Juhan suku-uutiset

Porvoosta länteen, melkein Sipoon rajalla, sijaitsee kylä nimeltään Kulloo (ruots. Kullo, alunperin Kullå by). Kylän nimi lienee helposti selitettävissä (”Kumpujoki”), vaikka siellä ei ole mitään jokea. Kylän nimi mainittiin jo 1332, jolloin siellä asui eräs Erik. Vuonna 1404 mainittiin Kulloon isännät Peder ja Matin lautamiehinä eräässä kiinteistökaupassa. Eräät kulloolaiset Niklis, Mårten ja Ante Hvitzsinpoika (Hvitzson) mainittiin lautamiehinä pitäjänkokouksessa marraskuussa 1413. Vuonna 1480 mainittiin eräs lautamies Jöns Nilsinpoika asuvan Kulloossa  . Eräs Kulloon taloista oli nimeltään Lavers. Tämä nimi on vaikeampi selittää kuin kylän nimi. Lavers voisi olla muunnos käsitteestä ”matala”, ”låg” tai se ehkä tuli henkilönimestä Lave. Vuoden 1571 hopeaverotuksessa laskettiin Kulloossa olevan 19 taloa, 18 verototettiin, yksi oli veronmaksukyvytön. Kyläläisillä oli irtaimiston lisäksi omaisuutta yhteensä 9 hevosta, 49 lehmää, 37 nuorta karjaa, 50 lammasta, 6 sikaa. Yhteenlaskettu

Mårten Abrahaminpoika mainitaan ensimmäisen kerran 1379 Kemiössä. Satakunnassa hän oli alivoutina 1391. Viimeisen kerran Mårten mainittiin 1423 ja silloin hän nimitti itseään asemieheksi. Mårten ja ja hänen vaimonsa Ragnhild Olofintytär (Tavastien keskiaikaista sukua), omistivat maata Satakunnan Yläneellä, Varsinais-Suomen Kemiössä, Piikkiössä sekä Sauvossa, jossa he nähtävästi asuivat. Sauvon rälssitila tuomittiin palautettavaksi verolle 1405 oikaisukäräjillä, koska se oli yhdistetty kahdesta verotilasta. Se lienee taas muutamassa vuodessa muuntunut rälssitilaksi, kuten kai useimmiten kävi. Ragnhild lahjoitti 1423 miehensä suostumuksella Piikkiön Rungon kylän perintötilansa Turun tuomiokirkon Pyhän Ruumiin ja Pyhän Birgitan alttareille. Ragnhildin isä oli rälssimies, vouti Olof Jönsinpoika Tavast ja hänen veljensä piispa Maunu II Tavast, Magnus Olai, joka oli perustanut edellä mainitun Pyhän Ruumiin alttarin 1421. Olof Jönsinpoika Tavast oli ollut läänitysherra Bo Joninpoika Gripin

Särkisalon rippikirja 1832-1838 Parina viime kertana olen tuskaillut Gabriel Andelin/Ahlroosin ja varsinkin hänen ensimmäisen vaimonsa, Stina Eliasdotterin kanssa. Hapuilun jälkeen selvisi, että heidän perheessään mainittu Maria Christina (s. 1827) oli Stinan avioton tytär. Mutta edelleen jäi hämärän peittoon se, missä syntyi vuonna 1831 tytär Amalia. Salon muuttaneissa perheen kerrotaan tulleen 1833 Perniöstä ja sinne vievät myös lähtöjäljet 1829. Koska HisKin kastettujen luettelot yhdistettynä IGI-kortistoon sisältävät käytännössä koko lailla kattavasti koko Salon seudun ympäristöineen, oli kummallista, että Amaliaa ei vain löytynyt. Tässä vaiheessa astui paikallistuntemus ja pitkäaikainen kokemus kehiin. Olihan selvää, että jossain tytön oli pitänyt kasteensa saada. Niinpä yritin etsiä kaikkia niitä Amalia-tyttäriä, joiden isä oli Gabriel, äiti Stina ja jotka olivat syntyneet 1831. Näitä löytyi vain yksi; Särkisalon Aisbölessä 22.4.1831 syntynyt ja kastettu Amalia, jonka i

