Paavo ja Hilma

Suomen maatilat I osa , 1931

Vuodesta 1907 lähtien Pusulan Hattulan Passiarin talon isännäksi tulleen Paavo Juvankosken esipolvia voidaan seurata samassa paikassa vähintään 1600-luvulle saakka. Varhaisin tiedossani oleva suora isänpuoleinen esivanhempi oli noin vuonna 1611 syntynyt Mårten l. Martti. Hän kuoli hyvin iäkkäänä 1698 ja tästä lähtien poika seurasi isäänsä Passiarin l. Passarin isäntänä.



Suomen maatilat I osa kertoo;

Kun isäntä (Paavo Juvakoski) 1930 kuoli, siirtyi tila perikunnalle. Pinta-ala 181,55 ha; siitä puutarhaa 0,5, peltoa 49, viljeltyä laidunta 6 ja metsämaata 126,05 ha. Pellot vaihtelevia savi- ja hiekkaperäisiä multamaita. Niistä salaojitettu 16 ha. Rakennukset sijoitettu viljelysten keskustaan. Uusmaalaista talonpoikaistyyliä oleva päärakennus on 40 v. vanha. Sen ohella on toinen asuinrakennus, alitupa, jonka ikä on ainakin 100 v. Ajanmukaisessa navetassa ja tallissa on automaattinen juottolaitos. Vapaa viljelys. Pellosta oli 1929 kesantoa 3 ha, vehnää kasvamassa 1,2, ruista 3,2, kauraa 14, ohraa 1,5, perunaa 1, pellavaa 0,1, rehujuurikasveja 1,8, heinää 21,2 ja muussa käytössä oli 2 ha.

Kotieläimet: hevosia 7, lehmiä 22, sikoja 6, lampaita 6 ja kanoja 300. Hevoskanta polveutuu »Ampiaisesta». Kotona kasvatettu kantakirjaori »Menonmahti» myytiin Lohjan oriyhdistykselle 25 000 markasta. Tammoista on kantakirjassa nykyjään 5. Karja on LSK-rotuista tarkastuskarjaa. Kaikkien lehmien keskituotanto oli 1927 3136 kg maitoa ja 118,4 kg rasvaa. Säännöllisesti lypsäneiden vastaavat luvut olivat 3 316 ja 124,0. Paras yksilö antoi 4 206 kg maitoa ja 175,3 kg rasvaa. Siat ovat SY-, lampaat kainuulais ja kanat leghornrotua. Maataloudesta kertyvien rahatulojen päälähteenä on maito, jonka ostajana on Pohjois-Pusulan osuusmeijeri. Muista myytävistä tuotteista mainitaan vilja, liha, munat, rehut ja puutarhantuotteet. Niiden menekkipaikkana on Helsinki ja lähin ympäristö. Tilan havuvaltaisesta metsästä myydään hoitosuunnitelmaa seuraten kaikenlaisia puita. Sähkövalo ja -voima Pusulan Sähkö Oy:ltä. Maatalouden ja karjanhoidon harjoittelutila sekä maatalous-hallituksen kirjanpitotila. — Paavo Juvankoski oli mukana monissa maanviljelijöiden yhteisissä yrityksissä, hän oli pitkät ajat kuntakokouksen esimiehenä, kunnanvaltuuston jäsenenä ja monissa luottamustoimissa. Julkiseksi tunnustukseksi toiminnastaan hän sai toista sataa palkintoa maatalouden eri aloilta sekä kolme palkintoa metsätaloudesta. Passarista kehittyi hänen johdollaan Pusulan parhaiten hoidettuja maatiloja.

Kuvassa Paavo ja hänen vaimonsa Hilma, os. Keskitalo.

Piika Ekholmin muuttoaie

Pusulan Suomelan kylän Mikkolan muonatorpparina oli 1820-luvulla Henrik Ekholm, joka oli syntynyt Mikkolassa vuonna 1789. Hänen vanhempansa olivat talon tuolloinen isäntä Anders Johansson ja vaimonsa Greta Johansdotter. Vaimokseen sukunimen Ekholm valinnut Henrik otti huhtikuussa 1822 Maria Johansdotterin Suomelan Pietilästä. Tuossa vaiheessa Henrik itse työskenteli muurarinkisällinä Helsingin kaupungissa.

Henrik ja Maria asettuivat siis Suomelan Mikkolan talon torppaan, jossa heille ilmaantui vuoteen 1840 mennessä ainakin kuusi lasta. Lisäksi perheeseen kuului äiti Marian avioton poika Henrik Johan, joka oli syntynyt jo 1818 Pietilän Kytölän torpassa. Marian isä Johan Johansson oli sitten Kytölän torppari.

Henrik Ekholm teki muonatorpparin työn lisäksi myös muurarin hommia, sillä lastensa kasteen yhteydessä häntä nimitetään muurarioppilaaksi - olkoonkin, että miehellä oli ikää tuossa vaiheessa reilusti yli 40 vuotta.

Torpparin lasten elämä saattoi monesti olla karua. Mitään perintöä oli useassa lapsen perheessä turha odottaa ja työpaikatkin saattoivat olla kiven takana. Perheen vanhin poika saattoi hyvällä tuurilla jatkaa kotitorppansa pitoa, mutta muiden sisarusten oli etsittävä elantonsa lähinnä renkeinä ja piikoina. Miehillä saattoi tulla kyseeseen myös heittäytyminen asepalvelukseen.

Ekholmien lapsista yksi oli tytär Anna Lovisa, jonka tapaamme naapuripitäjä Vihdistä 1860-luvun alussa. Hän on tuolloin piikana nykyisen Nummelan keskustaajamassa sijainneessa, Ridalin talon mailla olleessa kestikievarissa. Sen rakennutti maakauppias Johan Linden, joka omisti Ridalin. Myöhemmin kestikievarin viereen kohosi Lindenin myötävaikutuksella Hanko-Hyvinkää-rautatien Nummelan asema.

Huhtikuun 24. päivänä 1863 Anna Lovisa Ekholm päätti syystä tai toisesta ottaa muuttokirjan takaisin Pusulaan. Tämä kädessä hän kiiruhti kirkkoherran luo, jossa asiat äkisti mutkistuivat. Piika Ekholmia ei muitta mutkitta hyväksytty takaisin syntymäpitäjäänsä, sillä muuttoaie otettiin käsittelyyn julkisessa kirkonkokouksessa toukokuun kolmantena päivänä. Kappalainen Appelbergin johtaessa puhetta, keskustelivat asiasta isännät Fredrik Mölkkäri, Henrik Johan Uus-Seppä, Jakob Johan Forström Mattila ja samassa kokouksessa erostaan ilmoittanut viljamakasiinin kirjanpitäjä Adolf Amnell.

Heidän julkilausumansa kirjattiin meille jälkipolville tiedoksi pöytäkirjan kohtaan seitsemän;

"Seurakunnan jäsenet, sitä kysyttyä, kielsivät peräti seurakuntaan pääsemistä piialta Anna Lovisa Ekholmilta, joka sanottiin olevan täällä pahassa huudossa. Anna Lovisa Ekholm, joka oli aikonut tänne muuttaa ja siinä tarkoituksessa oli muuttotodistuksensa jättänyt sisälle, oli tämän atestinsa, joka seurakunnan kuulten luettiin, saapa takaisin ja käskettiin viipymätä palajamaan Wihtiin jälleen, josta hän tullut on."

Amnell -sukuisia Pusulassa ja Nummella

Joskus 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa sekä Nummen Järvenpään kylän Hurun talossa että Pusulan Anttilassa otetaan käyttöön sukunimi Amnell. On hieman vaikeaa sanoa, kummassa tämä tapahtui ensin.

Pusulan rippikirjoihin nimi Amnell ilmestyy vasta vuosien 1838-1844 niteeseen. Tuolloin entiselle kuudennusmiehelle, Anttilan isäntä Henrik Matssonille, on ikään kuin jälkikäteen merkitty tämä sukunimi. Haudattujen luettelossa nimi mainitaan jo maaliskuussa 1835 Henrikin ja hänen vaimonsa Eva Sofian lapsen, Karl Fredrikin kuoltua. Näin ollen voisi olettaa Amnellin tulleen käyttöön 1830-luvulla tältä osin - kts. myös alempaa.

