Hatuntekijä Hörman

Kesän ja syksyn mittaan vuonna 1807 muutti Tarvasjoen Mäentaan kylän Pelttariin hieman harvinaisemman ammatin edustajia Perttelin pitäjän Hähkänästä. Vuonna 1745 syntynyt hatuntekijä Henrik Hörman toi tuolloin suuren perheensä pitäjään yhdessä vaimonsa Kaisa Bladin kanssa. Lokakuussa 1787 naimisiin menneille Henrikille ja Kaisalle oli syntynyt yhteensä yhdeksän lasta vuosien 1788-1804 välillä. Harvinaista kyllä tuolle ajalle, vain yksi lapsista oli kuollut lapsena, joten Pelttarin taloon muutti kahdeksan tenavaa vanhempiensa keralla.

Lapsista yksi oli vuonna 1792 syntynyt Johan Henrik, joka isänsä tavoin käytti sukunimeä Hörman. Hän nai Salon kauppalassa vuonna 1819 tunnettuihin ruukkisukuihin kuuluneen Agneta Örnmarkin asettuen samalla kyseiseen liikenteen solmukohtaan hatuntekijäksi. Jotta parhaita perinteitä olisi noudatettu mahdollisimman hyvin, tuli sisko Ulrika Hörmanin puolisoksi kahta vuotta myöhemmin niin ikään Salon kauppalassa asunut hatuntekijäkisälli Malakias Borgström. Koska Kaisa Blad alkoi tuossa vaiheessa olla jo hieman iäkäs, olihan hän syntynyt jo 1760, otti Johan Henrik äitinsä luokseen asumaan. Rippikirjan perusteella myös Malakias ja Ulrika asuivat samassa taloudessa, joten ensin mainittu on luultavasti ollut nimenomaan Johan Henrik Hörmanin kisälli. Hatuntekijällä ja hänen kisällillään ei tosin ollut ikäeroa kuin nelisen vuotta.

Henrik Hörmanin ja Kaisa Bladin lapsista myös Adolf Fredrik antautui käsityöläisalalle. Mennessään naimisiin vuonna 1819 hän asui Perttelin Inkereessä räätälin oppipoikana. Vanhin Hörmanien veljeksistä oli 1788 syntynyt Efraim, joka ei sitten halunnut tai ehkä ei edes osannut ryhtyä räätäliksi, suutariksi ja hattumaakariksi. Sen sijaan Efraim Hörman työskenteli Uskelan Haukkalan Pelköllä ja Perttelin Hähkänän Pojulla renki ja renkivoutina, kunnes sai oman torpan 1820-luvun alkuvuosina viimeksi mainitusta kylästä.

Mitä sitten Hörmanien läsnäoloon Tarvasjoen Mäentaalla tuli, niin sitä ei kestänyt kuin muutamia vuosia. Isä Henrik luopui Pelttarin isännyydestä jo 1812 eivätkä lapsetkaan jääneet pitäjään sen pidempään. Tytär Karolina Charlotta lähti Turkuun ja Ulrika sekä Adolf Fredrik Uskelaan. Rippikirjassa vuosilta 1811-1821 on räätälin oppipojaksi päätynyt Adolf Fredrik Hörman merkitty sairaalloiseksi "bräcklig". Ehkäpä hänellä oli joku synnynnäinen, fyysinen vajavuus tai sitten hän sairastanut jonkun ankaran taudin. Perttelin Inkereen Yrjällä hänet tapaa vuodesta 1823 eteenpäin renkinä ja myöhemmin itsellisenä. Kokopäiväistä räätäliä hänestä ei ilmeisesti koskaan tullut.

Hattumaakari Henrik Hörmanin kohtaloksi tuli kuolla keuhkotautiin Salon kauppalassa kesällä 1819. Leski Kaisa menehtyi vanhuuden heikkouteen toukokuussa 1836, kun taas heidän poikansa Johan Henrik kuoli kuumetautiin Salossa loppuvuodesta 1839.

