Juhan suku-uutiset

Lokakuussa 1905 kokoontui Mårten Magnus Wilhelm Brennerin sukua yhteiseen kuvaan. Mårten oli syntynyt Helsingissä 21.5.1843 ja opiskellut aina filosofian maisteriksi saakka. Kesällä 1884 hän meni naimisiin Emilia "Emmy" Lindströmin kanssa, jonka isä oli puuseppämestari Karl Fredrik L. Vuonna 1912 julkaistun Brennerien sukukirjan tekijä Magnus B. oli heidän vanhin lapsensa. Brenner valokuvat

Vuoden 1610 paikkeilla kuoli Karjalohjan Katteluksen ratsutilan isäntä Sven Eriksson. Hän oli aikoinaan saanut vapautuksen veroista niin kauan kuin olisi käytettävissä kuninkaan palvelukseen. Leski Margaretalla oli myös elinajakseen hankittu oikeus verovapauteen Katteluksen tilasta. Veroluetteloissa Margareta esiintyy aika-ajoin tilan omistajana, vaikka hänen poikansa onkin merkitty veronmaksajaksi. Vuonna 1624 tuli kannettavaksi ylimääräinen karjavero ja tässä yhteydessä kruunu kirjasi tarkkaan ylös kunkin tilan karjat ja kylvetyt määrät. Katteluksen Margaretan yhteydessä voidaan todeta seuraavaa (lähde : VA3628c); ""Hustru Margretta, Saligh Sven Erichssåns Enkia hafuer H. K. M.z wår Allernådigaste HerresBref Dateradt Baresund dhen 7. Maij etc Åhr etc 1614 Lÿdandes att hon skall niudta ochbehålla sijn Gårdh Kattelus Qwitt och fhrij så lenge hon är Enckia för sijn käre framledneMans Troghen Tienstt för alle åhrlighe uttlagår, doch liquell hafuer hon låttit upteckna sijnBoskap

Kiskon Kurkelan kylän Heikolan ratsutilan isäntä David Heikola pisti 17. toukokuuta vuonna 1821 huutokauppailmoituksen Finlands Allmänna Tidning -lehteen. Kohteena oli Suomusjärven Kitulan kylän Paavolan puolikkaan tilan rustholli. David oli syntynyt naapuritalo Heikolan naapuritalossa, Liuhdolla vuonna 1776 ja mennyt naimisiin Heikolan talon tyttären, Marian kanssa maaliskuussa 1801. David käytti muun perheensä tavoin myös sukunimeä Ljufström. Paavolan rusthollin isäntänä oli puolestaan vuoteen 1820 saakka Johan Eliasson (s. 1780) , jonka suku oli hallinnut taloa jo 1700-luvun alkupuolelta lähtien ellei kauemminkin. Samalla vuosikymmenellä tila jakautui Yli- ja Ali-Paavolaksi. Johan Eliassonin ja hänen vaimonsa Maja Stina Michelsdotterin myöhemmistä vaiheista ei minulla valitettavasti ole selkoa. Suomusjärvi Paavola ratsutila

1840-luvulla tuli ajankohtaiseksi rakentaa Suomusjärven kappeliseurakunnalle uusi kirkko. Tämä Kiskoon kuulunut kappeli perustettiin vuonna1 678 Laidikan l. Loidikkaan nimellä. Kyseessä oli Laidikkeen kylä, jossa ollut ensimmäinen kirkko purettiin 1698 ja samalla se siirrettiin Suomusjärven kylään. Suomusjärvestä tuli itsenäinen seurakunta vasta 1898 ja virallisesti tämä sai lopullisen sinetin viittä vuotta myöhemmin. Koska kirkon rakentaminen oli seurakunnalle valtava ponnistus ja kohde mitä tärkein kaikin tavoin, tuli myös jäljen olla erinomaista. Tämän takia Kiskon kirkkoherra Edvard Johan Laurell laittoi ilmoituksen Finlands Allmänna Tidning -lehteen 4. marraskuuta 1847. Suomusjärvi Laurell kirkko

