Juhan suku-uutiset

Klemet Jakobsson oli Alisen Sääksmäen pitäjän kruununvouti 1655-67 ja Urjalan nimismies vuodesta 1662. Hän oli 1662 isäntänä Urjalan Laukelan kylän Kankaanpään ratsutilalla, jota aikaisemmin 1656 oli hallinnut eräs Sigfred Larsson Svart, vanhan ratsu- ja talonpoikaissäädyn valtiopäivämies. Klemetin menneisyys jää hämärään. Vuonna 1656 hänen sanottiin varustaneen ratsumiehen muutaman talon puolesta Kalvolan Keikkalan kylässä, mutta häntä ei kuitenkaan mainita Kalvolan henkikirjassa. Klemetin toinen tai mahdollisesti kolmas vaimo viimeistään 1662 oli Brita Andersdotter, joka 1667 yksin vastasi tilasta - Klemet oli nähtävästi hieman aiemmin. Klemetin ensimmäisen (ja mahdollisesti toisen) vaimon nimi ei ole tiedossa. Brita avioitui uudellen, puolison nimi oli Jakob Tomasson Törnqvist ja vielä hänen jälkeensä tuli Britan kolmanneksi puolisoksi Vihdin kappalainen Joakim Vahenius, joka kuoli vasta 1697. Luultavasti Britaa oli kuollut ennen tätä. Britan viimeinen liitto jäi lapsettomaksi.

Sammatin Kiikalassa vietettiin maaliskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1900 kummallisia häitä. Hetkeä aiemmin olivat alttarille astuneet kauppias Vihtori Hartzell ja Niemenkylän Mallaan talon tytär Ida Malmgren. Kun juhlakansa saapui morsiamen kotiin juhlia viettämään, puuttuivat pöydistä kokonaan väkijuomat. Sanomalehdissä epäiltiin myöhemmin, että kyseessä saattoivat olla Sammatin ensimmäiset raittiit häät. Tämän todettiin olevan tärkeän askeleen kohti sivistyneempää käytöstä. Vihtorin ja Idan sukujuurissa on ainakin kahta laajalti selvittämääni sukua; Karjalohjan Tallaan Tallqvisteja sekä Lohjan Varolan Wareliuksia. Näin ollen heidän lapsensa ovat itselleni sukua montaa eri kautta. Itseasiassa oma sukutiedostoni kasvoi jo aikaa sitten sellaisiin mittoihin, että en kovin helposti hahmota näitä kaukaisempia serkkutyttöjäni ja -poikia. Uusimaa -lehden pieni artikkeli maaliskuulta 1900 antoi muutakin lisätietoa perheestä. Herra Hartzell on nimittäin merkitty kastettujen luetteloon etunim

Ruoveden Tyrninkylän Selviikin talollisena oli 1800-luvun puolivälissä muuan Hermanni Juhonpoika, joka oli naimisissa Heta Pietarintyttären kanssa. Pariskunnan lapsia olivat Hermannin Joakim (1853), Retriikki Reinholti (1855), Anshelm (1858), Nikolai (1862) ja Aina Maria (1865). Vuoden 1866 helmikuussa perheen elämä järkkyi täydellisen äkillisesti. Mainituun kuun kolmannen päivän aamulla Anshelm ja Nikolai valittivat kovaa päänsärkyä ja vatsakipua. Oireet pahenivat päivän mittaan entistä rajummiksi. Yrittäessään syödä jotain, oksensivat lapset saman tien kaiken pois. Lopulta he pyysivät vain vettä juodakseen. Koko helmikuisen päivän molemmat lapset olivat ankarissa kivuissa ja iltaa kohden Nikolai meni puhumattomaksi sekä lopulta tajuttomaksi. Yöllä yhden aikaan hän kuoli tajuihinsa tulematta. Isoveli Anshelm jaksoi taistella vielä muutaman tunnin, mutta neljännen päivän aamulla kello kahdeksan aikaan hänkin menetti henkensä suurissa tuskissa. Kylillä alkoi nopeasti kiertää huhupuheita

