Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2012.

Eräs Kinnunen

Iivari Kinnunen (Ivar Kinnuin), n. 1689-1766, ja Juudit Karhunen (Judith Karhutar), n. 1690-1769, asuivat Kuopion pitäjän Käärmelahdella. Iivarin isä oli mahdollisesti Iivari Heikinpoika Kinnunen, koska sen niminen henkilö asui Käärmelahdella 1600-luvun loppupuolella. Vanha torppari (g:torp) Iivari kuoli 7.4.1766, 77 vuoden iässä. Iivarilla ja Juuditilla oli ainakin lapset:

1.    Iivari Kinnunen (Ifwar), s. 27.6.1723 Käärmelahti
2.    Risto Kinnunen (Christer), s. 6.5.1725 Käärmelahti, sotilas, pso. Marketta Tuomaantytär Seikkula.
3.    Johannes Kinnunen, s. 28.4.1727 Käärmelahti


Ruotusotilas Risto Iivarinpoika Kinnunen eli Kinberg (Christer Ivarsson Kinnuin, Kinberg) kastettiin 6.5.1725. Hänen 1. puolisonsa oli Marketta Tuomaantytär Seikkula (Margareta Thomasdotter Seikkula), 17.1.1724 - 1770.
Marketta oli kotoisin Oulusta, missä ”renki” Christer Iwarsson Kinnunen ja ”piika” Margeta Thomasdr: Seickula vihittiin 1745 (renki ja piika eivät välttämättä tarkoita ammatteja, ne voivat tarkoitt…

Hautauskuvioita

Ajan puutteen takia tällä kertaa lyhyt postaus, sillä päivän mielenkiintoisin ongelma löytyi Suku Forumilta;

Ekwall-Bergman-Olin


Heikki Koskela esitti todella hyvän haasteen, jonka osittainen ratkaisu löytyi oikeastaan sattumalta. Ellen olisi taannoin perehtynyt Kailan sukuun edesmenneen ja suuresti kaipaamani Kaarle Kailan kautta, en olisi huomannut yhteyttä Alajärven ja Karjalohjan välillä.

Hoskarin murhaaja

Keuruun pitäjän haudattujen luettelon mukaan Pohjaslahden kylän Hoskarin talon isäntä Abram Heikinpoika murhattiin heinäkuun 28. päivänä vuonna 1891. Abram syntyi maaliskuun 30. päivä 1817, joten hän oli kuollessaan 74 vuoden ikäinen. Vaimo Eeva oli kuollut jo aiemmin.

Abram Hoskari löydettiin kuolleena omasta sängystään, jonne hänet oli tapettu ainakin kahdella, voimakkaalla kirveeniskulla. Lisäksi asunnosta oli ryöstetty noin 70 markkaa rahaa. Ensi alkuun ei veriteon tekijästä ollut mitään käsitystä ja sen takia vainajan poika, Abram Hoskari nuorempi julkaisi Keski-Suomi -lehdessä maamme oloissa melko poikkeuksellisen ilmoituksen. Siinä nuori isäntä lupasi 500 markan palkinnon sille, joka antaa "todistavat ilmoitukset" murhaajan kiinnisaamiseksi.

Alussa tutkimuksille antoi pohjaa se tosiseikka, että vainajan oli ollut tarkoitus mennä murhaa seuranneena päivänä käräjille 300,000 markan arvoisessa testamenttiriidassa erästä sukulaistaan vastaan. Tämä vaihtoehto huomattiin het…

Vielä lyhyesti G. Forteliuksesta

Gabrielin sanottiin nauttineen laajaa kunnioitusta erinomaisen oikeamielisenä ja tasapuolisena piispana. Hän oli sairalloisuudestaan huolimatta uuttera hiippakunnan johtaja ja teki alussa pitkiä matkoja hiippakunnassaan aina Ilomantsia myöten. Sen ohella hän ehti osallistua pappissäädyn edustajana viisillä valtiopäivillä. Lähellä hänen sydäntään oli myös kansanopettamisen parantaminen ja oppikoulujen toiminnan edistäminen.