Fraserin suku eli klaani on lähtöisin Skotlannista. Sen kantakoti on Fraserin linna, joka alunperin tunnettiin nimellä Muchall-in-Mar. Linnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1575 Michael Fraserin toimesta ja valmiiksi rakennus tuli vuoden 1636 tienoilla. Linna paikalla oli jo 1200-luvulta alkaen sijainnut Fraserin klaanin linnoitusmainen kantatila. Tuon 1600-luvun alun uudistustyön johtajana toimi kivityömestari (master mason) Leiper. Legendan mukaan Vihreässä Huoneessa nukkunut nuori prinsessa olisi murhattu, jonka jälkeen ruumis olisi vieritetty kiviportaita alas. Portaille valunutta verta ei olisi saatu hangattua pois ja linnanväki olisikin joutunut peittämään kivet puupaneelilla. Nämä paneelit ovat vieläkin nähtävillä. Murhatun prinsessan äänen voi kuulla öisin linnan halleissa. Linnanvouti Eric Wilkinson on nähnyt lukuisia haamuja ja entinen omistaja, Lavinia Smiley on kuullut pianomusiikkia talon ollessa tyhjänä muista ihmisistä. Nykyisellään linnan omistaa Skotlannin Kansallispe

Tuusulasta on lähtöisin laaja Schogster -suku, jolla on oma yhdistyksensäkin; Carl-Petter Teckenberg ja Skogsterin sukuyhdistys. Mainittu taho on julkaissut vuonna 2003 kaksiosaisen teoksen, jossa on 6500 taulua Johan Johanssonin (s. 1668) ja Christina Andersdotterin (s. 1673) jälkeläisiä. Christina oli syntynyt Ylikeravan Skogsterin rusthollissa ja Johan naapuritalo Heikkilässä. Tässä pieni sukutaulu kiinnostuksen herättäjäksi. Itselleni asia on tullut tutuksi lähinnä lukuisten aviokytkentöjensä kautta mm. von Lund- ja Packalen -sukuihin Tuusula Schogster Oljelund

Kauppaneuvos ja apteekkari Erik Julinin samanniminen poika syntyi syyskuussa 1825. Hänen äitinsä oli Kristina Sofia Sundbeck. Erik Julin Jr. kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä vuoden 1842 lopulla ja seuraavana vuonna hän opiskeli apteekkialaa Pietarissa. Jatko-opintoja hän kävi Pariisissa 1849-50. Farmaseutiksi hän oli valmistunut 1847. Apteekkariksi hän tuli synnyinkaupunkiinsa 1852. Erik pysyi koko ikänsä naimattomana ja hän kuoli jo 22.12.1857. Viimeksi mainittuna vuotena hän laittoi ilmeisen kiukustuneena seuraavan ilmoituksen Sanomia Turusta -lehden numeroon 32, joka ilmestyi 11. päivä elokuuta. Julin Sundbeck apteekkari

Pohjan pitäjässä sijaitsevan Persbölen kylän läpi virtaa pieni puronuoma Qvarnträsketistä Långträsketiin. Parhaimmillaan vettä on runsaastikin, mutta suurimman osan vuotta puro kuihtuu lähes pelkäksi ojaksi. Paikalla, jossa ikivanha Kuninkaantie ylittää tämän puron, on sijainnut vuosisatojen kylän ainoa mylly. Sen omistuksesta käytiin katkeria ja voimakkaita riitoja pitkin 1700-lukua läheisten ratsutilojen kiistellessä käräjillä toisiaan vastaan. Nykyisellään myllyn jäänteet ovat oiva muistutus kaiken katoavaisuudesta. Tarpeettomana rakennus on saanut rauhassa luhistua. Myllyn akselisto makaa hajallaan maassa ja puurakenteet mätänevät lehtomaisessa ympäristössä. Pitäjänmyllärit kävivät viimeistään 1900-luvun puolella tarpeettomiksi kauppojen yleistyessä maaseudullakin ja massatuotannon tullessa tällekin alalle. Edellä mainitun sillan kohdalta löytyy Historiallisesta Sanomalehtiarkistosta pieni maininta. Raaseporin läntisen kihlakunnan kruununvouti Knut Otto Spåre laittoi sillan korjaus

