Elämäkerta eräästä esi-isästä

Perhetausta

Erland Andersson Lindelöf syntyi noin vuonna 1440. Hänen vanhempansa olivat Anders Henriksson Lindelöf (s. noin 1412 Abildgaardissa, Ruotsissa) ja Ingeborg Frille (s. noin 1412 Halikossa). Erlandilla oli neljä sisarusta: Karin Andersdotter Voltis, Margareta Andersdotter Lindelöf, Katarina Andersdotter Karpelain ja Haqvinus Andreae Lindelöf.

Erland meni naimisiin Margareta Lindelöfin kanssa, joka oli syntynyt vuoden 1450 paikkeilla. He avioituivat noin vuonna 1470 Sauvoss. Parille syntyi poika, Henrik Erlandsson, noin vuonna 1485.

Asema ja ammatillinen ura

Erland palveli asemiehenä (asemies), joka oli keskiajalla sotilaan tai ratsumiehen nimitys. Tämä ammatti kuvastaa ajan militarisoitua yhteiskuntaa, jossa aatelismiehet ja heidän jälkeläisensä osallistuivat aktiivisesti sotilaalliseen toimintaan.

Elämä ja aika

Erland syntyi myöhäiskeskiajan kuohuvassa maailmassa, jolloin Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa. Ruotsin valta oli vakiintunut alueelle jo 1200-luvulta lähtien, ja yhteiskunta oli vahvasti feodaalinen, aatelissukujen hallitessa maita ja ihmisiä.

Erlandin isä, Anders Henriksson, oli kotoisin Abildgaardista Hallannista, joka kuului aikanaan Tanskaan mutta siirtyi myöhemmin Ruotsille. Hänen äitinsä, Ingeborg Frille, tuli Halikosta, mikä kertoo perheen vahvoista juurista Varsinais-Suomessa.

Noin vuonna 1470 Erland avioitui Margareta Lindelöfin kanssa Sauvossa. Avioliitto solmittiin aikana, jolloin Pohjoismaiden yhteys vahvistui Kalmarin unionin myötä. Unionin alla olivat Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtakunnat, vaikka poliittiset jännitteet ja konfliktit jatkuivat.

Erlandin poika Henrik syntyi monimutkaisten poliittisten muutosten keskellä, aikana, jolloin kuninkaallinen valta keskittyi ja kansalliset liikkeet vahvistuivat. Erland palveli sotilaana aikana, jolloin Sten Sture vanhempi pyrki suojelemaan Ruotsin suvereniteettia tanskalaisilta Kalmarin unionin valtapyrkimyksiltä.

Erland kuoli vuonna 1517 Kärkisissä Sauvossa, vain hieman ennen Kustaa Vaasan johtamaa kapinaa, joka johti Kalmarin unionin hajoamiseen ja modernin Ruotsin perustamiseen.

Aikalaisdokumentti

Tuon ajan ihmisistä ei juuri dokumentteja löydy, mutta Erlandin kohdalla tapahtuu mukava poikkeus. Hänet löytää parikin kertaa Turun tuomiokirkon ns. Mustakirjasta, johon oli koottu lähinnä maaomaisuuksiin liittyviä asioita. Vuoden 1486 maaliskuussa miehemme mainitaan oheisen kuvassa olevassa merkinnässä. Erland Andersson ja Lasse Frans hyväksyvät siinä edesmenneen veljensä, mestari Håkanin, lahjoituksen Turussa sijaitsevasta tilasta Pyhän Katariinan alttarille siellä (Turussa) sijaitsevassa tuomiokirkossa.

