Riita jätettiin kuninkaan ratkaistavaksi ja kummastakin
ehdotetusta paikasta vietiin hänelle pussillinen santaa nähtäväksi.
Ruskolaisten santa oli karkeata ja rumaa, vahtolaisten taas hienoa ja kaunista.
Mutta kummankin seurakunnan lähetystöjen matkatessa yhdessä kuninkaan luo
vaihtoivat Ruskon miehet salaa yöllä santapusseja ja näyttivät kuninkaalle
vahtolaisten santaa omanaan.
Seuraus oli, että kuningas määräsi kirkon rakennettavaksi
Ruskolle. Myöhemmin olivat sitten vahtolaiset alkaneet rakentaa itselleen omaa
kivikirkkoa. Mutta kovat sotavuodet olivat keskeyttäneet rakennustyön ja
köyhtynyt seurakunta oli pyytänyt ja saanut luvan rakentaa itselleen kivikirkon
asemesta puukirkon.
Kuvassa Ruskon keskiaikainen kirkko, josta Museoviraston
tiedot[ii]
kertovat mm. seuraavaa: Keskiaikainen kirkko. Rusko mainittiin seurakuntana
ensimmäisen kerran 1337, mutta se lienee vanhempi. Korkealla mäellä,
keskiaikaisen asiakirjan mukaan "in monte Ruscho" sijaitseva Ruskon
kivikirkko kuuluu Suomen pienimpiin. Kirkon eteläpuolella olevalla
luonnontilaisena säilyneellä kallioisella katajamaalla on todettu olevan rikas
keskiaikaisperäinen kasvillisuus.
Kirkon itäpäädyn tiilikoristelu koostuu suuresta
tasahaaraisesta rististä ja sen ympärille olevista komerosyvennyksistä.
Länsipäädyn tiilinen yläosa on uusittu 1600-luvulla. Sisätilaltaan viehättävän
kirkon kirkkosali on yksilaivainen ja nelitraveinen, tähtiholvit on rakennettu
kilpikaarien ja pilasterien varaan. Holvaus muistuttaa muodoltaan Turun
tuomiokirkon keskilaivan tähtiholvisarjaa. Tynnyriholvattu sakaristo on
runkohuonetta vanhempi.
Kuva J Vuorela, kesä 2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti