Asiakirjojen luonne ja säilymisen sattumanvaraisuus
Suomen keskiajan
asiakirjatilanne eroaa merkittävästi Ruotsin emämaan tai Keski-Euroopan
tilanteesta. Suomi oli Ruotsin valtakunnan itäinen osa, reuna-alue, jossa
hallinto oli ohuempaa ja kirjallinen tuotanto vähäisempää. Lisäksi tuhoisat
tulipalot – erityisesti Turun palo vuonna 1827 – ovat hävittäneet valtavan
määrän alkuperäisaineistoa.1 Se, mitä meillä on
jäljellä, on usein sattumanvaraista tai liittyy tiukasti ylimpään
yhteiskuntaluokkaan: kirkkoon ja rälssiin.
Tavallinen talonpoika,
"Matti Meikäläinen", nousee keskiajan asiakirjoissa esiin vain
poikkeustapauksissa: jos hän teki merkittävän lahjoituksen kirkolle, toimi
lautamiehenä käräjillä, joutui vakavan rikoksen osapuoleksi tai omisti maata,
jonka rajoista riideltiin. Muulloin hän pysyy nimettömänä veronmaksajana tai
seurakuntalaisena. Siksi keskiajan sukututkimus on väistämättä
eliittipainotteista, mutta ei yksinomaan sitä. Tarkka lähdekritiikki ja
asiakirjojen kontekstin ymmärtäminen voivat paljastaa myös tavallisen kansan
vaiheita.3
Tärkeimmät säilyneet
lähteet voidaan jakaa kolmeen pääryhmään:
1.
Hallinnolliset ja oikeudelliset asiakirjat: Kuninkaan kirjeet,
tuomiot, kauppakirjat ja rajankäynnit.
2.
Kirkolliset lähteet: Turun tuomiokirkon Musta kirja, paavilliset asiakirjat
ja luostarien hajanaiset tiedot.
3.
Taloushistorialliset lähteet: Linnantilit ja 1500-luvun alun voutien
tilit, jotka toimivat siltana keskiaikaan.
Diplomatarium Fennicum: Keskiajan tutkimuksen selkäranka
Kaiken Suomen keskiajan
tutkimuksen, myös sukututkimuksen, perusta on Reinhold Hausenin (1850–1942)
elämäntyö. Hausen kokosi ja julkaisi sarjassa Finlands medeltidsurkunder
(FMU) lähes kaikki tunnetut Suomea koskevat keskiaikaiset asiakirjat vuoteen
1530 saakka.1 Tämä kahdeksanosainen
teossarja on nykyään digitoitu ja jalostettu tietokannaksi nimeltä Diplomatarium
Fennicum (DF), jota ylläpitää Kansallisarkisto.6
Diplomatarium Fennicum ei ole vain staattinen
luettelo. Se on dynaaminen työkalu, jota päivitetään jatkuvasti uusilla
tutkimustuloksilla ja teknisillä parannuksilla – viimeisin merkittävä
alustasiirto tapahtui keväällä 2025.6 Tietokanta sisältää
noin 6 850 asiakirjaa tai tekstikatkelmaa, jotka ulottuvat 800-luvulta aina
Kustaa Vaasan ajan alkuun.6 Sukututkijalle tämä on
ensisijainen hakupaikka.
Haku DF-tietokannasta
vaatii kuitenkin strategista osaamista. Koska sukunimet olivat harvinaisia,
haku pelkällä etunimellä on usein hyödytön. Hakuja on kohdennettava
paikkakuntien, ammattinimikkeiden (kuten lautamies, nämndeman, porvari,
borgare) tai lisänimien perusteella. Esimerkiksi haku termillä
"Pirkkala" (tai sen vanhoilla kirjoitusasuilla kuten Birckala)
voi tuottaa asiakirjan, jossa luetellaan paikallisia lautamiehiä.8
DF:n asiakirjat ovat
pääosin ruotsiksi tai latinaksi, joskus alasaksaksi. Tämä kielimuuri on
merkittävä. Vaikka tietokannassa on usein lyhyt tiivistelmä (regesta) suomeksi
tai ruotsiksi, varsinainen sukututkimuksellinen tieto – kuten sukulaissuhteita
kuvaavat termit gener (vävy) tai socer (appi) – vaatii
alkuperäistekstin tai sen transkription tarkastelua. Väärinkäsitykset näiden
termien tulkinnassa ovat johtaneet moniin virheellisiin sukupuuihin.9
Tietokannan arvo ei
rajoitu vain tekstien sisältöön, vaan se tarjoaa myös kontekstia. Hausenin ja
myöhempien tutkijoiden työ asiakirjojen ajoittamisessa ja paikkaamisessa on
korvaamatonta. Monet asiakirjat ovat säilyneet vain myöhempinä kopioina, ja DF
auttaa arvioimaan niiden luotettavuutta. Esimerkiksi väärennökset, joita
keskiajalla tehtailtiin omistusoikeuksien pönkittämiseksi, on usein merkitty
tai kommentoitu tutkimuskirjallisuudessa, johon DF viittaa.11
Turun tuomiokirkon Musta kirja: Kirkon ja maanomistuksen arkisto
Jos Diplomatarium
Fennicum on laaja hakemisto, Turun tuomiokirkon Musta kirja (Registrum
ecclesiae Aboensis) on sen tiivistetty ydin. Se on Suomen keskiajan
merkittävin yksittäinen lähdekokonaisuus, joka on säilynyt meille kopioiden
kautta. Alun perin Turun tuomiokirkon tarpeisiin 1400-luvulla ja 1500-luvun
alussa koottu kopiokirja sisältää 727 asiakirjaa vuosilta 1229–1515.2
Musta kirja syntyi
käytännön tarpeesta. Kirkko oli keskiajan suurin maanomistaja, ja sen piti
pystyä todistamaan omistusoikeutensa tiloihin, myllyihin ja kalastamoihin,
joita se oli saanut lahjoituksina tai ostanut. Kirjaan kopioitiin siis
kauppakirjoja, lahjoituskirjeitä, tuomioita ja paavin bullia.12 Sukututkijalle tämä tarkoittaa, että Musta kirja on täynnä
nimiä: lahjoittajia, todistajia, rajanaapureita ja kauppakumppaneita.
Esimerkiksi piispa Maunu
Tavastin (piispana 1412–1450) aikana kirkon omaisuus kasvoi merkittävästi, ja
tämä näkyy Mustan kirjan asiakirjojen määrässä. Kun rälssimies tai varakas
talonpoika lahjoitti maata kirkolle sielunmessua vastaan, asiakirjaan kirjattiin
usein tarkasti lahjoittajan sukulaiset, jotta nämä eivät myöhemmin voisi vaatia
maata takaisin perintöoikeuteen vedoten. Nämä "sielunmessukirjeet"
ovat sukututkimuksen kannalta kultakaivoksia, sillä ne saattavat luetella
puolisoita, lapsia ja sisaruksia nimeltä.2
Mustan kirjan käyttö
vaatii kuitenkin tarkkuutta. Kirja on kopioarkisto, ja kopiointivaiheessa on
voinut tapahtua virheitä. Lisäksi se edustaa kirkon näkökulmaa. Talonpoikaiset
lahjoittajat mainitaan, mutta heidän taustastaan kerrotaan harvoin enempää kuin
on juridisesti välttämätöntä. Silti, löytö Mustasta kirjasta on usein ainoa
tapa sitoa tietty henkilö tiettyyn paikkaan 1400-luvulla. Musta kirja on
julkaistu painettuna ja se sisältyy kokonaisuudessaan Diplomatarium
Fennicumiin, mikä tekee siitä helposti saavutettavan.2
Fragmenta membranea: Uusiokäytön pelastama historia
Yksi kiehtovimmista ja
haastavimmista lähderyhmistä on Kansalliskirjastossa säilytettävä Fragmenta
membranea -kokoelma. Nämä ovat pergamenttikirjojen lehtiä, jotka ovat
peräisin keskiaikaisista liturgisista kirjoista – messukirjoista, graduaaleista
ja breviarioista. Kun uskonpuhdistus vei näiltä katolisilta kirjoilta niiden
alkuperäisen käyttötarkoituksen, voutien ja hallintomiesten oli löydettävä
niille uusiokäyttöä. Kestävää pergamenttia käytettiin 1500- ja 1600-luvuilla
tilikirjojen kansina.9
Sukututkijalle nämä
fragmentit ovat usein "sivulähde", mutta ne voivat sisältää
yllättävää tietoa. Pergamenttien marginaaleissa saattaa olla merkintöjä kirkon
tileistä, lahjoituksista tai paikallisista tapahtumista. Lisäksi se tieto, mistä
tilikirjasta tietty pergamentti on irrotettu, voi kertoa paikallishistoriasta.
