analytics

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sortavala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sortavala. Näytä kaikki tekstit

Rautateiden mies Hajalasta

Gustaf Wilhelm Lindberg syntyi Naantalissa elokuussa 1870 varsin vaatimattomissa oloissa – suutari Gustaf Lindbergin piian aviottomana lapsena. Elämä ei siis alkanut helpolta pohjalta, mutta se ei estänyt häntä rakentamasta vakaata uraa.

Ensimmäiset askeleet työelämään hän otti sähkölennättimen hoitajana Sortavalassa vuonna 1895. Siitä alkoi hiljalleen muotoutua rautatieläisen ura: vuonna 1901 hän pääsi harjoittelijaksi rautateille, ja kaksi vuotta myöhemmin hänet määrättiin sähköttäjäksi Kelan asemalle.

Vuonna 1911 tie vei Tammisaareen, jossa Lindberg toimi rautatieaseman kirjanpitäjänä reilun vuosikymmenen. Lopulta hän löysi paikkansa Halikon Hajalasta, jossa hän toimi asemapäällikkönä aina eläkeikään asti – yhteensä yli puolitoista vuosikymmentä.

Kun Lindberg täytti 60 vuotta, Salon Seudun Kunnallislehti muisti miestä lyhyesti mutta lämpimästi. Lehti totesi hänen "aina osoittaneen taitoa ja tunnollisuutta tehtäviensä suorittamisessa" – arvio, joka kertoo paljon siitä, millaisena hänet tunnettiin. Hajalan asemaseudun liikennöitsijät tunsivat miehen hyvin, ja luottamus oli ansaittu pitkän ja tasaisen työuran kautta.

Lindberg pysyi naimattomana koko ikänsä. Hän eli ja teki työnsä hiljaa ja huolellisesti – juuri sellainen ihminen, jonka varaan rautatiet toimivat.

Kuva . Allas Krönika, 23.08.1930, nro 16, s. 29

Lähteitä

Salon Seudun Kunnallislehti, 21.08.1930, nro 92, s. 2
Tammisaari kaupunkiseurakunta rippikirja 1910-1919 (AP)  Sivu 181 L Lindberg, Handström, Liljeström, Holmberg, Ekholm ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=34713&pnum=187 / Viitattu 16.04.2026
Naantali syntyneet 1838-1879 (MKO32-39)  Sivu 358 1869 Juni, Juli, Augusti-1870 Januari-Mars ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=22953&pnum=178 / Viitattu 16.04.2026

Rouwaswäen yhdistys Sortavalasta

Joskus 1800-luvun loppupuolella ilmestyivät Suomeen ensimmäiset ompeluseurat. Niiden toimintaan kuului alusta lähtien hyväntekeväisyys vähempiosaisia kohtaan, jos kohta ajatuksena oli myös kristillisen elämänkatsomuksen levittäminen. Maamme köyhissä oloissa näiden pyyteettömien seurojen työtä täytyy arvostaa vielä näin hieman toista sataa vuotta myöhemminkin.

Esimerkiksi Sortavalan "Rouwaswäen-yhdistys" saattoi kertoa julkisuuteen vuosien 1888-1889 toiminnasta seuraavaa;

Yhdistys, johon tänä wuonna on kuulunut 38 jäsentä, on jatkanut waikutustaan samaan tapaan kun ennenkin. Köyhille koululapsille ja muillekin köyhille on jaettu ompeluseuran teoksia; 23 mekkoa, 26 paria housuja, 18 paitaa, 7 röijyä, 7 hametta, 12 leninkiä ja 8 paria suksia.

Sitäpaitsi on annettu 18 päällysnuttua, sukkalankaa, 11 paria kenkiä, 24 paria saappaita, nahkaa 26 pariksi saappaita, sekä Ristin ja Läskelän kansakouluille yksi pakka pumpuliwaatetta ja kaksi pakkaa pumpulipalttinaa.

Tehdäkseen noille lapsille koulunkäynnin mahdolliseksi on yhdistys edelleen jakanut heille 223 leiwiskää jauhoja.



Rouvien yhdistyksen tulopuolelta voitiin todeta;

Kassan säästö        102,20
37 jäsenen wuosimaksu    111,00
Wapaaehtoisia lahjoja    27,70
Lahja ilt.seur. toimik.    131,20
Tulot basaarista        207,50
1 w korko yhd. pääomasta    495,00
Anniskeluyhtiön woittowar.    500,00
Myyty käsitöitä        15,75
Sekalaisia tuloja        16,00

Yhteensä tuloja        1606,35 markkaa


Menopuolelle laskettiin;

Seminaarin oppil. apuraha    205,00
Tarpeita lapsien vaatt.    457,55
Kenkätarpeita        252,13
Köyh. koulul. hoito        504,55
Koulutarpeita        34,88
Työn ansiota köyh. naisille    100,07
Pieniin tarpeisiin        24,28
Kassan säästö        27,89

Yhteensä menoja        1606,35 markkaa


Jonkinasteisen aavistuksen kyseisen vuoden hintatasosta antaa paikallislehti Laatokka. Sen kokovuosikerta maksoi 4 markkaa 50 penniä Sortavalan kaupunkiin tilattuna, kun taas muualle maahan tilattuna kustannus olisi ollut 47 penniä suurempi. Kiertokoulujen oppikirjaksi tarkoitetun Aapisen hinta oli 40 penniä, joten tässä mielessä Rouvaswäen yhdistys pystyi auttamaan halutessaan melko laajaa joukkoa.



Sortavalan Rouwaswäen Yhdistys oli perustettu 1876. Sen taustalla oli jo 1853 toimintansa aloittanut Sordawala Fruntimmersförening, jonka tehtävänä oli erikseen koottavilla varoilla ylläpitää köyhäinkoulua työväestön lapsille. Perustajina mainitaan rouvat Hallonblad, Hällström, Boehm, Tapeniu, Gripenberg ja Renqvist. Koulu avautui helmikuussa 1853, mutta lopetti toimintansa muutaman vuoden kuluttua. Yhdistyksen kokoamat varattiin talletettiin pankkiin, mutta varsinaista toimintaa sillä ei ollut moneen vuoteen.

Lopulta 1877 yhdistys koki uuden tulemisen 32 jäsenen voimin. Pormestarinna Maria Berg oli tuolloin kutsunut koolle Sortavalan naisia ja näin pääsi rouvasväki uusin eväin kehittämään yhdistystään. Vanha yhdistys luovutti varansa uudelle 1879 ja tämä 11000 markan summa saatiin sillä ehdolla, että ne talletettaisiin kaupungin kassaan. Näin myös tapahtui jatkossakin.

Sen 20 toimintavuoden suurimpiin saavutuksiin kuului ehdottomasti paikallisen kutomakoulun perustaminen. Puheenjohtajina olivat juhlapäivään mennessä ehtineet toimia rouvat Hilma Plathan, Anna Saukko ja vuodesta 1885 tointa hoitanut Laura Alopaeus.

Kenraaliluutnantti Neoviuksen muistolle

Maaliskuun 27. päivän aamuna 1895 kuoli yllättäen kenraaliluutnantti Frithiof Alfred Neovius, joka oli syntynyt vuonna 1830 Sortavalan kaupungissa. Hänen vanhempansa olivat olleet Sortavalan kirkkoherrana kuollut Johan Adolf N. ja tämän toinen puoliso, opettajari Gustava Maria Charlotta Burgman. Frithiofin veljiä olivat Turun lukion lehtori Vilhelm Engelbert, piirilääkäri Karl Adolf ja Tammisaaren seminaatin lehtori, metsänhoitaja Teodor Fabian. Heistä viimeksi mainitun syntyessä oli isä Johan Adolf jo ehtinyt menehtyä varsin nuorella iällä.

Frithiof Neovius astui Venäjän sotapalvelukseen suorittaen sota-akatemian oppijakson vuosina 1849-51. Sen jälkeen hän jatkoi eri sotakoulujen opettajana Venäjänmaalla ja yleni nopeaan tahtiin
saaden jo 36 vuoden iässä everstin arvon. Vuoden 1871 paikkeilla hän tuli takaisin Suomeen, missä hänestä tuli Haminan kadettikoulun johtaja. virka vakinaistettiin neljää vuotta myöhemmin.

