Ruotsin poliisilaitosten arkistoista

Tiesitkö, että myös Riksarkivet käyttää ahkerasti Transkribusta. Transkribus mahdollistaa tekstin automaattisen tunnistamisen helposti, saumattoman muokkaamisen, vaivattoman yhteistyön sekä jopa oman tekoälyn kouluttamisen historiallisten asiakirjojen digitoimiseen ja tulkintaan millä tahansa muodolla. Tämän kertainen esimerkki koskee Göteborgin poliisilaitoksen päiväkirjoja, joista voi löytää myös suomalaisia henkilöitä!

Esimerkiksi vuoden huhtikuussa 1888 maakauppias Isak Arola aiheutti päänvaivaa kaupungin poliisikammarille. Transkribus on tässä tapauksessa hyödyllinen, sillä voit hakea suoraan päiväkirjojen teksteistä millä tahansa sanalla tai lauseella. Sanalla finska löytyi mm. tämä herra Arolan tapaus.

Vapaa käännös: Poliisimestari Göteborgissa. Jäljitetään maakauppias Isak Arolaa, 30 vuotta,

pitkä, lihava, vaaleaihoinen, leveäharteinen, vaalea parta, tumma tukka, puhuu suomea, karannut kuuden tuhannen markan kanssa. Omistaa matkalaukun, mahdollisesti väärennetty passi.

Pidättäkää, lähettäkää sähke.

Sofia Arola


Ilmeisesti Arolan bisnekset olivat menneet kehnosti, sillä samana vuonna hänen omaisuutensa joutui pakkohuutokauppaan. Myöhempien lehtitietojen (Helsingfors Dagblad, 16.04.1888, nro 15, s. 2) mukaan Isak karkasi Amerikkaan, jossa hän myös kuoli. Kuolinaikaa en ole löytänyt.

Kaiku, 08.09.1888, nro 106, s. 3

Pelimanni Olin

Knut Fridolf Olin oli aikuisiällä seppänä Billnäsin ruukilla. Hän oli syntynyt vuonna 1866 Mustion ruukilla Karjaalla. Hänen isänsä oli kellonsoittajana ruukin seurakunnassa ja soitti myös viulua. Knut Fridolf aloitti viulunsoiton 10-vuotiaana ja sai ensimmäisen oikean viulunsa serkulta, joka oli pelimanni.

Hän kertoi, että hänen ensimmäinen viulunsa koostui puupalasta, johon oli kiinnitetty ompelulankaa kieliksi ja neulasta tehty jousi, ja että hän sai monta kertaa selkäänsä äidiltään, koska ompelulankaa meni niin paljon kieliksi, joka oli kehrätty pellavasta.

"Mutta", hän lisää, "en lopettanutkaan soittamista, vaikka otin selkääni, sillä musiikki oli aina mielessäni. En voinut olla välittämättä siitä, se pysyy mielessäni niin kauan kuin elän".

Olin omisti Stradivariuksen mallin mukaisen viulun ja soitti myös kannelta. Merkittyjä sävelmiä: polskat, valssit (joitain tallennettu gramofoniin), masurkat, polkat ja marssit. Edvard Hedmanin mukaan häntä pidetään huomattavana pelimiehenä, "jolla on erittäin loistava jousitus".

Tieto gramofoniin tallentamisesta on luultavasti väärä, sillä Olin kuoli jo 1896. Toisaalta teknisesti ottaen on mahdollista, että hän olisi ehtinyt tehdä tallenteen. Julkisista arkistoista en löytänyt tietoa Olinin mahdollisista valssitallenteista.

 Kuvituksena Pekka Halosen teos Viulunsoittaja, Ateneumin taidemuseon kokoelmat - CC0 1.0 DEED

---

[1] Budkavlen : meddelanden utgivna av Brages sektion för folklivsforskning, 01.01.1925, nro 4, s. 16

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/917709?page=16

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Mestariviulisti Pohjan pitäjästä

Fredrik Fridolf Westin, joka oli räätäli ja tilanomistaja Persbölessä, syntyi vuonna 1865 Pohjan pitäjän Ramskullan kylässä. Hänen isänsä oli Otto Fridolf Westinin, joka oli kotoisin Tenholan Svedjekullasta. Westin tuli pelimannien sukuun, sillä hänen isänsä, isoisänsä, isoisänisänsä ja eräs setä olivat kaikki pelimiehiä. Hänen isoäitinsä sisar soitti myös erinomaisesti viulua, ja hänen isoäitinsä oli koulutettu kellonsoittaja[1].

