Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

8.6.2019

Zervitski

Auran Pitkäniityn kylän Ylitalon renkimiehenä oli 1840-ja 1850-luvuilla Fredrik Zervitsky, joka oli naimisissa Johanna Mikontyttären kanssa. Sukunimi Zervitsky kuulostaa sukututkijan korviin hieman itään päin vivahtavalta, mutta oliko tosiaan näin? Kun Johanna ja Fredrik vihittiin huhtikuussa 1850, oli sulhanen ollut jo jonkin aikaa Pitkäniityllä. Pikainen silmäys vuosien 1847-1853 Prunkkalan eli Auran rippikirjoihin kertoo Fredrikin syntyneen Turussa kesäkuussa 1812.

Turun ruotsalaisen seurakunnan kastetuista hänet löytääkin helposti. Isä Petter Ulrik työskenteli tuohon aikaan vaununtekijäkisällinä. Äidin nimi oli Maria Cajalin. Petter Ulrik ja Maria oli vihitty Turun suomalaisessa seurakunnassa maaliskuussa 1791 ja he asuivat avioliiton solmimisen jälkeen Eteläisen kaupunginosan talossa numero 119. Kyseinen rakennus tunnettiin myös nimellä Kauris.
Tuon ajan rippikirja ei kerro Maria Cajalinin syntymäaikaa, mutta vaununtekijäkisällimme syntymävuodeksi on merkitty 1768. Paikkakuntaa ja/tai maata ei rippikirja myöskään kerro, mutta onneksi internetin kautta on helppoa sekä nopeaa hakea tietoa mitä moninaisimmista lähteistä. Niinpä tie vie google-haun kautta Rötter –sivustolle, jota ylläpitää Sveriges Släktforskarförbunds. Yhdistys vastaa omaa Suomen Sukututkimusseuraamme.

Mainitulla sivulla on hakukone materiaaliin, jonka otsikkona on ”Barnhus-Sök”. Tämä tietokanta sisältää Tukholman lastenkodin asukkaiden tiedot vuosilta 1713-1802. Tuona aikana lastenkodissa asui yli 7000 henkilöä. Tästä joukosta löytyy vuodesta 1777 lähtien myös tuleva kisälli Petter Ulrik, joka on joutunut lastenkotiin isänsä, peruukintekijä Jan Peter Zervitskin kuoltua. Lastenkodin tiedoista selviää myös Petter Ulrikin äiti, Ulrika Sophia Brandt sekä tarkka syntymäaika. Petter Ulrik (ruots. Peter Ulric) asusti lastenkodissa aina vuoteen 1784, kunnes hänet lähetettiin setänsä, puuseppä Johan Conrad Zervitsken luo Turkuun. Ikävä kyllä, puuseppä Johan Conrad menehtyy jo seuraavana vuonna kivitautiin ja näin Petter Ulrik jää tavallaan toisen kerran orvoksi.

Joka tapauksessa Petter Ulrik taisi elää Turussa onnellisen elämän. Hän kuolee ”vanhuuteen” 72 –vuoden iässä elokuussa 1840. Puoliso Maria Cajalin puolestaan menehtyi aiemmin samana vuonna ja tuli haudatuksi Auran kirkkomaahan maaliskuussa 1840. Petter Ulrikin ja Maria Cajalinin muista lapsista voi mainita poika Johanin, jonka kohtaloksi tuli sairastuminen epilepsiaan. Ilmeisesti samaa sukua oli asunut jo 1730-luvulla Turussa, sillä 1770 kaupungissa kuoli puuseppä Johan Petter Zervitsky, jonka vaimo Margareta oli menehtynyt vuotta aiemmin.  Pariskunnan poika, isänsä kaima, oli syntynyt Turussa 1738. Luultavasti tämä poika oli em. peruukintekijä Jan Peter, sillä Johan ja Jan ovat synonyymeja keskenään. Isä Johan Petter muutti Turkuun Tallinnasta 1736 ja toimi sittemmin puuseppien oltermannina 1746-1770. Hänen kättensä työtä voi ihailla Piikkiön kirkossa, jonne hän teki yhdessä veistäjä Gabriel Malmbergin kanssa alttaritaulun kehykset.

Renki Fredrik Zervitskillä ja Johanna Mikontyttärellä oli ainakin kaksi lasta, vuonna 1851 syntynyt Maria sekä paria vuotta aiemmin syntynyt sekä lapsena kuollut Agneta. Fredrik kuoli Pitkäniityllä kesällä 1868 ja leski Johanna 1875.

Marian vei vihille maaliskuussa 1872 Simolan yksinäistalon renki Jaakko Mikonpoika Grönberg. Tämän pariskunnan esikoislapsi Aina Maria syntyi jo samana vuonna Pitkäniityn Veräjänkorvalla. Vuoteen 1880 mennessä perhe kasvoi kolmella pojalla; Juho Oskari, Kustaa Adolf ja Antti Jaakko.  Perhe asui Pitkäniityllä mm. Heikalla ja Veräjänkorvalla. Katraan täydensi huhtikuussa 1886 syntynyt Vilhelm Kristian. Isä Jaakko kuoli saman vuoden lopulla. Maria Zervitsky sai aviottoman Nikolai –pojan joulun alla 1890. Nelisen vuotta myöhemmin loimaalainen Kaarlo Reinhold Kaarlenpoika Hakala vei Marian vihille ja pariskunta sai Irene Albertina –nimen saaneen tyttären keväällä 1894. Kaarlo Reinhold toi mukanaan Heikan torppaan edellisestä avioliitosta syntyneen tyttärensä, Maria Josefinan.

6.6.2019

Kihla Waiva Elisabet


Loimaan Hattulan kylän Ketolan torpasta kotoisin ollut Robert Henrikinpoika nai 1881 Marttilan Pappilan karvarintyttären, Olga Maria Lundenin. Heidän yhteinen lapsensa Arno Toivo Gabriel ehti syntyä tasan vuotta ennen avioliiton solmimista, kesäkuun alussa 1880. Niinpä Marttilan kastettujen luettelon on kirjattu tieto isästä; ”Karvarinkisälli Robert Aaltonen Turusta tunnusti itsellisen Oskar Palmroosin ja rengin Kustaa Alpertti Kustaanpojan, molemmat pappilasta, läsnäollessa, että mainittu Olga Luden on hänen kihlattu morsiamensa sekä että tämä edellä mainittupoika Arno Toivo Gabriel on hänen lapsensa”.

Olga Marialla oli ennestään avioton tytär Eine Olga, joka oli syntynyt 1878. Robert Aaltosen kanssa hän sai vielä toisenkin lapsen, jolle pariskunta antoi hämmästyttävät etunimet Kihla Waiva Elisabeth. Tämä 1881 syntynyt tytär menehtyi vain muutaman kuukauden ikäisenä. Seuraavana vuonna 1882 perhe muutti Pöytyälle, Mustanojan kylään. Siellä syntyi tytär Lahja Olga Peninna. Samoihin aikoihin Olga Maria Lundenin em avioton tytär Eine annettiin kasvatiksi karvarinleski Maria Grönholmille Marttilaan. Ikävä kyllä Olga Maria kuoli helmikuussa 1887. Robert Aaltonen löysi uudeksi puolisokseen Karinaisten Kyrön kylän Nopolan rusthollarin tyttären, Olga Marian. Ajat olivat lopullisesti muuttumassa ja hieman epäsäätyinen avioliittokin oli täysin mahdollinen. 


Aikaisempina vuosikymmeninä ja -satoina naimakaupat tehtiin pääsääntöisesti omasta säädystä.
Robert Aaltosen ja Olga Maria Juhantyttären lapsia olivat mm. Alku Aarre Aatami, Arvo Artturi, Ahti Arvid, Kosti Robert, kaksoset Vilho ja Katri sekä toisen kaksoset Aino ja Paavo. Heistä 1900-luvun alussa ehti avioon Lahja Olga Peninna, jonka nai marttilalainen renkimies Karl August Jokinen.

Isä, nahkuri Robert Aaltonen jätti aikakirjoihin merkinnän mm. hyvästä eläintenkohtelustaan. Niinpä vuonna 1991 Turun Eläinsuojeluyhdistys palkitsi Aaltosen monen muun tavoin 10 markalla ”kotieläinten lempeästä kohtelusta”.

Lapsista kansallisesta kuulusimmaksi nousi ilman muuta Aarre Alku Aatami. Hän lähti opiskelemaan Turun Taideyhdistyksen piirustuskouluun päästen Victor Westerholmin oppiin. Hänen teoksiinsa koulun näyttelyssä tutusti mm. Emil Wikström, joka pani merkille Aaltosen taitavuuden. Wikström ottikin nuorukaisen omaksi oppipojakseen. Aarre Aaltonen oli Wikströmin opetuksessa Sääksmäen Visavuoressa pari vuotta. Jatko-opinnot veivät hänet aina Italiaan saakka. Hänen vaimonsa oli taidemaalari Margit Aarnio. Kun viipurilaisen liikemiehen, Juho Lallukan ja hänen vaimonsa Marian perustaman säätiön varojen pohjalta rakennettiin Helsinkiin Taitelijakoti Lallukka, tuli Aaltosista sen ensimmäisiä asukkaita.

Robert Aaltonen vietti 1928 entisenä nahkurimestarina 70-vuotisjuhliaan Pöytyän Mustanojalla. Nahkurimestarilla on riittänyt kädentaitoja, mutta ehkäpä poikansa taiteellisuus oli perua pikemminkin äidin puolelta. Yrjö Liipola oli Olga Marian serkku ja Väinö Aaltosen äidin pikkuserkku. Kotioloistaan Aarre Aaltonen paljasti Nuoren Voiman haastattelussa 1926 seuraavaa; ”Työhön totuin kotonani jo pienestä pitäen, mutta aikaa riitti taiteellisiinkin askarteluihin, varsinkin talvisin”.

Blogitekstisuositus

Julmaa vanhuksen hoivaa

Liedon Ankan kylän Ryngöllä syntyi tammikuussa 1821 rusthollari Matti Heikinpojan ja Ulrika Jaakontyttären perheeseen tytär, jolle annettiin...