Juhan suku-uutiset

Turun kaupungin historiallinen museo vuosijulkaisu 1960-1961

Pöytyän seurakunnan arkistosta löytyy mielenkiintoinen dokumentti, "Församlings Relations eller berättelse Bok". Kyseessä on eräänlainen kronikka tai päiväkirja, johon seurakunnan papisto on kirjannut ajankohtaisia tapahtumia sekä seurakunnan kannalta merkittäviä asioita. Mukaan mahtui pitäjän pappien, kappalaisten ja muiden viranhaltijoiden luetteloa, Ruotsin kuninkaan perillisten syntymiä sekä mm. seurakunnan omistamien rakennusten korjauksia. Loppupuolella tätä dokumenttia on mielenkiintoinen kirjaus vuodelta 1834.

Mainitun vuoden kesäkuun puolivälissä pidettiin katselmus Koiviston terveyslähteellä Mustanojan kylässä. Paikalla olijoista korkea-arvoisimpia olivat Turun piirin piirilääkäri Gustaf Rosell ja Pöytyän kirkkoherra, rovasti Karl Helenius. Heidän johdollaan todettiin lähteen veden sisältävän erilaisia mineraaleja, joiden tiedettiin tehoavan moniin eri sairauksiin. Näistä mainitaan mm. heikko vatsa, reumatismi ja ajoittaiset päänsäryt.

Tarkastusta seuraavana vuonna,…

Toukokuun 22. päivänä vuonna 1886 kuoli Porin kuudennessa kaupunginosassa merkillinen mies nimeltään Josef Kasimir Kaiskin/Kainskinski. Hän oli omien sanojensa mukaan syntynyt 1783, joten kuollessaan tämä entinen aliupseeri olisi ollut peräti 103 vuoden ikäinen. Entinen sotilas Kaiskin oli kotoisin jostain Preussin ja Puolan rajamailta, mutta ollen kuitenkin syntyperältään puolalainen. Tästä johtuen hän oli uskonnoltaan roomalais-katolilainen.

Josef tai paikallisten mukaan Jooseppi Kaiskin oli kertonut olleensa mukana taisteluissa Napoleonia vastaan tämän hyökättyä Moskovaan 1813. Sen jälkeenkin mies olisi ottanut osaa useisiin sotiin Venäjän väreissä. Eropassin väestä mies sai 1853 ja Poriin hän oli tullut jo vuoden 1840 paikkeilla.

Kaiskin sai pientä, noin 36 ruplan eläkettä eläen hyvin säästäväisesti. Niinpä hänen väitettiin koonneen satoihin rupliin kohonneen omaisuuden, jonka hän oli piilottanut kotiinsa luottamatta pankkeihin. Tämä koitui myös Kaiskin rahojen kohtaloksi, sillä syk…

Birgitta Jakobintytär, s. noin 1440-luvulla, oli naimissa jo 1460-luvulla. Hän esiintyy vain kerran asiakirjoissa. Sukuasema on selvä, vaikka isännimeä ei mainita. Birgitta omisti 1/3 Nousiaisten Nyynäisistä. Myös Sauvon Päisterpäässä ja Lemun Mannassa sekä Nousiaisten Köönikkälässä hänellä oli perittyä maata.
Birgitan ensimmäinen puoliso 1460-luvulla oli Jöns Olofinpoika (Skytte), Sääksmäen kihlakunnan tuomari, joka tunnetaan ajalta 1466–73. Birgitan toinen mies oli Henrik Tavast. Tämä avioliitto on jäänyt lyhytaikaiseksi, sillä Jöns Olofinpoika eli vielä 1473, mutta kuoli ennen vuotta 1477, ja Henrik Tavast tunnetaan viimeksi elossa olevana 1474. Henrik Tavast oli ollut aviossa Johanna Bengtsdotterin kanssa 1453–65 ja hänen seuraavan vaimon nimi on ollut Anna. Aikaisintaan 1474 hän on voinut solmia avioliiton Birgitan kanssa, edellyttäen, ettei Jöns Olofinpoika elänyt viimeksi tunnetun esiintymisvuotensa 1473 jälkeen ja että Henrik Tavast puolestaan on elänyt vuoden 1474 jälkeen.

