Juhan suku-uutiset

Kuusjoen hautausmaalta, jonka ympäristö näytti olevan suurten mullistusten kohteena, löytyi oheinen nahkuri Sinisalon perheen hautakivi. Nahkurin ammatti ei ollut erityisen arvostettu entisaikaan ja alinta mahdollista kastia olivat hevosnahkurit. Muiden käsityöläisten päästessä isäntäväen kanssa samaan ruokapöytään, joutui nahkuri monesti aterioimaan yksinänsä. Sinisalon Oskar Emanuel oli syntynyt Salon Moision kylässä, Ollikkalan torpassa. Isä Samuel Johansson Selroos oli kotoisin Halikon Putolan kylän Ylhäisten rusthollista, mutta perheensä nuorimpana jälkeläisenä joutui tienaamaan leipänsä torpparina. Vaimo Lovisa Malvina oli myöskin kotoisin Halikosta, Härkisten Leppälän torpasta. Torppari Samuel käytti samaa sukunimeä kuin hänen isäpuolensa, Putolan rusthollari Erik. Tämä oli tullut Putolan isännäksi naituaan leskeksi jääneen Walborg Johansdotterin. Erik Selroos oli kotoisin Uskelan Haukkalan kylän Sepän talosta. Sukunimen alkuperää voi vain arvailla. Agata Karoliina, joka

Marttilan Tiipilän kylän Lammin puustelliin eli sotilasvirkataloon ilmestyi 1790-luvun alussa "Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa Henkirakuunarykmentin Maskun komppanian hevosenkengittäjä Fredrik Wall. Maaliskuussa 1791 hän vei vihille Loven kylän Knaapin rusthollarin tyttären, Annan. Vuosien 1792-1801 välillä perheeseen syntyivät lapset Karl Fredrik, Anna Helena, Anders Gabriel, Johannes Petrus ja Gustaf. Perheen yhteiselämä päättyi surullisella tavalla helmikuussa 1810 äiti Annan menehdyttyä halvaukseen. Vanha lato Tiipilässä Noin puolitoista vuotta tämän jälkeen Fredrik Wall oli valmis ottamaan uuden vaimon. Toiseksi puolisoksi osui Loven kylässä asunut leskivaimo Anna Kaisa Matintytär Helin, jonka ensimmäinen aviomies oli ollut Rukkalan talonentinen isäntä Juho Juhonpoika. Tämä oli kuollut vuonna 1806 ja jättänyt jälkeen lesken sekä pienen Liisa-tyttären. Anna Kaisa ja Fredrik saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, Ulrikan, vuonna 1817. Häntä seurasivat Hermanni, David

Pöytyän Pihlavan ja Pajun kylissä reilut 200 vuotta sitten asunut räätäli Samuel Dannroth on hyvä esimerkki siitä, miten sukunimen käyttäminen vaihteli sukupolvesta toiseen. Itseasiassa Suomeen saatiin sukunimilaki vasta vuonna 1920, joten tätä ennen nimiä saattoi käyttää miten parhaaksi katsoi. Samuelin isä oli sotilas Erik Danneman ja sotilasnimet eivät olleet sukunimiä siinä mielessä kuinka me nykyisin ymmärrämme kyseisen käsitteen. Sotilas sai sukunimensä rekrytoinnin yhteydessä. Näin ollen saman sukunimen saaneet sotilaat eivät välttämättä olleet millään tavoin sukulaisia keskenään. Saattoipa nimi myös vaihtua palveluksen kuluessa, joten sukututkijan on syytä olla sotilaiden kohdalla erityisen tarkkana virhetulkintojen varalta. Erik Dannemanin sukunimi ei muuten viittaa esimerkiksi Tanskanmaalle. Danneman merkitsi yksinkertaisesti talonomistajaa, talollista ja joskus myös "hyvää miestä". Erikin ja Samuelin vaiheiden seuraaminen Pöytyän rippikirjoista on jokseenkin ty