Juhan suku-uutiset

Kastettuja puhtaaksi kirjoitettuna Laukaan pitäjästä - sisältää kummit!

Nämä tiedot löytyvät myös HisKistä, mutta näissä ovat mukana myös kummit.

Suomen tarkk’ampujapataljoonan kuulunut Carl Gustaf Hull eli Domander oli naimisissa Lovisa Cecilia Hultmanin kanssa. Tämän pariskunnan poika oli Tampereen tuomiokirkkoseurakunnassa syyskuussa 1848 syntynyt Gustaf Adolf, joka käytti sukunimeä Demander. Sekä isä että äiti olivat syntyneet Tampereella. Myös Gustaf Adolfin vanhin sisko Lovisa Charlotta oli tamperelainen, mutta toinen isosisko Augusta Cecilia oli puolestaan syntynyt Uudenmaan Pohjan pitäjässä. Pian Gustaf Adolfin syntymän jälkeen viisihenkinen perhe muutti Turkuun. Aikuisiällä Gustaf Adolfista kuoriutui virkamies, joka aloitti uransa Hämeen läänin lääninhallituksessa. Sieltä hän siirtyi Turkuun täkäläisen kaupunginvoudin apulaiseksi. Muutaman ajan päästä hän pääsi lääninhallitukseen töihin ja sieltä edelleen kuvernöörinvirastoon. Vuonna 1883 hänet valittiin Pöytyän piirin nimismieheksi. Tässä virassa hän oli aikalaisten mukaan luonteeltaan sovitteleva ja hiljainen. Näillä ominaisuuksilla kruununnimismies Demander saavutt

Kansalliskirjaston arkisto tekstissä mainittu kirkko on siirretty Helsingin Seurasaareen 1900-luvun alussa Karunan kirkossa vietettiin lokakuussa 1754 juhlallisia häitä. Silloin avioliiton siteet solmivat yhteen kaksi vanhaa aatelissukua, Sjöstiernat ja De la Mottet. Sulhanen oli Paimion Fuilassa asunut luutnantti Carl Otto Siöstierna, jonka isoisän isä oli lyypekkiläinen porvari ja räätäli. Tämän poika Otto Kröger oli aateloitu vuonna 1693 ja introdusoitu Ruotsin ritarihuoneeseen numerolla 1303 neljä vuotta myöhemmin. Samalla Kröger vaihtui Siöstiernaksi. Carl Otto syntyi 1713 Ruotsin Grönössä ja isänsä sekä isoisänsä tavoin hän antautui sotilasuralle. Carl Otto yleni 1764 kapteeniksi, mutta menehtyi jo seuraavana vuonna – eräiden tietojen mukaan Karunan Savisalossa. Seurakunnan haudattujen luettelossa häntä ei tosin mainita. Edellä mainittujen häiden morsian oli kotoisin Karunan Timarissa. Nuorikon nimi oli Elsa Beata. Hänen vanhempansa olivat kapteeni Reinhold De la Motte ja

Tasan kaksisataa vuotta sitten jouluaattona syntyi Paimion Yrjövuoren kylässä renki Juho Jaakonpojalle ja hänen vaimolleen Anna Juhontyttärelle poikalapsi, jolle vanhemmat antoivat nimen Kustaa. Kastetilaisuus järjestettiin jo Joulupäivänä. Kummeiksi tulivat Tanisin rusthollaripariskunta Matti Matinpoika ja Liisa Matintytär, piika Leena Juhontytär samoin Tanisista sekä Yrjövuoren Supan torppari Henrik Valle. Juholle ja Annalle oli tätä ennen syntynyt kolme lasta ja vuoteen 1831 mennessä perheeseen ilmaantui vielä viisi lasta. Esikoispoika Juho syntyi 1811 Kasvalassa, josta renki Juho muutti perheineen Sauvoon. Siellä syntyivät Anna Stiina ja Fredrik, kunnes perhe palasi Paimioon. Muuttojen yhteydessä äiti Anna nuorenee rippikirjoissa äkisti kuusi vuotta, kun syntymävuodesta 1791 tuleekin 1797. Isä Juho oli syntynyt 1787 Piikkiössä. Hänen isänsä oli rakuuna Jaakko Kurnfelt. Sopivasti myös Annan isä oli sotilas, nimittäin Sillilässä asunut rakuuna Juho Fager. Juho Jaakonpoika ei peru

