Nikulan sukua Pornaisista

Halkian kylän Iso-Nikulaa 1930-luvun alussa

Pornainen (ruots. Borgnäs), vanhoina aikoina myös Porneesi ja Kirveskoski (nykyinen kirkonkylä), oli vuoteen 1729 asti osa Porvoon emäseurakuntaa, josta lähtien se oli omaa kirkkoa ja pappia ylläpitävä kappeliseurakunta. Itsenäinen kirkkoherrakunta Pornaisista tuli 1896.
Pitäjän pohjoispää muodostuu Halkian kylästä ja Kupsenkylästä. Halkia (ruots. Halkis) mainittiin jo 1471 (Halkis) ja 1540 (Halkisby). Keskellä Halkian kylää kohisee Halkiankoski eli Ryöpyn koski, joka pitäjän alueella on suurin Mustijoen kymmenestä koskesta - putouskorkeus on noin 12 m. Aikojen saatossa on kosken rannalla toiminut mm. saha, mylly sekä sähkölaitos.

Halkian talojen nimiä olivat Nikula, Erikas, Frantsila (Fransila), Halla, Huovila, Kippilä, Monsola, Penttilä, Poteri ja Silli eli Seppä. Vehmaalla kumpareella maantien vieressä sijaitsevasta Nikulasta sanotaan, että se oli Halkian ensimmäinen talo. Kuka tämä Niku oli joka antoi nimensä tilalle, jää tietämättä, mutta 1730-luvulla siellä oli isäntäparina Simon Jöraninpoika, n. 1687 - 16.1.1763, ja Maria Joha-nintytär, 1698 - 5.6.1772. Nimestään päätellen oli Maria Johanintytär mahdollisesti aikaisemman isäntäparin Johan Tomaksenpojan ja Magdalenan tytär. Rippikirjassa 1760 oli talon isäntänä Anna-tyttären puoliso Erik Johaninpoika.

Nikulan jokin aikaisempi isäntä oli ryhtynyt rusthollariksi 1620/1630-luvulla. Sellaisena se säilyi aina suuren Pohjan sotaan asti 1700-luvun alussa .
Simonilla ja Marialla oli lapset:

1. Anna Simonintytär, n. 1716 - 96, pso. Erik Johaninpoika Sillin eli Sepän talosta.
2. Anders Simoninpoika, s. n. 1721, Nikula 1:n isäntä, pso. Karin Henrikintytär.
3. Karl Simoninpoika, s. n. 1730, puoliso Karin Henrikintytär.
4. Maria Simonintytär, 1738 – 38.


Anna Simonintytär avioitui 14.10.1739 Erik Johaninpojan kanssa Halkian Sillin eli Sepän talosta. Heidän aikana Halkian mahtitalo Nikula halottiin kahteen osaan; Anna ja Erik tulivat isäntäväeksi Nikula II:n, Annan veli Anders oli Nikula I:n isäntä.
Kuudennusmies Erik kuoli 21.7.1778, leski Anna 5.9.1796. Sitä ennen heille ehti syntyä:

1. Maria Erikintytär, s. 27.5.1742
2. Johan Erikinpoika, 1.5.1745 - 29.12.1816, isäntä Nikulan halotulle osalle Nikula 2, kuudennusmies
3. Matts Erikinpoika, s. 3.8.1748, pso. 1778 Anna Sigfridintytär, s. 1761, Askolan Särkijärveltä.
4. Elisabeth Erikintytär, s. 15.7.1751
5. Margeta Erikintytär, 9.5.1753 – 31.5.1754
6. Erik Erikinpoika, s. 6.2.1755
7. Margeta Erikintytär, s. 13.7.1758


Talollisen poika Matts Erikinpoika Pornaisten Halkiasta avioitui 20.11.1778 Anna Sigfridintyttären kanssa. Anna, s. 5.5.1761, oli Askolan Särkijärven kylältä. Hänen vanhempansa Sigfrid Eliaanpoika ja Maria Erikintytär olivat talollisia Särkijärvellä .
Aluksi he asuivat nähtävästi Annan kotitilalla, sillä heillä ehti syntyä ainakin yksi lapsi Särkijärvellä, ennen kuin seuraavat kaksi syntyivät Halkian Nikulassa, Mattsin kotitilalla.
Matts ja Anna muuttivat 1780-luvulla Pornaisista Mäntsälään. Sieltä heidät tavataan myöhemmin Ohkolan Mäkelän talossa lampuoteina ja Mäntsälässä syntyi lisää lapsia. Mäkelässä asuivat myöhemmin myös Annan vanhemmat Sigfrid Eliaanpoika ja Maria Erikintytär.
Ohkolan Mäkelän lampuoti oli vielä 1809 Matti nimeltään, ehkä juuri samainen Matts Erikinpoika .

