[xii]. Vaikka kuolinpesällä oli jonkin verran velkoja, oli sen varallisuus noin 9500 markkaa. Vuoden 2021 rahoiksi muutettuna tämä tekee Rahamuseon rahanarvonmuuntimella laskettuna yli 40000. Perunkirjasta selviää mm. se, että Aspgren omisti kuollessaan tontit 170 ja 171 korttelista numero neljä.

Tämän artikkelin kuvituksena on Kokkolan museosta löytyvä kuva parkkilaivasta ”Nikolai I”, jonka kapteenina kahdesti kuollut miehemme oli ollut.

 

 

 

---

[i] Kokkolan seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot  1812-1834, jakso 204: Wigda År 1831; Kansallisarkisto

[ii] Kokkolan seurakunnan arkisto - Rippikirja 1820-1830, jakso 132, sivu 128: 4 Qvarteret 4 Afdelning No 171 Gustaf Bergman No 172 Sjöman Anders Kunelius; Kansallisarkisto

[iii] Öregrunds kyrkoarkiv, Husförhörslängder, SE/ULA/11807/A I/4 (1820-1825), bildid: C0029730_00117, sida 99

[iv] Kokkolan seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot  1835-1862, jakso 33; Kansallisarkisto

[v] https://fi.wikipedia.org/wiki/Juutinrauman_tulli luettu 3.8.2021

[vi] http://www.soundtoll.nl/index.php/en/ luettu 3.8.2021

[vii] https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?lang=fi&share=customMarker&n=7047372.094390008&e=199466.47747225585&title=H%C3%A4llkallan&desc=&zoom=11&layers=%5B%7B%22id%22:2,%22opacity%22:100%7D%5D

[viii] Kokkolan seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot  1835-1862, jakso 214, sivu 453: kuolleet ja haudatut 1860; Kansallisarkisto

[ix] Oulun Wiikko-Sanomia, 27.10.1860, nro 43, s. 3, sama tarina on useissa muissakin ajan sanomalehdissä

[x] http://kokkolakarleby.blogspot.com/2018/11/kokkolan-tulipalot-osa-4-1800-luvun.html luettu 3.8.2021

[xi] Kokkola kuolleet 1862-1887 (MKO585-586), Kansallisarkisto

[xii] Kokkolan raastuvanoikeuden arkisto (VMA) - Perukirjat 1865-1865 (Eb:24,  ), jakso 12; Kansallisarkisto