Ote Salon sisäänmuuttaneista vuodelta 1833 Eilinen tarina päättyi sihen, että yritin kysellä neuvoja tuttavaltani. Valitettavasti mitään tarkempaa ei siltä suunnalta tällä kertaa irronnut, joten oli syytä aloittaa syvällisemmät pohdinnat. Salossa tai sen liepeillä syntyi rippikirjan ilmoittamaan aikaan ( heinäkuu 1797) kolme huomionarvoista "Tiinaa". Ensimmäinen oli venemies Elias Dahlmanin tytär Perniön Ervelästä, toinen Kanungin Jaatin isännän tytär Perttelistä ja kolmas torpparin tytär Uskelan Veitakkalan Palorinnalta. Dahlmanin tyttären koko nimi oli Maria Christina ja häntä on melko helppo seurata Perniön rippikirjoista, mutta lopulta hän katoaa näkyvistä. Koska hänelle on jatkuvasti merkitty nuo kaksi etunimeä, en pidä uskottavana Maria Christinan olevan oikea henkilö tässä tapauksessa. Samalla tavalla Jaatin tyttären elämää voi seurata vuosi vuodelta, kunnes hän lopulta avioituu Tattulan Hallan talon rengin, Moses Davidssonin kanssa ollessaan itse piikana Kaivo

Salon rippikirja 1836-1842, sivu kuusi Eräs suorista esivanhemmistani oli Gabriel Ahlroos Salon Nokan tilan Andelinin torpasta. "Kaapo" oli syntynyt viereisellä Saksin rälssitilalla syyskuussa 1802. Hänen isänsä Johan oli tuon talon lampuoti sekä yksi pitäjän kuudennusmiehistä. Vanhoilla päivillään isä Johanista tuli Nokan Mäkipään torppari, sillä tuolloin Nokan, Ylistuvan, Vähäsipin, Sepänsyrjän, Saaren ja Saksin tilat oli yhdistetty yhdeksi isoksi maatilaksi, jonka omisti ainakin 1840-luvulla turkulainen kauppias Carl Gustaf Hacklin. Olin tähän asti otaksunut, että Gabrielilla oli vain yksi vaimo, esiäitini Ulrika. Tämä siitä huolimatta, että vuoden 1837 vihittyjen luettelossa Gabriel mainitaan leskenä. Tämän kaiken olin ottanut selville jo 1980-luvun lopulla tai heti seuraavan vuosikymmenen alussa. Taas kerran pieni löytö Historiallisesta Sanomalehtiarkistosta pisti asioihin vauhtia ja esivanhempien vaiheet tarkentuivat huomattavasti. Sanomia Turusta -lehden erää

Pornainen (ruots. Borgnäs), vanhoina aikoina myös Porneesi ja Kirveskoski (nykyinen kirkonkylä), oli vuoteen 1729 asti osa Porvoon emäseurakuntaa, josta lähtien se oli omaa kirkkoa ja pappia ylläpitävä kappeliseurakunta. Itsenäinen kirkkoherrakunta Pornaisista tuli 1896. Pornaisten Laukkosken kylä (ruots. Löfkoski) mainittiin jo 1530 (Löfkoski) ja 1540 (Löfkoskeby). Perussana Laukku on ilmeisesti alunperin merkityksessä ”aukko, syvennys, lampi”. Kosken yläpuolella onkin lampi. Laukkosken kylän Vähä-Laukkosken kylänosassa oli talo Kalkki, joli saanut nimensä (Kalck) vuoden 1615 maakirjaan. Paljon myöhemmin talo jaettiin tiloihin Kalkki no. 1 (Kylä-Kalkki) ja Kalkki no. 2 (Metsä-Kalkki). Kalkki sijaitsi myöhemmin kumpuilevassa maastossa kylän läpi kulkevan tien vieressä, Kotojärven rannalla. Sen isäntänä 1622-39 oli Jöran Fransinpoika, jonka vaimo oli Magdalena Eskilintytär. Edellisten poika lienee ollut se Henrik Jöraninpoika, joka oli Kalkin isäntä 1640-59 puolisonaan Gertrud Simoni

