Kidnapattu kreivi – 1700-luvun uskomaton perintöriita

James Annesley, (1715-1760)

Historia on täynnä katkeria perintöriitoja. On väärennettyjä testamentteja, salaisia rakastajia ja kadonneita perillisiä. Mutta yksikään tarina ei vedä vertoja Annesleyn perintöjutulle: tarinalle, jossa 12-vuotias aatelispoika kidnapataan ja myydään orjuuteen Amerikkaan, jotta hänen setänsä voisi varastaa hänen omaisuutensa ja arvonimensä.

Tämä ei ole romaanin juoni – vaikka sen uskotaan vahvasti inspiroineen Robert Louis Stevensonin klassikkoromaania Ryöstetty (Kidnapped). Tämä tapahtui oikeasti 1700-luvun Irlannissa ja Englannissa.

---

Tausta: Kuka oli James Annesley?

Tarina alkaa Irlannista vuonna 1715. Tuona vuonna aatelisperheeseen syntyi poika, James Annesley. Hänen isänsä oli Arthur Annesley, Lordi Altham, ja hänen äitinsä oli Lady Mary Altham. James oli heidän ainoa laillinen perillisensä, ja hänen tulevaisuutensa näytti turvatulta: hän perisi isänsä paronin arvonimen ja suuret maaomistukset.

Perheidylli ei kuitenkaan kestänyt. Lordi ja Lady Altham ajautuivat katkeriin riitoihin ja erosivat Jamesin ollessa vasta pikkulapsi.

Tässä kohtaa tarinaan astuu antagonisti: Jamesin setä, Richard Annesley.

Richard oli Lordi Althamin nuorempi veli – mies vailla omaa maata tai arvonimeä, mutta täynnä kunnianhimoa. Hän näki veljensä sotkuisen avioeron ja nuoren perillisen haavoittuvuuden tilaisuutena.

Jamesin elämä muuttui painajaiseksi. Hänen isänsä Lordi Altham otti rakastajattaren, ja nuori James laiminlyötiin pahoin. Hänet lähetettiin pois kotoa asumaan huonoon hoitoon, ja lopulta hän eli käytännössä kerjäläisenä Dublinin kaduilla, vaikka oli laillinen perijä.

Vuonna 1727 Jamesin isä, Lordi Altham, kuoli.

Setä Richardin julma suunnitelma

12-vuotias James oli nyt orpo, mutta laillisesti hän oli uusi Lordi Altham. Setä-Richard toimi kuitenkin salamannopeasti.

Koska James oli elänyt kaduilla ja hänen perheensä oli hajonnut, Richardin oli helppo kiistää pojan olemassaolo. Hän väitti, että James oli todellisuudessa vain erään Joan Landy -nimisen palvelijan avioton lapsi, jonka hänen veljensä oli ottanut hoiviinsa, mutta joka ei ollut oikea perillinen.

Mutta pelkkä väite ei riittänyt. James oli elossa ja pystyi todistamaan henkilöllisyytensä. Richardin piti saada poika katoamaan – pysyvästi.

Vuonna 1728 Richard Annesley järjesti veljenpoikansa kidnappauksen. James raahattiin laivaan Dublinin satamassa. Laivan määränpää oli Amerikka. Siellä, Delawaressa, 12-vuotias aatelispoika myytiin sopimuspalvelijaksi (indentured servant). Se oli käytännössä 13 vuoden pakkotyötuomio; vain hieman parempi kuin suoranainen orjuus.

Richard Annesley otti haltuunsa veljensä maat ja julistautui uudeksi Lordi Althamiksi. Ongelma oli ratkaistu.

Perijän paluu

James Annesley kesti 13 vuotta raakaa työtä ja julmaa kohtelua amerikkalaisella plantaasilla. Hän yritti paeta useita kertoja, mutta jäi kiinni ja hänen palvelusaikaansa pidennettiin rangaistuksena.

Lopulta vuonna 1741, 25-vuotiaana miehenä, hän onnistui pakenemaan ja pääsemään laivaan, joka purjehti ensin Jamaikalle ja sieltä takaisin Englantiin.