Hän kertoi ensimmäisistä musiikin oppitunneistaan: "Minulla ei ollut varsinaista opettajaa, koska isäni kielsi minua aloittamasta soittamista, väittäen sen olevan juoppousammatti. Vuoden 1875 tienoilla isäni oli opettamassa leipurille ensimmäisiä otteita viulunsoitossa. Olin innolla mukana oppitunneilla, ja kun isä oli poissa töissä, harjoittelin salaa. Isä huomasi sen ja lukitsi viulun alalaatikkoon, mutta hän unohti lukita sen yläosan, joten otin viulun, harjoittelin ja palautin sen paikoilleen laatikkoon, edistyin hyvin. 12-vuotiaana (noin 2 vuoden harjoittelun jälkeen tällä tavoin) näytin isälleni osaamiseni, ja sain jatkaa häiriöttä. Nuotit olen oppinut itseopiskelun avulla."

Hänellä on kaksi poikaa: Julius Ferdinand, syntynyt 4.2.1895, ja Martin Konstantin, syntynyt 4.2.1900, asuvat isän kotitilalla Svedjekullassa Tenholassa. Molemmat ovat menestyksekkäästi osallistuneet pelimannikilpailuihin. Kaikki soittavat sujuvasti minuetteja, polskaa, valsseja, masurkkaa, katrillia, engelskaa, poloneesia, galoppia ja viisuja.

Westin omisti vuonna 1730 valmistetun jäljitelmä-Stradivariuksen. Herra Edvard Hedman kertoo matkakertomuksessaan (S. L. S. nro 139): "Mitä viulunsoiton taitoon tulee, Fredrik Westin ottaa kiistatta ensimmäisen sijan niiden kanssa, joita olen tähän mennessä tavannut. Korkean musiikki-intonsa ansiosta Westin on itseopiskelun kautta hankkinut taitoja ja viulunsoiton osaamista, jotka asettavat hänet merkittävästi muiden kansanviulistien edelle. Westin soittaa kohtuullisesti nuottien mukaan ja melko varmasti eri tilanteissa kaikilla kielillä. Hänen melodiavarastonsa on poikkeuksellisen runsas ja mielenkiintoinen.  Westinin isä ja isoisäkin olivat taitavia viulistimiehiä."

 

Kuva Sibelius -museon arkistoista, Otto Andersson kuvasi Westinin Pehrsbölen kylässä.

---

[1] Budkavlen : meddelanden utgivna av Brages sektion för folklivsforskning, 01.01.1925, nro 4, s. 14

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/917709?page=14

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Sekalaisia ajatuksia sukututkimuksesta

Oletko koskaan miettinyt, mistä tulit tai kuka olivat esi-isäsi ja -äitisi sukupolvia sitten? Sukututkimus tarjoaa kiehtovan mahdollisuuden sukeltaa menneisyyteen ja löytää vastauksia näihin kysymyksiin. Se on kuin palapelin kokoamista, jossa jokainen löytynyt yksityiskohta tai fakta lisää kokonaisuuden ymmärrystä. Mutta tämän palapelin kokoamisessa yksi avaintekijä on ylitse muiden: luotettavat lähteet.

Sukututkimus on kuin seikkailu menneisyyteen, mutta seikkailussa tarvitaan aina karttaa. Tämä kartta muodostuu erilaisista lähteistä, jotka auttavat hahmottamaan menneisyyden tapahtumia ja ihmisiä. Ilman luotettavia lähteitä sukututkimuksen tekeminen muuttuu arvailuksi ja tarinoiden keksimiseksi, mikä voi johtaa virheellisiin johtopäätöksiin.

Mitkä sitten ovat näitä luotettavia lähteitä? Ensinnäkin viralliset asiakirjat, kuten kirkonkirjat, väestörekisterit, maakaupat, testamentit ja muut vastaavat dokumentit. Nämä ovat perinteisiä lähteitä, jotka tarjoavat arvokasta tietoa ihmisten elämästä ja tapahtumista menneisyydessä. Esimerkiksi kirkonkirjoista voi löytää tietoja syntymistä, vihkimisistä ja kuolemista, kun taas väestörekisterit auttavat seuraamaan ihmisten muuttoliikkeitä ja perhesuhteita.