 

Teksti kuuluu kokonaisuudessaan suurin piirtein seuraavasti - lähde SDHK-nr: 42946

Svenskt Diplomatariums huvudkartotek över medeltidsbreven:

Kaikkien niiden tietoon, jotka tämän kirjeen näkevät, me Erland Andrisson ja Lasse Frans tahdomme saattaa tiedoksi, että olemme hyväksyneet rakkaan veljemme, mestari Håkanin – jonka sielulle Jumala suokoon armon – testamentin koskien sitä tilaa, jonka hän lahjoitti Pyhän Katariinan alttarille itsensä ja muiden ystäviemme puolesta, jotka ovat jo edesmenneet tai tulevat kutsutuiksi tästä elämästä. Tämä tehtiin siinä toivossa, että me ja mainitut ystävämme saisimme osallisuuden niihin hengellisiin ansioihin, joita kyseisellä alttarilla tehdään Jumalalle, Pyhälle Katariinalle ja kaikille Jumalan pyhille, niin kauan kuin prebenda on voimassa ja pysyy vahvana. Kirjoitettu Turussa Herran vuonna 1486 Pyhän Gregoriuksen päivänä, molempien sineteillämme vahvistettuna.

 

 

Tapaus Robert Aleksius Lindelöf

Turun kaupungin vuosien 1853-1859 rippikirjassa törmää tehdastyöläinen Robert Alexius Lindelöfiin, joka on syntynyt 1.3.1834 Suomusjärvellä. Koska Lindelöf oli aikoinaan yksi maassamme vaikuttaneista aatelissuvuista, herää kysymys miksi tavallinen tehdastyöläinen uskalsi käyttää näin kunnianarvoisaa nimeä.


Niinpä on seurattava Robert Alexiuksen vaiheita ajassa taaksepäin. Onneksi tällä kertaa omista tiedostoista löytyy valmista materiaalia, jonka kokoamisesta kuuluu iso kiitos myös Harri Lintulalle. Hänen muutama vuosi sitten julkaisemansa kirja Kihlman-suvusta oli aikanaan isoksi avuksi  itselleni suomusjärveläisiä juuria tutkittaessa. Tuossa pitäjässä oli nimittäin aika suruton perinne vaihtaa sukunimeä siinä missä me muut vaikkapa paitaamme. No, tietysti kärjistin sanomani, mutta monet rengit ja torpparit Suomusjärvellä vaihtoi sukupolvesta toiseen nimeään ainakin naapuripitäjiä useammin.

Robert Alexiuksen vanhemmat olivat suntiona, muonatorpparina ja ruukkityölläisenä elantonsa hankkinut Gabriel Lindelöf ja vaimonsa Christina Ulrika Cederbom. Isänisä taasen oli sotamies ja renki Fredrik Kihlman, joka taasen oli rakuuna Henrik Spofin poika Kiskon Kurkelasta. Nimi Lindelöfin käyttäminen Gabrielin kohdalla tuntuu äkkiseltään todella oudolta, mutta seurataanpa hetki hänen vaimonsa, Christina Ulrikan esivanhempia.

Hänen isänsä oli lukkari Elias Cederbom ja äitinsä Anna Maria Walin Häntälän kylän Torkkelin talosta. Isänisä Johan Danbom oli Nummen kappeliseurakunnassa syntynyt Suomusjärven kappalainen. Isänäiti, Danbomin vaimo, oli taasen Sara Urnovia, Suomusjärven edellisen kappalaisen tytär. Tämä vuonna 1783 kuollut kappalainen, Johan Urnovius nimeltään, oli naimisissa Margareta Orenian kanssa. Nyt olemme siis siirtynyt tehtaantyömies Robert Aleksiuksen juurissa jo vahvasti oman aikansa säätyläis- ja pappissukuihin.