Jos tietyn pitäjän voudintilin kannet on tehty paikallisen kirkon vanhasta
messukirjasta, se kertoo kyseisen seurakunnan varallisuudesta ja historiasta.
Vaikka suurin osa
fragmenteista on latinankielistä uskonnollista tekstiä, joukossa on myös
hallinnollisia asiakirjoja. Kansallisarkiston vastaava Pergamentti-kokoelma
sisältää kokonaisia asiakirjoja, kuten laamannien ja kihlakunnantuomarien
kiinnekirjoja. Nämä ovat äärimmäisen arvokkaita, sillä ne ovat usein
alkuperäisiä kappaleita, joissa on säilynyt sinettejä ja allekirjoituksia.9
Oikeudenkäyttö ja lautamiesinstituutio: Talonpojan ääni
Keskiajan Suomessa ei
ollut vielä systemaattista tuomiokirjasarjaa, jollainen syntyi vasta
1620-luvulla hovioikeuksien perustamisen myötä. Emme voi selata "Hollolan
käräjien pöytäkirjaa vuodelta 1450" samalla tavalla kuin voimme tehdä
vuoden 1650 osalta. Kuitenkin oikeutta käytiin, ja siitä jäi jälkiä.15
Tärkein talonpoikaista
väestöä koskeva lähde ovat kiinnekirjat ja rajatuomiot.
Maanomistus oli elintärkeää, ja riidat maasta tai rajoista ratkaistiin
käräjillä. Tuomiosta laadittiin usein kirjallinen dokumentti, jonka voittanut
osapuoli säilytti huolellisesti todisteena oikeudestaan. Nämä asiakirjat ovat
säilyneet kartanoiden arkistoissa tai kirkon arkistoissa (ja päätyneet Mustaan
kirjaan).
Näissä asiakirjoissa
esiintyy sukututkimuksen kannalta kriittinen ryhmä: lautamiehet (nämndemän).
Lautamiehet olivat paikallisyhteisön luotettuja, varakkaita ja arvostettuja
talonpoikia, jotka istuivat käräjillä tuomarin apuna. Asiakirjojen lopussa
luetellaan usein läsnä olleet lautamiehet nimeltä todistusvoiman
vahvistamiseksi.
Esimerkiksi vuonna 1445
pidetyssä Artjärven ja Porlammen välisessä rajankäynnissä mainitaan
lautamiehenä "Kalku Lactis" eli Kalku Lahti. Tämä maininta tekee
hänestä ensimmäisen nimeltä tunnetun lahtelaisen.4 Tällainen yksittäinen maininta on sukututkimuksellinen
kiintopiste. Se kertoo, että Kalku oli elossa vuonna 1445, hän asui Lahden
kylässä, ja hän nautti sellaista luottamusta, että kelpasi lautamieheksi.
