Näin teet sukututkimusta

 

Suomen vanhimmat kirkot taulukkona

 

Lähteenä käytetty Wikipediaa.

Lisää tehtäviä sukututkijoille

Nyt tarjolla lisää kotitehtäviä innokkaalle sukututkijalle. Voit haastaa itseäsi näillä ja katsoa, mitä kaikkea uutta saat irti esivanhemmistasi tai esisukulaisistasi.

Rikospaikkatutkimus sukututkimuksessa:

Valitse jokin rikos tai oikeustapaus omasta sukututkimuksestasi. Tutki oikeusasiakirjoja, sanomalehtiartikkeleita tai muita lähteitä selvittääksesi tapauksen yksityiskohdat. Analysoi, miten tapaus vaikutti perheeseen ja mitä se paljastaa yhteiskunnasta.

Sukupuoliroolien tarkastelu:

Valitse kaksi eri aikakautta ja vertaile sukupuolirooleja sukusi jäsenten keskuudessa. Tutki esimerkiksi naisten ja miesten ammatteja, koulutusta, ja muita elämäntilanteisiin liittyviä tekijöitä eri aikoina. Pohdi, miten sukupuoliroolit ovat muuttuneet ajan myötä.

Suomen sota 1808-1809:

Selvitä, taisteliko joku esi-isäsi Suomen sodassa 1808-1809 tai vaikuttiko sota muutoin sukulaistesi elämään? Sotajoukot toivat monesti mukanaan erilaisia epidemioita, kuten punatautia. Löydätkö haudattujen luetteloista tavallista enemmän tuohon sairauteen kuolleita sotavuosilta?

Kaupunkilaisia:

Valitse yksi esivanhempasi, joka muutti kaupunkiin maaseudulta 1800- tai 1900-luvulla. Miksi hän muutti? Minkälaista työtä hän teki kaupungissa? Missä hän asui? Miten hän sopeutui kaupunkielämään? Käytä apuna rippikirjoja, henkikirjoja, osoitekalentereita, sanomalehtiä ja karttoja.

Pitäjänkäsityöläiset:

Jos joku esivanhemmistasi oli pitäjänkäsityöläinen, pitäisi tästä löytyä maininta käräjäkirjoista. Pyri jäljittämään henkilön tietä kohti arvostettua käsityöläisasemaa.

Muutama huomio serkkutestistä

Serkkutestit eli DNA-testit, voivat tarjota mielenkiintoista tietoa perimästäsi ja sukututkimuksesta. Tulosten tulkinta riippuu osittain testityypistä, mutta yleisesti ottaen seuraavia asioita voidaan selvittää serkkutesteillä:

Yhteinen esivanhempi: Testi voi paljastaa sen, onko sinulla ja toisella henkilöllä yhteinen esivanhempi. Mitä lähempänä sukulaisuus on, sitä enemmän DNA:ta ja yhteisiä geenejä odotetaan löytyvän.

Sukulaisuuden aste: Testit voivat antaa arvion siitä, kuinka lähellä sukulaisuus on. Yleisesti ottaen ensimmäisen asteen sukulaiset (esim. vanhemmat, lapset) jakavat enemmän DNA:ta keskenään kuin toisen asteen sukulaiset (esim. serkut).

Etninen alkuperä: DNA-testit voivat myös tarjota tietoa etnisestä alkuperästäsi. Ne voivat antaa arvion siitä, mistä maailman osasta esivanhempasi saattavat olla kotoisin.

Sukupuun puuttuvat lenkit: Jos sinulla on puutteita sukupuussasi tai olet kiinnostunut löytämään sukulaisia, voivat serkkutestit auttaa täyttämään aukkoja ja tunnistamaan uusia sukulaisia.

Tulosten tulkinnassa on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon muutamia seikkoja:

Geneettinen monimuotoisuus: Vaikka sukulaistesti voi tarjota arvokasta tietoa, se ei ole absoluuttinen totuus. Geneettinen monimuotoisuus ja sattuma voivat vaikuttaa tuloksiin.

Ympäristötekijät: DNA-testit keskittyvät geneettiseen perimään, eivätkä ne huomioi ympäristötekijöitä. Esimerkiksi identtiset kaksoset jakavat saman DNA:n, mutta heidän ympäristönsä vaikuttavat silti heidän elämäänsä.

Yksityisyys: Ennen testin tekemistä on tärkeää ymmärtää testin yksityisyyskäytännöt ja miten tuloksia käsitellään.

Tehtäviä sukututkijoille

Haluatko kehittää harrastustasi? Nähdä sukututkimuksen hieman eri tavalla tai katsoa sukupuutasi erilaisesta näkökulmasta? Entä kiinnostaisiko paneutua paremmin maamme historian syövereihin?

Jos vastaus on kyllä, niin tässä olisi tarjolla muutama kotitehtävä. Ensi vuoden kursseillani käsitellään näihin tehtäviin liittyviä asioita monipuolisesti.

Historiallinen tausta:

Selvitä, millaisia tapahtumia ja ilmiöitä oli käynnissä suvun historiallisena aikana. Miten nämä tapahtumat vaikuttivat suvun elämään? Voisiko niillä olla yhteyksiä tiettyihin elämäntapahtumiin?

Kulttuuritutkimus:

Tutki suvun kulttuuriperintöä. Millaisia perinteitä, tapoja ja arvoja on kulkeutunut sukupolvelta toiselle? Onko olemassa erityisiä kulttuurisia piirteitä, jotka ovat olleet merkittäviä suvullesi?

Henkilökohtainen tarina:

Kirjoita lyhyt tarina tai essee jostakin sukulaisestasi, joka herättää sinussa erityistä kiinnostusta. Tarinan tulisi sisältää tietoa henkilön elämästä ja merkityksestä suvulle.

Kuvahaaste:

Valitse yksi vanha valokuva sukuusi tai kotiseutuusi liittyen ja tee siitä analyysi. Millaisen tarinan voit kuvan perusteella kertoa?

Y-DNA testit tekoälyn silmin

 Tämä video on tuotettu 100% tekoälyn avulla.

Sukututkijan talvi

Sukututkijat työskentelevät yleensä arkistoissa, kirjastoissa ja verkossa etsiessään tietoa menneisyydestä ja sukunsa historiasta. Talvisaikaan ulkona voi kuitenkin olla joitakin aktiviteetteja, jotka liittyvät sukututkimukseen tai historialliseen tutkimukseen:

Hautausmaakäynnit: Talviaika voi tarjota rauhallisen hetken käydä hautausmailla, tarkastella hautakiviä ja kerätä tietoa esi-isistä. Muista pukeutua lämpimästi.

Vanhojen kotien ja paikkojen tutkiminen: Käy tutkimassa sukusi entisiä asuinpaikkoja tai muita historiallisesti merkittäviä paikkoja. Voit ottaa valokuvia tai tehdä muistiinpanoja.

Luento- ja seminaaritapahtumat: Tarkista paikalliset tapahtumat tai virtuaaliset seminaarit, jotka liittyvät sukututkimukseen tai historiaan. Voit oppia uusia taitoja tai kuulla asiantuntijoita alalta.

Sukuhistorialliset retket: Suunnittele retkiä sukusi juurille. Käy tutkimassa vanhoja kirkoja, kappeleita, ja muita historiallisesti merkittäviä paikkoja, jotka voivat liittyä sukusi historiaan.

Haastattelut: Hyödynnä talviaikaa haastattelemalla vanhempia sukulaisia tai muita paikallisia, jotka saattavat muistella menneitä tapahtumia tai sukusi historiaa. Voit tallentaa nämä keskustelut tai kirjoittaa muistiinpanoja.

Museovierailut: Käy paikallisissa museoissa tai historiallisissa näyttelyissä saadaksesi lisää tietoa alueesi historiasta.

Sukututkimusyhdistyksenn tai -ryhmän tapaamiset: Liity paikalliseen sukututkimusklubiin tai -ryhmään ja osallistu tapaamisiin. Tämä tarjoaa mahdollisuuden jakaa tietoa ja kokemuksia muiden sukututkijoiden kanssa.

Vaikka talviaika saattaa rajoittaa ulkoilma-aktiviteetteja, sukututkimusharrastus tarjoaa monia mahdollisuuksia oppia lisää omasta menneisyydestään ja sukutaustastaan. Jätetään tietokoneella tai arkistossa istuminen vähemmälle ja tehdään kaikkea yllä mainittua!

Lepänoksia kasteelle

Merkillinen ja jännä juttu vanhimmasta Hiitolasta säilyneestä kastettujen luettelosta. Kummeina lapsella Lauri Iäs, Antti Pirhoinen ja tämän vaimo Maria Kuismainen. Viimeksi mainittu kummi on tuonut mukanaan kasteelle kolme lepänoksaa.

Tämä voisi liittyä Kalevalan 50. runoon, jossa:

Ukko risti ripsahutti,

Kasti lapsen kapsahutti

Karjalan kuninkahaksi,

Kaiken vallan vartiaksi.

Elias Lönnrotin mukaan "Ukko hämmästyksissään puolikuisen lapsen puhunnasta paikalla risti hänen maan valtiaaksi". Ripsahutti tarkoitti jonkun tekemistä nopeasti. Lapsen kummi on siis ollut tietoinen ikivanhasta kansanperinteestä. Monien kulttuurien ns. puhdistautumisriiteissä ripotellaan vettä henkilön päälle. 

Kuvan viite - Hiitolan seurakunnan arkisto - I C:1 Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1689-1721, jakso 1

Runon lähde - http://kalevala.finlit.fi/

Tutkimuksia Suomen Kansan Persoonallisen Nimistön Alalla - A. V. Forsman 1894

Opettajien nimien analysointia

Akatemiasampo mahdollistaa monipuolisen lisätiedon kaivamisen kohteistaan. Kannattaa tutustua ao. palveluun perinpohjaisesti. Tällä kertaa itseäni kiinnosti Akatemiasammossa ne henkilöt, joiden ammattina ainakin jossain elämänvaiheessa oli opettaja. 

Näitä henkilöitä löytyi 931 kappaletta. Vein heidän nimitietonsa exceliin ja poistin mahdolliset von - ja af -etuliitteet sukunimistä. Näin sain kokoon kaksi kuviota Word Cloud Generatorin avulla. Toinen kuvio kertoo yleisimmät etunimet ja toinen kuvio yleisimmät sukunimet opettajien keskuudessa. 

Mitään varsinaista tarvetta ei tälle tiedolle ollut, mutta ehkäpä tämän lukija löytää muutamia tuttuja sukunimiä joukosta.

Vuorikäräjillä Kimossa 13.2.1768

Orisbergin ruukin tarina sai alkunsa vuonna 1676, kun Vaasan pormestari sai luvan perustaa ruukin alueelle. Muutaman vuoden kuluttua ruukilla oli jo masuuni ja kankivasarapaja toiminnassa. Valitettavasti paikkakunnalta ei löytynyt tarpeeksi rautamalmia, joten raaka-aine oli tuotava hankalan matkan takaa Ruotsista. 

1700-luvun alussa masuuni siirrettiin Kimoon Oravaisten alueella. Toimintaedellytykset paranivat, kun ruukkiyhtiö, jonka omistajina olivat Robert Finlay ja John Jennings, ostivat Orisbergin ja Kimon ruukit sekä Oravaisten masuunit vuonna 1758. Vuonna 1776 kolmen Pohjanmaan ruukin omistus siirtyi ruotsalaisille A. Hasselgrenille ja Bengt Magnus Björkmanille. Björkman omisti Orisbergin, Kimon ja Oravaisten lisäksi myös Fiskarsin, Antskogin ja Kosken ruukit. Kankirautapaja perustettiin vuosina 1790-1791 ja nippupaja vuonna 1798. 1800-luvun alkupuolella Orisbergin valmistamaa kankirautaa kuljetettiin pääasiassa Venäjälle Oravaisten lastauspaikan kautta.

Ruotsin metalli- ja kaivosteollisuutta johtamaan perustettiin vuonna 1630 vuorivirasto, joka vuodesta 1644 lähtien toimi vuorikollegion nimellä. Suomi sai oman vuorimestarinsa ja vuorimestaripiirinsä 1638. Vuoteen 1856 asti vuorihallitus toimi myös erillisen metalli- ja kaivosalan oikeusistuimen, vuorikäräjien, ylempänä valitusasteena ja valvoi vuorikäräjiä, kuten vuorikollegiokin oli tehnyt. Vuorikäräjien lakkauttamisen jälkeen kaivannaisteollisuuden oikeusjutut siirrettiin tavallisille kihlakunnanoikeuksille.

Vuonna 1768 näitä vuorikäräjiä istuttiin mm. Orisbergin ruukilla ja pykälässä 11 tuli esiin seuraava, sangen lyhyen käsittelyn saanut tapaus:

Ruukin inspehtori, herra Bengt Moberg, toi julki, että seppämestari Nils Björn, joka jonkin aikaa on työskennellyt apuseppänä Orisbergin ruukin kankivasarahamarissa, on jokseenkin kiivas ja hävytön käytökseltään työtovereitaan kohtaan. Käräjäpaikalla läsnä olivat mestarinkisällit Anders Hane, Johan Dunder, Anders Ståhle sekä Petter Berg. Nämä ilmoittivat, etteivät he enää halua työskennellä kankivasarahamarissa, jos seppämestari Björn pysyy paikallaan.

Lyhyen keskustelun jälkeen herra inspehtori luvasi seppämestari Björnille puoli tynnyrinalaa lisää peltoa sen heinäkuorman lisäksi, joka hänellä tähän saakka oli ollut luontaisetunaan. Tämä lupaus täytetään sillä ehdolla, että Björn esiintyy sävyisästi työtovereitaan ja ruukin johtoa kohtaan, ja että valitukset hänestä ja hänen vaimostaan loppuvat. Mikäli sen sijaan ilmenee puheita ja valituksia metelöimisestä ja sopimattomasta käyttäytymisestä, inspehtori pidättää itselleen oikeuden karkoittaa seppämestari Björn pois ruukin alueelta, kuitenkin vasta sitten, kun mestari Björn on käyttänyt loppuun ruukin varastosta kuittaamansa sysierän, josta tällä hetkellä lienee jäljellä sata lästiä. Määrä vastasi noin 260 hehtolitraa.

Lähteet - Vuorihallituksen arkisto - Ca:2 Vuorikäräjien pöytäkirjat 1766-1768, jakso 127

Kansallisarkisto Arkistojen Portti Vuorihallitus

Museovirasto - Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristot RKY

Henkikirjahaku

 

Rippikirjasta rikoskirjaan ja käräjille

 

Rovastintarkastuksessa puhutellut

Aikanaan rovastintarkastuksissa käytiin läpi mm. seurakunnan riidanalaisia asioita, kirkon taloutta ja myös siveellistä tilaa. Viimeksi mainittuun kuuluivat esimerkiksi ne tapaukset, joissa avioelämään oli erilaista kärhämää tai suoranaista riitaa. Tuolloin pariskunta joutui tulemaan herra rovastin eteen tekemään selkoa edesottamuksistaan ja saamaan kristillistä opastusta jatkoa ajatellen. Eräs tuollainen tapaus kirjattiin Suomusjärvellä syyskuussa 1836, kun Ahtialan kylän Haralin isäntäpari Elias Simonpoika ja Anna Liisa Eliaantytär olivat kutsutut paikalle.

Eliakselle (s. 1798) ja hänen vaimolleen Anna Liisalle (s. 1796) oli tuossa vaiheessa syntynyt kuusi lasta, joista tosin kolme oli jo edesmenneitä. Vuonna 1836 olivat elossa Maija Stiina (s. 1821), Elias (s. 1823), Ulrika Karolina (s. 1827) ja Esaias (s. 1831).  Lapsista osa oli syntynyt Hintsalan kylän Sipulilla, joka oli Anna Liisan kotitalo. Ahtialaan pariskunta muutti Sipulilta vasta vuonna 1830.

Syyskuisen rovastintarkastuksen pöytäkirjaan[1] merkittiin Eliaksen ja Anna Liisa tapaus seuraavasti (vapaa suomennos):

””Kuitenkin syntyi erimielisyyttä avioparin Ahtiala Haraldi Bonden Elias Simonssonin ja hänen vaimonsa Lisa Eliasdotterin välillä. He myönsivät, että heidän yhteiselämänsä oli valitettavasti liian onneton, ja vaimo syytti miestään hänen kohtuuttomuudestaan ja alkoholinkäytöstään. Lisa Eliasdotterin esittämät todistajat, jotka olivat paikalla, vahvistivat, että näiden puolisoiden välinen tilanne oli ollut samanlainen kuin Lena Eliasdotter nyt väitti seitsemän vuoden ajan. Rovasti esitti näille puolisoille sydämellisesti ja lämpimästi sen vahingon, jonka he aiheuttavat riitojensa kautta sekä ajassa että iankaikkisuudessa, ja kehotti heitä suvaitsevaisuuteen ja toistensa virheiden sietämiseen, mihin he myös lupasivat ja vahvistivat kättensä puristuksella. Vaimoa, joka oli epäiltynä viinanmyynnistä, muistutettiin omasta onnettomasta kokemuksestaan miehensä taipumuksesta tähän turmiolliseen aineeseen, ja häntä kehotettiin lopettamaan haitallinen elinkeinonsa.””

Ilmeisesti puhuttelu ja siunaukset auttoivat, sillä 1838 pariskunnalle syntyi vielä tytär Johanna. Elias Simonpoika siirtyi ajasta ikuisuuteen 1860 Anna Liisan kuoltua jo kolmisen vuotta aiemmin.

 

Rovastintarkastuksen pitäjä, Raaseporin läntisen rovastikunnan vt. lääninrovasti Lars Anders Borgström oli tuohon aikaan ikämiehiä. Hän oli syntynyt Ruovedellä 1761 ja saanut pappisvihkimyksen Turussa jo 1784. Sen jälkeen hän työskenteli mm. Degerbyssä, Inkoossa, Tenholassa ja Pohjan pitäjässä. Viransijaisesta vakinaiseksi lääninrovastiksi hänet nimitettiin kesällä 1838. Vajaata kahta vuotta myöhemmin hän kuoli Pohjan pitäjän Pappilassa.

Kuvan viite - Suomusjärven seurakunnan arkisto - Rovastintarkastusten pöytäkirjat 1825-1892, jakso 49

---

[1] Suomusjärven seurakunnan arkisto - Rovastintarkastusten pöytäkirjat 1825-1892, jakso 39; Kansallisarkisto