Ulf i Finland

Vaikka Ulf-suvun(= susi) juuret hyvinkin mahdollisesti vievät pitkällekin taaksepäin, jää tämä kuitenkin todentamatta sen ajan niukoista asiakirjamääristä johtuen. Suku itse ilmoitti 1600-luvulla Ritarihuoneen paikkaa hakiessaan, että jo Upsalan piispa Olof olisi antanut suvulle rälssikirjeen vuonna 1430. Maanomistuksen perusteella (Pohjan pitäjän Sällvik) on myös mahdollista, että se Abraham Persson, jolle kuningas Karl Knutsson 1448 antoi rälssivapauden viidelle tangolle maata Sällvikissä, oli suvun jäsen.

Eräs Hans Ulf ("Hans Wlff") oli piispa Maunu III Särkilahden (Magnus Stiernkors) kopiokirjan luettelossa piispan palvelijoista ja asemiehistä, jotka syksyllä 1495 Viipurissa jäivät venäläisten vangiksi tai kaatuivat ("Jsti sunt familiares et armigeri domini Aboensis circa Michaelis, qui capti et interfecti fuerunt circum Wiborgh a Ruthenis anno etc 1495..."). Sodassa Venäjää vastaan oli Viipurin miehistöä vahvistettu muiden mukana 50 piispa Maunun miehellä. Venäläiset luopuivat kuitenkin syystalvella 1495 linnan piirityksestä; tapahtuman loppuhuipennus tultiin paljon myöhemmin tuntemaan nimellä "Viipurin pamaus". Vaikka tämä Hans esiintyy pelkkänä nimenä vain em. luettelossa, pidetään häntä genealogisissa lähdeteoksissa myöhemmän Ulf i Finland-suvun kantaisänä.

Joka tapauksessa Hans Hansson, joka oli asemies, tavataan Pohjan Sällvikissä 1500-luvun keskivaiheilla. Hän oli kuollut viimeistään vuonna 1581 jättäen jälkeensä ainakin kolme poikaa. Nämä olivat Lars Hansson, joka myöhemmin omisti Porvoon Molnbyjan ja Pernajan Suksenpyölin, Simon Hansson Pohjan Skitinbäckiltä sekä Erik Hansson Bromarvin Kägran tilalta. Heistä Simon Hansson esitti 1618 äitinsä Gjös-suvun rälssikirjeen vuodelta 1444. Erik Hanssonin pojanpoika Erik Ulf sai 1664 aatelisarvon nimellä Ulf i Finland.

Avioliittojen kautta Ulf i Finland suku liittyi siis Gjös -sukuun sekä myöhemmin Lindelöfeihin. Edellä mainituista pojista Lars on kaksinkertainen esi-isäni tyttärensä Karinin kautta. Tämä oli naimisissa asemies Hans Perssonin kanssa, joka oli Lindelöf-sukua. Karinin ja Hansin tyttären, Margaretan, pojanpoika oli Torsten Jägerhorn af Storby. Toisaalta Karinin ja Hansin pojan, Lars Lindelöfin pojantytär oli samaisen Torstenin äiti Beata Lindelöf.

Kuvassa Olaus Magnuksen kuvitusta Viipurin pamauksesta, jossa "maa avautui ja sieltä kuului jylinää".