Toiseksi, suulliset perimätiedot ovat usein hyödyllisiä sukututkimuksessa. Vaikka tarinat voivat vääristyä tai muuttua ajan myötä, ne voivat tarjota vihjeitä, joita voi sitten tarkistaa virallisista lähteistä. Isovanhempien muistot voivat olla arvokkaita tietolähteitä, ja onkin hyvä haastatella vanhempia sukulaisia saadakseen selville perheen historiasta kertovia tarinoita.

Kolmanneksi, geneettinen tutkimus tarjoaa uudenlaisen lähestymistavan sukututkimukseen. DNA-testit voivat paljastaa sukulaissuhteita ja auttaa löytämään sukujuuria yli sukupolvien. Tämä on erityisen hyödyllistä silloin, kun perimätiedot ovat harvinaisia tai puutteellisia.

Vaikka nämä lähteet ovatkin arvokkaita, on tärkeää muistaa myös niiden rajoitukset. Asiakirjat voivat olla virheellisiä, puutteellisia tai jopa väärennettyjä. Suulliset perimätiedot voivat muuttua tai unohtua ajan myötä. Geneettinen tutkimus voi paljastaa yllättäviä asioita, kuten ei-toivotun isyyden, joka voi olla herkkä aihe perheissä.

Sukututkimus on kuin historiantutkimus omasta perheestä, ja lähteet ovat sen perusta. Niiden avulla voimme rakentaa luotettavaa kuvaa menneisyydestä ja ymmärtää paremmin sitä, mistä olemme tulleet. Jokainen asiakirja, tarina ja DNA-tulos ovat palasia tässä suuremmassa palapelissä, joka auttaa meitä hahmottamaan omaa perhetaustaamme ja identiteettiämme. Joten muista: kun teet sukututkimusta, älä unohda tarkistaa lähteitäsi!

tämä teksti ja kuvat on luotu tekoälyavusteisesti

SUKU - lehtisukututkijoille

Liedon Tarvasjoella toimiva Juhan Suku alkaa tämän vuoden toukokuussa julkaista uutta aikakauslehteä nimeltään SUKU - lehti sukututkijoille.

Lehti on 36 -sivuinen, värillinen ja sisältää tietoa kaikille sukututkimuksesta sekä historiasta kiinnostuneille. Lehden ISSN on  2984-1747.

Ensimmäinen numero ilmestyy toukokuussa, sitä seuraavat elo-, loka- ja joulukuussa 2024. Voit tilata sen joko vuosikertana (sis. neljä numeroa) tai yksittäisenä lehtenä. Katso tarkemmin verkkokaupasta.

Voimapesä Åberg Mäntyharjulla

Gustaf Anton Åberg syntyi Loviisassa vuonna 1795 ja meni 1821 naimisiin Haminassa Maria Agata Näslindtin kanssa. Pariskunta vaikuttu myöhemmin Voikosken sahalla, Mäntyharjulla. Hänen urastaan sahan palveluksessa en ole etsinyt tietoa, mutta sen sijaan hänestä jäi elämään seuraava perimätieto.

Väkevin mies Voikoskella on muistotietojen mukaan ollut sahanhoitaja Åberg, oli muualta tänne muuttanut. Kerrotaan, että kun hevoset lankkukuormaa vetäessä uupuivat sahan luona olevaan jyrkkään mäkeen, tarttui Åberg usein rekeen kiinni ja vaivatta veti kuorman mäen päälle. Olipa kerran humalapäissään kantanut hevosen sylissään asuinhuoneeseensakin. Kooltaan oli hän ollut tavattoman suuri, kämmenkin sellainen, että tavallisen miehen koura peittyi siihen kokonaan. Iloisella tuulella ollessaan puristi hän katellessa maan ukkoja niin kovasti, että näiltä pääsi huuto ja tupakkimälli muljahti suusta ja kun toinen moisesta tervehdyksestä huomautti, naurahti Åberg...


Lähde. Kotiseutu : Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja, 15.10.1912, nro 10, s. 11