Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

22.7.2016

Vaununtekijä

Tarvasjoen haudattujen luetteloa selatessa törmää välillä Antinpoikien ja Kallentyttärien seassa hieman eksoottisimpiin nimiin. Eräs näistä kuului vaununtekijä Michel Bonnetille, joka muutti paikkakunnalle Turusta vuonna 1825. Hänen mukanaan tuli vaimo Maria Jaakontytär, joka oli kotoisin Nousiaisten Santamalan kylästä. Vihkiminen oli tapahtunut vuonna 1813 ajan tapaan morsiamen kotipitäjässä, mutta asuinpaikan nuori pari haki Turun kaupungista. Siellä he viihtyivät reilut kymmenen vuotta, kunnes tie vei nykyisen Tarvasjoen Kirkonkylään. Kotitaloksi löytyi pieni Haaviston harmaa torppa Kyröntien vasemmalta puolelta, jonkin matkaa kirkolta Kyröön päin.

Turun vuosina oli perheeseen syntynyt neljä lasta ja Tarvasjoella katras kasvoi vielä kahdella pienokaisella. Pojista Joseph Jeremias Bonnet kuoli Turun tuomiokirkon kellonsoittajien oltermannina. Tarinan mukaan Kellonsoittajankatu olisi saanut nimensä Joseph Jeremiaalta. Velipoika Noach Wilhelm työskenteli Lemun pitäjänsuutarina ja hänen poikansa Kaarlo nahkurina Turussa. Sieltä Kaarlo Bonnet muutti Karinaisten Kyröön 1890 ostettuaan paikallisen nahkurinverstaan. Hän muutti sukunimensä Lehtoseksi joskus 1880-luvun alussa. Kaarlon poika Uljas Lehtonen jatkoi isänsä viitoittamalla tiellä, mutta kaatui sodassa 1941. Tällöin myös nahkurinverstas lopetti toimintansa.

Lehtosten uraa Kyrössä jatkoi edelleen Uljaksen veli Niilo. Hän oli perustanut kenkäkaupan jo 1920-luvun lopulla. Niilo Lehtosen kuoltua 1961 liikettä jatkoi Pekka Mäki Loimaalta Kyrön Kenkä nimellä. Pekka Mäen äiti Martta Mäki. o.s. Lehtonen, oli em. Kaarlon tytär. Martalla ja hänen miehellään Joelilla oli saman alan liike Loimaalla.

Michel Bonnetin ja Maria Jaakontyttären vanhin lapsi oli nimeltään Carl Johan. Hän lähti merille Porista, missä tuolloin asui. Carl Johan joutui jossain vaiheessa mukaan laivalla tapahtuneeseen kapinaan. Bonnet vangittiin, mutta jossain satamassa hän pääsi karkuun. Tämän jälkeen hän käytti vääriä nimiä työskennellen useilla eri laivoilla. Suvussa säilyneen tiedon mukaan hän hukkui haaksirikossa, mutta merimieshuoneiden arkistoista ei ole toistaiseksi löytynyt tästä tarkempaa selkoa.

Michelin ja Marian neljäs poika Adolf Fredrik kuoli rokkoon jo lapsena. Perheen kaksi tytärtä Clara Sophia ja Maria Wilhelmina olivat molemmat tahoillaan naimisissa, mutta heidän sukuhaaransa sammuivat lopullisesti 1906.

Mistä sitten perheen koko Suomenkin mittakaavassa harvinainen sukunimi mahtoi tulla? Michel oli syntynyt Korppoossa joulukuussa 1781 ja vielä tuolloin ei Varsinais-Suomen maaseudulla tunnettu koko sukunimikäsitettä sen nykyisessä muodossa. Sen sijaan kaupungissa henkilöiden yksilöimiselle oli selkeä tarve. Michel ei mennyt merta edemmäs kalaan, niin saaristossa kuin oli syntynytkin. Hän otti sukunimensä mitä suurimmalla todennäköisyydellä kotikylänsä Bonäsin nimestä. Tämä entisessä Korppoon pitäjän lounaisessa kulmassa sijainnut kylä käsitti mm. Norrgård- ja Södergård -nimiset tilat. Michelin vanhemmat, Bertil Matsson ja Anna Lena Matsdotter olivat menneet naimisiin jo 1762. Michel Bonnet olikin ollut kuusilapsisen perheen kuopus.

Teksti perustuu Pertti Lehtosen antamiin tietoihin, mistä hänelle kiitokset.

25.6.2016

Sukututkijan aapiskirja II on ilmestynyt

Suositun aapiskirjan jatko-osa, jossa kerrotaan tarinoiden kautta sukututkijaa kiinnostavista termeistä, lyhenteistä ja ammateista.

Teos sisältää yhden tarinan jokaisesta aakkosemme kirjaimesta, A:sta Ö:hön.


Tilaa klikkaamalla oheista kuvaa - hinta 22,90 sis. postikulut!

9.5.2016

Reginan sukuperästä

Karl Aleksander Cajander (1846-1911) oli uusikaupunkilainen kotiseutuhistorioitsija, joka julkaisi kotikaupungistaan ainakin 15 erilaista teosta. Tämän lisäksi häneltä jäi runsaasti julkaisemattomia käsikirjoituksia. Päivätyönsä opettajana ja rehtorina tehneellä Cajanderilla oli koulutusta ja taitoa tehdä sukututkimusta. Hänen työnsä jälki on suurelta osin moitteetonta, mutta ei täysin virheetöntä.

Tämän artikkelin tarkoituksena ei ole arvostella Cajanderin antaumuksella kirjoitettuja tekstejä, vaan kertoa yhden esimerkin varjolla, miten paljon helpommalla vuoden 2015 sukututkija pääsee. Reilu sata vuotta sitten sukututkijan piti aineistoja löytääkseen vierailla useissa eri kirkkoherran virastoissa sekä kirjastoissa. Lisäksi materiaalia löytyi Valtionarkistosta, millä nimellä nykyistä Arkistolaitosta kutsuttiin vuosina 1869-1994. Tämä arkisto pohjaa juurensa vuonna 1816 perustettuun Senaatin arkistoon. Ainoa toimipiste oli Helsingissä, vaikka maakunta-arkistojen idea esiteltiin Valtiopäivillä jo 1888. Ensimmäinen maakunta-arkisto avattiin kuitenkin vasta 1927 Hämeenlinnaan.

Karl Aleksander Cajanderille tämä tiesi istumista joko Uudenkaupungin seurakunnan pappilassa tai Helsingin Valtionarkistossa. Lisätietoja hän on varmasti hakenut kirjastoista, museoista, kirkkomailta ja yksityisistä sekä kunnallisista arkistoista.

Käsikirjoituksessaan Carl Aleksander Cajanderin tutkimuksia, Sukuja ja sukujuuria - Broman1 Cajander kertoo Kalannin kappalaisesta, Johan Tenleniuksesta, joka oli kaksi kertaa naimisissa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Kalannin kirkkoherrana toimineen Emanuel Brunlöfin tytär Maria, josta Tenlenius otti virallisen eron 1751. Marian, joka kuoli 1765, äiti oli Maria Wärdh. Lähes heti eron saatuaan Johan Tenlenius meni naimisiin Regina Bromanin kanssa2, jonka vanhemmiksi Cajander mainitsee Lempäälän Ahtialan kylän Hävättilän rusthollarin, Johan Bromanin sekä tämän vaimon,  Maria Spensenian.

Meillä vuoden 2015 tutkijoilla on se ilo, että voimme halutessamme tarkistaa näitä asioita suoraan verkosta. Lempäälän rippikirjat 1700-luvulta ovat kaikkien netin käyttäjien saatavilla sekä Arkistolaitoksen että Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen sivuilta. Samoin tuon ajan historiakirjat löytyvät molemmista tietokannoista minkä lisäksi Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämää HisKi-tietokantaa on voi käyttää avuksi Regina Bromanin syntyperän selvittämisessä.  Cajander antaa hänelle syntymäajaksi vuoden 1725.

Rusthollari Johan Bromanin ja Maria Spensenian perheeseen syntyi vuosien 1714-1732 välisenä aikana seitsemän lasta; Anna, Johannes, Juliana, Carolus, Catharina, Johan ja Henrich3. Heistä Carolus (nimi kastekirjan esittämässä muodossa) syntyi tammikuussa 1724, joten Regina sopisi tähän perheeseen ajallisesti. Yhdestäkään tuon ajan rippikirjasta ei Reginaa kuitenkaan löydy Johanin ja Marian lapsena.

Voisiko siis olla, että Regina Broman ei ollutkaan Lempäälän kotoisin? On mahdotonta enää sanoa, miksi Cajander on sijoittanut hänet Hävättilän rusthollin perilliseksi. Ehkä tämä Broman -perhe on ollut jossain yhteydessä sopivasti esillä ja muiden vaihtoehtojen tarkistaminen olisi ollut äärimmäisen työlästä.

Nykytekniikan käyttäjä kannattaa pappismiehien kohdalla aloittaa etsintä Yliopistomatrikkelista4, jota ylläpitää Yrjö Kotivuori Helsingin Yliopiston sivuilla. Matrikkeli hakuominaisuudet ovat selkeän yksinkertaiset. Lisäksi Kotivuori on rakentanut siihen omaisuuden, jolla eri henkilöiden keskinäiset sukulaisuudet esitetään hakutuloksissa suoraan. Näin haettaessa Johan Tenleniuksen tietoja saadaan vaimo Regina Bromanin kuolinajaksi vuosi 1776. Toisaalta Tenleniukselle luetellaan peräti yhdeksän eri sukulaista; appi, isoisän isä, kaksi veljeä, neljä poikaa ja langon poika.

Heistä viimeksi mainittu on hyvin kiinnostava, sillä hänen nimensä on Karl Gustaf Broman. Koska lanko tarkoittaa vaimon veljeä, on Karl Gustafin isän oltava Reginan veli. Edelleen ylioppilasmatrikkeli osaa kertoa tuon isän olleen toimitusvouti Gabriel Bromanin, joka poikansa syntymän aikaan asui Uskelassa.

HisKi-tietokannan avulla on nopeaa tarkistaa, että Karl Gustafin kastemerkintä löytyy Salon luetteloista5. Asuinpaikkana Gabriel Bromanilla ja hänen vaimollaan Helena Heleniuksella on ollut vuodesta 1766 lähtien Salon kylän Alhaisten talo. Tämän jälkeen on helppoa etsiä kuvaruudulle Salon vuosien 1779-1790 rippikirjasta sivu 743, jolle on merkitty Bromanien perheen tiedot. Isä Gabriel on rippikirjan mukaan syntynyt vuonna 1739. Nyt on enää löydettävä Gabriel syntymäpaikka, jotta voitaisiin lopullisesti tarkastaa hänen ja Reginan kuuluminen samaan perheeseen.

Salon Kistolasta kotoisin ollut Helena Helenius vihittiin Gabriel Bromanin kanssa Juhannuksena 17616. Salon vihittyjen luettelon mukaan sulhanen asui tuolloin "I Kiscko". Jälleen kerran HisKi osoittautuu oivalliseksi apuvälineeksi. Kiskon seurakunnan historiakirjoista löytyy nimismies Gustaf Broman, jonka vaimo Brita Johansdotter haudattiin Kiskossa tammikuussa 1722. Saman vuoden syyskuun lopulla nimismies Broman nai Kavaston rusthollissa asuneen Maria Sevonian ja tässä yhteydessä sulhasen asuinpaikkana on mainittu "Krusila". HisKin "lisätietoja seurakunnasta" -toiminnon avulla on vaivatonta selvittää, että tämän täytynee tarkoittaa naapuripitäjä Kiikalan Kruusilan kylää.

Kiikalan säilyneet rippikirjasarjat alkavat vuodesta 1750. Vuosien 1750-1756 niteen sivulta kuusi löytyykin nimismies Broman vaimonsa Maria Sevonian ja kahdeksan lapsensa kera Kruusilan Jäpin talosta. Reginaa ei joukosta löydy, mutta tämä on selitettävissä hänen vihkimisellään vuonna 17517. Tarkka ajankohta on marraskuun 28. päivä. Uudenkirkon eli Kalannin tuore kappalainen Johan Tenlenius ja Regina Broman "ifrån Crusila" saivat toisensa mainittuna päivänä. Mainittakoon vielä, että Reginan veli  Adam Gustaf omisti Jäpin talon myöhemmin 1700-luvulla.

Ylioppilasmatrikkelia hyödyntämällä on mahdollista tutkia erityisesti pappissukujen keskinäisiä yhteyksiä, joita on runsain mitoin tässäkin tapauksessa. Kannattaa perehtyä tämän apuvälineen käyttöön ja muistaa samalla, että mahdolliset korjaukset tai lisäykset voi lähettää ylläpitäjälle sähköisesti sivustolta löytyvällä lomakkeella.



21.3.2016

Tarvasjokelaisten avioliitoista 1774-1874

Tarvasjoen saarnahuonekunta sai oman pappinsa vasta vuonna 1772, kun herra Henrik Hammaren nimitettiin Turun tuomiokapitulin toimesta tähän virkaan. Vuodesta 1774 lähtien Hammaren ryhtyi pitämään tälle Euran kappelina tunnetulle seurakunnalle rippikirjoja sekä kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luetteloita. Tätä aikaisemmat Tarvasjoen aluetta koskevat tiedot löytyvät emäseurakunta Marttilasta.