Yhdysvalloissa alkaa NBC:n tuottamana mielenkiintoinen sarja maaliskuun viidentenä. Siinä muutamien Suomessakin hyvin tunnettujen julkkisten sukutarinoilla yritetään vastata kysymykseen "Who Do You Think You Are". Toki on omassa maassammekin nähty vastaavia tuotoksia, tosin lopputulos oli tylsähkö. Tiedä sitten, osaavatko jenkit dramatisoida paremmin:

Länsi-Uusimaalaisen Pusulan Anttilan talon Rausjärven torpassa asui 1830-luvulla mylläri Jacob Wiklund vaimonsa Stina Vallianderin kanssa. Rippikirjassa on Stinan patronyymiksi merkitty Johansdotter ja vihittyjen luettelossa hänen kerrotaan olevan torpparin tytär Ahonpään Pietilästä. Lisäksi Stina olisi rippikirjan mukaan syntynyt Nummella 15. päivä huhtikuuta 1805. Ahonpään Pietilästä ei tosin löydy sopivaa torpparipariskuntaa Stinan vanhemmiksi eikä Nummen sen kummemmin kuin Pusulankaan kastetuista HisKin avulla hänen syntymäänsä. Sen sijaan vuosien 1824-1830 rippikirja kertoo, että Stina Johansdotter (em. syntymäajalla) oli Pietilän talon piikana jo ensin mainittuna vuonna. Edellinen rippikirja on vuosilta 1817-1823 ja sieltä selviää hieman lisää.Stina on tullut Pietilään Nummelta 1818. Onneksi Digiarkistosta löytyvät myös Nummen muuttaneet vuosilta 1805-1862. Näiden luetteloiden mukaan Stina Johansdotter asui Pusulaan lähtiessään Nummen Järvenpään Kiiskin talossa. Kiiskillä oli tuo

Pälkäneen Onkkalan kylän itsellisten monilukuisessa joukossa asui myös puuseppä Adam Linden, joka oli syntyjään Hauholta. Hänen vaimonsa Eeva Stiina Matintytär oli taasen syntynyt Luopioisissa. Perheessä oli useita lapsia, joista vuonna 1846 syntynyt Adam käytti sekä isänsä sukunimeä että sen lyhennettyä muotoa Lind astuessaan sotapalvelukseen Suomeen kaartissa. Reilun 30 vuoden iässä karvari Adam Linden oleskeli Hämeenlinnan kaupungissa raajarikkona kävellen kainalosauvojen avulla. Kysyttäessä syytä tähän kertoi Adam olleensa niitä, jotka kesällä 1878 pestattiin Suomen kaartiin ja lähetettiin hetken päästä Turkin sotatantereelle. Venäjän ja Osmanien valtakunnan välillä käytiin sotaa vuosina 1877-1878. Venäläisten joukoissa taistellut kaarti kunnostautui tsaarin mielestä niin hyvin, että hän antoi sille kunnianimen Vanhan kaartin pataljoona. Joukko-osasto tunnetaan nykyisin Kaartin jääkärirykmenttinä. Kaartin suurin tai ainakin huomattavin taistelu käytiin 24. päivä lokakuuta 1877 sen

Tukholman suomalaisessa seurakunnassa asui 1810-luvun alussa vääpeli Gustaf Adolf Molander yhdessä vaimonsa Anna Maria Vesterlundin kanssa. Perheellä oli ainakin yksi lapsi, elokuussa 1811 syntyyt Gustava Fredrika. Saman vuosikymmenen loppupuolella perhe asui Kaarinassa, mutta kuului Turun ruotsalaiseen seurakuntaan isä Gustafin kuollessa keuhkotautiin loppuvuodesta 1820. Pari vuotta myöhemmin Hänen Keisarillinen Majesteettinsa myönsi armollisesti Anna Marialle pienen eläkkeen. Tästä tiedotettiin Finlands Allmänna Tidning -sanomalehdessä. Anna Maria asusti leskenä Turussa, mutta vuoden 1825 syksyllä hän meni uudelleen naimisiin hatuntekijöiden oltermannin, Henrik Öhmanin kanssa. Hänen kanssaan Anna Maria sai kaksi poikaa, Carl Augustin (1826) ja Henrik Gustafin (1830). Heidän välissään ehti vielä syntyä yksi lapsi kuolleena. Tästäkin avioliitosta Anna Maria jäi leskeksi. Henrik Öhman menehtyi reilun vajaan kuudenkymmenen vuoden iässä "vanhuuteen" kesällä 1838. Tämän jälkeen p