Kanttori ja lukkari Isak Sjöman syntyi Marttilan kirkon vieressä seisovan hautakiven tekstin mukaan 20.8.1804. Hänen vaimonsa oli suutari Erik Nymanin leski Margareta Björklund, joka oli syntynyt 20.7.1802 Isokyrön Orisbergin ruukilla. Margaretan vanhemmat olivat seppä Abraham B. ja vaimonsa Kreetta Matintytär. Kreetta oli kotoisin Lehmäjärven Nikulan talosta. Hänen kuoltuaan Abraham nai vielä vuonna 1831 Ritaalan Rintatalossa asuneen Maria Iisakintyttären. Margaretalla ja Erik Nymanilla oli ainakin Porissa 1829 syntynyt poika Anton Erik Oskar. Suutari Nymanin kuoltua menivät Isak Sjöman ja Margareta naimisiin Salon kaupungissa. Tuolloin Isak asui Teijon tehtaalla. Isak mainitaan 1837 Oripään pitäjän kanttorina, mutta jo paria vuotta myöhemmin hän asuu perheineen nykyisen Tarvasjoen Euran kylässä. Seuraavan vuosikymmenen alussa perhe muuttaa Marttilan emäpitäjään, jossa he sitten viihtyivät loppuelämänsä. Hautakivessä mainittujen kahden muun henkilön sukulaisuus Isakiin ja Margaretaan

Vuonna 1663 syntynyt Johan Jöransson isännöi Vanajan Miemalan kylän Perttulan ratsutilaa 1600-luvun loppupuolelta lähtien. Isäksi hän tuli vielä yli 60-vuotiaana tytär Elisabetin syntyessä vuonna 1725. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli kuollut 1714 ja tämän jälkeen Johan oli nainut Elin Matsdotterin. Rippikirjan ilmoittamien syntymäaikojen perusteella Elin oli tasan 20 vuotta miestään nuorempi. Pariskunnan lapsista poika Johan tuli talon uudeksi rusthollariksi isänsä jälkeen. Hän löysi oman vaimonsa Vanajan Käikälän kylästä, jossa Kirstin Jacobsdotter oli syntynyt vuonna 1724. Tämä suku pysyi Perttulan isäntinä aina 1800-luvun puoliväliin saakka, jolloin tilan hankki omistukseensa maaherra Carl Otto Rehbinder. Hän rakennus tilan nykyisen päärakennuksen, jonka tiloissa toimii erityisammattikoulu. Eräs suvun perillisistä, Gustav Johansson, muutti 1840-luvulla Pusulan Mäkkylän kylän Vanhataloon rusthollariksi avioiduttuaan Ulrika Wilhelmsdotterin kanssa, jonka isä oli Vanhatalon edellinen is

Metsässä kulkiessa voi löytää vaikka mitä! Tunnistaisiko joku tätä umpimetsästä löytynyttä ajoneuvoa, joka lienee nähnyt parhaat päivänsä jo vuosikymmeniä sitten? Tämän auton moottori on melko ehjä.. Entäs tämä toinen, joka on sentään säilynyt hieman ehompana? car

Kiskon Toijan kylässä on sijainnut jo vuosisatojen ajan Ilveksen talo. Tämä lyhyt esitys lähtee toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 1689 syntyneestä Henrik Henrikssonista. Hän oli isäntä kuolemaansa, vuoteen 1728 saakka. Tämän jälkeen isännyys siirtyi hänen omalle pojalleen, joka tämäkin oli perinteiden mukaisesti nimeltään Henrik. Myös seuraavassa sukupolvessa isäntä oli samanniminen. Tämän vuonna 1746 syntyneen Henrikin kuoltua hänen leskensä Kaisa nai Uskelan Lopin kylän Uotin rusthollarin pojan, Elias Olofssonin. Elias mainitaan Ilveksen isäntä kuolemaansa, vuoteen 1809 saakka. Tosin 1770-luvun puolivälissä isännyys oli hetken aikaan ollut Henrikin veljellä, häntä kolme vuotta nuoremmalla Christopherilla. Toisaalta edellä mainitun, 1746 syntyneen Henrikin nuorimmainen lapsi hänen ensimmäisestä avioliitostaan Metsolan Eskolan talon tyttären, Marian kanssa, oli Ilveksen isäntänä vuosien 1807-1809 välisenä aikana. Tämä loogisesti kasteessa nimen Henrik saanut poika kuoli Eliaksen kans

Jaakkimalaisen vänrikin poika Karl Adolf Sattler syntyi noin vuonna 1751. Ylioppilaaksi hän tuli jo vuonna 1767. Tarmokas nuorukainen oli ensin Kyminkartanon kihlakunnan notaarina, sitten Liivinmaan, Viron ja Suomen oikeuskollegion alikanslistina, toimistokanslistina ja lopulta provinsiaalisihteerinä. Näistä tehtävistä hän yleni virkaurallaan Savonlinnan ja Jääsken tuomiokunnan tuomariksi 1780 sekä Viipurin oikeustribunaalin rikososaston asessoriksi 1785. Samana vuonna hän sai nimineuvoksen arvon ja seitsemää vuotta myöhemmin oli hovineuvoksen vuoro. Karl Adolf Sattler kuoli ilmeisesti Turussa keväällä 1815. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Viipurin saksalaisen kirkkoherran tytär Sofia Kristina Couper ja toinen Sofia Dorotea Lilius. Sofia Lilius oli aiemmin ollut naimisissa Jääsken kappalaisen, Karl Reinin kanssa. Sofia Couperin vanhemmat olivat viipurilaisen kapteeni Petter Coupertin poika Karl Gustaf C. ja hänen vaimonsa Maria Hedvig Gaudelitz. Karl Gustaf C. toimi mm. Pietarin Pyhän

Lohjan Varolassa vuonna 1812 syntynyt Isak Wilhelm Warelius muuttaa Karjalohjan kirkkoherran virastossa vuonna 1915 tehdyn sukuselvityksen mukaan jo samana vuonna Helsinkiin. Toisaalta Lohjalla vihitään 1838 Lohjan Outamon rusthollarin tytär Klara Nyman kaupan kirjanpitäjän, Isak Wilhelm Wareliuksen kanssa. Tämä pariskunta asuu jatkossa Helsingin kaupungissa Isakin toimiessa teurastajana. Outamo ja Varola ovat muuten naapuritaloja. Suomalainen Wirallinen Lehti, nro 125, joka ilmestyi 22.10.1870 kertoo, että Isak Wilhelm Wareliukselle Helsingin pitäjästä on maksettu "Suomen maalaisten palo-apu-yhtiön johtokunnan" toimesta palokorvauksia riihestä ja irtaimesta tavarasta 928 markkaa ja 80 penniä. Herra Warelius asui perheineen nykyisen Forumin paikkeilla olleessa talossa. Kirjailija Aleksis Kivi asui hänen luonaan lokakuusta 1859 kevääseen 1860, samoin lyhyen ajan talvella sekä keväällä 1865. Tuolloin hänet tosin tunnettiin ylioppilas Stenvallina. Kesän alussa 1877 Isak Wilhel