Jos sama nimi toistuu
lautamiesluetteloissa vuosikymmenestä toiseen, tai jos näemme patronyymin
vaihtumisen (esim. Olli Pekanpoika vaihtuu Pekka Ollinpojaksi samassa talossa),
voimme alkaa hahmotella sukupolvien ketjua. Tämä on kuitenkin tehtävä varoen. Keskiajan
nimistö oli suppea – Ollia, Pekkaa, Mattia ja Niiloa oli joka kylässä. Ilman
lisätodisteita, kuten tilannimeä tai harvinaisempaa liikanimeä, samastaminen on
aina epävarmaa.3
Linnat ja kaupungit: Viipurin ja Turun erityisasema
Keskiajan hallinto
keskittyi linnoihin ja kaupunkeihin. Niiden ympärille syntyi kirjallista
aineistoa, jota ei maaseudulla tuotettu. Linnantilit ovat yksi harvoista
säilyneistä sarjoista, jotka voivat valaista tavallisten ihmisten elämää,
vaikkakin usein vain taloudellisesta näkökulmasta.17
Viipurin linna
ja itäinen ulottuvuus
Viipurin linna oli
itäisen Suomen sotilaallinen ja hallinnollinen keskus. Sen tileissä ja
asiakirjoissa näkyy vilkas vuorovaikutus kauppiaiden, käsityöläisten ja
sotilaiden välillä. Kuuluisan linnanpäällikön Knut Possen (k. 1500) aikana
linna oli vallan keskus, jonka tileissä mainitaan niin saksalaisia räätäleitä
kuin suomalaisia muonamiehiä.18
Viipurin porvaristo oli
kansainvälistä, ja kaupungin raadin pöytäkirjat ja tilit (sikäli kuin niitä on
säilynyt) ovat tärkeitä lähteitä. Esimerkiksi Porvoon ja Viipurin välinen
kauppa tai Viipurin porvarien omistukset maaseudulla ovat jättäneet jälkiä asiakirjoihin.
Sukututkimuksellisesti on kiinnostavaa huomata, kuinka tietyt suvut, kuten Påsa,
esiintyvät sekä porvaristossa että rälssin liepeillä. Geni-projektin selvitys
Erik Påsan ja Knut Jönsson Possen sukulaisuussuhteen puuttumisesta on hyvä
esimerkki siitä, kuinka nimet voivat johtaa harhaan ilman pitäviä todisteita.3
Turku: Suomen
keskiajan metropoli
Turku oli ainoa
todellinen keskiaikainen kaupunki Suomessa. Sen porvaristo, tuomiokirkon
papisto ja linnan väki muodostivat tiiviin verkoston. Turun osalta lähteitä on
eniten: on Musta kirja, on kaupungin (vähäisiä) asiakirjoja ja on rälssin
kirjeenvaihtoa. Turkulaiset porvarissuvut, kuten Bitz, Suurpää
tai Tavast, ovat parhaiten tunnettuja ei-aatelisia sukuja, jotka usein
sulautuivat rälssiin avioliittojen kautta.2
Kastelholma:
Ahvenanmaan helmi
Ahvenanmaan Kastelholman
linnan tilit ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin, erityisesti 1500-luvun
osalta, mutta ne tarjoavat siltoja myös keskiajalle. Ahvenanmaan eristyneempi
sijainti ja tiivis hallinto ovat edesauttaneet asiakirjojen säilymistä. Kastelholman
tilit ovat usein yksityiskohtaisempia kuin mantereen vastaavat, ja ne antavat
kuvan saariston taloudesta ja suvuista.20
Katumustuomioistuin: Synnit ja sukulaisuudet Vatikaanissa
Yksi 2000-luvun
merkittävimmistä "uusista" lähteistä Suomen keskiajan tutkimuksessa
ovat Vatikaanin arkistot, erityisesti Poenitentiariaatin
(Katumustuomioistuimen) rekisterit. Tutkija Kirsi Salonen on tehnyt
uraauurtavaa työtä näiden asiakirjojen parissa.2
Katumustuomioistuin
käsitteli asioita, jotka vaativat paavin synninpäästöä tai erikoislupaa
(dispanssia). Suomalaiset – niin papit kuin maallikot – kääntyivät Rooman
puoleen monissa asioissa. Yleisin syy oli avioliittoeste. Keskiajan kanoninen
laki kielsi avioliiton sukulaisten kesken jopa neljänteen serkkuun asti. Jos
pari halusi naimisiin ja oli sukua toisilleen (tai edes "hengellistä
sukua" kummiuden kautta), he tarvitsivat paavin luvan.
Näissä anomuksissa
sukulaisuussuhteet selitetään usein äärimmäisen tarkasti. Asiakirja saattaa
kertoa, että "Matti ja Maija ovat kolmansia serkkuja, koska Matin isoisä
ja Maijan isoäiti olivat sisaruksia". Tämä on tietoa, jota ei löydy
mistään kotimaisesta lähteestä. Lisäksi rekisterit paljastavat pappien
aviottomia lapsia (jotka hakivat lupaa päästäkseen pappisuralle isänsä
"virheestä" huolimatta) ja väkivaltarikoksia, joista haettiin
sovitusta.2
Siirtymäaika 1520–1570: Silta keskiaikaan
Vaikka tämä artikkeli
käsittelee keskiaikaa, sukututkijalle tärkein "keskiaikainen" lähde
on itse asiassa 1500-luvun puolivälistä: Voudintilit (Fogderäkenskaper).