Turkulaisen apteekkarin, Johan Jacob Julinin ostettua Fiskarsin ruukkiyhtymän vuonna 1822 alkoi siellä täysin uusi aikakausi. Yksi ensimmäisiä isompia projekteja Julinilla oli koulun rakennuttaminen ruukkiyhteisön tarpeisiin. Niinpä vuodesta 1833 lähtien Fiskarsissa käytiin mm. omaa Bell-Lancaster -koulua, joka toimi viikon jokaisena päivänä. Näin myös työssä käyvät lapset saattoivat opiskella. Jul inin johdolla Fiskarsista tehtiin myös maa- ja metsätalouden roolimalli. Suosituiksi nousivat maatalousnäyttelyt, joissa ruukin uusimpia tuotteita saatiin samalla esitellyksi. Matkoillaan mm. Ruotsissa ja Englannissa Julin keräsi ideoita hienotaepajan perustamiseksi. Paja, joka käsitti karkea- ja hienotakomon, viilamon ja kuparinsepänverstaan, näki päivänvalon 1830-luvun alkupuolella. Seuraavalla vuosikymmenellä pajan uusi, englantilainen johtaja toi muassaan täkäläisiä ammattimiehiä. Fiskarsiin 1837 perustettu konepaja oli lajissaan Suomen ensimmäinen ja se sai myös kunnian valmistaa maamme

Lohjan Hongiston rusthollista oli lähtöisin eräs Uudenmaan monista Olin-suvuista. Vaikka sukua voisi varmasti tutkia vielä kauemmas menneisyyteen, olen itse ottanut lähtöhenkilöksi kaukaisen serkkutyttöni Helena Palmin kanssa naimisissa olleen Johanl Olinin. Johan oli syntynyt Hongiston Isotalossa 1721 ja Helena noin viitisen vuotta myöhemmin Vihdin Vanhalan Ylöstalossa. Kummankin paikkakunnan kastettujen luettelot ovat tuolta ajalta hävinneet, joten tarkempia tietoja ei ole saatavilla. Johanin sisaruksista tunnetaan veljet Michel (1724-1779), Erik (1728-?) ja Nils (1729-1795) se kä siskot Elisabet (1723-) ja Maria. Heistä Michel käytti myös sukunimeä Olin ja oli Turussa porvarina. Hän oli ensin naimisissa leskirouva Maria Woiwalinin kanssa ja tämän kuoltua nai Maria Nymanin. Michel kuitenkin kuoli Lohjan haudattujen luettelon mukaan kotipitäjässään. Nils asui naimattomana kotitalossaan, kun taas Erikin kohtalosta en ole merkinnyt tietoja muistiin. Sisko Marian nai Lohjan Kosken kylän

Kiskon Kirkonkylässä sijaitsevaa Härän taloa hoitivat yleensä lampuodit eli vuokraviljelijät tilan varsinaisen omistajan lukuun. Kiskon rippikirjassa, joka alkaa vuodesta 1780, on "isännäksi" mainittu eräs Pehr Pehrsson. Hänen puolisonsa nimi oli Maria Matsdotter ja perh eessä on kaksi lasta; Johan (1761) sekä Lena (1764). Kiskolaiset olivat yleensä kotoisin oman pitäjänsä lisäksi jostain naapuriseurakunnasta; Pohjasta, Perniöstä, Kiikalasta, Suomusjärveltä, Perttelissä tai yleensä lähialueelta. Kummallista kyllä Pehrin ja Marian vihkimerkintää tai em. kahta lasta ei tuntuisi löytyvän mistään. Vaikka etsintää laajentaa Karjalohjan, Nummen, Salo-Uskelan ja Halikonkin suuntaan, pysyy perhe kadoksissa. Ongelman ratkaisua olisi tietysti järkevintä hakea Kiskon muuttokirjoista, joita on säilynyt ainakin 1760-luvulta lähtien. Etsiminen on toki hidasta, mutta varmaa. Tämä oli tilanne parikymmentä vuotta sitten, sillä vuonna 2010 on sukututkijalla netissä vaikka mitä tietolähteitä. E