Vuonna 1787 luopui Gabriel vanhuuden takia 87-vuotiaana virastaan ja hän kuoli seuraavana vuonna. Vaimo Vendela kuoli 11 vuotta myöhemmin. Vendelan perunkirjoituksessa on merkitty merkillinen esinekokoelma, joka lienee alunperin kuulunut Gabrielille. Siinä oli Juhana III:n aikainen ns. klip-ping-kolikko, kuningatar Kristiinan aikainen 4 mk:n raha, kolikko, jossa teksti "Hanc tuemur, hank nitimur", Kustaa Adolfin muistorahoja, Adolf Fredrikin hautajaismuistoraha, amiraali Golovinin muistoraha, vuoden 1721 juhlamitali, 2 Ludvig XIV:n mitalia vuosilta 1666 ja …

Gabriel Fortelius

Fortelius -sukua

Matts Erikinpoika oli kauppias ja talonpoika Pedersören pitäjässä nykyisen Pietarsaaren kaupungin tienoilla. Hänen puoliso oli Brita Björnintytär. Koska heidän jälkeläiset käyttivät nimeä Fortelius, oli jompi kumpi ehkä sukulaissuhteessa Pohjanmaalla keskiajan lopulla ja uuden ajan alkupuolella vaikuttaneeseen, maineikkaaseen Fordellien vouti- ja kauppiassukuun. Tätä tukee jo pelkästään nimien samankaltaisuus, mutta myös se, että Fordelleillakin oli maanomistusta Pedersöressä ja pari näistä Fordell-jälkeläisistä 1600-luvun alussa jopa käytti nimeä Fortelius: Pedersören pappi Isak Fortelius, mainittu 1616, ja Johan Fortelius, joka tuli maisteriksi Wittenbergissä 1610.

Edellisten poika Ericus Matthiae, lisänimiltään Bothniensis ja Fortelius, s. 1602, oli Turun piispan Isak Rothoviuksen tärkeimpiä apulaisia ja luottamusmiehiä tämän tehdessään vuodesta 1627 lähtien suurta uudistustyötään. Ericus toimi ensin Turussa lehtorina ja lukion rehtorina, kunnes nimitettiin Pietarsaaren kirkkoherrak…

Pelastava lause

Käytännöllisen teologian professorin C.G. von Essenin aikana piti laatia latinankielinen väitöskirja pastoraalia varten. eräs iällinen pappi, joka ei ollut uskaltanut lähteä suorittamaan pastoraalia, sai olla huonosti palkatussa ylimääräisessä pappisvirassa. Professori tavattuaan kerran miehen kysyi tältä, miksi hän ei ollut suorittanut tutkintoa.

Toinen ilmoitti syyksi sen, ettei kyennyt laatimaan latinankielistä väitöskirjaa. Von Essen lupasi auttaa miestä mäessä ja laati yksin tein sen hänelle valmiiksi. Mutta vieläkään pappi ei uskaltanut mennä tuomiokapituliin suorittamaan tutkintoa. Professorin tutkailuun pappi selitti, että väitöskirjaa piti myös puolustaa latinaksi ja siihen hän ei pystynyt.

Professori von Essen lupasi nyt onnettomalle sorvata sopivan latinankielisen lauseen, joka sopi vastaukseksi mihin paikkaan tahansa.

Tutkinto alkoi sitten aikanaan piispan ja tuomiokapitulin herrojen läsnäollessa. Kaikki sujui hyvin ja toisinaan korkeat kuulustelijat vetivät suunsa hymyyn kuu…

Yrjö Kajava esiintymässä

Anatomian professori Yrjö Kajava oli kerran viettämässä kesäänsä eräässä syrjäisessä maaseutupitäjässä. Nuorisoseuralla oli tarkoituksena pitää iltamat, ja sen toimihenkilö pyysi professoria avustamaan ohjelmassa.

Professori Kajava antoi suostumuksensa ja piti kuvin havainnollistetun esitelmän "Epämuodostumista ihmisruumiissa", jota salintäyteinen yleisö mielenkiinnolla ja silminnähtävällä nautinnolla seurasi. Professori sai esitelmän jälkeen raikuvat aplodit.

