Siirry pääsisältöön

Kuka oli teurastaja Warelius?

Lohjan Varolassa vuonna 1812 syntynyt Isak Wilhelm Warelius muuttaa Karjalohjan kirkkoherran virastossa vuonna 1915 tehdyn sukuselvityksen mukaan jo samana vuonna Helsinkiin.

Toisaalta Lohjalla vihitään 1838 Lohjan Outamon rusthollarin tytär Klara Nyman kaupan kirjanpitäjän, Isak Wilhelm Wareliuksen kanssa. Tämä pariskunta asuu jatkossa Helsingin kaupungissa Isakin toimiessa teurastajana. Outamo ja Varola ovat muuten naapuritaloja.

Suomalainen Wirallinen Lehti, nro 125, joka ilmestyi 22.10.1870 kertoo, että Isak Wilhelm Wareliukselle Helsingin pitäjästä on maksettu "Suomen maalaisten palo-apu-yhtiön johtokunnan" toimesta palokorvauksia riihestä ja irtaimesta tavarasta 928 markkaa ja 80 penniä.

Herra Warelius asui perheineen nykyisen Forumin paikkeilla olleessa talossa. Kirjailija Aleksis Kivi asui hänen luonaan lokakuusta 1859 kevääseen 1860, samoin lyhyen ajan talvella sekä keväällä 1865. Tuolloin hänet tosin tunnettiin ylioppilas Stenvallina.

Kesän alussa 1877 Isak Wilhelm sairastui vakavasti ja menehtyi 10 päivän kuluttua rauhallisesti.
Morgonbladetin ilmoituksen mukaan kaipaamaan jäivät puoliso, veli, lapsenlapset ja miniä. Kuoliniäksi kerrotaan 66 vuotta, 5 kuukautta ja 21 päivää.
Nämä tiedot ovat osittain ristiriidassa keskenään. Oliko teurastaja Warelius todellakin Varolan talon jälkeläinen? Miksi kaipaamaan jääneitä veljiä on vain yksi, vaikka tuolla hetkellä oli elossa vielä kaksi veljeä. Miksi siskoja ei mainita? Ellei Isak Wilhelm ollut kotoisin Lohjalta, missä hän sitten oli syntynyt?


K. Kyläkosken ystävällisellä avulla asia on saanut ratkaisun!
Kyseinen teurastaja Isak Wilhelm Warelius ei ollutkaan aiemmin olettamani 1812 Lohjan Varolassa syntynyt poika, vaan hänen pikkuserkkunsa ja kaimansa, jo kahta vuotta aiemmin syntynyt lapsi. Hänen isänsä oli Varolan isäntä Johan Henriksson Warelius ja äitinsä Anna Stina Ahlsten.
Olen tämän takia päivittänyt kotisivuilleni Jägerhorn af Storby- , Rautell- ja Warelius -taulustot.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Stubbet Inkoosta

Sinetti Inkoosta; Kansalliarkiston pergamenttikokoelmasta vuodelta 1447 Länsi-uusimaalainen Inkoon pitäjä (ruots. Ingå) mainittiin nimeltään ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1335. Nimen arvellaan tullen siitä, että joku Inge sai joen nimettyä itsensä mukaan, Inge å, Ingen joki. 1400-luvulla löydetään Inkoosta eräs suku, joka myöhemmin käytti samanlaista lenkistä roikkuvaa metsästys-torvivaakunaa, kun naantalilainen Jägerhorn af Storby –suku. Tapio Vähäkangas arvelee, että suvuilla voisi olla yhteinen esi-isä, sillä Jägerhorn af Storbyn kantaisä oli eräs Jowan (Jöns) Filpunpoika, rälssimies joka mainittiin Maskussa 1405, samoihin aikoihin, kun Inkoossa mainittiin eräs Olof Filpunpoika. Tämä Olof Filpunpoika osti Inkoossa 1400 1,5 veromarkan maat, jonka myyjä halusi takaisin 1409. Tutkintakäräjillä 1405 Olofilta peruutettiin (otettiin verolle) Inkoon Kullasta rälssimaata 3,5 veromarkan edestä. Suvun ensimmäinen tunnettu jäsen Olof Andersinpoika (tai Andreaksenpoika) main

Skitinbäck - Nygård

Esimerkiksi Juha Sinivaaran nettisivuillaan esittelemä aateloitu Giös -suku oli kotoisin nykyisen Raaseporin kaupungin, entisen Pohjan pitäjän Nygårdin tilalta. Tilan alkuperäinen nimi oli Skitinbäck päärakennuksen takana virranneen pienen puropahasen mukaan. Luultavasti elokuussa 1444 aateloidun suvun myöhemmät herrat eivät katsoneet hyvällä tätä rahvaanomaista nimeä. Niinpä kartano sai uuden, täysin neutraalin nimen Nygård. Kun kuningas Kristoffer antoi Jösse Olofinpojalle rälssikirjeen Tukholmassa 1444, mainittiin samalla miehen omistukset. Näin tuo Skitinbäckin tilan voidaan sanoa olleen olemassa jo lähes 600 vuoden ajan. Nykyisen päärakennuksen etupuolen pihamaalla on kivirivi, joka luultavasti on jäänne jostain varhemmasta rakennuksesta. Kivien muoto ja koko viittavat tämän olleen rakennetun ennen 1700-lukua. Saman vuosisadan alussa katosivat Giös -sukuiset omistajat Skitinbäckiltä. Heidän jälkeensä talo oli lampuotien hallussa jaettuna useampaan eri osaan. Vasta vuosisadan lo

Kolmen suurmiehen sukulaisuus

Maassamme ilmestyi 1910-luvun lopulla hetken aikaa Genealogica -niminen aikakauslehti, johon alan asiantuntijat sekä harrastajat kirjoittivat sukuselvityksiä. Lisäksi mukaan mahtui paikallishistoriaa, yleistä Suomen historiaa sekä pohdiskelua sukututkimuksen tekemisestä arkistojen järjestelyä myöten. Näistä lehdistä voi pongata monta mielenkiintoista asiaa, joista tähän alle olen napsinut yhden - Osmo Durchmanin tekemän koosteen "kolmen ylipäällikö sekä entisen valtionhoitajamme keskinäinen sukulaisuus". Muistettakoon, että herra Durchmanilla ei luonnollisesti ollut mitään tietoa siitä, että ratsuväenkenraali Carl Gustaf Emil Mannerheimista sekä senaattori Per Evind Svinhufvudista tulisi vielä joku päivä tasavallan presidenttejä.