Emil Johan Sourander syntyi Porin kaupungissa helmikuun 17. päivänä 1851. Hänen vanhempansa oli piirilääkäri Johan Ernst Sourander ja vaimonsa Charlotta af Forselles. Isän puolelta suku oli asunut Porissa jo ainakin 1700-luvun alkupuolelta lähtien. Isänisä Jakob S. oli naimisissa Anna Maria Moliisin kanssa ja ansaitsi elantonsa kauppiaana. Myös varhemmat sukupolvet olivat kauppiaita tai porvareita Porissa. Vuoteen 1754 saakka perhe käytti sukunimeä Sorander. Suvun jälkeläisiin kuuluivat mm. Mäntsälän Sälinkään lasitehtaan johtaja Leopold, Ahvenanmaan Degerbyn tullinhoitaja Johan Filip sekä valtioneuvos Gustaf Ferdinand Sourander. Emil Johanin äidin, Charlottan vanhemmat taasen olivat Georg Henrik Samuel af Forselles, Ruotsi-Norjan pääkonsuli Turussa sekä vaimonsa Beata Charlotta Adriana von Arckenholt. Kyseisen af Forselles suvun kantaisäksi voitaisiin ottaa vaikka Loviisan pormestari, kauppaneuvos Jakob af Forselles, joka kuoli 1768. Emil Johan Sourander pääsi ylioppilaaksi 1874 ja op

Vuonna 1903 julkaistiin sanomalehdissämme tietoja erään amerikkalaisen lääkärin selvityksistä, joissa hän oli käyttänyt sukututkimusta hyvin poleemisella tavalla. Tutkijamme selvitti erään hollantilaisen, vuonna 1740 Amerikkaan tulleen siirtolaisen jälkeläisiä aina seitsemänteen sukupolveen saakka sekä mies- että naislinjojen osalta. Yhteensä henkilöitä sukutauluihin kertyi 540. Tutkijan merkittävin havainto oli se, että suurin osa jälkeläisistä oli langennut juoppouteen perheen kantaäidin tavoin. Tämä koski kumpaakin sukupuolta. Mainittu lääkäri, Richard Louis Dugdale kiinnostui tapauksesta, kun hän huomasi eräässä vankilassa kuuden tuomiotaan suorittavan henkilön olevan samaa sukua. Naisista peräti 174 oli prostitoitua eli sukupolvesta riippuen 40-70% prosenttia oli harjoittanut tätä maailman vanhimmaksi sanottua ammattia. Miehistä 18 oli omistanut porttolan, 77 tehnyt murhan tahi muun törkeän rikoksen ja 236 oli joutunut turvautumaan vaivaisapuun. Viimeksi mainituista 64 ol

Jouni Meriläisen lyhyt, mutta informatiivinen elokuva "Historiallinen Västerås". Filmi on vapaassa jakelussa.

Vanhoista sanomalehdistä löytää mielenkiintoisia pikkutarinoita, joiden asettaminen todellisiin, historiallisiin tapahtumiin voi välillä olla hieman hankalaa - joskus jopa mahdotonta. Vai pystyisikö joku selvittämään oheisen anomuksen oikean tekijän? Eräs sotavanhus aikoi hakea apua kruunulta kirjoittaen tavallisuudesta poikkeavan luettelon omista ansioistaan; " Minun isänisäni oli kirkkoherran neljä peninkulmaan Turusta Helsinkiin, isäni oli nainut kirkkoherran tyttären, joka oli Hämeenlinnan kaupungin ja maan emä- ja kappeliseurakunnan kappalaisena. Mutta hän hylkäsi minun kuin jäniksen p ojan, jollaisena tulin sotamieheksi Karjalan jalkaväkeen, mikä minulle oli sota-aikana hyvin vaarallinen. Kuitenki sain kunnian karkulaisena viedä viisitoista venäläistä Kuopioon, jossa olen kaksikymmentä vuotta ollut lukkarina R-n seurakunnassa. Poikani on kymmenen vuotta suurella vaivalla samassa seurakunnassa ollut kellonsoittajana, vaikka hänellä ei ole puolta ruumista. Oh! miten paljon

