Eräs saha Halikossa

Maamme vanhimpina sahalaitoksina on monesti pidetty Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Kymenkartanoon, Perniöön, Viipuriin ja Espooseen kruunun toimesta pystytettyjä vesisahoja. Näiden sahojen tärkein tehtävä oli tuottaa se sahatavara, mitä linnoissa ja latokartanoissa tarvittiin. Raaka-aineena nämä sahat käyttivät ns. verotukkeja eli talollisilta veroparseleina kerättyjä puolta. Samoihin aikoihin myös eräillä aatelismiehillä oli omia, yksityisiä sahoja.

Monia pitäjänhistorioita ja muita selvityksiä kirjoittaneen Aulis Ojan mukaan Varsinais-Suomesta löytyy em. kruununsahoja varhaisempia vesisahoja. Tietoja näistä on säilynyt mm. Eerik Flemingin maakirjassa. Tuo mainittu maakirja sisältää erilaisia maanjakoon liittyviä tuomioita vuosien 1420–1551 väliltä.  Samoin siitä löytyy muitakin omaisuuteen liittyviä dokumentteja sekä merkintöjä Flemingin suvun jäsenistä ja heidän sukulaisuussuhteistaan.

Aulis Ojan kirjoitusten perusteella löytyy Eerik Flemingin maakirjan sivulta 45[1] lyhyt dokumentti, joka kuuluu suomeksi jota kuinkin näin:

”Samoin olen antanut kappaleen peltoa ja niittyä Kuttilan pellon vierestä sepälle, joka pitää kunnossa molempien sahamyllyjen kaikki rautakapineet”. Täten saamme tietoomme, että nykyisessä Salon kaupungissa, silloisessa Halikon pitäjässä oli jo noin 480 vuotta sitten peräti kaksi sahaa. Edellä mainitusta tekstistä ei harmillisesti selviä, missä nämä laitokset täsmälleen olivat. Onneksi toisaalla maakirjassa[2] on eräs käräjätuomio, josta saadaan arvokasta lisätietoa. Vaskion Sauvonkylän talolliset olivat vuonna 1533 myyneet Flemingille 20 markan hinnasta sahamyllyn paikan Hossostenkoski nimisessä myllyojassa sekä oikeuden samaa sahamyllyä varten vapaasti hakata tukkeja heidän metsistään niin paljon kuin häntä halutti. Samoin annettiin lupa pitää tätä sahamyllyä niin kauan kuin Fleming tai hänen perillisensä sitä halusivat.

Nykyiseltä kartalta on turha enää etsiä Hossostenkoskea, mutta kiertotietä voidaan päästä melko varmaan paikan tunnistukseen. Sauvonkylän ja Ruuhikosken rajana 1700-luvulla oli Sahanoja, joka taasen on nykyinen Sauvonkylän Pitkäkoski. Toinen sahamylly saattoi olla sepän oman mökin alapuolelle Kuttilan eli Sahan Sahankoskeen. Tämän Aulis Oja perustelee sillä, että 1500-luvun loppupuoliskolla veroluetteloissa Kuttilan eli Vähä-Kuttilan nimi muuttuu niissä Sahaksi. Samoin silloinen Vanha-Kuttila muuntuu pelkäksi Kuttilaksi.

Aulis Ojan mukaan Sauvonkylän saha lienee perustettu heti koskien ostamisen jälkeen eli kesällä 1533. Sen sijaan Kuttilan saha vaikuttaisi tätä vanhemmalta, ehkä jopa keskiajan lopulla perustetulta. Tietysti on vaikeaa edes määritellä, mitä tarkoittaa keskiajan loppupuoli. Vadstenan luostarin maakirjan[3] mukaan Kuttila on 1464–1531 ollut Naantalin luostarin hallussa. Ruotsissa puolestaan on aikoinaan huomattu, että sikäläinen sahateollisuus lähti liikenteeseen Vadstenan luostarin toimesta. Niinpä ei lienee kaukaa haettua, että myös Naantalin luostari olisi ryhtynyt samanlaiseen toimintaan. Kustaa Vaasan kirje[4] vuodelta 1541 mainitsee, että Marttilan, Pöytyä ja Paimion talolliset pitivät vanhastaan tapana veistää lautoja. Kuttilan ja Sauvonkylän sahat olivatkin vanhassa Marttilan hallintopitäjässä, keskellä rikkaita metsämaita.

---

[1] Erik Flemingin maakirja (kokoelma) - Maakirja 1420-1551, jakso 24, sivu 44-45; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=4547244761&aineistoId=1509538800 / Viitattu 21.3.2023

[2] Erik Flemingin maakirja (kokoelma) - Maakirja 1420-1551, jakso 80; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=4547244893&aineistoId=1509538800 / Viitattu 21.3.2023

[3] Vadstena klosters jordebok 1500, Carl Silfverstolpe (Historiska Handlingar XVI)

[4] Konung Gustaf den förstes registratur XIII, s. 193-194