Bir…

Tänään vuorossa pelkkä linkitys;


Talonhaltijaluettelot sukututkimuksen apuneuvoina

Nyt se tulee - "Ain niil jottaan sattuu" tulee kirjapainosta 4.6.2012! Ennakkotilaajille hintaan 19,90€ sisältäen postituskulut! Normaalisti tasan kaksikymppiä. Myyntihinta käytetään kokonaisuudessaan Kotiseutuyhdistys Tarvaisten toimintaan; www.tarvasradio.fi ja http://tarvasjoki.blogspot.com

Tilaa ihmeessä heti osoitteesta palaute@varola.fi!





Kirja perustuu edesmenneen Hannu Mansikkaniemen teksteihin, jotka on toimittanut Sakari Kännö. 

Suoraa vesiyhteyttä Saimaalta Suomenlahteen suunniteltiin tiettävästi jo 1500-luvun alussa. Tuolloin Erik Bielke, Olavinlinnan päälliköksi vuonna 149  nimitetty aatelisherra aloitti työt Juustilanjoen ja Saimaan väliseksi kanavaksi. Urakka loppui alkuunsa lähinnä liian kallioisen maaperän takia. Tämän kanavaraakileen jäännökset ovat nykyisen Saimaan kanavan alla. Noin satakunta vuotta myöhemmin eli 1607-1608 amiraali Pentti Severinpoika Juusten kaivatti puolisen kilometriä pitkän väylän Lauritsalassa tavoitteenaan yhteys Saimaalta Suomenvedenpohjaan. Tämä työ jäi kesken tarmokkaan amiraalin kuoltua, mutta "Pontuksen kaivannon" osia voi löytää vielä tänä päivänä.


Vihdoin toukokuussa 1845 päästiin kunnolla työhön kiinni. Suomen siihen astisen historian suurimmalla työmaalla oli valtava taloudellinen merkitys alueen ja koko maan talouteen.Ruotsalaisten asiantuntijoiden johdolla louhittiin kallioita ja kaivettiin maata noin 11 vuoden ajan. Juhlalliset vihkiäiset olivat syyskuun…

jatkoa 21.5.2012 ilmestyneelle tekstille....



Ensimmäisen kerran Jeppe Kurjen nimi mainittiin 13.6.1418 serkkunsa Henrik Svärdin huomenlahjan todistajana. Seuraavan kerran hän esiintyi asiakirjoissa 22.1.1435 Turun linnaläänin päällikön Klaus Lydekenpojan vävynä. Avioliiton solmimisaikaa on siitä aikaistettava ainakin 10 vuodella, koska hänen ja Karin Klauntyttären, ns. Lydekenpoikien sukua, poika Klaus Kurki oli jo vuonna 1456 saavuttanut kihlakunnantuomarin aseman.

Vuonna 1439 peräti 49 suomalaista rälssimiestä lähetti protestikirjeen Rääveliin. Jeppe Kurki oli järjestyksessä kuudes, ts. eräs huomattavimmista allekirjoittajista. 20.5.1455 hän istui Lempäälässä kuninkaantuomiolautakunnassa, josta huomattava osa oli kihlakunnantuomareita. Tästä on päätelty, että Jeppe Kurki toimi Ylä-Satakunnan tuomarina. Bengt Lydekesson (Jepen apen veli) oli ollut tässä tehtävässä 1434–53. Senkin jälkeen Bengt vielä eli, mutta hänestä käytettiin nimitystä ”a wapen”, asemies, vaakunamies, eikä kihlaku…

Välillä erilaisia sukututkimuspalstoja lukiessaan törmää tutkijoihin, jotka mitä ihmeellisimmillä todisteilla kytkevät henkilöitä juutalaissukuihin. Perusteiksi tuntuu riittävän pelkkä eksoottisempi nimi tai joku lähinnä saduksi luokiteltava legenda.

Itse onnistuin vasta tänä keväänä törmäämään todellisiin juutalaisjuuriin nykyisen Raaseporin kaupungin alueella. Aivan Snappertunan kirkonkylän läheisyydessä sijaitsevassa Lillbarsgårdissa asui nimittäin viimeistään 1850-luvulla eräs kauppias Alexander Edelberg, joka rippikirjan mukaan syntyi Mitau -nimisessä paikassa. Muutamia juutalaissukuja esitteleviä nettisivustojan selailemalla löytyykin lisätietoja.