Urnoviuksen sukujuuret vievät mm. Pöytyälle Varsinais-Suomeen, mutta Margareta Orenian vanhemmat olivat Ericus Orenius ja Anna Maria Lindelöf. Oreniusten sukupuu ansaitsee tyystin oman blogitekstin tai vaikka kaksikin, mutta tällä kertaa olemme Lindelöfien jäljillä. Anna Marian isä oli Karl Karlinpoika von Lindelöf, joka eli vuosina 1635-1704. Hänen patriaalinen esipolvitaulunsa näyttää seuraavalta;

Anders Henrikinpoika Lindelöf †1444/1458 &/1439
Ingeborg Håkanintytär Frille †
|
Erland Andersinpoika Lindelöf †1517/ &
Margareta Sigfridintytär
|
Henrik Erlandinpoika Lindelöf &
Kristina Olofintytär Stubbe
|
Per Henrikinpoika Lindelöf &
Margareta ?
|
Hans Perinpoika Lindelöf &
Karin Larsintytär Ulf i Finland
|
Henrik Hansinpoika Lindelöf †1639 &
Anna Gyllenlood
|
Karl Henrikinpoika Lindelöf ca 1605-ca 1668 &
Maria von Nieroth

Viimeksi mainitun pariskunnan lapsi oli sitten em. Karl. Sami Lehtonen kirjoitti aikanaan Suku Forumille seuraavan tärkeän detaljin; Karl Henrikinpojasta eteenpäin löytyy aatelissuku nro 1098:sta, mutta Henrik Hansinpoika kuuluu kyllä sukuun nro 143. Syy lienee se, että Karl Henrikinpoika oli isänsä ja Anna Gyllenloodin avioton poika ja vasta Karl Karlinpoika Lindelöf aateloitiin 24.11.1685 Lindelöfin nimellä, mutta numerolle 1098.


Joten tehtaantyömies Turussa, Robert Aleksius Lindelöf tai pikemminkin hänen isänsä otti kunnianarvoisan, ikivanhan nimen käyttöönsä vaimonsa esivanhempien puolelta. On kiehtovaa miettiä, oliko kyseessä turhamaisuus vai halu herättää henkiin muutoin katoamassa ollut nimi. Joka tapauksessa tämä tarina osoittaa ainakin sen, että sukunimiä käytettiin mitä ihmeellisimmistä syistä ja niiden alkuperää voi joutua etsimään useamman sukupolven takaa.

Håkan Frille

Håkan Frille (Hakon, Haakon Kristiernsen, Kristiernsson, Cristernsson, Christiernsson) muutti siis Suomeen. Tuloajankohta ja syy eivät ole selvillä, mahdollisesti hän oli ollut unionikuningas Eerik Pommerilaisen seurueessa Suomen vierailulla joulukuussa jo 1407, jolloin runsaasti rälssimiehiä oli koolla. Ensimmäinen maininta Håkanista on kesäkuulta 1410, jolloin hän Etelä-Suomen (tarkoittaen lähinnä Halikkoa) kihlakunnantuomarin ominaisuudessa istui raatimiehenä Halikossa. Samassa tehtävässä hänestä löytyy lisää merkintöjä, viimeksi toukokuussa 1434. Turun maaoikeuden jäsen hän oli 1415, myös 1434. 
Håkan kävi ainakin kerran synnyinmaassaan, syksyllä 1425, jolloin hän 15.9. Odensessa antoi veljelleen ”Hr. Claues”:ille valtuutuksia perintöasioissa. Hänen isänsä oli kuollut jo 7 vuotta sitten ja Håkan oli jo aiemmin luopunut perintöosuudestaan veljensä hyväksi, joten ei hän ainakaan sen vuoksi Tanskassa käynyt.

Håkanin puoliso oli etunimeltään tuntemattomaksi jäävä asemiehen tytär ...Mårtenintytär. Håkanilla tiedetään ollen 7 lasta, jotka todennäköisesti kaikki, mutta ainakin Ingeborg, Magnus ja Matts olivat liitosta ...Mårtenintyttären kanssa:

1.    Frille (Frellav) Håkaninpoika, asemies, ilmeisesti sisarusparven vanhin.
2.    Magnus Frille, kihlakunnantuomari Ruotsin Österrekaren pitäjässä 1439-72, pso. joko Hedingsön Magnus Ragvaldinpojan (Fargalt-suku) tytär, tai Birgitta Tyrkilintytär (Barun). Sukulinja aateloitiin Ruotsissa 1600-luvulla, Frille no. 133.
3.    Ingeborg Håkanintytär, 1.pso. rälssimies Anders Henrikinpoika.
4.    Kristiern (Krister) Frille, Kiskon Haapaniemi, oli hovipoikana Tanskassa 1445, kuningas Kaarlen valtaneuvos 1464, kihlakunnantuomari Halikossa 1466-72, pso. Elin Magnuksentytär.
5.    Matts Frille, Kiskon Haapaniemi ja Perniön Viborg (eli Frillans), eli vielä 1477, pso. Margareta Bengtintytär (Dufva-sukua).
6.    Margit, joka mainittiin vain veljensä Magnuksen kirjeessä 1458, jolloin Magnus ”kaikella rakkaudella ja hyvällä tahdolla” luovutti Margitille oman osansa perintöä, tontteja Turussa.
7.    Karin, kuoli n. 1472 kihlakunnantuomari Peder Svärdin leskenä.

Håkan kuoli luultavasti ennen 1439 ja haudattiin Turun tuomiokirkon Pyhän ruumiin kuoriin, jolle hän oli lahjoittanut Kemiön Rugnolan (Rugnål) tilan viimeistä lepopaikkaa vastaan itselleen ja vaimolleen. Vaimo ...Mårtenintytär eli vielä 1442.     Lapsista lähteneet kaikki ns. vanhemman Frille-suvun nimihaarat kuolivat Suomessa kuitenkin jo 1400- ja 1500-luvuilla. Nimi jatkui vielä jonkin aikaa ns. nuorempana Frille-sukuna, kun sukuun tullut vävy 1530-luvulla otti vaimonsa nimen. Sekin poistuu näyttämöltä 1627, muuttuen aateloiduksi Lindelöf-suvuksi (Ruotsin Ritarihuone, Lindelöf no. 143), mutta kuitenkin säilyttäen Frille-suvun vaakunan hieman muutettuna. Vaakunassa oli kaksiosainen kilpi, jossa kaksilehtinen ja kolmihaarainen taimi. 

Mainittakoon vielä, että Tuve Nilsinpoika, joka oli Piikkiön kihlakunnantuomari samoihin aikohin kun Håkan oli vastaavissa tehtävissä lähipitäjässä Halikossa, oli nähtävästi Håkanin serkku – ja kaiken lisäksi vielä naimisissa Håkanin vaimon siskon kanssa.

Vähän lisää Lindelöf -suvusta

jatkoa viime keskiviikon 7.3.2012 tarinalle;

Ingeborgilla ja Andersilla oli lapset:

1.    Håkan Andersinpoika, “Haquoin Andrae”, kanikki Turussa 1452, opiskeli Pariisin yliopistossa 1461-64, kuoli n. 1485.
2.    Erland Andersinpoika, rälssimies, mainittu 1477-88, ks. alla.
3.    Margareta Andersinpoika, eli vielä 1465, pso. Lars Frans, joka todennäköisesti oli sama kuin rälssimies Laurens Franzinpoika, main. 1486  .
4.    Katarina Andersintytär, avioitui asemies Tor Karpelanin kanssa, joka eli vielä 1488.

***

Erland Andersinpoika oli asemies; hänet mainittiin 1477 sinettitodistajan Turussa. Vuonna 1486 hän hyväksyi veljensä, Turun kaniikin, Håkan Andersinpojan testamentin sekä yhdessä vaimonsa Margareta Sigfridintyttären kanssa laamanni Hartvik Jakobinpoika Garpin testamentin 1488. Tämä on ainoa kerta, kun vaimo Margareta mainitaan; hänen on täytynyt olla sukulaissuhteessa Hartvikin. Erlandin ja Margaretan asuinkartano saattoi olla Sauvon Kärkinen, joka tiedetään olleen Erlandin omistuksessa.

***

Henrik Erlandinpoika oli asemies, joka avioitui Inkoon nimismiehen tyttären Kristina Olofintyttären kanssa. Heidän kotitilansa oli Sauvon Kärkinen. Henrik möi 1537 vaimonsa perintömaat Inkoon Bredslätissä tämän veljelle Jakob Olofinpijalle ja osti kauppasummalla Sauvon Estbölen. Henrik mainittiin eräässä vuoden 1537 luettelossa, “rälssimiehiä ilman läänityksiä”, “frälsemän som ingen förläning hafva”. Henrikin toinen vaimo oli Brita, joka mainittiin leskenä kun Henrikin perinnönjako toimitettiin 9.7.1549. Henrikin, ja todennäköisesti Kristinan, lapsia olivat:

1.    Per Henrikinpoika, ratsumies 1537, ks. alla.
2.    Klemet Henrikinpoika, peri tilan Koskilahdelta (Sauvon Koski?).
3.    Erik Henrikinpoika, peri tilan Estbölestä ja kaksi autiotilaa Karunassa.
4.    Anna Henrikintytär, pso. ennen 1582 Mårten Larsinpoika Piikkiön Tuorilasta.
5.    Margareta Henrikintytär, pso. 1582 Jöran Andersinpoika.
6.    Brita Henrikintytär, peri tilan Torbölestä ja autiotilan Orgensaaren kylästä.
7.    Nimetön tytär, avioitui Göran Henrikinpojan kanssa, joka lisänimestään Sällandsfarer, “Sjellanninmatkaaja”, päätellen oli kauppias. Göran sai rälssivapauden 1554 vaimonsa tiloille.
8.    ?Tytär, avioitui Sauvon khran (1568) Sigfridus Martini Forskålin kanssa.

***

Per Henrikinpoika palveli 1537 ratsuväessä Anders Västgöten alaisuudessa. Häntä ei sen jälkeen mainita, joten hän lienee kuollut nuorena. Hänen vaimonsa oli todennäköisesti se Margareta, joka 1569, 1572 ja 1573 mainittiin aatelisvarusrullissa ja vuonna 1580 osti Piikkiön Tuorilan rälssitilan. Pariskunnalla oli ainakin poika Hans Persson.

***

Lindelöf -suvun vaakuna

1500-luvun loppupuoli oli välillä rauhatonta aikaa, sillä kuningas Kustaa Vaasan kuoltua 1560 hänen poikansa, uusi kuningas Eerik XIV, Suomen herttua Juhana, myöhemmin Kuningas Juhana III, sekä herttuat Maunu ja Kaarle selvittelivät silloin välejään. Hans Perinpoika allekirjoitti 1568 Turun läänin aatelin joukossa uskollisuusvalan Juhana II:lle. Hän oli sittemmin Kaarle-herttuan kannattaja, ollen luutnanttina tämän lippukunnassa jo 1572. Hans osallistui valtiopäiviin Tukholmassa 1590.

Kun muu valtakunta Suomea lukuun ottamatta jo oli Kaarleherttuan vallassa, hyökkäsi tämä 1597 Turkuun. Valloitettuaan Turun linnan, asetti Kaarle sinne päälliköiksi omia miehiään. Hans Perinpoika mainittiin 14.10.1597 yhtenä linnan käskynhaltijana, befallningsman. Kaarle-herttuan ote ei kuitenkaan vielä silloin ollut tarpeeksi vahva, joten linnan hallinta liukui takaisin entisille isännilleen jo samana vuonna  .