Marttilassa vihittiin lokakuussa vuonna 1803 Laurilan rusthollissa asunut Jaakko Matinpoika sekä Leena Erkintytär. Leena oli syntynyt 1777 Paimion Siililässä vanhan rakuunan, Erkki Akselinpojan perheen kuopuksena. Vihkimisen aikaan hän oli piikana Laurilan rusthollissa. Jaakon koti löytyy Tarvasjoen Kirkonkylän Vähätalosta, missä hänen isänsä Matti Juhonpoika oli ollut poikansa syntymän aikaan vuonna 1779 isäntänä. Jaakon ja Leenan ensimmäinen lapsi Juho syntyi Prunkilassa kesän alussa 1804. Sieltä perhe muutti Tarvasjoen Kallelan kylän Kuukkalan talon Hakalan torppaan. Juho sai pian seuraa sisaruksista Liisa, Jaakko, Maria, Matti, Henrik ja Liisa. Vuonna 1806 syntynyt Liisa-tyttönen kuoli pienenä ja jouluaattona 1817 eli tasan kaksisataa vuotta sitten syntynyt perheen kuopus sai saman nimen kuin edesmennyt sisarensa. Tämä oli hyvin tyypillinen tapa suuren lapsikuolleisuuden aikoina. Ikävä kyllä jouluaattona syntyminen ei taannut pienokaiselle turvallista tulevaisuutta. Liisa kuoli

Viitasaaren Kauppisten yhtä sukuhaaraa muutamia sukupolvia .

Tässä vuonna 1672 syntyneen Gustaf Eskilsson eli Kustaa Eskonpoika Ruuskan jälkeläisiä kahdeksan sukupolvea .

Alkuvuodesta 1828 vihittiin Paimiossa Kyysilän Kapan talollisen, Mikko Jaakonpojan ja Leena Juhontyttären tytär Hedvig. Morsian oli syntynyt syyskuussa 1806, kun taas sulhanen, Sauvon Härmälän Ylitalon rusthollarin poika Kaarle Heikinpoika, oli nähnyt päivänvalon ensimmäisen kerran syyskuussa 1800. Vihkiminen tapahtui kirkossa ja morsian, nuhteettomana, sai pukeutua huntuun. Nuori pari asettui Härmälän kylän Ylitaloon, sillä Kaarlesta tuli sen uusi isäntä isänsä jalanjäljissä.  Vuosien 1829-1843 välisenä aikana perheeseen syntyi neljä tytärtä ja kaksi poikaa. Vuonna 1844 perhe muutti Paimion Meri-Anttilan yksinäistaloon, Paimionjoen varteen. Talon edellinen isäntä oli kuollut ja hänen poikansa muutti pois. Näin Kaarle Juhonpojasta tuli tämän rälssitalon isäntä. Luultavasti paikalla oli tuossa vaiheessa asuttu vähintäänkin satoja vuosia, sillä sen alueelta löytyy yksi Paimion monista rautakautisista hautaröykkiöistä. Seuraavan vuosikymmenen alkuun mennessä lapsista olivat elossa enä