Nummen Järvenpään Hurulla, jonka toisintonimi on ollut Ryöppy ja myöhemmin 1800-luvulla Koivu, Amnell esiintyy ensimmäinen kerran vuonna 1828. Tuolloin vihittiin torpparin poika Johan Amnell ja Leppäkorven Linnun rusthollin rengin tytär Eeva Lemberg. He asuvat Mäkilän torpassa Hurun mailla, mutta rippikirjaniteestä 1822-1829 sukunimeä ei löydy. Vasta vuosina 1844-1850 pidettyyn niteeseen on isäntä Johan Eliasson varustettu Amnell-nimellä. Samalle sivulle on merkitty myös Johanin velipoika Evert, joka sitten käyttääkin äitinsä sukunimeä Heerman.

Koska sukunimikäytäntö vakiintui vasta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, saattoivat henkilöt ennen vanhaan käyttää elämänsä aikana useita eri nimiä. Tässäkin tapauksessa käy niin, että Evertin siirtyessä Järvenpään kylä Yli-Perttulin talon isännäksi, tulee hänestä Amnell. Jotta asiat eivät olisi liian helppoja, on em. Evertin ja Johanin isä Elias käyttänyt sukunimeä Landen mennessään naimisiin Karjalohjan Mustlahdelta kotoisin olleen Helena Heermanin kanssa. Luultavasti tässä tapauksessa on kyse papin tekemästä erehdyksestä tai muusta vastaavasta. Landen -suku nimittäin asui Nummen Järvenpään kylän Uotilan rusthollissa. Sukututkijan onkin syytä olla erittäin tarkkana, varsinkin jos tekee selvityksiä pelkän HisKin avustuksella. Edellä mainittuja Heerman/Amnell/Landen -kuvioita pystyy tutkimaan kunnollisesti vain rippikirjojen avulla.


Oliko sitten Pusulan Anttilan ja Järvenpään Hurun eli Ryöpyn välillä joku yhteys, joka aiheutti Amnell-nimen käytön niissä molemmissa? Vastaus tähän kysymykseen on hyvin yksinkertainen, sillä Hurun isäntänä 1800-luvun alussa olleen Elias Johanssonin vaimo Brita Henriksdotter oli kotoisin Anttilasta.


Mistä sitten keksittiin nimi Amnell? Tässä tapauksessa alkuperä on jäljitettävissä omien päätelmieni mukaan vuonna 1761 Pusulan Anttilassa syntyneeseen Jakob Jakobssoniin, joka tuli ylioppilaaksi Turussa kesäkuussa 1786 nimellä Jacobus Amnell (Nylandus). Myöhemmin Jakob Amnell toimi pappisviroissa mm. Loimaalla ja sen kappeliseurakunnissa. Oltuaan hetken Loimaan vt. kirkkoherrana sai hän nimityksen Laitilan kirkkoherraksi vuonna 1816. Rovastin arvo Jakobille myönnettiin 1835 ja lopulta hän ehti olla pari vuotta vakituisena lääninrovastina ennen kuolemaansa tammikuussa 1843. Hänen jälkeläisiään olivat mm. Tottijärven kappalainen Berndt Amnell, Haminan kadettikoulun pastori Jakob Johan Amnell ja apulaispappi Frans Amnell. Viimeksi mainittu toimi mm. oman isänsä apulaisena, mutta joutui eroamaan virasta "kivulloisuuden" takia.

Kirjaltaja -sanan keksijä, herra Forström

Kuva: Kirjaltaja : graafillinen aikakauslehti. no 5, 1.1.1904

Pusulan Hirvijoen Mattilan talon tytär, Greta Serafia Matsdotter sai helmikuun 21. päivänä vuonna 1846 aviottoman lapsen, jonka nimeksi annettiin Henrik Johan. Hänen esivanhempiaan voi seurata lukuisiin Pusulan ja lähialueen rustholleihin aina 1600-luvun alkuun saakka. Sukunimekseen Henrik Johan otti äitinsä sisarusten käyttämän, komeasti ruotsalaiselta kalskahtavan Forströmin.

