Juhan suku-uutiset

Sulo Soriola 50v 27.8.1921 Suomen Kuvalehti Kansalliskirjaston Sanomalehtiarkisto Yläneen pitäjään saatiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa hetkeksi aikaa oppinut vieras, kun kirkkoherra Johan Kristian Mäkinen tarvitsi itselleen apulaisen. Vuosina 1898-1901 sekä uudelleen 1903-1905 tässä virassa oli Jyväskylässä vuonna 1871 syntynyt Sulo Oskar Ludvig Schöneman, joka tosin suomensi nimensä myöhemmin Soriolaksi. Hänen isänsä, varapastori Gustaf Oskar oli ollut kaupunginsaarnaaja poikansa syntymän aikaan. Äiti Fanny Fatima Flinkman oli puolestaan kappalaisen tytär Laukaan pitäjästä. Sulo Oskar oli löytänyt vaimokseen Porvoossa 1875 syntyneen Emilia (Emmi) Käcklundin, jonka sukutausta ei ollut papillinen. Emilian isä oli merimies Niklas Käcklund. Äiti Sofia Ekholm oli hänkin vaatimattomista oloista. Tosin Niklas Käcklund yleni myöhempinä vuosinaan aina merikapteeniksi saakka.   Yläneen vuosina Sulo Oskarille ja Emilialle syntyi kolme lasta; pojat Eino Oskar Niklas ja Yrjö Gustaf

Kansalliskirjaston sanomalehtiarkisto Suomen Kuvalehti 12.1.1929 Paimiosta uutisoitiin elokuussa 1899 pienimuotoisesta seurapiiritapahtumasta. Kansakoulunopettaja Abraham Björk ja hänen vaimonsa Olga Maria Himberg viettivät tuolloin hopeahääpäiväänsä. Tupilan Hallin taloon, jossa Björkit tuolloin asuivat, oli kokoontunut suuri joukko pitäjäläisiä juhlistamaan tätä merkkipäivää. Samassa tilaisuudessa kastettiin Abrahamin ja Olga Marian nuorin lapsi, Niilo Rafael. Ikävä kyllä, tämä poikanen menehtyi jo saman vuoden lokakuussa. Perheen muita lapsia olivat pojat Kaino Sävel, Alvar Väinö ja Armas Arvo sekä tyttäret Tyyne Maria ja Saima Elisabeth. Abraham Björk oli syntynyt tammikuussa 1849 Kaustisilla. Hänen isänsä, Abraham Eliaksenpoika Björk tienasi leipänsä seppänä, jolla oli mestarioikeudet. Isä Abraham kuului ns. herännäisiin l. körttiläisiin. Tämä tarkoitti tavattoman ankaraa kotikasvatusta ja joka pyhäistä kirkossakäyntiä. Perheen kuopuksena Abraham imi musikaalista oppia s

Marttilassa koettiin traagisia tapahtumia elokuussa 1920. Nuorukainen Verner Jokinen sekä eräs Eeva Matilda Juhontytär joutuivat nimittäin syytteeseen yhteisen, noin kolme kuukautta vanhan lapsensa taposta rotanmyrkyllä. Verner ja Eeva olivat asuneet yhdessä avoparina lapsen syntyessä kevään lopulla 1920. Eräänä elokuisena päivänä Jokinen oli tullut kotiin työreissulta Loimaalta. Yöllä hän oli lapsen äidin mukaan hoitanut pienokaista tämän maatessa kehdossaan. Aamusella lapsi kuitenkin kuoli eikä tuolloin toimitetussa tarkastuksessa löydetty mitään selkeää syytä äkilliselle menehtymiselle. Muutamia aikoja myöhemmin heräsi jostain syystä epäilyjä, että kehtolapsen kuolemassa oli jotain outoa. Hyvin pian tutkinnan alkamisen jälkeen saatiin selville Jokisen ostaneen Loimaan apteekista rotanmyrkkyä. Kun sitten pieni ruumis tutkittiin perusteellisemmin, havaittiin siinä jäänteitä fosforista. Tämä taas oli ja on edelleen olennainen osa nimenomaan rotanmyrkkyä. Verner Jokinen kielsi

Juhannus vuonna 1912 ei sujunut Tarvasjoella kovin mukavissa merkeissä. Juhannusaaton vastaisena yönä kokoontui Liedonperässä muutamia miehiä erääseen Kujanpään torppaan miestä vahvempia aineita nauttimaan. Sieltä viisi miestä siirtyi puolen yön jälkeen lähistöllä olleeseen Ahon torppaan. Jostain syystä irtolaismies Kalle Suomisen ja muonamies Oskar Lindströmin välille syntyi riitaa, joka yltyi lopulta tappeluksi. Sen tuoksinassa molemmat ottivat esiin puukkonsa onnettomin seurauksin. Suomisen puukko viilsi Lindströmiltä vatsaan, poskeen ja silmän yläpuolelle Näistä vatsaan tai lähelle sydäntä osunut isku tappoi muonamies Lindströmin välittömästi. Viranomaiset saatiin paikalle melko nopeasti ja Kalle Suominen lähetettiin Turkuun lääninvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä. Marttilan ym. kuntain kihlakunnanoikeus kokoontui heinäkuun lopulla samana vuonna. Suomiselle langetettiin tahallisesta taposta viiden vuoden kuritushuonerangaistus. Tämä lisäksi hän joutui maksamaan Oskar Linds

Yksi tappavimmista sairauksista aikain kuluessa on ollut punatauti eli bakteerin aiheuttama verensekainen ripuli. Siitä on mainintoja jo antiikin ajalta, kun kreikkalainen historioitsija Herodotos mainitsee Persian kuninkaan menettäneen Salamiin taistelun aikoihin vuonna 480 eKr puoli miljoonaa miestä vatsatauteihin. Näistä yleisimpänä olisi ollut juuri punatauti. Suomessa punatautia esiintyi lähinnä satunnaisina epidemioina 1700-luvun puolivälistä eteenpäin noin sadan vuoden ajan. Edelleen nimenomaan sotajoukot olivat erityisen alttiita taudille, sillä se levisi äärimmäisen helposti huonosti hoidetuista käymälöistä tai vesipisteistä. Kun peseytymismahdollisuuksia ei juurikaan ollut, epidemioille oli erinomaiset lähtökohdat. Elias Lönnrot kirjoitti 1837, että ”punataudin  saapi epätasaisesta elämästä tahi muusta huolettomuudesta lämpiminä kesinä ja syyspuolella, warsinki iltawilusta lämpimäin päiwäin perästä, ensimäisen alkunsa ja lewenee siitä pian kulkutaudiksi." Kosken kapp

Viitaten tarinaan meijerististä , olen saanut sukulaisilta mielenkiintoisia lisätietoja; Anna Sofia Pehrsson *4.12.1894 (tämä syntymäaika on merkitty meidän sukututkimukseen) oli isoäitini. Hänen tuleva miehensä Henrik Ensio Ezekiel Svanberg *14.2.1896 (Hausjärvi) oli vanhin lapsi, Tyrväällä (Vammala) vaikuttaneen kirkkoherra, rovasti ja sittemmin lääninrovasti Ludvig Hjalmar "Vamperi" Svanbergin ja Selma Aliine Danielintytär os. Hildenin kuudesta jälkeläisestä. Kirjailija Ensio Rislakki (1930 luvun alussa muuttivat sukunimensä Rislakiksi) tunnettiin myös "Valentin" nimimerkistä. Olemme juuri tällä hetkellä tutkailleet Olof Perhssonin ja isoäitini Anna Sofian historioita. Olof oli lähtöisin Skånen Övedistä. Heidän perheensä, ainakin osittain työskentelivät siellä sijaitsevassa Ramelien Övedskloster kartanossa. Kävimme setäni Antti Rislakin kanssa seudulla löytääksemme Perhssonien perheestä jotain tietoja. Vierailimme läheisellä kirkkomaalla mutta kun sinne haud

Tammisaaren vanha hautausmaa huhtikuu 2018 Kuva Juha Vuorela Tammisaaressa eli nykyisessä Raaeporin kaupungissa on muistomerkki kahdelle Krimin sodan urholle, kuten sotasankareita tuohon aikaan nimitettiin. Suomessa Krimin sota muistetaan myös nimellä Oolannin sota, koska siihen liittyneissä taisteluissa venäläiset menettivät juuri valmiiksi tulossa olleen Bomarsundin linnoituksen Ahvenanmaalla. Esimerkiksi Sanomia Turusta lehti heinäkuulta 1855 tietää kertoa tarkk’ampujapataljoonan komentajan, eversti Lyran antaneen tehdä rautaisen muistopatsaan Mikko Miekalle Ikaalisista ja Johan Fredrik Panzarille Marttilan pitäjästä. Sekä Miekka että Panzar menettivät henkensä toukokuun 20. päivänä 1854 Tammisaaren lähellä käydyssä taistelussa. Kyseinen mittelö oli ensimmäinen, mihin kyseinen joukko-osasto Krimin sodassa joutui. Tuolloin ottivat yhteen kaksi englantilaista sotalaivaa, HMS Arrogant ja HMS Hecla venäläis-suomalaisen patterin kanssa Leksvallin kylän Vitsandilla. Panzarin ja Mie

Tämä juttu ilmestyi mm. Sanomia Turusta -lehdessä 14.8.1868 Kyläkirjaston Kuvalehti 1.4.1887 Kansalliskirjaston sanomalehtiarkisto Poikamiehestä muuttunut tyttö Viipurin linnassa on nykyään nuori, 17 vuoden ikäinen vanki, jolle on tapahtunut eilen eli toissapäivänä se merkillinen tapaus, että hän muuttui miehestä tytöksi. Asian laita on seuraavainen; noin viisi kuukautta takaperin tuotiin tänne linnanvankeuteen Käkisalmen käräjästä nuori mies, nimellä Petter Heiskanen, jota oli syytetty varkaudesta. Hän pantiin, se on tietty, yhteen ruumaan toisten vankien kanssa ja käytettiin myös yhtenä yhteisissä töissä, eikä kellään ollut mitään aavistusta miehestä, se oli mies niinkuin muutkin sekä näöltään että kooltaan. Joitakuita aikoja täällä oltuansa hän kääntyi sairaaksi ja makasi taudissa useimpia viikkoja. Sillä ajalla kävi jo kolme eri lääkäriä linnassa ja siis hänenkin luonansa, vaan Heiskasesta ei tietty mitään muuta kuin että hän oli sairas. Hän parantui ja käytettiin sen j