Matts ja Anna saivat lapset:

1. Erik Mattsinpoika, s. 3.5.1780 Askolan Särkijärvi
2. Maria Mattsintyär, s. 13.9.1781 Pornaisten Halkian Nikula
3. Margeta Mattsintytär, s. 30.10.1785 Pornaisten Halkian Nikula
4. Anna Mattsintytär, s. 1788 Mäntsälän Ohkola
5. Johan Mattsinpoika, s. 1791 Mäntsälän Ohkola
6. Greta Lisa Mattsintytär, s. 1793 Mäntsälän Ohkola, pso. 18.10.1828 tuusulalainen renki Karl Gustav Rosenqvist, s. 10.2.1805. Greta Lisa oli avioituessaan piikana Mäntsälän Ohkolan Hannulassa eli Yrjölässä.
7. Johanna Mattsintytär, s. 1799 Mäntsälän Ohkola.

Kalkkia Kalkkia

Pornainen (ruots. Borgnäs), vanhoina aikoina myös Porneesi ja Kirveskoski (nykyinen kirkonkylä), oli vuoteen 1729 asti osa Porvoon emäseurakuntaa, josta lähtien se oli omaa kirkkoa ja pappia ylläpitävä kappeliseurakunta. Itsenäinen kirkkoherrakunta Pornaisista tuli 1896.
Pornaisten Laukkosken kylä (ruots. Löfkoski) mainittiin jo 1530 (Löfkoski) ja 1540 (Löfkoskeby). Perussana Laukku on ilmeisesti alunperin merkityksessä ”aukko, syvennys, lampi”. Kosken yläpuolella onkin lampi. Laukkosken kylän Vähä-Laukkosken kylänosassa oli talo Kalkki, joli saanut nimensä (Kalck) vuoden 1615 maakirjaan. Paljon myöhemmin talo jaettiin tiloihin Kalkki no. 1 (Kylä-Kalkki) ja Kalkki no. 2 (Metsä-Kalkki).

Kalkki sijaitsi myöhemmin kumpuilevassa maastossa kylän läpi kulkevan tien vieressä, Kotojärven rannalla. Sen isäntänä 1622-39 oli Jöran Fransinpoika, jonka vaimo oli Magdalena Eskilintytär. Edellisten poika lienee ollut se Henrik Jöraninpoika, joka oli Kalkin isäntä 1640-59 puolisonaan Gertrud Simonintytär.

Edellisillä lienee ollut ainakin kaksi poikaa. Kalkin isännäksi 1660-90 on merkitty Henrik Henrikinpoika (pso. Karin) ja tämän jälkeen 1691-1709 mahdollisesti edellisen isännän veli Tomas Henrikinpoika, pso. Anna. Anna lienee syntynyt n. 1648, sillä sen niminen 96-vuotias naishenkilö kuoli Kalkissa 2.8.1744  .
Tomaksella ja Annalla lienee ollut poika Henrik Tomaksenpoika, joka oli Kalkin isäntä 1710-31, hänen vaimonsa oli myös nimeltään  Anna. Todennäköisesti he olivat samat kuin 65 v. iässä 28.12.1743 kuollut Kalkin kuudennusmies (sexman) Henrik (syntynyt siis n. 1678) ja 95 v. iässä 2.3.1775 kuollut vanha emäntä Anna Henrikintytär (syntynyt siis n. 1680).