Ne ovat silta, jota pitkin voimme kulkea pimeän keskiajan yli.14
Kustaa Vaasa uudisti
hallinnon ja verotuksen 1530-luvun lopulla. Vuodesta 1539 alkaen alettiin pitää
systemaattisia maakirjoja (jordeböcker), joihin merkittiin jokainen
veroa maksava talo ja sen isäntä. Tämä on regressiivisen eli taaksepäin
etenevän sukututkimuksen kiintopiste.
Kun löydämme vuoden 1540
maakirjasta isännän, tiedämme hänen eläneen myös keskiajan lopulla. Jos hänellä
on patronyymi, tiedämme hänen isänsä nimen, joka on elänyt syvällä
1400-luvulla. Maakirjat mahdollistavat talojen omistajaketjujen
(isäntäluetteloiden) rakentamisen taaksepäin. Ilman näitä tilejä keskiajan
hajanaiset nimet jäisivät ilman kontekstia.
Hopeavero 1571:
Aikansa juorukalenteri
Erityinen maininta on
annettava vuoden 1571 hopeaveroluettelolle (Älvsborgin lunnaat). Vaikka
se on myöhäisempi, se on ainutlaatuinen lähde, joka luettelee irtaimen
omaisuuden (karjan, metallit) taloittain.22 Se kertoo talojen
varallisuuserot ja antaa lihaa luiden ympärille. Esimerkiksi Tammelan
Bucht-suvun ja Kallion kylän historiaa on voitu avata juuri näiden
veroluetteloiden avulla tavalla, joka ei pelkistä nimilistoista onnistuisi. Se
paljastaa talojen jatkuvuuden ja varallisuuden, jotka usein periytyvät
keskiajalta.22
Tapaustutkimuksia ja varoittavia esimerkkejä
Keskiajan sukututkimus
on altis virheille. Haluttomuus hyväksyä lähteiden puutetta johtaa helposti
vääriin kytköksiin.
Ilkka-suvun
arvoitus
Etelä-Pohjanmaalla on
pitkään väitetty, että nuijasodan päällikkö Jaakko Ilkka olisi ollut sukua
Alavuden Vihoisten kylän Matti Ilkalle. Geni-projektin ja Jaakko Ilkka seuran
tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että alkuperäislähteistä ei löydy tälle
vahvistusta. Vaikka DNA-tutkimusta on yritetty käyttää apuna, tulokset ovat
olleet moniselitteisiä. Tämä on klassinen esimerkki siitä, kuinka
samankaltainen nimi (Ilkka) eri pitäjissä houkuttelee rakentamaan sukupuun
ilman asiakirjatodisteita.3
Posse ja Påsa
Viipurilaisen
porvarisuvun Påsan (mm. Per Eriksson Påsa) on aiemmin oletettu polveutuvan
aatelisesta Knut Jönsson Possesta. Uudempi tutkimus on kuitenkin osoittanut,
että Knut Possella ei ollut lapsia, ei aviollisia eikä aviottomia, jotka
mainittaisiin perintöasiakirjoissa. Erik Påsan isä tunnetaan vain patronyymin
perusteella, eikä yhteyttä aatelissukuun voida todistaa. Tämä kumoaa aiemmat
teoriat, joita mm. Jully Ramsay esitti.3
Yhteenveto: Mitä voimme tietää?
Suomen keskiajan
sukututkimus on fragmenttien kokoamista. Emme voi rakentaa aukottomia sukupuita
1300-luvulle asti, ellei kyseessä ole korkea aateli. Talonpoikaissukujen
kohdalla pääsemme parhaimmillaan 1500-luvun alkuun, ja onnekkaissa tapauksissa
(kuten lautamiesmainintojen kautta) yksittäisiin nimiin 1400-luvulla.