Heti ripille päästyään lähti Henrik Johan latojan oppiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainoon. Kuuden vuoden työssäoppimisen jälkeen hän valmistui lokakuussa 1866. Nuori Forström oli innokas ottamaan asioista itse selvää ja erityisen lähellä hänen sydäntään oli kansallisuusaate sekä yhdistystoiminta. Edellä mainitun oppiaikansa kuluessa hän julkaisi muutamien opiskelutovereiden kanssa kerran viikossa ilmestynyttä, käsinkirjoitettua sanomalehteä "Hyttynen". Sen kirjoitukset olivat korkealaatuisia, sillä mm. sanomalehti Päivätär lainasi niitä. Kun Helsingin Kirjaltajain lukuyhdistys perustettiin, tuli Forströmistä yksi sen innokkaimmista jäsenistä.

Vuonna 1871 Henrik Johan Forström nimitettiin Porissa toimineen tohtori Tigerstedtin kirjapainon johtajaksi. Siellä ollessaan Forström kirjoitti usein Länsi-Suomi lehteen novelleja ja vastaavia. Kymmenen vuoden päästä Tigerstedtin paino myytiin ja Forström siirtyi Tampereelle, Aamulehden johtajaksi. Kuitenkin jo keväällä 1883 hän muutti Turkuun Åbo Tidning taittajaksi sekä edelleen johtajaksi paria vuotta myöhemmin. Vuonna 1888 Forström palasi Helsinkiin, jossa hänestä tehtiin apulaisjohtaja Simeliuksen perillisten kirjapainoon. Tässä työssä miehemme viihtyi vuoteen 1891. Pienen hengähdystauon jälkeen hänestä tuli johtaja Victor Pettersson & kumppanien painoon. Täällä kului kuutisen vuotta ja 1894-1898 Forström julkaisi lehteä Lördagsvällen. Vihdoin 1898 Henrik Johan perusti oman kirjapainon nimeltä Kirjapaino Gutenberg Boktryckeri. Sen hän myi Helsingin Työväen Sanomalehti Osakeyhtiölle muuttaen itse  Frenckellin kirjapainoon ilmoituslatojaksi. Vaiheikas ura päättyi ankaraan sairauteen, joka lopulta heinäkuun ensimmäisenä päivänä 1903 katkaisi Henrik Johan Forströmin elämänlangan.


Erityisen kovasti Forströmin kuolema kosketti em. Kirjaltajayhdistystä, sillä liittymisestään saakka hän oli toiminut täysin rinnoin yhteisen hyvän eteen. Forström ajoi hyvin voimakkaasti suomenkielisen kirjapainosanaston aikaansaamista ja tästä osoituksena sana "kirjaltaja" on hänen itsensä kehittämä. Suvereenisti Forström toimitti Helsingin Kirjaltajayhdistyksen julkaisemaa Kirjapainolehteä avustaen myös mm. graafillista aikakauslehti Kirjaltajaa. Aivan viimeisinä elinvuosinaan joutui Forström luopumaan yhdistystoiminnasta, mutta silti ammattimiehet muistivat häntä lämmöllä.

Kuvallinen yllätys Suku Forumin kautta

Suku Forumilla nimimerkki Kimmo O.K. omistavansa mustavalkokopioita 1920-lopulla ilmestyneistä "Itä ja Länsi" -lehdistä. Näissä aviiseissa julkaistiin kuvia Suomen sisällissodassa kaatuneista henkilöistä. Kun Kimmo toimitti forumille sukunimilistauksen, bongasin sieltä "ilokseni" yhden Vareliuksenkin. Koko sukututkimusharrastukseni sai alkunsa tästä Lohjan Varolan talosta lähteneestä suvusta ja oletin heti, että tämäkin "Varelius E." kuuluisi tuohon joukkoon.

Pyysin ja sain ystävälliseltä Kimmolta tuon kuvan, josta selvisi syntymävuosi 1895 sekä kaatumispaikka Hauho. Toisaalta "Suomen sotasurmat 1918-1922" tiedostosta oli helppo hakea tarkemmat tiedot. Kuvassa on Kaarlo Emil Varelius, joka oli kuolemansa aikaan kirjoilla Uudenmaan läänin Pyhäjärvellä. Hän oli kuitenkin syntynyt Pusulan Ikkalan kylän Uudentalon Grönbackan torpassa Kustaa Adolf Vareliuksen ja Eveliina Vilhelmiina Janssonin viidestä lapsesta toiseksi nuorimpana.