Tammisaaren vihityt 1871 Tarinointini tammisaarelaisten sukulaisten joukosta jatkuu edelleen. Tällä kertaa sivuan vain lyhyesti Heerman -sukua. Eilen esittelemäni merikapteeni Julius Heermanin sisko oli Helena Henriette, joka oli syntynyt joulukuussa 1839. Hänen kuolinilmoituksensa joulukuulta 1884 kertoo Helena Lindqvistin, os. Heermanin, menehtyneen "leipurin leskenä. Historiallista Sanomalehtiarkistoa selaamalla ei tästä herrasta löydy oikein mitään konkreettista tietoa. Digiarkistossa Tammisaaren rippikirjat loppuvat vuoteen 1861, joten sitäkään kautta ei ole apua saatavilla. Onneksi vihittyjen luettelot ulottuvat paljon pidemmälle. Niitä selaamalla selviää Helena Henrietten avioliitto "bagaremästare" Gustaf Edvard Lindqvistin kanssa toukokuussa 1872. Gustaf Edvardin vanhemmat olivat pitäjänräätäli Carl Gustaf L. ja vaimonsa Gustava Lovisa Ahlbom. Sulhanen oli kolme vuotta morsiantaan vanhempi ja syntynyt siis 1836. Ehkäpä hieman tavanomaista korkeampi avioit

Ekenäs Notisblad no 46, 17.6.1887 Viime perjantain tekstissä kerroin Tammisaaressa asuneesta Enoch Heermanin ja Lena Ulrika Baarmanin perheestä. Yksi heidän lapsistaan oli vuonna 1842 syntynyt Johan Julius, joka myöhemmällä iällä käytti pelkästään toista etunimeään. Julius Heerman kävi kaupungin alempaa kansakoulua siirtyen sitten oppipojaksi paikalliseen kirjapainoon. Muutaman ajan päästä nuorukainen sai pääsi töihin Helsingfors Dagbladet -lehden painoon pääkaupungissamme, mutta melko pian hän vaihtoi sisätyön merielämään. Ensimmäiseksi työksi osui Kronstadtiin rekisteröity parkkilaiva "Martin Luther", jolla Heerman sitten seilasi oppivuotensa. Seuraavaksi kapteeni Gardberg palkkasi miehemme perämieheksi "Aino" -alukselleen. Suoritettuaan itse kapteenitutkinnon, purjehti Heerman "Karl" ja "Lojo" nimisillä laivoilla. Näistä ensin mainittu tammisaarelainen, kun taas "Lojo" oli lohjalaisen varustamon laiva. Kokemusta karttui rip

Digiarkistoon jo useampi aika sitten ilmestyneiden Tammisaaren rippikirjojen systemaattinen läpikäynti sivu sivulta kannatti monessakin suhteessa. Sain ensinnäkin hyvän kuvan siitä, kuinka paljon eri ammattajien harjoittajia tässä ruotsinkielisessä pikkukaupungissa 1850-luvun loppupuolella asui. Toisaalta onnistuin bongaamaan lukuisia kaukaisia sukulaisiani sekä yhden suoran esivanhemman, jonka nuoruuden vierailusta Tammisaaressa en ollut aiemmin tietoinen. Eniten uusia, tosin hyvin etäisiä sukulaisia löytyi tullivahtimestari Enoch Heermanin kautta. Vuosien 1855-1861 rippikirjassa tämä herra mainitaan palveluksesta jo eronneena yhdessä vaimonsa Lena Ulrika Baarmanin sekä lastensa kanssa. Heerman -nimisistä olen kirjoittanut aiemminkin ja niinpä oletin Enochin jotenkin liittyvän jo olemassa oleviin tietoihin Rippikirjan mukaan hän oli syntynyt Karjaalla vuonna 1804, joten vanhempien etsiminen ei tuottanut suuria vaikeuksia nykyisillä netin apuvälineillä. Karjaan kastettujen luettelo

Julinien hauta kuvattuna 17.8.2011 Luultavasti lähes kaikille tulee sukunimestä Julin mieleen vähintäänkin säätyläinen ellei jopa aatelinen henkilö. Fiskarsin ruukin kukoistukseen nostanut Johan Jacob von Julin, joka oli alunperin turkulainen apteekkari ja lopulta vuorineuvos, on ollut hyvin vahva hahmo suomalaisessa teollisuushistoriassa. Aivan kaikki Julinit eivät kuitenkaan olleet aatelisia tai vuorineuvoksia, mutta omalla alallaan yhtä kaikki erittäin arvostettuja henkilöitä. Tammikuun 10. päivänä vuonna 1892 kuoli Turussa heistä yksi, kelloseppämestari Johan Gustaf Adolf Julin, joka oli syntynyt samassa kaupungissa huhtikuun 1830 puusepänkisälli Gustaf Julinille ja Anna Kaisa Kurlingille. Johan Gustaf Adolf muutti 1847 Poriin tulleen oppiin kelloseppä Bröckerille. Hänen oppilaanaan ja kisällinä Julin työskenteli aina vuoteen 1856. Tuolloin hän saattoi täysin oppineena perustaa oman verstaan. Samoihin aikoihin hän meni naimisiin Raisiossa Wilhelmina Nikulinin (1826-1889

Pöytyän Auvaisten rusthollarista kotoisin ollut Kaisa Heikintytär meni lokakuussa 1753 naimisiin renki Matti Simonpojan kanssa. Sulhanen oli kotoisin Lankkisten Luukkaalta. Nuori pari asui ensin morsiamen kotitalossa, jossa myös syntyi heidän esikoisensa Valpuri. Parisen vuotta myöhemmin Matista oli tullut Isovihan jälkeen perustetun Kuuskosken sahan sahuri. Vuosikymmenen loppuun mennessä perheeseen syntyi yhteensä viisi lasta, joista neljä ensimmäistä kuoli hyvin pienenä. Haudattujen luettelon mukaan Valpuri menehtyi "paiseisiin", Juho-poika "hinkuyskään" ja Matti-pienokainen "halvaukseen". Lisäksi Liisa-tyttösen vei "kipu". Nämä alunperin ruotsinkieliset termit löytyvät Pöytyän haudattujen luettelossa. Pöytyän kirkonkokouksen pöytäkirjasta marraskuulta 1756 aukeaa kuitenkin eteemme tyysten toisenlaisia näkymä. Kirkkoherra Antti Lizeliuksen suomeksi kirjoittamien dokumenttien perusteella on meillä jälkipolvilla hyvä syy epäillä, että lasten k

Johannes Barck lienee syntynyt n. 1679.  Hän oli Turun katedraalikoulun oppilas 2.4.1691– 12.6.1700  ja tuli ylioppilaaksi Turussa 1700. Pappisvihkimyksen hän sai Turun hiippakunnassa 1708. Ensimmäinen virka löytyi Tammelan pitäjänapulaisena, apupappina, samana vuonna. Johanneksen puoliso (vih. 25.2.-1709) oli Tammelan kirkkoherran tytär Kristina Gottleben, syntynyt 1686. Kun pari vihittiin, ilmestyi painosta tilaisuutta juhlistamaan pienoinen vihkonen, jolla oli asianmukainen monisanainen nimi: Då adjunctus ministerii uthi Tammela;  wördig och wällärde Herr JOHAN BARCK Brudgummen:  med Ehreborne och Dygderijka Jungfrun  Jungfru CHRlSTINA GOTTLEBEN Bruden;  Ett Fast och oryggeligt Ächta-Förbund med hwarannan beslöt  På Prästegården i Tammela den 25 Februari 1709. Vihkosessa oli kolme runoa tai runontapaista, joissa tällaisten runojen malliin koetettiin laskea leikkiä sulhasen nimen kustannuksella (ruots. barck, puun kuori, pettu). Ensimmäisen, verrattain lyhyen, tekijä oli sul

Karjaan rippikirja, Kiilan kylä Karjaan Kiilan kylään ilmestyy 1770-luvun lopulla maanmittari-insinööri Claes Gustaf Nording, jolle on merkitty syntymäajaksi 24.1.1753. Hänen puolisonsa on Mustion entisen ruukkisaarnaajan, silloisen Karjaan kappalaisen Henrik Wareliuksen tytär Fredrika Lovisa. Perheen lapsista ensimmäinen haudattiin Snappertunan kirkkomaahan tammikuun puolivälissä 1780. Seuraavan vuoden kesäkuussa syntyi poika Gustaf Fredrik Kiilassa. Samalla vuosikymmenellä perhe muutti Lopen pitäjän Vojakkalan Sokalaan. Tytär Gustava Ulrikan syntymäpaikkaa vuodelta 1785 en ole onnistunut paikallistamaan, mutta poika Anders Johan syntyi Sokalassa 1788. Maanmittari-insinöörimme palkkatilalla eivät asiat ilmeisesti sujuneet kovin mallikkaasti, sillä joulukuussa 1790 kruununvouti Fredrik Sandberg lähetti lääninhallitukseen vaatimuksen, jonka mukaan Nording pitäisi häätää talostaan. Tämän hyvin harvinaisen vaateen taustalla olivat "palkansaaja", joita kruununvouti sitten

Wareliusten veljekset Mustion rippikirjassa Miksi vaihtaa aihetta, kun on löytänyt uusia tietoja eräästä kaukaisesta sukulaisperheestään. Kuten edellisinä päivinä ilmestyneistä jutuista on selvinnyt, oli Karjaan Mjölnarbyssä asunut Herman Warelius rakennusmestari ja mylläri Niilo Warellin poika. Niilo oli syntynyt Lohjan Varolassa 1724 ja tullut Mustiolle vuonna 1746. Hänen puolisokseen vihittiin lokakuussa 1755 räätäli Mats Grabben tytär Sara. Komeasta sukunimestään huolimatta morsian ei luultavasti ollut mitään sukua 1500-luvun mahtimiehelle, Viipurin linnan päällikkönä toimineelle Nils Grabbelle. Tämä herra oli saattanut loppuun isänsä aloittaman Grabbackan kartanon rakentamisen samannimisessä kylässä. Niilo Warelli antoi työpanoksensa Mustion ruukille, missä asuivat jonkin aikaa myös hänen veljensä Gregorius Warell ja Henrik Warelius. Ensiksi mainittu opiskeli Turun katedraalikoulussa päästen ylioppilaaksi 1753. Hän ei kuitenkaan koskaan hankkinut itselleen varsinaista amma

Eilisessä tarinassani kerroin hieman Turun Akatemian vahtimestari Karl Wareliuksesta ja hänen perheestään. Innostuin sitten hieman tarkistamaan hänen vanhempiensa ja sisarustensa tietoja, sillä huomasin niiden olevan peräisin "tutkimusurani" alkuajoilta, 1980-luvun lopulta. Tuolloin kävin ajan salliessa Helsingissä, Kansallisarkistossa ja pyörittelin loputtomia filmirullia sekä kävin läpi mikrokortteja. Kokemattomuuttani en aina osannut tai jaksanut kirjata ylös kaikkia tietoja enkä sitä tietenkään nykyäänkään välttämättä osaa tehdä. Digiarkiston ja Digitaaliarkiston avustuksella sain kursittua hieman entistä kattavammat perhetiedot pitäjänräätäli ja lampuoti Herman Wareliuksen jälkeläisistä sekä hänen kahdesta vaimostaan, Maria Sandströmistä ja Eva Johansdotterista. Hermanin kaikki 10 lasta syntyivät ensimmäisestä aviosta vuosien 1784-1807 välisenä aikana. Herman asui isänsä, rakennusmestari ja mylläri Niilo Warellin tavoin Mustion Mjölnarbyssä, luultavasti Timpan taloss

Wareliuksen perhe Laitilan rippikirjassa Olin jo vuosia sitten huomannut HisKistä Turun akatemian vahtimestarina toimineen Karl Wareliuksen , joka oli naimisissa erään Maria Elisabeth Ruckmanin kanssa. Turun rippikirjat ovat erittäin laajat eikä minulla ole ollut mahdollisuutta tarkistaan Karlin sukuperää, vaikka otaksuinkin hänen kuuluvan koko harrastukseni aloittaneeseen Lohjan Varolan talon Warelius-sukuun. Aivan sattumalta onnistuin sitten ikään kuin puolivahingossa pongaamaan tämän herran Digiarkistosta löytyvistä Turun ruotsalaisen seurakunnan rippikirjoista. Näin selvisi Karlin syntymävuodeksi 1789 ja samalla hänen vanhemmikseen paljastuivat Mustion Mjölnarbyssä asuneet pitäjänräätäli Herman W. ja vaimonsa Maria Sandström. Karl oli heidän lapsistaan järjestyksessä kolmas ja hänen jälkeensä syntyi vielä seitsemän sisarusta. Karl Warelius muutti Turkuun vuoden 1813 alussa työskennellen renkinä Akatemian puutarhassa. Muutaman vuoden päästä hänestä oli sitten tullut Akatem

Nils Olofinpoika Barck  oli Juhana Kurjen Köyliön kreivikunnan hopmanni, vouti. Hän omisti Huittisten Naatulan ratsutilan 1642-79. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Anna Martinintytär Gråå, Annan isä oli todennäköisesti se Mårten Olofinpoika Gråå, joka oli omistanut Naatulan 1641. Tämä samainen Mårten omisti myös Mommilan Färkkilän 1630-39 ja oli erään tiedon mukaan porvari Turussa 1648. Anna kuoli 1661. Nils avioitui uudelleen Maria Johanintytär Valstenian kanssa. Nils itse kuoli 24.4. 1683.     Poika Johan Nilsinpoika Barck oli Nilsin ja Annan liitosta kuten ilmeisesti Nils Nilsinpoika Barck, joka tuli ylioppilaaksi 1664 tai 1665 ja myöhemmin oli Vehkalahden kirkkoherra, sekä Anna Barck, puolisonaan Kokemäen myöhempi kirkkoherra Simon Polviander. Lisäksi oli Nilsillä ainakin yksi lapsi Mariankin kanssa: Margareta, kastettu Naatulassa 7.1.1665, 1.pso. Erik Henrikinpoika Callia (Margaretan velipuolen vaimon veli), kappalainen Taivassalossa, ratsutilallinen Huittisissa, 2.pso. Daniel R