Tärkeimmät opit
keskiajan lähteiden käytössä ovat:
1.
Lähdekriittisyys: Tarkista aina alkuperäislähde (Diplomatarium Fennicum).
Älä luota sokeasti vanhoihin sukukirjoihin tai nettisukupuihin.
2.
Konteksti: Ymmärrä asiakirjan luonne. Onko se tuomio, lahjoitus vai
veroluettelo? Miksi se on laadittu?
3.
Regressiivinen metodi: Etene varmalta pohjalta (1540-luku) taaksepäin. Älä hyppää
suoraan vuoteen 1400.
4.
Paikallistuntemus: Tunne tutkimusalueesi historia, kartanot ja hallinto. Nimet
ovat sidoksissa paikkoihin.
Aikajana:
Keskiajan tärkeimmät lähdetyypit ja tapahtumat
Seuraava taulukko
havainnollistaa, miten eri lähdetyypit sijoittuvat ajallisesti ja mikä niiden
merkitys on sukututkimukselle.
|
Ajanjakso |
Tärkeimmät tapahtumat & Lähdetyypit |
Merkitys sukututkimukselle |
Lähde-esimerkit |
|
1150–1300 |
Ristiretket, kirkollisen organisaation alku. |
Erittäin vähäinen. Vain satunnaisia mainintoja piispoista ja suurmiehistä. |
Paavin bullat, legendat. |
|
1300-luku |
Pähkinäsaaren rauha (1323), Maunu Eerikinpojan maanlaki (n.
1350). |
Vähäinen. Ensimmäiset säilyneet asiakirjat maanomistuksesta ja
rälssistä. |
Diplomatarium Fennicum (vanhimmat). |
|
1400–1450 |
Turun mahtiaika, Maunu Tavast piispana. |
Kohtalainen (yläluokka). Lahjoituskirjat kirkolle yleistyvät.
Lautamiehiä mainitaan rajatuomioissa. |
Turun tuomiokirkon Musta kirja, Kalku Lactis
(1445). |
|
1450–1520 |
Levottomat ajat, Viipurin nousu, Knut Posse. |
Kasvava. Rälssisukujen verkostot hahmottuvat paremmin. Linnantilit
antavat tietoa palkollisista. |
Viipurin linnan tilit, Fragmenta membranea. |
|
1523–1540 |
Kustaa Vaasa valtaan, uskonpuhdistuksen alku. |
Siirtymäkausi. Keskiaikaiset instituutiot purkautuvat. |
Ensimmäiset hajanaiset tilit. |
|
1539– |
Maakirjalaitos syntyy. |
Kriittinen. Säännöllinen verokirjanpito alkaa. Sukututkimuksen
"kova" pohja. |
Voudintilit, Maakirjat (Jordeböcker). |
|
1571 |
Hopeavero (Älvsborgin lunnaat). |
Tarkentava. Varallisuusluettelot ja henkilötiedot tarkentuvat. |
Hopeaveroluettelot. |
Suomen
keskiaika on hiljainen, mutta se ei ole mykkä. Se puhuu meille latinaa ja
vanhaa ruotsia, se puhuu pergamentin rapinaa ja sinettien painoa.
Sukututkijalle se on kärsivällisyyden korkeakoulu.
Lähteitä ja
työkaluja harrastajalle
●
Diplomatarium Fennicum: df.narc.fi – Kansallisarkiston verkkopalvelu.
●
Kansallisarkiston Astia-palvelu: Voudintilit ja
tuomiokirjat digitoituna.
●
Paikallishistoriat: Usein paras tapa löytää valmiiksi pureskeltua tietoa alueen
keskiaikaisista suvuista.
Lähdeartikkelit
1.
Keskiajan
lähteet [Arkisto] - Suku Forum, avattu joulukuuta 1, 2025, https://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-16116.html
2.
Keskiajan
asiakirjat | Arkistojen Portti - Kansallisarkisto, avattu joulukuuta 1, 2025, https://portti.kansallisarkisto.fi/fi/aineisto-oppaat/keskiajan-asiakirjat
3.
Suomen
keskiajan sukututkimus - aliprojekti Katkaisut - Geni, avattu joulukuuta 1,
2025, https://www.geni.com/projects/Suomen-keskiajan-sukututkimus-aliprojekti-Katkaisut/45919
4.
