Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2008.

20 viikkoa?

Kirmalta Kattlaan ja holhouksen alaiseksi

Sammatin Kaukolan kylän Kirman talon isännäksi tuli 1770-luvun alussa 29.10.1745 syntynyt Johan Johansson. Hän oli Kirman edellisen isännän poika. Parikymppisenä Johan Johansson kävi hakemassa itselleen vaimon Lohjan Varolan kylän yksinäistalosta, missä nuorikko Kreetta Warell oli syntynyt huhtikuussa 1750. Häitä vietettiin lokakuussa 1767.

Kaukolan Kirmalla pariskunnalle syntyi kuusi lasta. Näistä esikoistytär Stina meni naimisiin Sammatin Niemenkylän Mallan talollisen, Abrahamin kanssa. Seuraavana syntynyt Anna Beata kuoli lapsena, kun taas esikoispoika Jacob tuli isänsä jälkeen Kirman talolliseksi. Hän otti käyttöön äitinsä kotitalosta mukaellun Varelius -nimen.

Neljäs lapsi oli tytär Helena, muttä hän menehtyi vain muutamien kuukausien ikäisenä kesällä 1782. Seuraavan vuoden syksyllä syntyi poika Henrik Johan, joka löysi vaimokseen Karjalohjan Lohjantaipaleen Kattlan l. Kattilan talon tyttären, Gretan. Tämän avion kautta Henrik Johan pääsi Kattlan isännäksi. Kuudes lapsi oli alkuvuo…

HisKi oli vienyt harhaan....taas

Oheisessa lehtileikkeessä esiintyy useampikin kaukainen sukulaiseni, mutta tämän tekstin perusteella heidän keskinäisistä omistuksistaan tai sukulaisuusuhteistaan on erittäin hankala sanoa yhtään mitään. Heinolassa ilmestynyt kansallismielinen Jyränkö -lehti oli saksinut ilmoituksen Suomen Wirallisesta Lehdestä ja epäilee saatteessaan "teräväpäisimpien, ruotsinkieltä taitavien lukijoittensa kai aavistanevan mitä kuulutuksessa tarkoitetaan".

Kollega Axelssonin ja hänen veljensä Frans Vilhelmin vanhemmat olivat mm. Mustion ruukilla saarnaajana sekä pedagogina toiminut Abraham Johan A. ja vaimonsa Hedvig Carolina Lauraeus. Abraham Johan oli ennen Mustiolle tuloaan palvelullut myös Lohjan, Pusulan ja Karjalohjan seurakuntia. Hedvigin isä Alexander L. oli taas ollut Lohjan kirkkoherrana vuodesta 1816 lähtien aina kuolemaansa saakka helmikuussa 1832. Lauraes -suvun esipolvia voi seurata sitten aina kuuluisaan Sursilliin saakka.

Kärkelän kuparihytillä työskennellyt Gustaf on luultav…

Rautamarski Flemingin kivi

Klaus Fleming tittelilista on melkoinen. Hän oli paitsi vapaaherra, niin myös kartanonherra, valtaneuvos, ritari, käskynhaltija, yliamiraali ja marski. Kyseessä on siis yksi historiamme merkittävimmistä miehistä ja kiistatta tärkeä hahmo suomalaisessa yhteiskunnassa. Flemingistä tuli Juhana kolmannen ja kuningas Sigismundin luottomies ja käytännössä Ruotsin itäisen maakunnan sotilaallinen diktaattori. Voimakkaiden mielipiteidensä ja armottomien toimintatapojensa myötä aikalaiset antoivat hänelle lempinimen Rautamarski.

Nuijasodan aikaan Klaus Fleming höykytti kapinoivia talonpoikaisarmeijoita vuosien 1596-1597 välisenä aikana. Kun kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan välit tulehtuivat lopullisesti, pysyi Fleming uskollisena ensin mainitulle. Olihan hän ollut läsnä jo tämän kruunajaisissa. Venäjää vastaan käydyssä sodassa Fleming johdatti joukot maitse ja meritse Inkeriin sekä edelleen Novgorodin liepeille. Sotilasuransa alussa hänet oli määrätty Savon suksimiesten päälliköksi, koska…

Kirkonpaikka Antskogissa

Antskog, joka sijaitsee vielä kuukauden päivät Pohjan pitäjässä, mutta ensi vuoden alusta lukien Raaseporin kaupungissa, on itseasiassa Suomen vanhin ruukkiyhdyskunta. Tosin yhtään tuotantorakennusta ei ruukkiaikakaudelta ole enää jäljellä, mutta myöhemmät tehtaat sijaitsevat jotakuinkin samoilla sijoilla.