Vuoden 1902 aluksi ilmestyi Suomen Wiralliseen Lehteen seuraava kuulutus; " Sittenkuin vuodesta 1879 teillä tietymättömillä olevan merimiehen, Arpalahden yksinäiseltä tilalta Suomusjärven kappelissa, Karl Fredrik Vendelinin läheisimmät sukulaiset ovat anoneet että Karl Fredrik Vendelin julistettaisiin kuolleeksi, on Kihlakunnanoikeus Kiskon ja Kiikalan pitäjien sekä Suomusjärven kappelin käräjäkunnassa, nojauten Lakiin kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi, annettu 28:pnä Huhtikuuta kuluvana vuonna, tänä päivänä päättänyt täten kutsua ja haastaa Karl Fredrik Vendelinin viimeistään tulevan 1902 vuoden varsinaisten syyskäräjien käräjäkunnassa ensimmäisenä oikeudenkäyntipäivänä ennen kello seitsemän (7) illalla ilmoittautumaan Oikeudelle, uhalla että Kihlakunnanoikeus muuten, ellei laillista estettä ilmaannu, julistaa hänet kuolleeksi. Tämän ohessa kehoitetaan kaikki, jotka voivat antaa tietoa elääkö Karl Fredrik Vendelin, joka on syntynyt Kesäkuun 11 päivänä 1861, vai onko

Auran jo kadonneen Skinnarlan Vanhatalon torpassa syntyi 1838 poikalapsi, joka sai nimen Jaakko vanhemmiltaan, Jaakko Simonpojalta ja Ulrika Erkintyttäreltä. Muutamia vuosia myöhemmin eli 1845 muutaman kilometrin päässä Karviaisten kylän Järsän talossa näki päivänvalon pieni tyttövauva, jonka vanhemmat olivat rusthollari Yrjö Tuomaanpoika ja Valpuri Salomonintytär. He antoivat lapselleen nimen Juliana. Vuonna 1870 näiden kahden tiet kohtasivat. Skinnarlan Vanhatalon torpparinpoika Jaakko ja Karviaisten Keski -Järsän rusthollarin tytär Juliana saivat toisensa Auran eli silloisen Prunkkalan kappelin kirkossa, Tampereentien varrella. Jo tätä ennen oli Jaakko ehtinyt olla kolmisen vuotta naimisissa erään Vilhelmiina Juhontyttären kanssa, mutta tämä liitto oli päättynyt vaimon kuolemaan. Jaakko, joka oli jossain välissä ottanut sukunimen Latvala, asettui Julianansa kanssa asumaan Karviaisten kylään, vaimon kotitalon alaiseen torppaan. Siellä perheen lapsikatras kasvoi vuosi toisensa jälkeen

Tällä kertaa hieman tavallisesta poikkeavaa esitystä eurooppalaisten alkuperästä geenitutkimuksen silmin;

Helsingin Yliopiston ylioppilasmatrikkelista 1640-1852 löytyvät veljekset Gustaf ja Josef Juvander. Näistä viimeksi mainittu tuli ylioppilaaksi Turussa 1821 jatkaen opintojaan turkulaisen osakunnan jäsenenä. Kameraalitutkinnon Josef suoritti joulukuussa 1828, mutta jo kahta vuotta myöhemmin hänen elämänsä päättyi perheen kotitalossa, Häntälän kylän Junnilla. Josef olisi täyttänyt 35 vuotta muutamaa kuukautta myöhemmin. Josefia 13 vuotta vanhempi Gustaf kävi Turun katedraalikoulua 1799-1805 päästen ylioppilaaksi viimeksi mainittuna vuonna. Jo kahta vuotta myöhemmin hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa. Ensimmäinen virka oli kappalaisen apulaisena Kuorevedellä. Sama pitäjä sai hänestä armovuodensaarnaajan 1811, mutta kolmisen vuotta myöhemmin Gustafin löytää Längelmäeltä virkaa tekevänä pitäjänapulaisena. Seuraavana vuonna eli 1815 hän nimitettiin vakinaiseksi tähän virkaan. Vuonna 1811 Gustaf oli nainut Kuoreveden kappalaisen tyttären, Anna Lovisa Salveniuksen. Pariskunnalle syn

