Tiliasiakirjoja suomeksi 1760 -luvulta

Anders (Antti) Lizelius (12. lokakuuta 1708 Tyrvää – 15. lokakuuta 1795 Mynämäki) oli suomalainen pappi ja kirjailija, joka vaikutti merkittävästi suomen kielen kehitykseen.

Hän toimi Mynämäen kirkkoherrana ja oli ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden, Suomenkielisten Tieto-Sanomien, julkaisija. Lizelius toimi myös kahden raamatunpainoksen kielentarkistajana. Hänen tarkastamansa Raamattu (Biblia) oli Suomen kirkossa käytössä 1930-luvulle asti, ja jotkut herätysliikkeet käyttävät sitä edelleen. Lisäksi Lizelius otti suomen ortografiassa käyttöön c:n sijasta k:n.

Opiskeluaikanaan Lizelius solmi tärkeitä suhteita aikansa vaikuttajiin. Vuosina 1733–1736 hän toimi kotiopettajana Huittisten kirkkoherran Nils Idmanin perheessä. Lizelius valmistui maisteriksi vuonna 1735, samana vuonna kuin hänen kuuluisat aikalaisensa Kaarle Fredrik Mennander ja Andreas Kraftman. Papiksi hänet vihittiin kaksi vuotta myöhemmin, samalla kun hän sai viran Turun katedraalikoulun kollegana, jossa hän työskenteli kaksi seuraavaa vuotta.

Talonpoikaistaustaiselle papiksi pääseminen ei ollut helppoa, varsinkaan ylemmille virkapaikoille. Lizeliuksen lahjakkuus ja opetustehtävät arvioitiin kuitenkin todennäköisesti eduksi, kun hän sai Pöytyän kirkkoherran viran.

Vuodesta 1739 Lizelius toimi Pöytyän seurakunnan virkaatekevänä papina ja vakinaisena kirkkoherrana alkaen 8. heinäkuuta 1741. Hän palveli täysipäiväisesti aina vuoteen 1757 asti, jolloin hänet nimitettiin hoitamaan virkaatekevänä Mynämäen rovastikunnan lääninrovastin virkaa. Hänestä tuli virkaan vakituinen 13. joulukuuta 1758. Hallintotyössään Lizelius aloitti vuonna 1756 ensimmäisenä Suomessa pitäjänkokousten pöytäkirjojen laatimisen suomeksi, ensin Pöytyällä ja sitten Mynämäellä.

Lizeliuksen ura jatkui, ja hän siirtyi Pöytyältä Mynämäelle vuonna 1761, kun kuningas nimitti hänet Mynämäen kirkkoherraksi 19. huhtikuuta 1760. Vaikka hän muutti, hän säilytti yhteydet Pöytyään ja toimi lääninrovastina usein pitämässä tarkastuksia entisessä kotiseurakunnassaan.

Esimerkkinä hänen teksteistään toimikoon Pöytyän seurakunnan tiliasiakirjoista löytyvä tekstinpätkä[1], joka on lainaus Raamatusta, Paavalin kirjeestä Galatalaisille. Suomennos on Raamatun vuoden 1642 käännöstä mukaileva. Teksti kuuluu seuraavasti: Ja cosca me hywä teemme/ nijn älkäm suuttuco: Sillä aicanans mekin saamme nijttä ilman lackamat. Cosca sijs meillä tila on/ nijn tehkäm jocaidzelle hywä/ mutta enimmitten nijlle jotca meidän cansaweljem uscosa owat[2].

Vuoden 1992 käännöksessä teksti on muuttanut hieman muotoaan: Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. 10Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.

Mielenkiintoista on huomata se, että myös Lizelius seuraaja Pöytyän kirkkoherrana, Jakob Aejmelaeus tuntuisi käyttäneen suomea, vähintäänkin tiliasiakirjoissa[3]!

---

[1] Pöytyän seurakunnan arkisto - III Glp:1 Multapennien tilit 1745-1773, jakso 96; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5865668613&aineistoId=1266286329 / Viitattu 10.5.2024

[2] https://www.nettiraamattu.fi/Biblia1642/UT/galata_6.htm

[3] Pöytyän seurakunnan arkisto - III Glp:1 Multapennien tilit 1745-1773, jakso 152; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5865668433&aineistoId=1266286329 / Viitattu 10.5.2024

Urhea Augusta Sofia

Joskus kesällä 1839 lähtivät Paltamon pitäjässä uintireissulle serkukset Augusta Thauvon ja Johan Fredrik Aejemelaeus. Augusta oli syntynyt vuonna 1827 Alatorniossa, missä hänen isänsä Lars Reinhold Thauvon oli ollut tuohon aikaan apteekkarina. Äiti Maria Lovisa Aejmelaeus oli Paltamon kirkkoherrana vuosina 1806-31 toimineen Karl Fredrik A:n tytär.

Johan Fredrikin vanhemmat olivat taasen em. kirkkoherra Aejmelaeuksen poika, Paltamon kappalaisena 1827-35 työskennellyt Karl A. ja hänen ensimmäinen vaimonsa Kristina Charlotta Ståhle. Karlista tuli isänsä jälkeen Paltamon kirkkoherra ja vuodesta 1859 lähtien aina kuolemaansa 1870 hän oli kirkkoherrana Pyhäjoella. Johan Fredrik oli serkkuaan noin vuoden verran nuorempi.

Näin siis Augustan äiti ja Johan Fredrikin isä olivat sisko ja veli.

Tuolla kesäisellä uimareissulla tapahtui jotain yllättävää ja Johan Fredrik joutui veden varaan pystymättä pitämään itseään pinnalla. Serkkutyttö Augusta ei epäröinyt hetkeäkään, vaan sukelsi oman henkensä vaarantaen pelastamaan sukulaistaan ja tuoden hänet turvaan rannalle. Vaikka yksityiskohtaisempia tietoja ei ole saatavilla, uskoisin onnettomuuden tapahtuneen joko Poro- tai Haukilammella. Nämä pienet lammet sijaitsivat Johan Fredrik kodin, Siivolan kappalaisen puustellin välittömässä läheisyydessä.

Tämä urotyö kantautui lopulta joko virkateitse tai muutoin Hänen Keisarillisen Majesteettinsa korviin. Niinpä vuoden 1840 lopulla Augusta Thauvon sai vastaanottaa peräti 300 ruplan palkkion paperirahana sekä 150 ruplaa vuosittaista elatusrahaa koko loppuelämänsä ajaksi.

Johan Fredrik Aejmelaeus oli jo elokuussa 1839 aloittanut Oulun triviaalikoulun oppilaana, mistä hän 1844 siirtyi Vaasan lukioon. Ylioppilaaksi tulon jälkeen 1846 hän opiskeli lääketiedettä.Ylioppilasmatrikkelin mukaan hänen virkauransa oli seuraava; 2. Suomen meriekipaasin vt. ylilääkäri 1855. Lapinlahden sairaalan vt. alilääkäri Helsingissä 1857. Kajaanin piirin vt. piirilääkäri ja Kajaanin vankilan vt. lääkäri 1857–59. Oulun linnan- ja lasaretinlääkäri 1857. Tornion piirin piirilääkäri 1860. Torniossa Johan Fredrik myös kuoli kesällä 1868. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli ollut Augusta Ståhlberg ja toinen Maria Alexandra Levonius. Viimeksi mainittu kuoli vasta vuonna 1919.

Augusta, kokonimeltään Augusta Sofia, ei ikävä kyllä ehtinyt nauttia saamastaan huomionosoituksesta montaa vuotta. Hän kuoli jo maaliskuussa 1846 kotipitäjässään. Tämä kirjoitus olkoon muistona tuolle urhealle tytölle, jonka pelastama serkkupoika ehti elämänsä aikaa antaa omasta puolestaan avun tuhansille potilailleen.