Hansin kotitila oli Sauvon Kärkinen, mutta hän peri myös Sauvon Savisalon ja Karunan Hintsholman sekä avioliittonsa kautta Pohjan Sällvikin ja maata Porvoon pitäjän Myllykylässä. Hänen vaimonsa oli Karin Larsintytär, joka eli Kärkisellä leskenä vielä 1620. Siitä huolimatta, että Hans Perinpoika oli sotilas, oli hän onnistunut viettämään aikaa kotonakin, sillä pariskunnalla oli ainakin 10 lasta, josta pojatkin isänsä tapaan osoittivat kiinnostusta sotilaan elämään. Lapset käyttivät nimeä Lindelöf suvun vaakuna-aiheen perusteella:

1.    Hans Lindelöf, Sauvon Kärkinen, hovijunkkari, hofjunkare,  , pso. Brita Brand.
2.    Göran Lindelöf, Perniön Lupaja ja Suksenböle, ratsumestari, sai myöhemmin Sauvon Manbölen, jonka sisko Kerstin oli menettänyt (ks. alempana), kaatui Preussissa 1628.
3.    Lars Lindelöf, Pohjan Sällvik, ratsumestari, kaatui 1626 Preussissa, pso. Sidonia Gyllenlood.
4.    Henrik Lindelöf, Karunan Hintsholma ja Piikkiön Tuorila, hovijunkkari, kaatui ratsumestarina 1639, pso. Sara Skytte.
5.    Erland, Ernst Lindelöf, Sauvon Savisalo, ratsumestari, otettiin 1627 Ruotsin ritarihuoneelle, k. 1661.
6.    Karl Lindelöf, omisti Porvoon Myllykylän ja Näsegårdin sekä Inkerinmaalla sijaitseva Petrovitsan hovitilan, ratsumestari. Tuomittiin Turun hovioikeudessa 1625 mestattavaksi koska hän oli käyttänyt väkivaltaa ja ryöstellyt, mutta armahdettiin ja eli vielä 1638, jolloin hän Porvoossa pisti aatelismiehen Hans Jönsinpoika Ållonin kuoliaaksi. 1.pso. Hebla Wildeman, 2.pso. 1642 Anna Qvaase.
7.    Kerstin Lindelöf, 1.pso. ratsumestari Johan Henrikinpoika, 2.pso. Samuel Mattsinpoika. Menemällä avioliittoon rälssin ulkopuolelle menetti Kerstin Sauvon Manbölen.
8.    Margareta Lindelöf, eli leskenä 1642, pso. Naantalin Luonnonmaan Isokylän rälssimies Hans Perinpoika, Jägerhorn af Storby -sukua.
9.    Hebla Lindelöf, eli naimattomana 1634.
10.    Elisabet Lindelöf, eli naimattomana 1642, k. ennen 1646.

Lindelöf

Suvun kantaisä Henrik Andersinpoika oli melko todennäköisesti se sama ”Henrik Andrisson”, jolta Paimion Vistalla pidetyillä oikaisukäräjillä 18.3.1405 tuomittiin takaisin verolle hänen rälssitilansa Sauvon (nyk. Karunan) ”Katthelebyssä” (Kelturböle, Ketelä, Kelturi). Henrik oli itsekin käräjien lautamiehenä ja verolle pantiin silloin Sauvosta kaikkiaan 45 sellaista tilaa, jotka oli saatu tai oma-aloitteisesti otettu verovapaiksi edellisen hallitsijan Albrekt Mecklenburgilaisen kaudella 1364-89. Useimmat tilat palautuivat myöhemmin uudelleen rälssitiloiksi eikä Henrik Anderssonin Sauvon tila välttämättä ollut hänen ainoansa.

Henrikillä oli sisaret Elin Andersintytär, jonka mies oli lisänimeltään Flesk, sekä Cecilia Andersintytär, jonka puoliso oli Henrik Skräddare. Cecilian ja Henrikin pojasta tuli lisensiaatti Pariisissa 1427 ja hän oli Tenholan kirkkoherrana vuosina 1437-44. Molempien siskojen miesten nimet, Skräddare ja Flesk, viittaavat kuulumiseen Turun porvaristoon, sillä siellä mainittiin keskiajalla talonnimi “Flesk” ja eräs Henrik Skräddare (“räätäli”); niminen oli siellä porvarina ainakin 1420-1428 sekä pormestarina 1420.