Taulu 1. I. Abraham Mickelsson. Synt. n 1665. Kuollut (hosta, åld.) 16.11.1754 Tenala Kälkala Mellangård. -  Pso 29.10.1693 Kisko Lisbeta Matsdotter. Synt. n 1665, haud. (82å) 13.12.1747 Tenala Kälkala Mellangård p70.  II. Lapsia: Lisa Abramsdotter. Synt. (RK) 11.4.1699. Kuollut (åld.br. 86å) 11.4.1787 Tenala Kälkala Mellangård p129, haud. 28/4. -  Pso Hans Kristersson. Synt. (RK) 10.7.1698. Kuollut (svullnad) 21.5.1776 Tenala Kälkala Mellangård p141, haud. 27/5.  Anna Abramsdotter.  Johan Abramsson.  Ingeborg Abramsdotter.  Erik Abramsson.  -  Pso Maria. Abraham Abramsson. Synt. (RK) 1713 Tenala.  Taulu 2. Taulu 2. II. Abraham Abramsson (isä Abraham Mickelsson, Taulu 1). Synt. (RK) 1713 Tenala. Kuollut (RK) 6.11.1786 Tenala Kälkala Mellangård p129, haud. (diarrhè 76å) 19.11.1786. -  Pso 4.10.1749 Tenala Maria Johansdotter. Synt. (RK) 19.4.1729 Tenala Gundby. Kuollut (åld.sv. 77å) 25.10.1806 Tenala Perskanböle (RK Kälkala Mellangård p106), haud. 26/10. Vnht: Johan Ma

Tilaa tämä e-kirja klikkaamalla kuvaa Auranlaakson kansalaisopistolla pitämääni luentoa varten keräsin tietoja Pöytyällä solmituista avioliitoista aikavälillä 1750-1850. Näitä vihkimisiä oli tuolla ajanjaksolla 1999 kappaletta. Niiden seulomiseen käytin Suomen Sukututkimusseuran HisKi-tietokantaa, mistä löytyvät myös Pöytyällä vihityt aina vuoteen 1850 saakka. HisKi-tietokantaa liittyy tiettyjä epävarmuustekijöitä, sillä se on suurelta osin kopion kopio. Toisin sanoen alkuperäiset luettelot kirjoitettiin aikoinaan puhtaaksi Sukututkimusseuran toimesta paperiarkeille, jotka sitten sidottiin mustiin vahakansiin. Näitä vihkoja vanhemman polven sukututkijat kutsuivat nimellä Mustat Kirjat. Kun internetin aikakausi koitti 1990-luvun puolivälissä, kehitettiin HisKi-tietokanta. Sen sisällöksi tulivat em. kastettujen, vihittyjen, haudattujen sekä myös muuttaneiden luettelot. Tietokoneelle syötettiin vapaaehtoistyöntekijöiden voimin tietoja Mustista Kirjoista. Näin mahdolliset kopiointivirh

Tammikuun lopulla vuonna 1904 piti Marttilan pitäjän kätilöllä kiirettä. Ensin hänet kutsuttiin 18. päivänä Simalan kylän Tapanin taloon. Talollinen Juho Juhonpojan vaimo Iida Juhontytär oli viimeisillään raskaana ja kätilön avulla maailmaan putkahti saman tien kokonaista kolme lasta, joista tosin kahden syntyessä ehti jo vuorokausikin muuttua. Kolmosille annettiin nimet Varma Amanda, Paavo Henrik ja Voitto Heikki Marttilan kastettujen luettelon mukaan. Kummeina näillä lapsosilla olivat kätilö Maria Virtanen, torppari Kaarle Ojala Palaisista sekä hänen vaimonsa Elina. Neljäs kummi oli Ojalan ”talon muori Anna”. Vanhempien suureksi murheeksi Paavo Henrik kuoli vielä saman päivän aikana. Tapanin isäntä Juho Juhonpoika oli kotoisin Liedon, kun taas Ida oli Simalan Haverin isännän, Juho Juhonpojan ja vaimonsa Ulriikan tytär. Idalla oli syntynyt kaksosena siskon saadessa nimen Elina. Varma ja Voitto sekä heidän vanhemmat sisaruksensa Alma, Fanny, Juho ja Pauli jäivät sangen varhain orvoik

Perniön Yliskylän Lill-Träskin torpassa syntyi joulukuussa 1829 poikalapsi, jolle vanhemmat antoivat nimen Kaarle Fredrik. Isä Juho tunnettiin vielä patronyymillä, mutta perheen lapsista ainakin Kaarle ryhtyi käyttämään sukunimeä Lindolm. Vuonna 1852 Kaarle Lindholm jätti taakseen Yliskylän maisemat ja matkusti Kuninkaantietä Piikkiöön saakka. Salvelan kartano kaipasi tuohon aikaan työvoimaa ja niinpä Kaarle asettui tuon nykyisin päiväkotina toimivan talon maille. Toinen mahdollisuus Piikkiöön siirtymiselle oli ihastuminen täkäläiseen tyttöön, sillä Kaarle vihittiin jo helmikuussa 1852 Tammelan torpparin tyttären, Lovisa Johanna Engblomin kanssa. Suomen maatilat, III osa, Salvelan päärakennus 1931 tai 1932 Pariskunnan esikoinen, isänsä kaima Kaarle Fredrik syntyi jo ennen vihkimistä, tammikuussa 1852. Pariskunta oli kuitenkin jo tuossa vaiheessa hakenut kuulutukset, joten poikaa ei merkitty aviottomaksi. Pikkusisko Matilda Miina syntyi Salvelassa toukokuussa 1860. Kolmas lapsi J

Janakkalan Viralan kylän Äijälässä syntyi heinäkuussa 1844 torpparin poika Vilhelm. Hänen vanhempansa olivat Erik Johan Johansson ja Greta Johansdotter. Sekä isä että äiti olivat torppareiden lapsia, Erik Johan Äijälästä ja Greta Haagasta. Heidät oli vihitty 1837 ja vuoteen 1856 mennessä pariskunnalle syntyi kahdeksan lasta, joista yksi kuolleena. Vilhelm lähti kotoaan vuoden 1865 lopulla mennen rengiksi Viralan Rekolan rälssitaloon. Siellä hän ehti olla normaalin sopimusajan eli vuoden, jonka jälkeen tie vei Tarimaan Räikälän verotaloon. Räikälässä Vilhelm viihtyi useamman vuoden ja vasta 1871 hän hakeutui uuteen pestiin. Tällä kertaa paikka oli todella upea, sillä Sauvalan kartano oli muodostettu jo 1600-luvulla kylän talonpoikaistaloista. Vuodesta 1864 sen oli omistanut Danielsson -suku. Vilhelm Eriksson tai Ville, kuten häntä aikalaiset kutsuivat, viihtyi mainiosti Sauvalassa. Myös isäntäväki oli häneen erittäin tyytyväinen ja vuodesta 1892 kartanoa isännöinyt Väinö Danielsson

Tallinnaa lokakuussa 2017 - kuva kirjoittajan Pöytyän Auvaisten kylän Pelto-Äärin torpparilla Kustaa Malakias Hakalalla ja vaimollaan Eeva Stiina Matintyttärellä oli useita lapsia, joista vanhin oli nimeltään Kustaa Nikolai (s. 1877). Vaikka usein olen itsekin kirjoitellut, miten maaseudun väestö haki puolisonsa, ellei nyt ihan kotipitäjästä, niin ainakin naapurista, joudun tällä kertaa toteamaan aivan muuta. Puuseppänä elantonsa hankkinut Kustaa Nikolai nimittäin löysi morsiamensa Räävelistä eli Tallinnasta. Nuorikko oli nimeltään Anna Maria Natalia, jolle ainakin Pöytyän rippikirjoissa on annettu sukunimi Tallin. Anna Maria Natalia oli sulhastaan kahta päivää vaille 14 vuotta vanhempi. Heidät vihittiin elokuussa 1901 ja jo joulukuun alussa samana vuonna syntyi perheen esikoinen, Valfrid Nikolai. Sitten perhe muuttikin vaimo kotikonnuille Tallinnaan, jossa syntyivät tyttäret Anna ja Olga Lovisa sekä poika Albert Johannes. Vuonna 1906 koko pesue palasi takaisin Pöytyälle asettuen

Kansalliskirjasto, sanomalehtiarkisto Kansakoulun lehti - kasvatusopillinen aikakauskirja kodille ja kouluille julkaisi toukokuussa 1905 työpaikkailmoituksen, joka koski Marttilan Ollilaa. Kylän kansakouluun kaivattiin uutta opettajapariskuntaa, sillä viran edelliset hoitajat olivat päättäneet muuttaa muualle. Antero Aalto ja vaimonsa Dagmar Eriksson lähtivät 1906 miehen kotipitäjään, Sysmään tultuaan Marttilaan Utsjoelta 1903.  Heitä ennen Ollilan kansakoulun kynttilöinä loistivat Otto Sihvonen ja Matilda Majala. Ollilan ylemmän kansakoulun johtokunta lupasi ilmoituksessaan tavallisen valtioavun lisäksi miesopettajalle palkkaa 300 ja apuopettajattarelle 250 markkaa. Näihin summiin sisältyisi korvaus lehmän ruuasta ja laitumesta. Lisäksi tuli puolet sisäänkirjoitusrahoista, lämpö ja valo. Asuntokin oli luvassa sekä miehelle että naiselle, mutta eri talosta. Miesopettajaksi tuli valituksi Rymättylässä vuonna 1873 syntynyt Juho Feliks Ansas, jonka vaimo Ilo Aina Gustava Lehtinen o

Yläneen Tourulan lasitehdas imi työvoimaa laajalta alueelta. Lasinpuhallus ei ollut ammatti, joka olisi sopinut kenelle tahansa. Niinpä esimerkiksi 1880-luvulla näitä ”glasblåsareita” oli Tourulassa ainakin Kiikalasta, Merikarvialta, Mäntsälästä, Perttelistä ja Pirttikylästä. Mukaan mahtui ainakin pari oman pitäjän miestä, Fabian Ström ja Karl Johan Waltzer. Hän kuului Someron Åvikin lasitehtaalle 1700-luvulla rantautuneeseen saksalaissukuun.  Fabianin isä taasen oli ollut poikansa syntymän aikaan Tourulassa töissä, joten ammatti kulki monesti suvussa. Eräs näistä kauempaa tulleista lasinpuhaltajista oli Merikarvialla 1854 syntynyt Frans Juhanpoika Rosendal, jonka vaimo oli Iin pitäjästä kotoisin ollut Vendla Maria Julin. Tässä yhteydessä voisi mainita, että maassamme on ollut lukuisia Julin -sukunimeä käyttäneitä perheitä. Näillä perheillä ei välttämättä ollut mitään sukuyhteyttä keskenään eikä niillä varsinkaan ollut sukusidettä aateliseen von Julin -sukuun. Fransille ja Vendlall

Pöytyän Viilalan Urpon säterissä ja Lahdon kylän Veräjänkorvalla asui 1877-1888 mielenkiintoinen herrasmies, Tyko Fridolf Schoultz. Hän oli syntynyt Sipoossa 1829 ja mennyt naimisiin kokkolalaisen Gustava Georgina  Öllerin kanssa. Puolison isä Göran Öller oli kotoisin Ruotsista, mutta äiti Kristina oli Kokkolan tyttöjä. Pöytyältä tämä pari muutti Turkuun, mistä he olivat tulleetkin. Rippikirja kertoo Tyko Fridoltin olleen kauppalaivan kapteenin. Hän oli suorittanut kapteenintutkinnon 1853. Tätä hän todellakin oli aikoinaan ollut, sillä esimerkiksi kesällä 1860 Schoultz kipparoi höyrylaiva Furst Menschikoffia. Tämä alus oli ensimmäinen kokonaan Suomessa rakennettu suurikokoinen höyrylaiva. Sen rungon teki Åbo Gamla Skeppsvarv ja koneiston Ericsson & Cowie. Nämä molemmat laitokset sijaitsivat Turussa. Laivassa oli 28 makuupaikkaa. Neitsytmatkan laiva teki Turusta Tukholmaan heinäkuussa 1850 ja seuraavan vielä samassa kuussa Turusta Kronstadtiin. Sen jälkeen alus liikennöi mm. reite