Lempeä kruununnimismies Aemelaeus

Uudenkaupungin ja Kalannin kirkkoherrana vuosina 1818 toimineen Johan Aejmelaeuksen suku oli lähtöisin Kokemäen Äimälän kylästä. Ensimmäisen kerran tämän latinalaistetun sukunimen ottivat käyttöön 1600-luvun lopulla syntyneet Äimälän jälkeläiset, jotka olivat lähteneet opintielle. Kirkkoherra Johan oli syntynyt Pohjanmaan Saloisissa ja ennen Satakuntaan tuloaan hän oli työskennellyt Vaasan triviaalikoulussa ollen lopulta sen rehtorina. Hän oli naimisissa Brita Johanna Lindqvistin kanssa ja perheen lapsista sangen usea koulutti itsensä yliopistossa suvun perinteitä noudattaen.

Pojista Lars Johan oli Urjalassa kappalaisena, Nils tuomiokapitulin notaarina Porvoossa ja Anders Turun kehruuhuoneen saarnaajana. Sisko Charlotta Eufrosyne meni naimisiin Lemun kirkkoherran, rovasti Johan Eggert Åbergin kanssa.

Sisarusparven viides oli Vaasassa 1815 syntynyt Herman Julius, joka valitsi pappisviran sijasta maallisemman työn. Reilun kolmenkymmenen vuoden iässä hänet tapaa Ahvenanmaan Kumlingen pitäjässä kruununnimismiehenä. Syksyllä 1846 hän löysi vaimokseen kapteeni Thurmanin lesken, Anna Sofia Åbergin Urjalasta. Herman Julius oli todennäköisesti tutustunut Anna Sofiaan siskonsa kautta, sillä hän oli em. kirkkoherra Åbergin sisko. Anna Sofian ja Herman Juliuksen perheessä asui myös vaimon ensimmäisestä aviosta ollut tytär Gustava Sofia Thurman.

Herman Julius Aemelaeus yritti aikoinaan ryhtyä maanmittariksi, mutta tämä haave ei sitten toteutunut. Niinpä hän joutui kiertämään Suomea nimismiehenä ehtien Kumlingen lisäksi olla tässä joskus raskaassakin toimessa Lemun ja Marttilan pitäjissä. Viimeksi mainitussa paikassa aikalaiset arvioivat hänen olleen kyvyiltään keskinkertaista heikomman, mutta tämän oli korvannut Hermanin lempeä luonne. Tästä oli osoituksena esimerkiksi se, että jopa laukkuryssät uskalsivat käydä kaupoilla Mäntsälän nimismiehen talossa. Herra Aemelaeus tosin oli ihmetellyt palvelijalleen miesten julkeutta.

Nimismies Aemelaeuksen aikaan tuli Suomessa voimaan eräs uusi, suuria tunteita herättänyt laki. Siitä kansa runoili seuraavasti;

”66 tuli Suomeen laki uus, kun viinaa kiellettiin polttamast’ ja juomapäiviä viettämäst.”

Lempeän nimismiehen tehtäväksi tuli nyt takavarikoida kaikki Marttilassa sauhuavat viinapannut ja tarvikkeet. Niitä olikin runsaasti tässä laajassa maaseutupitäjässä ja lopulta Tiipilän kylän suuri makasiinirakennus suorastaan pullisteli niitä. Aemelaeus sai periä kuusi markkaa jokaisesta takavarikkoon otetusta pannusta ja kevään 1866 tullen omistajien piti viedä kruununnimismiesten valvonnassa omat vehkeensä Crichtonin konepajalle Turkuun. Siellä kuparisista pannuista sai 35 kopeekkaa naulalta, jonka jälkeen nämä iloliemikeittimet joutuivat uusiokäyttöön.

Herman Julius Aemelaeus menehtyi nälkävuonna 1867, jonka jälkeen hänen leskensä Anna Sofia Åberg avioitui kolmannen kerran. Uusi puoliso G. Malm oli hänkin kruununnimismies.