Syystä tai toisesta vihittyjen luetteloita ei pidetty Tarvasjoella 1787-1789 eikä 1794-1800. Tämän jälkeen luettelot kuitenkin jatkuivat katkeamattomina aina nykypäivään saakka. Tarvasjoki 700 vuotta -luentosarjaan kuuluneessa esityksessäni olivat tarkastelussa vihkimiset aina vuoteen 1874 saakka.
Tuon ajan kuluessa Tarvasjoen kirkossa vihittiin kaikkiaan 732 pariskuntaa. Koska vihkiminen tapahtui pääsääntöisesti aina morsiamen kotiseurakunnassa, lähdin tarkastelemaan sulhasten kotipaikkoja. Vanhan käsityksen mukaan sulho löytyi lähes poikkeuksetta joko kotipitäjästä tai sen rajanaapureista. Olisiko siis niin, että pienessä maaseutupitäjässä tämä pitäisi paikkansa.

Edellä mainittujen 732:n avioparin seulomiseen käytin Suomen Sukututkimusseuran HisKi-tietokantaa, mistä löytyvät Tarvasjoen vihityt aina vuoteen 1881. HisKi-tietokantaa liittyy tiettyjä epävarmuustekijöitä, sillä se on suurelta osin kopion kopio. Toisin sanoen alkuperäiset luettelot kirjoitettin aikoinaan puhtaaksi Sukututkiusseuran toimesta mustiin vahakantisiin vihkoihin. Näitä vihkoja vanhemman polven sukututkijat kutsuivat nimellä Mustat Kirjat. Kun internetin aikakausi koitti 1990-luvun puolivälissä, kehitettiin HisKi-tietokanta.

Sen sisällöksi tulivat em. Kastettujen, vihittyjen, haudattujen sekä myös muuttaneiden luettelot. Tietokoneelle syötettiin vapaaehtoistyöntekijöiden voimin tietoja Mustista Kirjoista. Näin mahdolliset kopiointivirheet Mustissa Kirjoissa jäivät myös HisKiin ja samalla tuli joukko uusia virhetulkintoja. Tämän takia HisKi ei ole lähdemateriaalia, vaan se on hyödyllinen apuväline varsinkin aloittevalle sukututkijalle.

Tarvasjoen vihittyjen luettelosta löytyi siis 732 pariskuntaa. Sulhasista peräti 516 asui vihkihetkellä Tarvasjoella. Naapuriseurakunnista eli Liedosta, Prunkkalasta (nyk. Aura), Karinaisista, Marttilasta ja Paimiosta oli morsianta tullut hakemaan 151 miestä. Tätä kauempaa sulhoja oli ainoastaan 65 kappaletta. Morsiamen kotipitäjää tai sen rajanaapureita kauempaa oli siis löytynyt reilut kahdeksan prosenttia sulhasista. Näin ollen voidaan pitää hyvin perusteltuna ainakin piskuisen Euran kappelin osalta sitä, että ennen kulkuyhteyksien merkittävää parantumista kosiomatkat olivat sangen lyhyitä.

Pisimmän matkan alttarille teki vuonna 1825 Rengon kappalaisena 1816-1827 toiminut Anders Lunden, joka oli syntynyt Kalannissa. Hän oli jo lähes 50 vuoden ikäinen viedessään vihille Kallelan kylässä asuneen muurarimestarin tyttären, Marian. Pariskunnalle syntyi kaksi poikalasta, joista ainakin toinen menehtyi avian pienenä. Kalannissa vuonna 1777 syntynyt Anders Lunden erotettiin pappisvirastaan 1828 ja hän asui loppuelämänsä Kallelassa perheensä kanssa.
Toinen pitkämatkalainen oli renki Juho Simonpoika, sillä hän asui vihkimisen aikaan Askaisten Kauppisten kylän Laperlassa. Hän puolisokseen tuli piika Liisa Aatamintytär. Juhon mieltymys juuri tarvasjokelaiseen naiseen lienee helposti selitettävissä; hän oli itsekin syntynyt Euran kappeliseurakunnan Suitsulan kylässä helmikuussa 1817.

Turun kaupungista Tarvasjoelle matkasi 12 sulhasta. He edustivat lähinnä lähinnä käsityöläisiä poikkeuksena merimies Ekendal, renki Jacobsson ja aliupseeri Briha.

28.2.2016

Uusi kirja ilmestynyt!

Uusin kirjani, suomalaisisista rikoksista kertova "Itsellens Hyvin Ansaituxi Rangaistuxexi" - tarinoita rikoksista menneisyyden Suomessa (ja vähän ulkomaillakin), on nyt ilmestynyt!
Kirjan hinta on 20€ + toimituskulut 2,90€

Tee tilauksesi klikkaamalla oheista kuvaa.