Blogi oli pienellä tauolla sairastumisen takia ja innostuinkin voimien palattua tutkimaan hieman HisKistä löytyviä sappikiviin liittyviä kuolinsyitä. Näitä ei loppujen lopuksi löytynyt kovinkaan paljoa hakutermeillä "gallsjuka" tai "sappi*". Ruotsinkielisellä termillä löytyi viisi tapausta eli talollinen Bartholomeus Akkainen Kirvusta (k. 1824), talollinen Matti Karkkonen Kontiolahdelta (k. 1787), mökkiläinen Erik Lundström Kruunupyystä (k. 1894), torppari Gregorius Kortesmäki Nurmosta (k. 1814) ja emäntä Elina Rautjärveltä (k. 1774). Sappitautiin kuoli puolestaan 1892 neiti Amalia Collin Pernajalla sekä siirtolaisen vaimo Darja Dmitrjeva vuonna 1891. Luonnollisesti on selvää, että 1700- ja 1800-luvuilla kuolinsyytä ei aina osattu tai haluttu selvittää kovin tarkkaan. Epämääräiset vatsakivut saattoivat hyvin johtua sappikivistä. Nämä taas voivat hoitamattomana johtaa vaarallisiin tulehduksiin, jotka ovat fataaleja. Yksi em. tulehduksen oireista on ihon ja/tai

Blogissani on pieni "käyttökatkos" ensi maanantaihin saakka. Palaan silloin linjoille uusien juttujen kera!

Vuoden 1789 tapahtuneessa isojaossa pilkottiin Airakselan kylän kolme taloa 10 tilaan: Pietilä 507 ha, Jussila 262 ha, Anttila eli Yliharju 409 ha, Simola 349 ha, Hieta-aho 292 ha, Karhula 470 ha, Petäjä 373 ha, Laukaala 182 ha, Airaksela 828 ha sekä Lumpeela 951 ha. Jaakko Airaksinen, s. 18.11.1763, oli tilanosakas Airaksela 2:ssa (nähtävästi Jussila). Hänen puolisonsa 23.9.1787 oli sokea Anna Antikainen, s. 8.10.1763, talollisen tytär Kuopion pitäjän Ritoniemestä. Jaakon nuorempi sisar Elina oli naimisissa erään talollisen Olli Antikaisen kanssa Ritoniemestä, mahdollisesti Annan veli. Annan vanhemmat olivat Hannes Olofinpoika Antikainen   (Hans Olofsson Andikain) s. 10.6. 1729, ja Anna Henrikintytär Happonen (Anna Hensriksdotter Hapotar), s. 30.7.1731. Hannes ja Anna olivat avioituneet 1752 ja he saivat ainakin 11 lasta 1753 – 73. Hannes kuoli 16.6.1808, jolloin hänet merkittiin leskeksi; Anna oli siis kuollut sitä ennen. Jaakko Airaksisella ja Antikaisella oli lapset: 1.    M

Kaapo Airaksinen (Gabriel Ajraxin), syntynyt arvatenkin n. 1640-luvulla, jatkoi isänsä jälkeen talolli-sena Airaksela-tilalla. Hän lienee ehkä ollut jo vähän vanhuudenhöperö, kun eksyi metsään talvella 1724 (”förbistrat sigi skogen vintern 1724”). Hän kuoli kuitenkin vasta 30.11.1726. Kaapon vaimon nimeä ei tiedetä, mutta Kaapolla oli lapset: 1.    Olli Airaksinen (Olof Ajraxin), k. 18.4.1747, Airakselan isäntä, pso. Katri Paulintytär Karhunen (Carin Påhlsdotter Karhutar), s. 1679. 2.    Anna Airaksinen, 1681 – 23.3.1741, piika Kuopion pitäjän Ritisenlahdella. 3.    Kaapo (Gabriel Ajraxin), talonosakas Airaksela-tilalla, 1.pso. 1726 Katri Tarvainen (Chatarina Tarvatar), 2.pso. Elina Laakkonen (Elin Laakotar), yhteensä 9 lasta. Olli Airaksinen oli seuraava Airakselan isäntä. Nykyinen Karttulan pitäjä oli vielä Ollinkin aikana niukasti asutettu, taloja oli 1725 vasta 35 kpl. Ollin vaimo oli 1679 syntynyt Katri Paulintytär Karhunen ja heillä oli lapset: 1.    Olli Airaksinen (Olof