Äiti Eveliina oli kotoisin Mäkkylän Uudentalon rusthollista, kun taas isä Kustaa Adolfin isä oli pitäjänpuuseppä Henrik Warelius. Täten Tuuloksessa 1918 kuollut Kaarlo Emil oli sukua myös itselleni, sillä Henrik Wareliuksen isoisä, Varolan isäntä Henrik Isaksson oli oman suoran esi-isäni, räätäli Niilo Warellin veli. Oman isäni isoisän isoisä ja Kaarlo Emilin isoisä olivat keskenään pikkuserkuksia. Tästä selostuksestahan ei sitten ota selvää kukaan muu kuin toinen sukututkija, mutta itselleni tällainen kuvallinen yllätys oli enemmän kuin tervetullut. Tähän asti minulla on ollut käytössä vain yksi miespuolisen Warelius-sukuisen valokuva, nythän määrä tuplaantui!

Samalla huomasin lisätä em. torppari Kustaa Adolf Vareliuksen koko perheen tietokantaani. Tämä kävi helposti, sillä Pusulan tiedot löytyvät HisKistä peräti 1900-puolelle saakka.

Suuri kiitos sinulle Kimmo!

Eräs Hartzellien hautakivi Raisiosta

Aivan liian kesäisellä vaatetuksella tehdyllä Raision kirkkomaan kierroksella tuli jo kolmannen kerran katsastettua tätä vilkkaiden liikenneväylien muodostamaan kolmioon jäänyttä hautausmaata. Päätettyäni jo lähteä pois, satuin vilkaisemaan olkani yli ja huomasin samalla tutun nimen kirkon pääoven lähellä olleessa haudassa.

Siihen oli haudattu pariskunta Kustaa Hartzell (6.4.1862-7.3.1944) ja Edla Sofia (4.6.1867-30.6.1954). Koska tähän mennessä kaikki Hartzell-sukuiset ovat olleet Kiskon Klockarsin eli Lukkarin talon rusthollarina vuonna 1739 kuolleen Zachariaksen jälkeläisiä, oli oletettavaa, että myös Kustaa kuului heihin. Onneksi Digitaalisessa arkistossa ovat Raision kastettujen luettelot aina vuoteen 1871.

Sieltä selvisi helposti, että Kustaa todellakin oli syntynyt 6.4 1862 Raisiossa, Paavolan talossa. Hän oli avioton lapsi, jonka äiti oli piika Agnetha Vilhelmiina Hartzell. Agnetha oli syntynyt Länsi-Uudenmaan Pusulan pitäjän Hattulan kylän Nikkarilla ja tullut Raisioon vanhempiensa mukana pikkutyttönä. Isä Zacharias (huomaa nimen kulkeutuminen suvussa) oli puolestaan syntynyt em. Klockarsin talossa 1791 ja asunut vaimonsa Hedda Stinan kanssa ennen Raisiota ja Pusulaa mm. Somerolla. Raisiossa kotipaikaksi tuli Nuorikkalan kylä. Agnethan sisaruksia olivat Gustaf, Maja Stina ja Greta Lisa.

Kustaa ansaitsi elantonsa leipurina toimien myös kunnallispolitiikassa. Vuoden 1908 keväältä löytyy sanomalehdistä maininta hänen valitsemisestaan siihen lautakuntaa, jonka tehtävänä oli antaa lausunto uudesta kunnallisasetuksesta. Reilut kymmenen vuotta aikaisemmin, heinäkuussa 1896 raportoitiin Raision Kuloisten kylässä tapahtuneesta tulipalosta. Eräs pikkupoika oli nähnyt kuinka pajuvitsoja kuumennettiin työstämistä varten. Hän oli halunnut itsekin kokeilla samaa ja paikaksi osui Hartzellin omistaman ulkorakennuksen edusta. Ikävä kyllä nuori kokeilijamme menetti tilanteen hallinnan ja tuli levisi nopeasti tuhoten rakennuksen kokonaan. Onneksi pojalle ei käynyt mitenkään ja Hartzellinkin oli palovakuuttanut tämän tallin, navetan ja vajan sisältäneen kiinteistön 200 markasta.