Seuraavana kesänä professoria jälleen vaivattiin samalla asialla. Hän antoi jälleen myöntävän vastauksen. Kun hän sitten saapui iltamiin, osui hänen silmänsä seinälle ripustettuun tekstattuun ohjelmaan, johon oli kirjoitettu tervehdyspuheen, alkusoiton, runonlausunnan ym. jälkeen:

Humoreskeja - professori Yrjö Kajava


Hieman lisää Väänäsiä

jatkoa viime perjantain tarinalle....



Lassi Väänänen (Lars), s. 1823, oli renkinä loppuvuodesta 1850 alkuvuoteen 1851 Pielaveden Lammassalo no. 3:ssa, josta hän muutti 1851 Jylhä no. 7:ään. Ennen Lammasaloa hän oli ollut renkinä Tuovilanlahti no. 9:ssä. Rippikirjassa mainitaan vain hänen syntymävuotensa ilman päivämäärää, mikä viittaisi siihen, että hän oli muualta tullut. Ehkä Lassi oli sama kuin se renki Lassi Matinpoika Väänänen (Lars Mattsson Väänänen), joka 8.10.1840 muutti Kuopion maaseurakunnasta Pielaveden Haatalan kylään muuttotodistuksella no. 87.
Pielaveden Jylhä no. 7:ssä löytyi Lassille 16.11.1851 vaimoksi piika Sofia Väisänen, s. 25.2. 1821. Seuraavan vuoden heinäkuuhun mennessä he muuttivat Jylhä no. 11 -taloon, jossa esikoinen Ma-ria syntyi; kummeiksi merkittiin David Wäänänen ja Caisa Niskanen. Laurin ammatiksi laitettiin itsellinen.

Professorin kosinta

Kirjallisuuden tutkija ja Helsingin yliopiston estetiikan sekä uudemman kirjallisuuden professori Carl Gustaf Estlander oli naimisissa Helena Aurora Federleyn kanssa. Morsiamen vanhemmat olivat protokollasihteeri Berndt Federley ja vaimonsa Hedvig Aurora Fredrika Richter. Ennen kuin nuori pari sai toisensa vuonna 1860, oli sulhasen tehtävä kosinta. Tästä on jäänyt jälkipolville kerrottavaksi pieni tarina;


"Kun estetiikan professori Estlander nuorena miehenä kosi tulevaa puolisoaan, esitti hän vanhan hyvän tavan mukaan kokoontuneessa perhepiirissä asian ensin vanhemmille ja sitten tyttärelle. Saatuaan myöntävän vastauksen kummaltakin taholta, hän kääntyi viimeksimainitun puoleen lausuen kohteliaasti;

 - I så fall får jag be om en kyss.

"

Väänäsiä

Pohjois-Savon suurimpiin talonpoikaissukuihin kuuluu Korhosen ja Miettisen suvun rinnalla Väänäsen suku, jota nimeä kantaa nykyään lähes 5.000 suomalaista. Nimi saattaa liittyä sanaan venäläinen, merkityksessä karjalainen tai kreikanuskoinen, tai nimen lähtökohtana voi olla joku nykyään jo unholaan jäänyt sana, käsite tai maastonimen alkuosa väänä, väänne tms.

Väänänen –nimestä on tietoja Juvalta, Pellosniemeltä, Rantasalmelta, Tavinsalmelta ja Vesulahdelta jo 1500-luvulta  . Eräs Antti Väänänen (Anders) oli perustanut talonsa 1540-luvulle mennessä Ruokoveden itärannan Väänälänrannan seuduille – hän oli tullut Kehvoon Rantasalmen Tuusmäeltä. Toisen itärannan talon ensimmäinen isäntä Lauri Väänänen (Lars) lienee ollut Kehvon Väänäsiä. Tavisalmen pitäjän (nyk. Kuopion ympäristö) vanhimmassa verokirjassa 1552 mainitaan eräs Antti Väänäin -niminen mies, joka on sinne arvattavasti etelästä tullut muiden uudisasukkaiden tavoin. Hänestä näyttävät Pohjois-Savon Väänäset polveutuvan.

