Juhan suku-uutiset

Lietolainen Juho August Juhonpoika ja hänen vaimonsa, mynämäkeläinen Johanna Miina Heikintytär asettuivat 1860-luvun lopulla Käipelän kylän Sorvarin talon maille Liedossa. Juho Augustista tuli Sorvarin sekä myöhemmin Jussilan renki ja äiti Johanna sai huolehtia perheen lapsista. Näitä lapsia oli yhteensä viisi, mutta vain kolme heistä selvisi yli lapsuusiän. Vanhempi eloonjääneistä oli tytär Alma Johanna. Perheen muuttaessa Inkoisten Vähä-Hallin maille vuonna 1878 oli Alma Johanna noin yhdeksän vuoden ikäinen. Kovin kauaa isä Juho August ei Vähä-Hallin renkimiehenä viihtynyt, sillä jo 1880 hän lähti pesueineen Paimioon. Alma Johannan päästyä ripiltä Paimiossa 1885 lähti hän takaisin Inkoisiin. Muu perhe jäi Juntolaan. Paimion rippikoululaisten luettelossa Alman sukunimenä on Sillanpää. Inkoisissa Alma Johanna työskenteli Iso-Hallin talon piikana marraskuusta 1885 lähtien. Kun uusi rippikirjanide alkaa 1887, löytyy Alma johannan kohdalta lisätietosarakkeesta merkintä No 517 sekä

Aapiskirjasarjan kolmas ja viimeinen osa on nyt tilattavissa verkkokaupastani. Se kertoo 29 tarinan voimin niistä termeistä, lyhenteistä ja ammateista, mihin sukututkija selvityksissään saattaa törmätä. Pääset tilaamaan kirjasen klikkaamalla kuvaa!

Yläneen kirkko vuodelta 1782 - Mikael Piimäsen tekemä Suomessa on koulutuksella loppujen lopuksi pitkät perinteet. Koulutusta on myös arvostettu mahdollisuutena nousta ”rahvaan” parista yhteiskunnallisesti merkittäviin asemiin. Yksi esimerkki tästä voisi olla merimies Henrik Hermolinin perhe Turusta. Hänellä oli vaimonsa Liisan kanssa useita lapsia, joista tytär Maria Helena meni 1830-luvulla naimisiin kirjapainotaituri Johan Laurenin kanssa. Johanilla ja Maria Helenalla oli ainakin yksi lapsi, poika Johan Gustaf Frithiof, joka syntyi Turussa vuonna 1833. Johan Gustaf Frithiof kävi Turun kymnaasia sekä Helsingin yliopistoa valmistuen ylioppilaaksi 1858. Pappisvihkimyksen hän sai vuonna 1870. Tässä välissä Lauren oli opettajana Turun ala-alkeiskoulussa. Vuonna 1861 hän oli mennyt naimisiin Ruovedeltä syntyisin olleen Johanna Sofia Paldanin kanssa. Tämän isä oli kersantti Otto Ernst Paldani, joka asui perheineen hauskasti nimetyssä Elämäntaipaleen kylässä Ruovedellä. Ruoveden ri

Kuvakkeiden paikkaa on hieman siirretty Vajaat kaksi vuotta sitten teetin itsestäni DNA-testin. Valitsin ensimmäiseksi testityypiksi Y67:n, joka kertoo suoran isälinjani esihistoriasta. Tulos ei ollut mikään järin suuri yllätys, sillä haploryhmäni on N. Se on yleisin suomalaisilla miehillä. Perinteisen sukututkimuksen keinoin selvitykseni ovat pysähtyneet 1760-luvulle, sillä erään sotilasesi-isäni isän tietoja ei löydy oikein mistään. On vain pelkkä nimi käytettävissä. Mitään kovin eksoottista en kuitenkaan voi odottaa tuon haploryhmän perusteella. Sen sijaan eksotiikkaa riittää ns. matchien eli osumien tiimoilta. Käyttämäni FamilyTreeDNA -palvelu mahdollistaa tulosten vertailun muiden testattujen kanssa. Erityisen kiinnostavaksi asian tekee se, että suurin osa testatuista on kirjannut palveluun vanhimman tuntemansa esi-isänsä syntymäpaikan. Harmillisesti eivät kuitenkaan kaikki. Tähän mennessä todella läheisiä osumia on tullut yksi. Olen ollut kyseiseen tahoon yhteydessä, mu

Tuskin koskaan on oltu perunkirjoituksen kanssa niin hätäisiä kuin Tarvasjoen Tuomarlan kylän Wackerin torpassa keväällä 1855. Torpan emäntä Valpuri Matintytär kuoli 12. päivänä mainittua kuuta ja jo samana päivänä pidettiin ”kalunkirjoitus” Wackerilla. Tämän kiireen syytä on vaikea ymmärtää. Perunkirjoitus piti toki pitää viimeistään kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Toisaalta leski ei voinut mennä uuteen avioon ilman, että edellinen pesä oli selvitetty. Tällä kertaa syynä ei tuntuisi olevan ainakaan viimeksi mainittu seikka. Valpuri oli tullut torpparin emännäksi naituaan Matti Juhonpoika Pahlmanin syksyllä 1846. Tätä ennen hän oli ehtinyt emännöidä Paimionjoen toisella puolella olevan Killalan kylän Mikkolan taloa noin 16 vuoden ajan. Tässä tarinassa on useampi leski, sillä Mikkolan tuolloinen isäntä Erkki Antinpoika oli torppari Pahlmanin tavoin ollut leskimies mennessään naimisiin Valpurin kanssa. Mikkolan talon Erkille Valpuri oli jo kolmas puoliso. Ensimmäisen kerran tä

Yläneen Uudenkartanon yhtenä torpparina mainitaan 1826 alkavassa rippikirjassa muuan Christoffer Kottelin, joka syntyi Länsi-Uudenmaan Karjalohjalla keväällä 1793. Hänen puolisonsa oli Viirilän talosta kotoisin ollut Kristina Juhontytär, joka oli miestään vuoden verran nuorempi. Pariskunta vihittiin loppuvuodesta 1826. Miksi sitten karjalohjalainen nuori mies oli tullut Yläneelle, jonne matkakin oli sangen monivaiheinen suorien tieyhteyksien puuttuessa? Yksi mahdollisuus on hänen ammattinsa. Vihkimerkinnän mukaan Christoffer työskenteli Yläneen Uudessakartanossa muurarimestarina. Ammattimiehille oli aina tarvetta kartanoissa ja työn perässä saatettiin matkustaa pitkiäkin matkoja aivan kuten tänä päivänä.  Christoffer Kottelin toi Yläneelle mukanaan myös siskonsa Ebba Ulrikan. Hän oli veljeään kolmisen vuotta nuorempi. Ebba Ulrika meni vihille jo 1821 ”ylileikkaaja” Fredrik Fribergin kanssa. Herra Friberg työskenteli Uudenkartanon mailla sijainneessa vaatetehtaassa. Hän oli vasta