Henrikin lisänimi "Räätäli" saattoi olla ammattinimike tai edellisiltä polvilta jäänyt sukunimenomainen lisänimi. Myös eräältä Henrik Skräddarelta peruttiin Vistalla 1405 hänen rälssitilansa verovapaus, joten kaikesta päätellen Henrik Andersinpoika ja hänen siskonsa Cecilia, Henrik Skräddaren vaimo, olivat perineet Sauvon rälssimaansa. Vistan käräjien pöytäkirjasta huomaa myös, että eräs Hartvig, Hartika Flög omisti maata Sauvon Kärkisessä ja Manbölessä. Koska myös Henrik Andersinpojan jälkeläisillä myöhemmin oli maata samoissa kylissä, herää epäilys että myös Hartvig tai hänen vaimonsa kuului sukupiiriin. Henrik Andersinpojan puolison nimeä ei tiedetä, mutta hänellä oli poika Anders Henrikinpoika.

***

Anders Henrikinpojan puoliso oli tanskalaissyntyisen kihlakunnantuomarin tytär Ingeborg (Frille -sukua). Myöhemmin aateloitu Lindelöf-suku, Andersin ja Ingeborgin jälkeläiset, käyttivät vaakunaa, joka oli samanaiheinen kuin Ingeborgin suvulla, kolmijuurinen taimi kahdella lehdykällä. Mahdollisesti jo Anderskin käytti vaimonsa suvun taimivaakunaa. Ingeborg lienee ollut kihlattu Andersille viimeistään 1439, jolloin Ingeborgin äidin eno piispa Maunu Tavast lahjoitti hänelle, naissukulaiselleen, “sin fränka”, Liedon Vääntiälän tilan, mutta mahdollisesti jo paljon aikaisemminkin, sillä Andersin ja Ingeborgin poika Håkan lienee ollut aikuinen elokuussa 1458 lähtiessään ulkomaanmatkalle. Vääntiälän oli piispa ostanut Andersin tädiltä Cecilia Andersintyttäreltä 200 markalla.

Anders itse mainitaan asiakirjoissa vain 1444, kun piispa maksoi Vääntiälän loppusumman 50 mk ja Andersin serkku Konrad Henrikinpoika, Cecilia-tädin poika, lahjoitti Andersille tämän loppuosuuden. Anders ilmeisesti kuoli nuorena, sillä Ingeborgin toinen puoliso oli nähtävästi rälssimies Klaus Bitz. Ingeborgilla on saattanut olla vielä kolmaskin puoliso, Sääksmäen kihlakunnatuomari Olof Jönsinpoika. Tämä viimeinen liitto näyttää vuosiluvuista johtuen epätodennäköiseltä, mutta jos näin kuitenkin oli, niin Ingeborg poistui maallisesta elämästä 1482 mennessä, koska Olof Jönsson astui silloin uuteen liittoon.

Lähteitä:

[1] Perhe- ja yleistiedot: Eric Anthoni, Ätten Frille och dess frändskap med Magnus Tavast, HTF (1952), s. 109; Eric Anthoni – Hans Gillingstam, Frille, ÄSF 1:2 (1965), s. 227-230; Anthoni 1970, s. 318, Ramsay 1909-16, s. 134, 264; REA 481, 520; FMU 3069. Vääntiälästä: REA 481; Tapio Vähäkangas, Tenholan Maijala ja Grindin suku, Genos, 64 (1993), s. 42-51, 87.