Kalku
Lactis – ensimmäinen tunnettu lahtelainen - Lahden Historiallinen museo, avattu
joulukuuta 1, 2025, https://www.lahdenhistoriallinen.fi/tee-ja-koe/lahden-historian-kohokohtia/lahlen-kalle-eli-kalku-lactis-kalakarajilla-vuonna-1445/
5.
finlands
medeltidsurkunder, avattu joulukuuta 1, 2025, https://df.narc.fi/Images/Editions/fmu/Hausen_FMU_1.pdf
6.
Diplomatarium
Fennicum, avattu joulukuuta 1, 2025, https://df.narc.fi/
7.
Diplomatarium
Fennicum - Wikipedia, avattu joulukuuta 1, 2025, https://fi.wikipedia.org/wiki/Diplomatarium_Fennicum
8.
Asiakirjahaku
- Diplomatarium Fennicum - Kansallisarkisto, avattu joulukuuta 1, 2025, https://df.narc.fi/search/
9.
Pergamentti-kokoelma
| Arkistojen Portti - Kansallisarkisto, avattu joulukuuta 1, 2025, https://portti.kansallisarkisto.fi/fi/aineisto-oppaat/pergamentti-kokoelma
10.
Suomen
keskiaikaa koskevien dokumenttien julkaiseminen - Diplomatarium Fennicum,
avattu joulukuuta 1, 2025, https://df.narc.fi/Images/Information/DF_artikkeli_historia.pdf
11.
Tietokanta
- Diplomatarium Fennicum - Kansallisarkisto, avattu joulukuuta 1, 2025, https://df.narc.fi/info/database
12.
Turun
tuomiokirkon Musta kirja ja lähteiden julkaisemisen jatkumo Suomessa
varhaismodernista digitaaliseen - UTUPub, avattu joulukuuta 1, 2025, https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/148463/AnnalesC484Saarenp%C3%A4%C3%A4.pdf?sequence=1&isAllowed=y
13.
Väitöstutkimus:
Turun tuomiokirkon Musta kirja on osa suomalaista historiakulttuuria, avattu
joulukuuta 1, 2025, https://www.kotimaa.fi/vaitostutkimus-turun-tuomiokirkon-musta-kirja-on-osa-suomalaista-historiakulttuuria/
14.
Voudintilit
- Wikipedia, avattu joulukuuta 1, 2025, https://fi.wikipedia.org/wiki/Voudintilit
15.
Tuomiokunnat
- Suomen Sukututkimusseura, avattu joulukuuta 1, 2025, https://www.genealogia.fi/tuomiokunnat/
16.
Tuomiokunnat
| Arkistojen Portti - Kansallisarkisto, avattu joulukuuta 1, 2025, https://portti.kansallisarkisto.fi/fi/aineisto-oppaat/tuomiokunnat
17.
Turun
linna - Wikipedia, avattu joulukuuta 1, 2025, https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_linna
18.
Viipurin
linnan vaiheita - Reino Seppäsen kotisivut, avattu joulukuuta 1, 2025, https://reinoseppanen.net/viipurin-linnan-vaiheita/
19.
Viipurin
kultasepät ja ylellisyyskulutus keskiajalta 1700-luvun alkuun - Wiipuri.fi,
avattu joulukuuta 1, 2025, https://wiipuri.fi/app/uploads/2018/11/VSKS-Toimite-19-Visa-Immonen.pdf
20.
Suomen
kaunein linna: Kastelholman linna - Tiedon portailla, avattu joulukuuta 1,
2025, https://www.tiedonportailla.fi/villatjakartanot/kastelholma.htm
21.
Voudintilit
| Arkistojen Portti, avattu joulukuuta 1, 2025, https://portti.kansallisarkisto.fi/fi/aineisto-oppaat/voudintilit
22.
Hopeaveroluettelo
vuodelta 1571 on aikansa juorukalenteri - Tammelan Bucht-suku, avattu
joulukuuta 1, 2025, https://tammelanbuchtsuku.net/tutkimusartikkelit/hopeaveroluettelo-vuodelta-1571-on-aikansa-juorukalenteri/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti