
Kylänpään eli Raukkalan talossa, jonka nykyinen päärakennus on ulkomuotonsa perusteella hyvin vanhaa perua, asui 1800-luvun puolivälissä hetken aikaa mm. kruununnimismies Fredrik Sebastian Juselius perheineen. Fredrik Sebastian oli Lopen pitäjän Räyskälän kylän Jussilan talosta lähtöisin ollutta sukua, jonka jälkeläiset vaikuttivat monesti kirkollisissa toimissa tai virkamiehinä. Fredrik Sebastianin sukulaisen, kruununnimismies Gustaf Adolf Juseliuksen seikkailuista voit lukea lisää täältä!
Näillä tiedoilla Purhala asettuu Krouvin kylästä hieman pohjoiseen, Paimionjoen pohjoispuolelle. Digitaaliarkistosta löytyvät Marttilan pitäjänkartat osoittavatkin sitten tarkan paikan koko kylälle ja eräälle myllylle, mutta tämä näyttäisi olevan pikemminkin Krouvin kuin Purhalan kylässä.
Vuosien 1846-1852 rippikirjat kertovatkin Krouvin kylässä asuneesta mylläri Johan Johansson Saxenista, joka oli kotoisin Perttelistä. Vuodesta 1853 vuoteen 1859 ulottuvat rippikirjanide ei taas mainitse mylläreitä sen paremmin Krouvilla kuin Purhalassa. Sen sijaan parikymmentä vuotta myöhempi henkikirja mainitsee Purhalan kylästä mylläri Mats Johansson vaimoineen.

Marttilalaisista mylläreistä kerrotaan paikkakunnalla useitakin kaskuja. Näitä on koottu mm. paikallisen Lions Clubin julkaisemaan kirjaseen "Marttilan paree kaskukirja". Näytiksi lounaissuomalaisen ja hämäläisen murrealueen rajamailta olen tähän ottanut pari tarinaa;
Marttilas oli kolme myllyy, Purhala, Krouvi ja Mäntsälä. Yläjuoksun Purhala oli parhaassa asemassa. Myllärit tekivät toisilleen kiusaa sulkemalla luukut, jos itsellä ei ollut kunteja. Kerran tuli Kraapalt kaks kuormaa jauhettavaa (Krouville). Saarelaisella (Purhalan mylläri) ei ollut kunteja, joten hän sulki luukut, eikä jauhaminen alajuoksullakaan käynyt. Tämä oli simmost aikaa, ko vesi oli niin vähis, et ylivirtaust ei tapahtunu.
"Koskisen Viljo piti niihin aikoihin Krouvin myllyä. Hän päätti mennä Saarelaiselle juttelemaan, jos Saarelainen aukaisisi luukut. Viljo esitti Saarelaiselle, että hänen tarttis saada vettä, johon Saarelainen huomautti, että eihän sull ol mukan eres ämpärii..."
"Ennen myllyis oli tulli säkkiluvun mukkaan, ei niit säkei punnitti, laskettiin vaan, kuin monta säkkii on, ja sen mukkaan laskettiin tulli. Ja kun isännät oli tunnetust ahnei, neulottiin muutenkin suurikokoisiin rohrinsäkkeihin jatkoa lissää. Myllyyn mennes säkit täytettiin niin täyteen viljaa, kun niihin hiukankin mahtus. Hannulan Oskari sanos taas kerran renkil, et sää saat mennä myllyyn, kun jauhot ruppee loppumaan. Heikkilän Ville Peltosalost oli silloin Hannulas renkinä. Ville oli tavattoman vahva, vaikkei kooltas suuri ollukka. Ville otti kärryilt säkin selkään ja lähti kantamaan sitä sisäl myllyyn. Saarelainen oli silloin Purhalan myllärinä ja katteli ylämyllys, kun ville tuli se säkki seljäs. Villee ei yhtään näkyny sen säkin alta. Saarelainen sanos, et tual Hannulas on sit ihmeellissii säkei, kun ne tulee tomptoon yksin myllyyn..."
Otan mielelläni vastaan lisätietoja näiden kolmen myllyn vaiheista ja erityisesti niiden maantieteellisestä sijoittumisesta savisen Paimionjoen varrella.
Purhalankylä on edelleenkin olemassa ja Palaistentie muodostaa rajan Purhalan ja Krouvin kylille. Purhalan mylly siis on Purhalankylässä. T. Kauko Paltta Paltan ent. kaupasta
VastaaPoista