huumori Päivälehti

Karjaan kaupungin alueella on lähes käsittämätön määrä historiallisia ja arkeologisia kohteita. Tulevana kesänä Museovirasto hoitaa seuraavia kohteita; Alsätra Hönsåkerskullen (pronssi- ja rautakautinen muinaisjäännösalue) Brobacka (rautakauden ja historiallisen ajan muinaisjäännösalue Stora Näset (rautakautinen kalmisto) Lilla Näset -alue (rautakautinen kalmisto ja uhrikallio) Domargård kalmisto (rautakautinen kalmisto) Domargård kartanonpaikka (keskiaikainen asuinpaikka) Finnängskogen (varhaisrautakautinen röykkiöalue) Grabbacka (keskiaikainen kartanolinnan raunio) Grabben kanava (keskiaikainen veneenvetoura) Junkarsborg (keskiaikainen linnanpaikka) Kroggårdsmalmen (vanhemman rautakauden tarhakalmisto) Sutarkulla (keskiaikainen linnamäki) Råckers (pronssikautisten röykkiöiden alue) Karjaa arkeologia

Nummen kirkkomaalta löytyy Näkkilän kylän Matoin talon omistajapariskuntia kahdessa eri sukupolvessa. Erik Maten syntyi Pusulan Ikkalassa vuonna 1847 ja tuli Nummen Retlahden Takarin isännänksi naituaan talon tyttären, Karoliina Westenin. Takarilta pariskunta siirtyi vuosien 1884-86 välisenä aikana Matoin taloon. Perheen vanhin poika Kustaa kuoli 1915. Erik Matenin jälkeen isännäksi tulikin järjestyksessä toinen lapsista, Kaarlo Eerik. Viereisen kuva ottaja seisoi kyllä suorassa, mutta kivet ovat hieman kallellaan. Alla muutama sukupolvi Erik Matenin esivanhempia. Maten Näkkilä Nummi

Nummen kirkon hautausmaalla on massiivinen kivipaasi, jonka vierelle on haudattuna kolme perhettä; isä ja hänen kaksi poikaansa. Vainajien tiedot ja muistolauseet ovat kolmella puolella kiveä. Kiskon Kurkelan kylän Heikolan talossa vuonna 1826 syntyneestä Gabriel Ljufströmistä tuli 1850-luvun lopulla Nummen Haarlan kylässä sijainneen rusthollin isäntä. Vaimoksi Gabriel oli löytänyt Suomusjärven Arpalahdesta Ulrika Alenin. Heille syntyi kolme lasta; Oskar, Erik ja Ida. Näistä Oskar suomensi sukunimensä Laaksoksi. Hän nai Amanda Nordbergin, joka oli leski avioliitosta Järvenpään kylän Uotilan rusthollin isännän, Johan Alfred Landenin kanssa. Tätä kautta Oskar tuli Uotilan isännäksi ja siellä hän myös kuoli vuonna 1922. Erikin puoliso Irene Karlberg oli tavallaan sukua Amanda Nordbergille. Amandan vanhemmat olivat nimittäin kirjanpitäjä Henrik Nordberg ja Emelie Hacklin. Irenen vanhemmat taasen olivat Jakovan rusthollari Karl Karlberg ja Fredrika Linden. Karl Karlbergin ensimmäinen vaimo

Vuonna 1794 menivät naimisiin Karjalohjan Härjänvatsan Tölmän rusthollari Gabriel Johansson ja Nummen Haarlan kartanontytär Stina Johansdotter. Gabriel vanhemmat olivat Lohjan Paksalosta kotoisin ollut Johan Sigfredsson ja hänen kanssaan 16.10.1729 vihitty Tölmän talollisen tytär Lisbeta Henriksdotter. Johanista tuli avioliiton kautta Tölmän uusi isäntä. Stina Johansdotterin vanhemmat olivat Haarlan isäntä Johan Matsson ja tämän kanssa 22.10.1730 vihitty Nummen Mommolan kartanosta kotoisin ollut Greta Salin. Gabriel Johanssonilla ja Stina Johansdotterilla oli kolme lasta; Anna Stina (1796), Maja Greta (1800) ja Henrik (1804). Tölmän perheen lapset ottivat käyttöön sukunimen Hjellman ja poika Henrikistä tuli talon isäntä isänsä jälkeen. Anna Stina pysyi koko ikänsä naimattomana ja kuoli Lohjantaipaleen kylässä itsellisenä piikana huhtikuussa 1857. Keskimmäinen lapsista, Maja Greta, oli myös koko ikänsä naimaton. Vuoden 1873 helmikuussa pidetyillä talvikäräjillä hän pyysi itse päästä hol

Mikäli vastaani tulleiden sukulaisten joukosta pitäisi etsiä ns. Pelle Pelotonta, olisi yli-insinööri Henrik Theodor Tallqvist vahvin ehdokkaani voittajaksi. Hän oli monen sortin tekninen innovaattori ja monipuolinen yhteiskunnallinen osallistuja. Henrik Theodor, joka yleensä tunnetaan vain toisella etunimellään, syntyi Eurajoen Pappilassa toukokuun lopulla 1839. Hänen isänsä Henrik oli vuosien 1836-1838 välillä pitäjän kirkkoherrana. Myöhemmin isä Henrikistä tuli rovasti ja Kangasalan kirkkoherra. Äiti Antoinette Stjernvall oli puolestaan luutnantin tytär Mäntsälästä. Theodorilla oli seitsemän sisarusta, joista hänen nuorempi veljensä Karl Alfred antautui pappisuralle tullen lopulta rovastiksi. Sisko Alina meni puolestaan naimisiin Kangasalan Liuksialan kartanon omistajan, Agathon Meurmanin kanssa. Tämä tunnettu kulttuurivaikuttaja tunnetaan paitsi lehtimiehenä myös valtiopäivämiehenä. Agathonin ja Alinan suora jälkeläinen Kristian Meurman muistetaan vuoden 2007 Idols -kisasta. Theodo

Turku on monelle suomalaiselle jatkuvan ilon ja hyväntahtoisen pilkan kohde. Tämä ei mikään kovin uusi asia. Sanomia Turusta -lehden numerossa 34 vuodelta 1866 oli oheinen pieni kevennys; huumori Turku Sanomia Turusta

Huhtikuussa kerroin Turun viimeisestä kammantekijästä . Tuossa yhteydessä mainitsin erään turkulaisen kammantekijämestarin pojan ylenneen aina kruununvoudiksi saakka. S attumalta osui silmiini tämä Anders Leonard Nystedtin takorautainen hautamuistomerkki Turun Pyhän Katarinaan kirkon seinustalta. Historiallisesta Sanomalehtiarkistosta löytyi puolestaan Finlands Allmänna Tidning -lehden numero 80, joka ilmestyi 6.4.1854. Siinä kerrotaan Hänen Keisarillisen Majesteettinsa nimittäneen mm. Anders Leonardin Pyhän Annen Kolmannen Luokan ritariksi. Pyhän Annen kunniamerkistä löytyy lisätietoa tästä . Vaikka kammantekijät olivatkin käsityöläisten joukossa alinta luokkaa, saattoi heidän keskuudestaan nousta yhteiskunnallisia vaikuttajia. Anders Leonardin hauta osoittaa valtaa ja kunnioitusta aitoineen. Myös hautapaikka on arvokkaalla tavalla kirkon välittömässä läheisyydessä. Nystedt Turku kammantekijä

Marttilan pitäjässä, Hämeen Härkätien varrella sijaitsee Karvelan kylä. Tie myötäilee Paimionjoen uomaa vain kapean peltokaistaleen erottaessa ne toisistaan. Vanha sotilasvirkatalo, jossa vielä 1970-luvulla sijaitsi Prunkilan postikonttori, on lähes kiinni tiessä. Tien käyttö ja ylläpito ovat ikävällä tavalla vahingoittaneet tätä noin vuodelta 1800 olevaa taloa. 1790-luvun alusta lähtien talossa asui kersantti Adolf Fredrik Schmidt vaimonsa Juliana Sophia von Hansenin kanssa. Heille syntyi vuoteen 1804 mennessä ainakin seitsemän lasta. Ilmeisesti nykyinen rakennus pystytettiin juuri heidän aikanaan. Adolf ja Juliana oli vihitty Karkun pitäjässä 13. kesäkuuta vuonna 1791. Julianan syntyessä isä Herman von Hansen oli itse ollut Marttilan naapurissa, Paimiossa, pitäjänkirjurina. Hermanin puolison nimi oli Walborg Jacobsdotter. Karvela von Hansen Schmidt

Turussa, Pyhän Katariinan kirkon hautausmaalla on Tanskassa syntyneen maanviljelijä Nicolaus Ahlersin ja hänen vaimonsa Rosan muistomerkki. Ehkäpä joku osaisi kertoa enemmän tästä maahanmuuttajaperheestä? This stone is located in Turku, St Catherine's Church's graveyard. It says that Mr. Nicolaus Ahlers was born in Denmark and died in Finland, as a farmer. His wife's name was Rosa. You may find more information about the church by clicking here ! Please, leave a comment if you have more information about this family. Ahlers Denmark St Catherine

Päivitin kotisivuilleni Karjalohjan Tallqvist -suvun tauluston sekä lisäsin uutena linkkinä Pusulan Vörlön kylän Anttilan talosta lähteneen Weurlander -suvun. Blogini linkeistä löytyy nykyään myös Tarvasjoen Kotiseutuyhdistyksen muutama päivä sitten aloitettu nettipäiväkirja . Mikäli sinulla on tarinoita liittyen Tarvasjoen historiaan ja/tai nykyisyyteen, kirjoita niistä ihmeessä ao. blogin kommenttiosastoon. Julkaisen mielelläni kaikki asialliset jutut!

Sammatin Lohilammen ratsutila oli 1500-luvulta lähtien aina vuoteen 1944 saman suvun hallussa. Vuodet 1781-1901 tila on jaettuna kahtia, Vanha- ja Uusitaloon. Tilan viimeinen isäntä Johannes Lohilampi (ent. Bergman) perusti taloon Suomen ehkä ensimmäisen talonpoikaismuseon. 1920-luvun lopulle tultaessa oli erilaisia näyttelyesineitä jo tuhannen kappaletta. Vuonna 1944 talo siirtyi suvulta kaupan seurauksena Sammatin kunnalle ja Vanhatalon päärakennus toimii edelleen museona. Tämä kuva talon pihapiirin reunalta vuodelta 1910 on Johanneksen nuoremman veljen, Kaarlo Vanamon ottama. Johanneksen ja Kaarlon sukujuuret johtavat Lohilammen lisäksi mm. Thauvoniusten pappissukuun ja Lohjan Roution sekä Karjalohjan Katteluksen rustholliin. See the article on Lohilammen esipolvia Bergman Lohilampi Sammatti

Auran kirkkomaalla on vanhoja muistokiviä siirretty asiallisen kunnioittavasti alkuperäisiltä paikoiltaan yhteen hautausmaan kulmaukseen. Sieltä löytyy mm. yllä näkyvä rautainen, erittäin kulunut risti. Teksti ei paikan päällä, kirkkaassa auringonvalossa ollut enää luettavissa. Kamerapuhelimella otettu lähikuvakaan ei sinänsä tuonut selvyttä asiaan, mutta kuvankäsittelyohjelmalla käsiteltäessä tekstistä voidaan erottaa ainakin jotain. Talollisen tytär Lempi Irene oli syntynyt ilmeisesti vuonna 1880 ja kuollut ilmeisesti saman vuosikymmenen lopulla. Päivämääristä ei valitettavasti saa selvää. Auran rippikirjoista tämän lapsena kuolleen tytön sukuperä selviäisi, mutta toistaiseksi hänen vaiheensa ovat historian hämärän peitossa. Vain kauniisti kuvioitu rautaristi kertoo jälkipolville hänen muistostaan. Aura 1880 Lempi Irene