Johnny Deppin innoittamaa muistiinpanojen kaivelua

Johnny Deppin tähdittämän, todella mainion "Alice in Wonderland" -elokuvan 3D-version innoittama katsastin omista tiedostoistani hatuntekijöitä. Hullu kuin hattumaakari (mad as a hatter) termi tuli käyttöön niihin aikoihi, kun huopahattuja muotoiltiin höyryttämällä niitä mm. elohopeaa sisältäneellä liuoksella. Elohopea on raskasmetalli, joka ei poistu elimistöstä. Niinpä hatuntekijät saivat ajan mittaan hermostollisia vaurioita, jotka taas ilmenivät "hulluutena".


Ainakaan Nummen Järvenpään Uotilan rusthollin mailla asunut hatuntekijä Elias Forström ei kuollut elohopean uhrina. Hän oli syntynyt pitäjänräätälin poikana 1784 ja kuoli vasta 80 vuoden arvokkaassa iässä 1864. Vaimonsa Maria Lisa oli kotoisin Suomusjärven Kettulan Vanha-Ällipään talosta. Hänkään ei ilmeisesti kärsinyt miehen ammatista, sillä Maria Lisa kuoli vesitautiin 76 -vuotiaana 1867.

Toinen muistiin merkitsemäni tapaus oli tammisaarelainen Carl Johan Eklöf (s. 1792), joka oli kotikaupungissa hattumaakarina 1820-luvulta alkaen. Tämäkin käsityöläinen oli harvinaisen sitkeää laatua, sillä vielä vuonna 1887 hän allekirjoitti yhdessä kauppias Berndt Reinhold Böningin kanssa pöytäkirjan porvareitten vanhimpana. Kyseinen maistraatin päätös koski kaupungin järjestyssääntöjä, jotka mm. kielsivät käsityöläiskisällejä, merimiehiä, oppipoikia, renkejä ja työmiehiä oleskelemasta talvisaikaan ulkosalla kello yhdeksän jälkeen. Kesällä kotiinkutsu tuli tuntia myöhemmin.


Salon kauppalassa oli kaksikin hatuntekijää 1800-luvun alkupuolella. Toinen heistä oli Johan Henrik Hörman, Perttelin Hähkänässä 1792 syntynyt hattumaakarin poika. Hänen puolisonsa oli ruukkirengin tytär Agnetha Örmark Kiskosta. Johan Henrik menehtyi kuumeeseen 47 vuoden iässä, joten hänenkään kohdalla ei voitane puhua hullusta hatuntekijästä.


Adolf Rosenberg syntyi 1766 ja asui Lohjan Kiviniemessä eli suurin piirtein nykyisessä kaupunkitaajamassa. Hänen puolisonsa oli pitäjänpuuseppä Henrik Careliuksen tytät Christina. Adolf kuoli hivutustautiin 56 -vuotiaana kesän lopulla 1822. Christina menehtyi tapaturmaisesti saamiinsa palovammoihin kahdeksaa vuotta myöhemmin. Herra Rosenbergin sairastama tauti saattoi olla monenkin eri asian summa, mutta yleensä hivutustaudilla tai "riisillä" tarkoitettiin pikkulasten sairautta. Siinä potilas kadottaa ruokahalunsa ja käytännössä kuihtuu kuoliaaksi.


Lopuksi itseltäni löytyi Sven Otto Stålhane, komeat sukujuuret omannut hatuntekijäkisälli Helsingin kaupungissa. Hän meni naimisiin erään Fredrika Sandbergin kanssa 1859, mutta kuoli jo paria vuotta myöhemmin. Tätä Sven Otto ei pidä sekoittaa hänen sukulaiseensa, majuri Stålhaneen.

Kuva - Carrol, Lewis 1906: Liisan seikkailut ihmemaailmassa. Kuvittanut John Tenniel. Helsinki, WSOY