Edellisten poika oli Henrik Henrikinpoika, synt. n. 1710, Kalkin isäntä 1732-53, isänsä tavoin kuudennusmies, vaimo Maria Larsintytär, s. noin 1713. Henrikin kuoltua 1.11.1753, avioitui Maria Johan Perinpojan kanssa (1721 – 84). Maria kuoli 19.6.1781. Henrikin ja Marian lapsia olivat:

1.    Henrik Henrikinpoika, s. 16.4.1739.
2.    Erik Henrikinpoika, 19.5.1741 – 62.
3.    Anna Henrikintytär, s. 22.3.1744, puolisonaan Johan Johaninpoika.
4.    Margareta Henrikintytär, 30.11.1746 – 47

Viinalekkerillä taivaaseen

Vanhoja sanomalehtiä selatessa huomaa monesti juttujen moralisoivan voimakkaasti sekä yhteiskuntaa että varsinkin yksittäisiä henkilöitä. Erityisen huomion kohteena olivat "wiinamäen" miehet ja naiset. Tuossa vaiheessa lehdistömme ilmeisesti piti itseään kansakunnan moraalinvartijana. Näin ollen tarkat kuvaukset alkoholin käytön vaaroista olivat hyvin yleisiä, melkeimpä jokapäiväisiä. Tässä niistä yksi.

Mäntsälän pitäjän Sälinkään kylän Vuotavan torppari Erik Willberg ja vaimonsa Greta Löf saivat helmikuussa 1831 poikalapsen, jolle antoivat nimen Johan. Kastettujen luettelossa isä Erikin sukunimenä vilahtaa myös Willmanstrand. Mäntsälän torppien nimiä selatessa suu vääntyy väkisin hymyyn, sillä Sälinkäältä löytyvät mm. Meksiko, Aleksandria, Mokka, Kaino ja Pariisi.

Johan Willberg ei näistä hienoista paikoista paljoa perustanut, vaan lähti poikasena rengiksi naapuripitäjä Pornaisiin. Sieltä hän palasi takaisin Mäntsälään. Vuonna 1854 hän asui vaimonsa Karolina Matintyttären kanssa Onkimaan Pyyppölässä ja sen jälkeen torpparina Nummisen kylän Mattilassa. Sieltä perhe muutti Kirkonkylän Svenskille samoin torppariksi. Lapsia vuosien 1854-1863 välillä syntyi viisi; Johan Witalis, Valerian, Erika, Aurora ja Amanda Karolina.

1860-luvun puolivälin tienoilla Johan vei perheensä Pornaisten Kupsenkylään. Pariskunnan kuudes lapsi Ida Josefina syntyi siellä vuoden 1866 toiseksi viimeisenä päivänä. Lapsista ainakin tyttäret Erika ja Amanda Karolina kuolivat molemmat 14 ikävuodelleen vesitautiin. Miestään yhdeksän vuotta vanhempi Karolina Matintytär menehtyi sydäntautiin syyskuussa 1882. Johan Willbergin kuolinsyyksi Pornaisten haudattujen luetteloon on huhtikuussa 1895 merkitty halvaus. Sanomalehti Uusimaan 9.4.1895 ilmestyneen artikkelin mukaan tämä tieto voi olla lääketieteellisesti oikein, mutta loppujen lopuksi se ei täysin vastaa totuutta.

Viime torstaina palasi Juho Willberg niminen, Pornaisten Kupsenkylästä kotoisin oleva mies kotiinsa Porvoosta. Mies oli maistellut väkeviä, olipa vielä varustanut viinalekkerin matkaevääksi. Tiellä rupesi kuitenkin viinakulta niin päätä pyörryttämään, että hän pyörsi ympäri ja lähti Porvooseen päin luullen täydessä tolkussaan Pornaisiin menevänsä.

Sattui samalla hänelle vastaan muuan pehkuhäkkiä kuljettava pornaislainen ja otti ukkoraiskan kuormansa päälle. Ja niin sitä mentiin, kuormankuljettaja edessä ajaen ja ukko takana pehkujen päällä kellotelleen ja aina väliin lekkeristä sydämenvahvistuksia ottaen.

Kirkon lähelle tultua ja muutamia tuttuja tavatessa sanoi ajaja, että Juho se ajelee herroiksi hänen pahnahäkissään, vaikkei vaan virka mitään. Vaan kun käytiin katsomaan, huomattiinkin, että Juho oli lähtenyt viinalekkeri vieressään sille matkalle, jolta ei kukaan palaja. Pidetyssä poliisitutkinnassa ei muuta kuoleman syyksi arvattu kuin ylenmääräinen viinan nauttiminen.