Antskogin erikoisuuksiin kuuluu 1700-luvun lopulla rakennettu kanava ja Suomen kenties vanhin sulkulaite, slussi. Ensimmäiset omat muistikuvani Antskogin kylästä ovat 1970-luvun alkupuolelta, jolloin pientä poikaa kiinnosti kovasti mystinen tienviittaa "Kyrkplatsen / Kirkonpaikka". Omatkaan vanhempani eivät osanneet tuolloin kertoa mitä tämän jännittävältä kuulostavan nimen takana oikeastaan oli. Mitään kirkkoa kun kylässä ei näkynyt.

Kyllähän se kirkko oli Antskogissa ollut aikoinaan, mutta siirretty sittemmin pois. Nimittäin jo 1665 oli valmistunut ruukinpatruuna Thorwösten aloitteesta rakennettu ruukinkirkko. Ruukinpatruuna itse oli jo ehtinyt kuolla, mutta hänen leskensä…

Streng Sipoosta

Niiden ruotsalaisten maanmittareiden joukossa, joita 1600-luvun alussa lähetettiin Suomeen, olivat veljekset Anders ja Jonas Streng. Jo ennen Andersia että Jonasta on Suomen saattanut tulla kolmas veljessarjaan kuuluva, sillä 1628 tuli Ruotsista eräs maanmittari Olof Månsson. Streng-veljesten taustaa ei tiedetä, joten yksi arvailu on, että nimi kertoisi heidän kotikaupunkinsa olleen Strängnäs. Streng-nimisiä sukuja on aikojen saatossa ollut muitakin ja sitä on käytetty myös sotilasnimenä.

Anders Månsson Streng nimitettiin pohjoisen Etelä-Suomen insinööriksi v. 1635, mainittiin myöhemmin Satakunnan ja Hämeen maanmittariksi. Anders teki Oriveden, Kangasalan, Pälkäneen ja Mouhijärven vieläkin säilyneet kartat sekä 1640 Viipurin asemakaavakartan. Hän otti Messukylän aution Käm-menniemen tilan viljelykseen 1638, mutta ilman menestystä. Anders lienee kuollut 1644 ja häneltä jäi leski Lucretia Olofsdotter.

Nuoremman veljen Jonaksen sukuhaara tuli tunnetuksi pappis- ja virkamiessukuna; nimijälk…

Sulo R. Vuorela 21.11.1908 - 11.9.1986

Donin kasakka Lontoossa

Vuoden 1812 suursotiin Euroopassa otti Venäjän armeijassa osaa jo ikämieheksi ehtinyt Donin kasakka Alexander Zemljanuhin yhdessä kahden poikansa kanssa. Kun venäläisille tuli tarve lähettää eräs tärkeä viesti Lontooseen, valittiin Zemljanuhin tätä viemään. Perillä hän herätti suurta huomiota englantilaisissa.

Hänen vakioasuunsa kuului heittokeihäs, piikki, sapeli ja kivääri sekä tietenkin perinteinen kasakkavaatetus. Ihastuneet lontoolaiset peittivät miehen kukkiin hänen kulkiessaan kadulla ja perintöprinssi halusi lahjoittaa hänelle suuren summan rahaa.

Tästä kohtelias kasakka kieltäytyi tiukasti. Hänen kerrotaan todenneen "meillä on vanha tapa, jonka mukaa vierasmaalaisilta ei tule ottaa velkaa. Parempi on, kun auttaa heitä tarpeessa. Siksi pyydän teitä herrat ymmärtämään, että en tarvitse rahojanne. Kiitoksia kohteliaisuudesta, eläkäämme hyvässä sovussa".

Tämä vastaus julkaistiin myös sanomalehdistössä. Kasakka Zemljanuhin kieltäytyi myös lahjaksi tarjotusta maatilasta ja m…

Yksi sotaveteraani Marttilasta

Uskelan pitäjän Mäenalan talossa syntyi maaliskuussa 1788 rakuunantytär Maria Andersdotterille avioton poikalapsi, joka sai nimekseen Gabriel. Mielenkiintoista on huomata, että samana vuonna salo-Uskelassa syntyi kolme muutakin Gabriel -nimen saanutta, aviotonta lasta. Eräässä tapauksessa kastettujen luettelo huomauttaa lakonisesti isän kohdalla "en vid namn Gabriel". Ehkäpä kyse on ollut jostain jälkimaailmalle tuntemattomaksi jääneestä muotinimestä?

Joka tapauksessa Gabriel Mariasson asui 1790-luvulla Mäenalan kylässä, isoisänsä Anders Grönstedtin perheessä. Rakuuna Grönstedt oli vanhoilla päivillään mennyt uudelleen naimisiin ja niinpä gabrielin seurana oli häntä itseään viitisen vuotta nuorempi Elias -poika, joka itseasiassa oli hänen enonsa. Tässä vaiheessa Gabrielin äiti Maria katoaa jäljettömiin. Ainakaan hän ei asu enää isänsä perheessä.

Aikuisikään ehdittyään Gabriel lähti palvelemaan Ruotsi-Suomen armeijaa Perniön komppaniassa. Hän taisteli mm. Viaporissa, Kalajoella…

Juopottelua

Karjalohjan Särkijärvellä Vappulan rusthollin muonatorppari itsensä elättänyt Aron Puls oli syntynyt vuonna 1803 jääkäri Johan Pulsen ja vaimonsa Anna Sofia Gustafsdotterin toisena lapsena Puujärven kylässä. Perheessä oli ainoastaan kaksi lasta, isoveli Johan oli syntynyt kolme vuotta aiemmin. Äiti Anna Sofia oli kotoisin Puujärvellä sijainneesta Aholan torpasta, kun taas jääkäri Puls oli syntynyt Suurniemen yksinäistalossa. Talon isäntä, Johanin isä Henrik Gabrielsson oli asunut Suurniemessä vuoteen 1789, jonka jälkeen hän oli muuttanut Puujärvelle torppariksi ja kuollut jo seuraavana vuonna.

Jääkäri Johan Puls kuoli sangen nuorena, hänet nimittäin löydettiin kuolleena Kiskon Leilän rusthollin metsästä huhtikuussa 1806. Leski Anna Sofia asui leskenä poikiensa kera Puujärvellä ja menehtyi lähes 70 vuoden iässä "vanhuuden heikkouteen" kevättalvella 1835. Saman vuoden elokuussa hänen vanhempi lapsensa Johan avioitui Puujärven Frääsän talon piian, Maria Lovisa Roligin kanssa. Se…

Tulipalo Raisiossa!

Raision keskiaikaisen kivikirkon läheisyydessä sijainneessa Pappilan rusthollissa tapahtui heinäkuun 12. päivänä vuonna 1888 hurjia. Noin puoli kolmen aikaan iltapäivästä savupiipusta tulleet kipinät sytyttivät helteisenä päivänä päärakennuksen pärekaton ja samassa koko rakennus oli ilmiliekeissä.

Kotona talossa sattui olemaan ainoastaan tilanomistaja, herra Pehrsson ja hänen rouvansa sekä palvelustyttö ja voudin lapset. Muu väki oli heinässä Mattilan kylän takana. Näin vähäisin voimin tulipalon sammuttaminen oli tehotonta, vaikka talosta yksi paloruisku ja kaivokin löytyivät. Kun kirkonkellojen kutsumana naapurit ja muut pitäjäläiset ehättivät paikalle, oli sammutustyö jo käytännössä mahdotonta.

Tuli tuhosi täydellisesti rusthollin päärakennuksen, tuparivin ja vieläpä kellarin katonkin. Tuuli kävi vielä kaiken lisäksi suoraan kirkon vastatervattua paanukattoa kohti, jota sitten yritettiin kovasti kastella kahden ruiskun voimin. Tämä työ onnistui hyvin ja kirkko säästyi tuholta.

Pappilas…

Hieman pulskempi pappi

Gustaf Johan Hosslenius syntyi Naantalissa 14. päivä helmikuuta vuonna 1751. Hänen isänsä, Vampulassa 1721 syntynyt Bertil H. oli tuolloin kaupungin kirkkoherran apulaisena. Gustaf Johanin ollessa noin kahdeksan vuoden iässä tuli Bertilistä Raision kappalainen. Äiti Kristina Hoslerus oli puolestaan Eurajoen pitäjänapulaisena toimineen Jeremias H:n tytär, jonka äiti oli Sofia Pacchalenius.

Gustaf Johan Hosslenius lähti opintielle kevättalvella 1767, kun hänestä tuli Turun katedraalikoulun oppilas. Jo kahden vuoden päästä hänestä tuli ylioppilas ja boreaalisen tiedekunnan jäsen. Joulukuussa 1775 Gustaf Johan tai kuten häntä myös nimitettiin, Johan Gustaf vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa.

Samalla hän sai nimityksen Kemiön kappalaiseksi ja siitä virasta hän siirtyi Västanfjärdin saarnaajaksi sekä edelleen Raision kappalaiseksi 1790. Varapastori Hossleniuksesta tuli 1797 ja vihdoin vuonna 1809 hän yleni uransa huipulle, Marttilan pitäjän kirkkoherraksi.

Marttilalaisille Hosslenius jäi m…

Mylläreitä Marttilassa

Sukututkija voi joskus törmätä liian niukan lähdetiedon varassa hankalasti ratkaistaviin pulmiin. Aura -sanomalehdessä maaliskuussa 1889 julkaistiin huutokauppailmoitus Purhalan myllystä Marttilan pitäjässä, Paimionjoen varrella. Purhala -nimeä ei uudemmista kartoista kannata enää etsiä, mutta esimerkiksi Digiarkistosta löytyvät Marttilan rippikirjat tietävät kertoa kylässä olleen mm. talot Suutari ja Kylänpää.

Kylänpään eli Raukkalan talossa, jonka nykyinen päärakennus on ulkomuotonsa perusteella hyvin vanhaa perua, asui 1800-luvun puolivälissä hetken aikaa mm. kruununnimismies Fredrik Sebastian Juselius perheineen. Fredrik Sebastian oli Lopen pitäjän Räyskälän kylän Jussilan talosta lähtöisin ollutta sukua, jonka jälkeläiset vaikuttivat monesti kirkollisissa toimissa tai virkamiehinä. Fredrik Sebastianin sukulaisen, kruununnimismies Gustaf Adolf Juseliuksen seikkailuista voit lukea lisää täältä!

Näillä tiedoilla Purhala asettuu Krouvin kylästä hieman pohjoiseen, Paimionjoen pohjoisp…

Salavuoteusjuttu Perniöstä

Perniön pitäjän kastettujen luettelossa vuodelta 1731 löytyy merkintä aviottomana syntyneestä pojasta, Carl Johanista. Hänen isänsä oli yliluutnantti Nicklas von Jordan Päärisen talosta ja äiti Margareta Eck. Margareta oli talon piika ja lapsen synnyttyä herra von Jordan katsoi asiakseen ajaa äidin pois talostaan.

Samoihin aikoihin Nicklas sai lapsen myös kapteeni Isak Svinhufvudin tyttären, Elisabetin kanssa Tukholmassa. Nicklas oli kertoman mukaan luvannut naida Elisabetin, mutta tästä ei tullutkaan yllättäen mitään miehen väittäessä naista huoraksi. Tämä oli jo sen verran kovaa tekstiä, että Perniössä jouduttiin pitämään ylimääräiset käräjät. Sinne maaherra käski tuoda von Jordanin vaikka väkipakollakin. Neljän lautamiehen mennessä Nicklasta hakemaan, oli tämä ottanut heidät vastaan pistoolin kera. Ylimielinen herra onnistuttiin joka tapauksessa saamaan rautoihin ja vietyä käräjätaloon.

Istunnossa tuli ilmi paitsi Tukholman selkkaus, myös tuo aiemmin mainittu avioton Carl Johan sekä …

Mahtava omaisuus Augustinilla

Turussa vaikutti 1740-luvulta lähtien laivuri ja porvari sekä ruokatavarakauppias Mathias Augustin, jonka kerrotaan syntyneen Marttilassa vuonna 1710. Suomalaisen porvarin oikeudet hän sai 1744 ja puotinsa sekä Tukholmaan suuntautuneen kauppansa ansiosta hänestä tuli yksi kaupungin varakkaimmista ja korkeimmin verotetuista henkilöistä. Mathias oli naimisissa erään Anna Henriksdotterin kanssa.

Perheen monista lapsista vuonna 1746 syntynyt Mathias Augustin nuorempi sai 1771 porvarinoikeudet suolan sekä rihkaman avointa puotikauppaa varten. Uransa hän aloitti paitsi kauppaporvarina, niin myös laivanvarustajana kotikaupungissaan. Perheen kaupallisia perinteitä jatkoi myös tytär Maria Augustin. Mathias Augustin nuorempi omisti Perniössä yksinään Latokartanon ruukin sekä sen alaiset tilat. Hänen sanotaan olleen lahjakkaan, kaukonäköisen ja viisaan miehen. Niinpä hän oli Turun kaupungin vaikutusvaltaisimpia miehiä.

Mathias Augustin laajensi Latokartanon ruukin omistuksia hankkimalla eräitä maa…

Porin ja Ulvilan Archtopolitanukset

Gregorius Thomae Arctopolitanus mainitaan ainakin vuosina 1628 ja 1630 Porin koulun rehtorina. Erikoinen sukunimi on muodostettu Porin kaupungin eli Björneborgin (karhulinna) kreikkalaisesta vastineesta.Hän oli jo 1631 Porin ja Ulvilan kirkkoherrana, johon virkaan sai valtakirjan 14.3.1633 ja hän osallistui Turun yliopiston vihkiäisiin vuonna 1640. Turun hiippakunnan edustajana valtiopäivillä Gregorius oli 1650. Ennen kuolemaansa vuonna 1662 hänet nimitettiin lääninrovastiksi. Vaimo Agneta Matsdotterin oli kotoisin Porin maaseurakunnan Tuorsniemen eli Torsnäsin rusthollista.
Gregoriuksen sukujuuret jäävät tuntemattomiksi. Sinetin perusteella häntä on ajateltu aateliseksi, mutta toisaalta hän saattoi olla Virroilta kotoisin, sillä erästä Virtain Hauhuun kylän Morrin talon emäntää Brita Andersdotteria syytettiin Ruoveden talvikäräjillä v. 1678 noituudesta (hän oli tyttärensä häissä pistänyt käärmeen pään vadin alle). Kolme Ruoveden seudun pappia todistivat, että Brita Andersdotterista ja…

Kauppias Fabrell Salon kauppalasta

Vaikka vuoden 1734 lain mukaan maaseudulla ei ollut lupa harjoittaa kauppaa, oli Salon kauppalassa jo ainakin 1820-luvulla kauppiaita.

Ensimmäinen salolainen kauppias oli vuonna 1824 Turusta muuttanut Gustaf Fabrell, joka oli syntynyt 29.7.1798 Vahdon kappeliseurakunnan Seppälän kylän Isotalossa. Vaikka laki ei varsinaisesti lupaa antanutkaan, hän luultavasti harjoitti kauppaa samalla tavalla kuin pitäjän käsityöläiset, nimittäin Joensuun kartanon omistajan luvalla. Erityisoikeudet kauppiaita varten sai mm. Salon kauppala vasta maaliskuun toisena päivänä vuonna 1853 hänen Keisarillisen Majesteettinsa armeliaalla määräyksellä.

Fabrellin kauppaa kuvattiin Aura -sanomalehdessä 1880-luvun lopulla mm. seuraavaan tapaan;

"Itse Fabrellin myymälä ei ollut sitä laatua, joka nykyaikana on yleinen, vaan näkyy se olleen vaan tavallinen varastohuone, sijaitseva sen talon pihalla, jossa Fabrell piti asuntoa. Tämä talo kuuluu olleen sama, jonka kauppahuone A. W. Landzett sittemmin omisti. Ken nyt …

Tarinaa naisista

Tammikuussa 1884 kuoli Marttilan pitäjässä Ollilan kylän Knaapin eli Vanhatalon rusthollarin vaimo Ulla Karoliina Simontytär. Leskeksi jäänyt isäntä Matti Vanhatalo laitatti kuusi päivää myöhemmin ilmestyneeseen Aura -viikkolehteen kuolinilmoituksen tästä surullisesta tapahtumasta. Puolison lisäksi tätä vainajaa jäivät kaipaamaan kuusi poikaa, yksi miniä, yksi lapsenlapsi sekä lukuisat muut sukulaiset ja tuttavat.

Kuka sitten oli tämä Ulla Karoliina Simontytär? Tällä kertaa otan tarkasteluun ainoastaan hänen matriarkaalisen sukupuunsa eli naispuoliset esivanhemmat. Tehtävä on luontevinta aloittaa tutkimalla Marttilan rippikirjoja, joista Ullan löytää Knaapin nuoremman isäntäväen joukosta ensimmäisen kerran vuonna 1852. Tuolloin hän saapui pitäjän kappeliseurakunnan, Kosken Tl Hongiston kylän Mäen verotalosta mentyään naimisiin Matti Vanhatalon 12. päivä lokakuuta mainittuna vuonna. Kosken Tl vihittyjen luettelon mukaan pariskunta sai toisensa morsiamen kotitalossa ja ennestään naimatto…

Muoti muuttui vaikka väkisin

Venäjän tsaari Pietari Suuri uudisti ainkoinaan myös ennen niin voimakkaiden pajarien pukeutumista. Tämä tosin tapahtui melko yksipuolisella tavalla!


Erilaisia Limpereitä

Hämeenlinnassa asunut Adolf Lindberg syntyi 15.5.1830. Hänen kerrotaan olleen pienenä niin heikon, että peräti kolmesti lapsi puettiin valekuolleena ruumisvaatteisiin. Pikku hiljaa pienokainen vahvistui ja eli loppuelämänsä hyvinkin terveenä. Harrastuksena Adolfilla oli jo nuoresta pojasta lähtien puunveisto. Kotitalonsa, Korppoon Aspön Östergrannaksen vajarakennukseen hän vähitellen perusti kokonaisen puusepänverstaan. Vanhemmat vastustivat puusepänoppiin lähtemistä, vaikka Adolf itse olisi tätä kovasti toivonut.

Eräällä Turun reissulla Adolf jäi seuraamaan puusepänliikkeessä sorvarin työtä. Ammattimies ei tästä oikein pitänyt ja hieman äreästi kysyi Adolfilta "Mitä sinä siinä töllistelet?". Adolf sanoi katsovansa miten muut sorvaavat ja sai yllättäen tilaisuuden näyttää omia taitojaan. Mestarin ällistykseksi hän tuntui osaavan asiansa. Tästä oli lopputuloksena Adolf Lindbergin jääminen 16 vuoden iässä puusepänoppiin Turkuun.

Ura vei hänet lopulta työnjohtajaksi erääseen turk…

Räätälinkisälli August Nappi ja rakkauden menettämisen tuska

Eräs kaukainen "setäni" eli esi-isäni veli oli Lohjansaaren Paavolan sotilaan torpassa perheineen asunut Isak Warell. Hän oli syntynyt Lohjan Varolassa räätäli Nils W:n ja Leena Eriksdotterin neljäntenä lapsena. Samalla hän oli Nilsin esikoispoika.

Naimisiin Isak ehti vasta hieman varttuneemmalla iällä, lokakuussa 1811. Vaimo Eva Kaisa Nyström oli miestään 11 vuotta nuorempi sahuri Gabriel N:n ja Kaisa Wikbergin tytär, joka oli syntynyt Mustion ruukilla. Isakilla ja Eva Kaisalla oli kaksi lasta. Esikoinen Eva Lovisa syntyi maaliskuussa 1813 ja oli naimisissa Karjaan Romsarbyn torpparin, Karl Magnus Sandholmin kanssa.

Hieman vajaat neljä vuotta myöhemmin sai Eva Lovisa seurakseen pikkuveli Kustaa Fredrikin. Hän peri isältään ammattinsa ja teki elämäntyönsä räätälinä asuen mm. Hermalan kylässä. Puolisonsa Anna Stina Paulinin kanssa hänellä oli ainakin kolme poikaa, joista vanhin, nimeltää Karl August, työskenteli 1800-luvun loppupuolella ajurina Helsingin kaupungissa.

Tässä hyvin…