Kymmenen vuoden kuluttua Neovius otti eron kadettikoulusta saaden samalla kenraaliluutnantin arvon. Hän riisui kuitenkin samalla sotilaspukunsa eikä enää koskaan esiintynyt muuta kuin porvarismiehenä. Kaikki ulkonainen loisto oli hänelle tyysten vierasta. Frithio Neoviuksesta tuli Haminan kaupungin edustaja valtiopäiville vuodesta 1882 alkaen. Hänen kerrotaan olleen yksi porvarissäädyn vaikuttavimmista jäsenistä.

Kenraaliluutnantti Neovius omisti runsaasti aikaansa erilaisille harrasteille. Erityisesti muistetaan hänen tukensa vuosien 1891-1893 hätäaputoimien keskuskomitean puheenjohtajana. Viimeiseen asti Neovius tunnettiin ahkerasta työstä isänmaansa hyväksi. Nopea sairaus teki lopun tämän vaatimattoman, mutta toimeliaan miehen elämästä vain muutamassa hetkessä.

Sortavalan paniikki

Sortavalan seurakuntalaiset olivat kokoontuneet jouluaattona 1843 kirkkoonsa normaaliin jouluiseen jumalanpalvelukseen. Ennen Isä Meidän -rukousta ja evankeliumin lukua sattui pieni haaveri, jossa palava kynttilä putosi kirkon ikkunalta lattian olleen lautakasan ja seinän väliin. Kyseisessä kohdassa oli myös höylälastuja remontin jäljiltä.

Itseasiassa koko seurakunta seisoi, koska penkkejä ei ollut. Kirkon rakentaminen oli aloitettu jo 1799 savitaipalelaisen Juhana Salosen ja tämän pojan, Matin johdolla. Kirkko otettiin käyttöön pari vuotta myöhemmin, mutta viimeistelytyöt kestivät pitkään. Vasta 1845 kirkko nimittäin vihittiin virallisesti käyttöönsä.
Kynttilä siis tippui kuivien höylälastujen päälle. Sitä ei saatu aivan heti sammumaan, koska jalalla tamppaaminen oli mahdotonta ahtaan paikan takia. Joku lähti hakemaan lunta ulkoa ja tilanne olisi voinut päättyä nopeastikin ilman sen suurempaa meteliä.
Isossa väkijoukossa kävi kuitenkin huuto "kirkko on tulessa" ja samassa alkoi täydellinen paniikki. Kirkkokansa pyrki voimalla ulos kaikista ovista. Yhdestä eteistilasta oli melko jyrkät raput ylöspäin ja niiden eteen kaatui kasoittain ihmisiä toinen toistensa päälle.
Lopputuloksena oli katastrofi. Alimmaisiksi jääneillä ei ollut mitään mahdollisuuksia, vaan kuolivat suurimmaksi osaksi tukehtumien takia. Kaiken kaikkiaan tässä Sortavalan paniikissa menehtyi peräti 53 henkilöä. Jo seuraavana päivänä oli pitäjän kirkkoherralla apulaisineen raskas velvollisuus haudata nämä onnettomat seurakuntalaiset. Sortavalan maaseurakunnan haudattujen luettelosta löytyvät oheiset henkilöt kotikylien ja iän kera. Nimen vasemmalla puolella löytyvästä merkistä voit klikata suoraan Hiskin tietoihin ao. vainajasta.

Mitään tulipaloa ei kirkossa siis loppujen lopuksi ollut. Joulukirkko on muodostunut onnettomuudeksi myös muulloin. Samankaltaisia tapauksia ovat Kuopion rytyjoulu 1760, Lammin häsyjoulu 1813, Juvan joulu 1829 ja Kokemäen kirkkorymyli 1882. Missään näistä tapauksista ei ollut tulipaloa, vaan kuolemat johtuivat ihmisten sulloutumisesta oviaukkoihin päin.

Lista vainajista täällä!




Lähteet : Palontorjuntatekniikka 4/2002, Maamiehen Ystävä nro 2, 13.1.1844, Sortavalan maaseurakunnan haudattujen luettelo osoitteessa http://hiski.genealogia.fi/historia

Kuva : Sortavalan luterilainen kirkko palaa ilmapommitusten jälkeen 2.2.1940 tuhoutuen täydellisesti


Blogitekstisuositus

Kidnapattu kreivi – 1700-luvun uskomaton perintöriita