Niiden mukaan Edelberg oli yksi niistä suvuista, joka rantautuivat Latviaan Ukrainasta reilut 200 vuotta sitten. Mitaun kaupunki sijaitsee juuri Latviassa, mutta suomalaiset käyttävät siitä nimeä Jelgava. Alexander Edelberg vanhempi, joka oli syntynyt vuonna 1797, ei suinkaan tullut suoraan Snappertunaan Jelgavasta. Hän asui rippikirjoje…

Jakob Andrissanpoika, Andreaksenpoika, ripusti 1331 Kokemäellä oman sinettinsä Satakunnan maakunnan ja Turun linnapäällikön sinettien rinnalle erääseen panttikirjeeseen. Joskus piispa Pentin aikana, 1321-38, Jakob vaihtoi piispan kanssa maita: Jakob luovutti perintömaitaan Ahvenanmaan Getassa ja sai tilalle Ulvilan Sunniemen ja Toukarin tilat. Samalla käy ilmi, että Jakobin veli oli Kokemäen kirkkoherra Stigulf Andersinpoika. Nähtävästi samoihin aikoihin 1300-luvulla perustettu Ulvilan, Ulfsby, seurakunta sai nimensä juuri Stigulfista. Jakobin ja Sigulfin velipuolia olivat ahvenanmaalaiset voudit Nils ja Sigurd Byskalle, joiden vanhemmat olivat Magnus Byskalle ja Dalkarbyn Margareta.

Vuonna 1344 Jakob oli Ulvilassa erään tiluskaupan todistajana ja allekirjoitti tittelillä “legifer in Finlandia”, tuomari Suomessa. Siihen aikaan Suomella tarkoitettiin Varsinais-Suomea. Kolme vuotta myöhemmin hän tarkensi toimeansa: “legifer parcium orientalium iuris finnonici” eli Itämaan suomalaisen oik…

Vuosikymmeniä Tarvasjoella toimineen Metsärannan puutarhan tietävät ainakin kaikki paikalliset. Sen sijaan en ainakaan itse tiennyt, että jo 1800-luvun puolivälissä läheisessä Hungerlan kylässä asui eräs puutarhamestari. Tämän työn taitajia oli maassamme loppujen lopuksi melko niukasti, sillä varsinaisia puutarhoja oli vain vauraimmissa kartanoissa tai rustholleissa. Toki muutamia marjapensaita tai hedelmäpuita saattoi olla pienemmissäkin mökeissä, mutta erillistä puutarhuria ei tarvittu kovin moneen paikkaan.

Vuosien 1854-1861 Auran eli silloisen Prunkkalan kappeliseurakunnan rippikirjoista löytyy mestari Johan Rosenqvist, joka tuolloin eli leskenä. Hänen vaimonsa Stina Uggeldahl nimittäin kuoli syyskuussa 1855. Rosenqvist itse vaipui manan majoille vain puolitoista vuotta myöhemmin, tammikuussa 1857.

Heidät oli vihitty kevättalvella 1816 Kiskon pitäjässä, missä Rosenqvist työskenteli Mommolan kartanon puutarharenkinä. Tuleva vaimo Stina oli saman suurtilan piikana tuohon aikaan. Ty…

Petter Petterinpoika, syntynyt rippikirjan mukaan Pommerin sodan aikoina 1759, ja Lena Mattsintytär, syntynyt mahdollisesti 1764, mutta todennäköisesti jo aikaisemmin, avioituivat 9.6.1778. Molemmat merkittiin asuvan Porvoon pitäjän Strömsbergissä, mahdollisesti jo silloin Strömsbergin Puujalan talossa, jossa tytär Hedvig syntyi 16.4.1779. Noin vuodesta 1789 he asuivat Gammelbackan Hallbergin torpassa.

Itsellinen Petter kuoli Kreppelbyssä (talon nim Nyb., ehkä Nybondas) keuhkotautiin 49 v. iässä 8.2.1810. Vanha torpparinleski, kirkkoköyhä (gl. trp e:a kyrkf.) Helena Mattsintytär kuoli 61 v. iässä 10.4.1825 Hagan Lassaksen talossa, ilmeisesti poikansa luona.


Lapsia;

1.    Hedvig Petterintytär, s. 16.4.1779 Strömsberg Puujalka.
2.    Stina Petterintytär, s. 1783.
3.    Hedvig Lovisa, s.20.1.1789 Gammelbacka Hallberg.
4.    Gustaf Petterinpoika, s. 16.9.1792 Gammelbacka Hallberg, puoliso torpparintytär Hedvig Johanintytär Porvoon pitäjän Haga Lassaksessa.

***

Poikamies, renki Gustaf Petterinpoi…

Auran eli silloisen Prunkkalan kappeliseurakunnan rippikirjoja selatessa törmää 1800-luvun alkupuoliskolla pitäjänseppä Anders Nordmaniin, jonka kerrotaan syntyneen Kiskossa vuonna 1796. Koska kyseinen varsinaissuomalainen pitäjä on itselleni ennestään sukututkimuksellisesti erittäin tuttu, kuulosti seppä Nordman varsin vieraalta mieheltä. Koska Auran rippikirja antaa tarkan syntymäajan 21. päivä joulukuuta 1798, on asia helppo tarkastaa. Kiskon kastetuista ei tuolta ajalta löydy ketään sopivaa henkilöä, mutta sen sijaan naapuripitäjä Pohjassa on juuri em. päivänä kastettu Fiskarsin ruukilla seppänä työskennelleen Henrik Nordman Anders-poika. Pienokaisen äiti oli Henrikin vaimo Lovisa Törnqvist, joka oli Perniön Kosken ruukilta lähtöisin ollutta, laajaa seppäsukua.


Henrik Nordman ja Lovisa Törnqvist matkasivat Jokioisten tehtaalle 1800-luvun alkupuolella. Perheeseen kuuluivat pojat Johan, Henrik, Karl, Anders, Petter Adolf ja Nils Gustaf sekä tytär Lovisa Ulrika. Jokioisilla isä Henri…

Sillä aikaa kun Ollaksella riideltiin, siirtyi Larsin ja Margaretan poika Henrik Larsinpoika Ollaksen naapuriin Ersille kotivävyksi. Ers, omistajanimestä Erik, oli ollut kylän parhaiten toimeentuleva talo jo satoja vuosia. Menestys ei 1600-luvun loppupuolella kuitenkaan enää ollut entisensä. Ersin haltija, Kirkkonummen Långstrandin Olof Mattsinpoika Öhmanin leski, luovutti Ersin Henrikille sitä vastaan, että tämä naisi yhden tyttäristä ja pitäisi anopin syytingillä. Henrikistä tuli Ersin isäntä vuosiksi 1694-1713. Hänet mainittiin myös lautamiehenä 1703 ja 1711.

Naimasopimus aiheutti kuitenkin riitoja; nuorempien lasten holhoojat olivat sitä vastaan ja kaiken huipuksi ajateltu morsiankin, Kirstin Olofintytär, oli avioliittoa vastaan. Loppujen lopuksi myös anoppi olisi halunnut purkaa sopimuksen. Avioliitto kuitenkin solmittiin ja vahvistettiin kihlakunnanoikeudessa. Mutta tulipalon jälkeen 1705 - joka poltti koko Lempansin kylän lukuun ottamatta muutamia sivurakennuksia - muutti anoppi…

Jöran Jönsinpoika mainittiin Ollaksen isäntänä 1575 -1580. Hän lienee ollut edellä mainitun isännän Jöns Jakobinpojan poika. Jöranin aikana kerättiin ylimääräinen ns. vuoden 1571 hopeavero, jonka ansiosta tiedämme, että Jöranin irtaimiston arvo oli 53 mk 5 äyriä (keskiluku Siuntiossa oli 41 mk 88 äyriä). Irtaimisto muodostui seuraavista: 3 naulaa (n. 1,3 kg) kuparitavaraa, 1 hevonen, 1 härkä, 3 nautaa, 2 vuohta, 1 lammas ja 1 sika.

