Hevosenkengittäjä

Marttilan Tiipilän kylän Lammin puustelliin eli sotilasvirkataloon ilmestyi 1790-luvun alussa "Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa Henkirakuunarykmentin Maskun komppanian hevosenkengittäjä Fredrik Wall. Maaliskuussa 1791 hän vei vihille Loven kylän Knaapin rusthollarin tyttären, Annan. Vuosien 1792-1801 välillä perheeseen syntyivät lapset Karl Fredrik, Anna Helena, Anders Gabriel, Johannes Petrus ja Gustaf. Perheen yhteiselämä päättyi surullisella tavalla helmikuussa 1810 äiti Annan menehdyttyä halvaukseen.

Vanha lato Tiipilässä

Noin puolitoista vuotta tämän jälkeen Fredrik Wall oli valmis ottamaan uuden vaimon. Toiseksi puolisoksi osui Loven kylässä asunut leskivaimo Anna Kaisa Matintytär Helin, jonka ensimmäinen aviomies oli ollut Rukkalan talonentinen isäntä Juho Juhonpoika. Tämä oli kuollut vuonna 1806 ja jättänyt jälkeen lesken sekä pienen Liisa-tyttären.

Anna Kaisa ja Fredrik saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, Ulrikan, vuonna 1817. Häntä seurasivat Hermanni, David ja pahnanpohjimmaisena Heikki. Viimeksi mainittua poikaa ei isä Fredrik ehtinyt nähdä lainkaan, sillä hevosenkengittäjä Wall kuoli jo puoli vuotta aikaisemmin. Leski Anna jäi asumaan Lammin taloon ja kuoli elokuussa 1839 joko kurkkumätään tai angiinaan.

Hevosenkengittäjä Wallin lapsista Juho Petteri mainitaan vuodesta 1825 lähtien Lammin puustellin vuokraajana, kun taas velipoika Kustaasta tuli saman talon torppari sekä suutari. Myös kolmas veljeksistä eli Karl Fredrik oli torppari, mutta hän asusti Pappilan mailla olleessa mökissä.
Veljessarjan nuorin oli siis Heikki, joka otti vaimokseen piika Leena Sofia Matintyttären Maunulan Anttilasta.

Miesten siskoista Anna Helenan vei vihille Tiipilä YliMartin Kustaa Juhonpoika ja Ulrika Tiipilässä asunut pitäjänsuutari Jaakko Heikinpoika Hellman.

Fredrik Wallin lapsenlapsista voidaan mainita ainakin Purhalan Kylänpään piika Maria Justina Kustaantytär, joka oli aviossa pitäjänsuutari Simo Simonpoika Sahlstenin kanssa.

Hevosenkengittäjä oli tärkeässä roolissa ratsuväen huoltojoukoissa. Joskus keskiajalla tämä ammattikunta oli seppien joukossa arvostetuimpien joukossa, sillä hän hoiti  jonkin verran myös eläinten sairaanhoitoa. Käytännössä ratsuväki ei olisi päässyt edes liikkelle ilman Fredrik Wallin ja hänen ammattiveljiään.