Palattuaan hän sai kuulla järkyttävän uutisen: hänen setänsä Richard oli paitsi varastanut hänen isänsä Althamin maat, myös onnistunut perimään kaukaiselta sukulaiselta vielä suuremman palkinnon. Richard oli nyt Angleseyn 6. jaarli, yksi valtakunnan rikkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista miehistä.

James, rääsyinen ja rahaton entinen pakkotyöläinen, päätti haastaa tämän mahtimiehen oikeuteen.

Vuosisadan oikeudenkäynti: Annesley v. Anglesea

Tapauksesta tuli välittömästi 1700-luvun suurin mediasensaatio. Se oli enemmän kuin perintöriita; se oli taistelu identiteetistä.

Marraskuussa 1743 Dublinissa alkoi oikeudenkäynti Annesley v. Anglesea. Koko valtakunta seurasi henkeään pidätellen. Oikeudenkäynti kesti ennätykselliset 15 päivää.

Kysymys oli yksinkertainen: Oliko kantaja James Annesley Lady Althamin laillinen poika, vai oliko hän Joan Landyn avioton lapsi, kuten setä-Richard väitti?

• Puolustus (Setä-Richard): Richardin asianajajat toivat paikalle todistajia (joista monet olivat ilmeisesti lahjottuja), jotka väittivät, ettei Lady Altham ollut koskaan ollut raskaana vuonna 1715. He maalasivat Jamesista huijaria ja kiittämätöntä hyväksikäyttäjää.

• Syyttäjä (James Annesley): Jamesin tiimi toi todistajiksi kymmeniä ihmisiä vuosikymmenten takaa. Entisiä palvelijoita, kätilöitä ja perhetuttuja, jotka kaikki vannoivat nähneensä Lady Althamin raskaana ja hoivaamassa nuorta James-vauvaa. He todistivat, kuinka he olivat nähneet pojan kasvavan aatelisperheen laillisena poikana ennen perheen hajoamista.

Oikeussalista tuli teatteri. Todistajat pyörtyilivät, syytöksiä lahjonnasta sateli, ja Jamesin traaginen tarina kerrottiin yksityiskohtaisesti.

Lopulta, kaikkien ällistykseksi, valamiehistö teki päätöksensä vain 20 minuutin pohdinnan jälkeen.

He uskoivat Jamesia.

Tuomio: Valamiehistö totesi, että James Annesley oli Lordi ja Lady Althamin laillinen poika ja siten Althamin maiden oikea perijä. James oli voittanut. Koko oikeussali räjähti suosionosoituksiin.

Katkera jälkinäytös

Tässä kohtaa tarinan pitäisi päättyä onnellisesti. James saisi perintönsä, ja paha setä joutuisi vankilaan. Mutta 1700-luvun oikeusjärjestelmä ja aateliston valta olivat monimutkaisia.

Vaikka James voitti oikeudenkäynnin Irlannin maistaan, hänen piti käydä erillinen prosessi Englannin ylähuoneessa saadakseen takaisin aatelisarvonsa (Angleseyn jaarlikunnan).

Hänen setänsä Richard, yhä uskomattoman rikkaana ja vaikutusvaltaisena jaarlina, käytti kaiken valtansa viivyttääkseen prosessia. Hän teki valituksia, lahjoi virkamiehiä ja sitoi asian loputtomaan byrokratian suohon.

James Annesley, mies, joka oli kestänyt 13 vuotta orjuutta ja voittanut vuosisadan oikeudenkäynnin, ei koskaan saanut lopullista oikeutta. Hän taisteli väsymättä vuosien ajan, mutta hänen terveytensä oli murtunut Amerikan-vuosina.

James Annesley kuoli vain 44-vuotiaana vuonna 1760 – yhä laillisesti taistellen tittelistään.

Hänen paha setänsä, Richard, kuoli vain vuotta myöhemmin. Koska James oli kuollut, titteliä ei voitu enää siirtää hänen jälkeläisilleen, ja koko Angleseyn jaarlikunnan sukuhaara sammui.

James Annesleyn tarina on yksi historian traagisimmista esimerkeistä siitä, kuinka oikeuden saaminen voi olla eri asia kuin oikeassa oleminen. Hän voitti taistelun, mutta hävisi sodan – ja kaikki yhden miehen loputtoman ahneuden tähden.

---