***

Lars Jöraninpoika oli Ollaksen seuraava isäntä 1581-1620 ja lautamies 1610-19. Lars lienee ollut edellisen isännän poika. Nyt tulee näkyviin ensimmäinen nainen Ollaksessa: Larsin vaimo oli Kirstin Olofintytär.  Vuonna 1585 kokivat Lempansin, Bäckin ja Förbyn kylien isännät katovuoden, kun "Jumalan kova rangaistus kävi heidän ylitse, niin että rakeet ja myrskyt vei ja söi heidän viljansa loppuun". Tästä heille myönnettiin verohelpotuksia. Mutta vielä seuraavanakin vuonna he valittivat kirkkoherran todistuksella, että "he eivät voineet kyl…

Siuntion Lempaksen (ruots. Lempans, tai Lämpans) kylä löytyy asiakirjoissa jo 1442 nimellä "Lemptenby", 1498 "Lemptenaby" ja 1502 "Lempteby". Nimen selitys jää epävarmaksi, mutta se saattaa palautua ruotsalaiseen sanaan "lämm", eläinansa, tai henkilönimeen Lempo, Lemmitty, Lemmetyinen tai Lempe. Vuonna 1442 käytiin rajaa Lempaksen ja Lohjan Veijolan kylien välillä. Silloin sovittu raja on säilynyt meidän päiviimme asti rajalinjana siltä kohtaa nykyisten Siuntion ja Lohjan kuntien välillä, vaikka viimeisen vuoden aikana nämä pitäjät ovat yrittäneet yhdistyä.

Seuraavan kerran kylä mainittiin 1498, jolloin Lempansin asukkaat Jakob Erikinpoika ja Jens Olsinpoika, molemmat erään edesmenneen Tukholman porvari Ragvald Kampin veljenpoikia, kirjeessään Tukholman raadille vapauttivat Ragvaldin lesken Elinin kaikista perintövaatimuksistaan. Tämä Ragvald asui Tukholmassa jo 1470-luvulla, jolloin (1476) turkulaisporvari Hans Bengtinpojalla oli kahdeksan suola…

jatkoa eiliselle tarinalle...



Klaus mainittiin nähtävästi 1409 voutina Turun linnassa, jossa virassa hän toimi eri yhteyksissä ainakin elokuuhun asti 1434. Hän saavutti kuningas Eerik Pommerilaisen luottamuksen ja sai mm. 1411 valtuudet asuttaa kruunun tiloja uudisasukkailla koko Suomessa. Linnaläänin päällikkönä hän tuli tunnetuksi rauhan rakentajana suhteissaan Balttian kauppakeskuksiin, silloinkin kun Hansa oli sodassa Ruotsin kanssa. Kirjeenvaihdossaan hän käytti diplomaattista kieltä ja osoitti suurta kärsivällisyyttä niissä ristiriidoissa, jotka olivat ajalle tunnusomaisia. Seurauksena tästä Turku vaurastui keskellä yleistä rauhattomuutta. Asemansa vuoksi Klausista itsestäänkin tuli yksi maamme rikkaimmista miehistä ja hänellä oli maatiloja ympäri eteläistä Suomea – osa tiloista oli selvästi vaimon perintöä. Klausin asuintila oli Nousiaisten Nyynäinen (Nousis Nynäs).

Klaus liitetään joskus jo 1500-luvulta lähtien tunnettuun "Elinan surma" –balladiin, ollen siinä se yli…

1400-luvun alussa Turun ja Hämeen linnoja päälliköineet Klaus Lydekesson ja Bengt Lydekesson olivat vaakunoiden ja nimiensä perusteella veljeksiä. Heidän isänsä Lydeke sen sijaan jää tuntemattomaksi. Joissakin teksteissä sanotaan Lydeken olleen sama kuin holsteinilainen Lyder de Kyren (Lyder von Kyrn, Lyder van Kyrn, suom. Lyder Kyreninpoika), 1315-1322 Turun linnaläänin käskynhaltija, "advocatus Finlandiae" ja "praefectus Finlandensis", mutta tämä on pitkästä väliajasta johtuen hyvin epätodennäköistä. Lyder de Kyrenillä oli vaakunassaan geometrinen porraskuvio, kun taas Klausilla ja Bengtillä oli kuvio, joka on tulkittu kotkapäiseksi, rukoilevaksi ihmishahmoksi tai enkeliksi. Toisten (yhtä epävarmojen) tietojen mukaan isä-Lydeke oli nimeltään Lydeke Olofsson. Klausin ja Bengtin sanottiin (edelleenkin yhtä epävarmojen tietojen mukaan) olleen kotoisin Münsteristä, Westfalenista. Vaikka Lydeke onkin selvästi saksalainen nimi, Klaus (Nikolaus) ja Bengt (Benedictus) o…