[1] Vaakuna-aihe antoi selvästi nimen suvun myöhemmille polville, Lindelöf, Lehmuslehti. Lindelöf no. 143 -suvun nimi-linjat kuolivat 1690. Eräs tytärnimilinja Lindelöf no. 1098 aateloitiin 1685 toisella vaakunalla ja saattaa vielä olla ole-massa Saksassa. Kannattaa kuitenkin huomata, että nimityyppi on hyvin yleinen, joten myöhempien aikojen yleisellä Lindelöf-nimellä tai sen variaatioilla ei ole mitään tekemistä tässä kerrotun suvun kanssa - kaikki Lindelöfit eivät suin-kaan ole toisilleen sukua.

[1] Olav Rundt, Synpunkter på frälsesläkten Kirves, Genos 62 (1991), s. 171-175, 192

Ulf i Finland

Vaikka Ulf-suvun(= susi) juuret hyvinkin mahdollisesti vievät pitkällekin taaksepäin, jää tämä kuitenkin todentamatta sen ajan niukoista asiakirjamääristä johtuen. Suku itse ilmoitti 1600-luvulla Ritarihuoneen paikkaa hakiessaan, että jo Upsalan piispa Olof olisi antanut suvulle rälssikirjeen vuonna 1430. Maanomistuksen perusteella (Pohjan pitäjän Sällvik) on myös mahdollista, että se Abraham Persson, jolle kuningas Karl Knutsson 1448 antoi rälssivapauden viidelle tangolle maata Sällvikissä, oli suvun jäsen.

Eräs Hans Ulf ("Hans Wlff") oli piispa Maunu III Särkilahden (Magnus Stiernkors) kopiokirjan luettelossa piispan palvelijoista ja asemiehistä, jotka syksyllä 1495 Viipurissa jäivät venäläisten vangiksi tai kaatuivat ("Jsti sunt familiares et armigeri domini Aboensis circa Michaelis, qui capti et interfecti fuerunt circum Wiborgh a Ruthenis anno etc 1495..."). Sodassa Venäjää vastaan oli Viipurin miehistöä vahvistettu muiden mukana 50 piispa Maunun miehellä. Venäläiset luopuivat kuitenkin syystalvella 1495 linnan piirityksestä; tapahtuman loppuhuipennus tultiin paljon myöhemmin tuntemaan nimellä "Viipurin pamaus". Vaikka tämä Hans esiintyy pelkkänä nimenä vain em. luettelossa, pidetään häntä genealogisissa lähdeteoksissa myöhemmän Ulf i Finland-suvun kantaisänä.

Joka tapauksessa Hans Hansson, joka oli asemies, tavataan Pohjan Sällvikissä 1500-luvun keskivaiheilla. Hän oli kuollut viimeistään vuonna 1581 jättäen jälkeensä ainakin kolme poikaa. Nämä olivat Lars Hansson, joka myöhemmin omisti Porvoon Molnbyjan ja Pernajan Suksenpyölin, Simon Hansson Pohjan Skitinbäckiltä sekä Erik Hansson Bromarvin Kägran tilalta. Heistä Simon Hansson esitti 1618 äitinsä Gjös-suvun rälssikirjeen vuodelta 1444. Erik Hanssonin pojanpoika Erik Ulf sai 1664 aatelisarvon nimellä Ulf i Finland.

Avioliittojen kautta Ulf i Finland suku liittyi siis Gjös -sukuun sekä myöhemmin Lindelöfeihin. Edellä mainituista pojista Lars on kaksinkertainen esi-isäni tyttärensä Karinin kautta. Tämä oli naimisissa asemies Hans Perssonin kanssa, joka oli Lindelöf-sukua. Karinin ja Hansin tyttären, Margaretan, pojanpoika oli Torsten Jägerhorn af Storby. Toisaalta Karinin ja Hansin pojan, Lars Lindelöfin pojantytär oli samaisen Torstenin äiti Beata Lindelöf.

Kuvassa Olaus Magnuksen kuvitusta Viipurin pamauksesta, jossa "maa avautui ja sieltä kuului jylinää".