Edellämain…

Kirjaltaja -sanan keksijä, herra Forström

Pusulan Hirvijoen Mattilan talon tytär, Greta Serafia Matsdotter sai helmikuun 21. päivänä vuonna 1846 aviottoman lapsen, jonka nimeksi annettiin Henrik Johan. Hänen esivanhempiaan voi seurata lukuisiin Pusulan ja lähialueen rustholleihin aina 1600-luvun alkuun saakka. Sukunimekseen Henrik Johan otti äitinsä sisarusten käyttämän, komeasti ruotsalaiselta kalskahtavan Forströmin.

Heti ripille päästyään lähti Henrik Johan latojan oppiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainoon. Kuuden vuoden työssäoppimisen jälkeen hän valmistui lokakuussa 1866. Nuori Forström oli innokas ottamaan asioista itse selvää ja erityisen lähellä hänen sydäntään oli kansallisuusaate sekä yhdistystoiminta. Edellä mainitun oppiaikansa kuluessa hän julkaisi muutamien opiskelutovereiden kanssa kerran viikossa ilmestynyttä, käsinkirjoitettua sanomalehteä "Hyttynen". Sen kirjoitukset olivat korkealaatuisia, sillä mm. sanomalehti Päivätär lainasi niitä. Kun Helsingin Kirjaltajain lukuyhdistys perustetti…

Sundbergiksi

Karl Jakobinpoika muutti Vihtiin 23-vuotiaana 28.12.1848, Pyhäjärven seurakunnan muuttotodistuksessa häntä kutsuttiin "renki Carl Jacobssoniksi” ja Vihdin sisäänmuuttokirjauksessa merkittiin renki Carl Jakobsson muuttaneeksi Vihdin Veikkolaan kartanoon. Siellä hän otti tai sai sukunimen Sundberg  .
Syyskuussa 1853 Veikkolan tallirenki Karl ja piika Amalia Bäckman (Beckman) hakivat kuulutusta ja 30.10.1853 heidät vihittiin. Amalia oli juuri 15 vuotta täytettyään 10.7.1844 muuttanut Vihtiin, ollen palveluksessa ainakin Niuhalan Stenbackan torpassa. Sitä ennen hänet mainittiin kuitenkin jo nuorena piikana Nurmijärven Nummenpäässä.

Amalia oli 20-vuotiaan piika Vilhelmina Bäckmanin Nurmijärven Nummenpään Paakassa 9.7. 1829 syntynyt avioton tytär. Amalian jälkeen sai äiti Vilhelmina Paakassa vielä aviottomat tyttärensä Sofia Vilhelminan 1837, joka kuitenkin kuoli kuuden vuoden ikäisenä, ja ”Helsingissä tai Suomenlinnassa” Ida Vilhelminan 1842. Jostain syystä mainittiin äiti-Vilhelmina tä…

Vihdin Snäll

jatkoa eiliselle tarinalle


Vuoden 1805 väkilukutaulun mukaan oli Vihdissä 10 upseeria, 4 aliupseeria ja 129 sotilasta. Suomen sodan jälkeen 1810 oli entisiä sotilaita saman lähteen mukaan enää 80 ja niidenkin toimi lopetettiin. Johan Snäll oli kuitenkin jo ilmeisesti siirtynyt pois palveluksesta vuoteen 1801 mennessä (ks. alempana, Snäll-nimen selityksen yhteydessä), tai ainakaan hänen osuutensa Suomen sodassa ei voinut olla suuri, sillä hän oli sodan syttyessä jo 55-vuotias.

Snäll oli tyypillinen ruotusotilasnimi, lyhyt ja ytimekäs. Kyseessä eivät vielä olleet vakiintuneet sukunimet, vaan ruotunimi siirtyi usein seuraavalle saman paikan täyttävälle ruotusotilalle. Vihdin kirkonkirjat mainitsevat, että 12.7.1801 meni eräs sotilas "Leskikuningattaren henkirykmentin herra everstiluutnantti, paroni Lejonhuvudin komppaniassa" Anders Snäll naimisiin Stina Samuelintyttären kanssa. Tämä Anders on saattanut olla Johan Snällin seuraaja, sillä tuskin komppaniassa tai rykmentissäkään sa…

Sotilastorpan mies