Karjalohjan Lohjantaipaleen Ylhäisillä vuonna 1863 syntyneen Kaarlo Kustaa Öhmanin vanhemmat olivat renki Henrik Johan Ö. ja vaimonsa Ulrika Kustava Karell. Äiti Ulrika oli ollut naimisissa siuntiolaisen Samuel Engbergin kanssa, joka oli tullut Ylhäisten isännäksi appensa jälkeen vuonna 1845. Jostain syystä rusthollari Engbergin elämä ei sujunut Lohjantaipaleella kovin hyvin ja hän päätti päivänsä hirttäytymällä toukokuussa 1847. Ulrikan ja Samuelin ainut lapsia, Karl Anders, menehtyi kevättalvella 1849. Kolmisen vuotta myöhemmin, syksyllä 1850 Ulrika otti miehekseen talon silloisen rengin, Pyölin kylän Lassin talon tyttären Marian aviottoman pojan, Henrik Johan Öhmanin. Ulrika kuoli 1872 ja 15 vuotta myöhemmin Öhman meni naimisiin lukkari Grönbergin lesken, Matilda Ekqvistin kanssa. Tästä aviosta syntyivät pojat Henrik Johan, Karl Henrik, Anders Johan ja Kaarlo Kustaa. Kaksi ensin mainittua kuoli lapsena, kun taas Anders Johan meni naimisiin Nummen Oinolan Päkärin talon tyttären, Agn

Torstaisin klo 18.00 Turun Yliopiston Tauno Nurmela -salissa 11.2. alkaen Luovan kirjallisuuden luentosarjassa esseistit, oppikirjailijat ja muut tietokirjailijat kertovat työstään. Tietokirjailijan työtä ei ehkä mielletä samalla tavalla luovaksi toiminnaksi kuin kaunokirjallisuuden kirjoittamista. Sen ajatellaan koostuvan lähinnä tiedon keräämisestä, järjestelemisestä ja esittä misestä. Tietokirjailijat tekevät kuitenkin kirjoittaessaan jatkuvasti valintoja, joista osa on luonteeltaan sisällöllisiä, osa taas selvästi retorisia tai esteettisiä. Miten viestin saa välitettyä lukijalle? Miten lukijan mielipiteeseen voisi vaikuttaa? Miten esitykseen saisi rakennettua draamallisen kaaren? Suomen eturivin tietokirjailijat avaavat luennoillaan työnsä arkea pohtimalla mm. aiheenvalintaa ja kirjoittamisen kauhua & hurmaa. Luentosarjalla nostetaan esiin myös kysymys tietokirjallisuuden tutkimisesta. Millainen ilmiö tietokirjallisuus on ja millaisista näkökulmista sitä voisi lähestyä tutkimuk

Herra Harry de Windt sai 1900-luvun alussa toiveen julkaista matkakertomuksen Suomesta. Tuohon aikaan ei anglo-amerikkalaiselle matkaajalle ollut juurikaan saatavilla kirjoja, joista olisi voinut saada kuvan maastamme matkailukohteena. Kirjan esipuheen mukaan useimmilla ihmisille olivat tuttuja lähinnä rouva Tweedie'n kirjanen " Through Finland in Carts " sekä jokaiselta matkusvaiselta löytyvä " Murray's Guide ". Nämä molemmat olivat tuohon aikaan jo hieman vanhentuneita, joten em. toiveen esittänyt en glantilainen kirjakauppias Pietarista halusi jo jotain uudempaa tarjottavaa asiakkailleen. Harry de Windt myös toteutti pyydetyn kirjan ja matkallaan Suomessa hän poikkesi mm. Hämeenlinnaan. Sinä päivänä oli hyvin myrskyinen sää ja de Windtin istuessa omasta mielestään hyvin vaatimattomassa, paikallisen hotellin aulassa, oli siellä hänen lisäkseen vain yksi vieras. Tämä mies oli amerikkalaistunut Saksan juutalainen, joka kertoi de Windtille innokkaasti Suomen