Väärän rahan jäljillä

Alkuvuodesta 1889 Helsingissä löydettiin usealta henkilöltä väärennettyjä rahoja. Poliisin tutkimusten perusteella leivättömän pöydän eteen joutuivat muurari Erik Konstantin Nikander, entinen tarkk'ampuja Reinhold Korhonen, muurari Anders Åkerman, entinen tarkk'ampuja Gustaf Sundström, työmies Klaes Henrik Lindholm ja naimaton nainen Hilma Charlotta Wahlroos. Tuohon aikaan oikeudesssa kutsuttiin virkavallan edustajaa ilmiantajaksi ja tässä roolissa raastuvanoikeuden istunnossa oli paikalla etsiväkonstaapeli Mandelin. Virallisena syyttäjänä istui viskaali Albrecht.

Kun syytetyt tuotiin oikeuden eteen, todettiin heistä seuraavaa;

Nikander tunnusti suoraan rikoksensa. Hän kertoi saaneensa tammikuussa Sundströmiltä Sörnäisissä sijainneen Kaukosen huvilan edustalla kahdeksan kappaletta vääriä markkoja. Ne hän oli erään jo edesmenneen toverinsa, Frimanin, kanssa kaupitellut eri puoteihin heittäen samalla muutaman pois. Maaliskuussa Nikander sanoi tavanneensa Kauppatorilla tarkk'ampuja Salmenin, jolta sai 15 väärää kolikkoa lisää. Niistä hän oli antanut viisi kappaletta Åkermanille ja Korhoselle sekä kaksi Wahlroosille. Pari kolikkoa Nikander sanoi vieneensä eri puoteihin ja yhden viskanneensa pois. Samalla hän oli huomannut eräällä Frimanilla olleen samanlaisia tinarahoja.

Kun sitten Korhonen astui esiin, myönsi hän saaneensa Nikanderilta viisi kolikkoa. Näistä hän oli myynyt kolme, heittänyt yhden pois ja antanut jäljelle jääneen poliisille. Kun Korhoselta tiedusteltiin tämän asunnosta löytyneestä lyijymöhkäleestä ja kahdesta viilasta, tunnusti hän ne omakseen kieltäen tehneensä niillä vääriä rahoja.

Åkermanin myönsi ainoastaan olleensa Nikanderin ja Korhosen seurassa. Hän ei omien sanojensa mukaan tiennyt yhtään mitään puheena olleista rahoista tai niiden valmistuksesta.

Sundström sanoi puolestaan ettei ollut antanut Nikanderilla vääriä rahoja tammikuussa. Hän väitti olleensa töissä Tampereella tuohon aikaan, joten rahojen jakaminen ei olisi ollut edes mahdollista. Sundström ei ollut tavannut Nikanderia tämän ollessa vielä vapaalla jalalla. Hän ei myöskään ollut koskaan ollut Kaukosen huvilalla eikä nähnyt vääriä rahoja missään.

Lindholm oli yhtä tietämätön. Hän kertoi asuneensa yhdessä em. Frimanin kanssa, mutta ei ollut huomannut tällä vääriä kolikoita. Sundström ja Nikander olivat Lindholmin kertomuksen mukaan tavanneet vasta Maarianpäivän jälkeen.

Kun Nikanderilta tivattiin samasta asiasta uudelleen, hän vakuutti kiven kovaan saaneensa rahat tammikuussa.

Neiti Wahlroos kertoi Nikanderin antaneen kaksi väärää markkaa yhden aidon kaksimarkkasen tilalle. Wahlroos ei ollut huomannut niitä vääriksi ennen kuin yrittäessään tarjota niitä Uudenmaankadun varrella olleeseen kauppias Nikanderin puotiin. Sieltä hänet oli sitten kiikutettu suora päätä poliisiasemalle.

Peräti 25 todistajan kuulemisen jälkeen päätyi oikeus siihen lopputulokseen, että vääriä rahoja olivat kaupitelleet lähinnä Nikander, Korhonen ja Åkerman. Tapauksen käsittely jäi vielä kesken, sillä oikeus halusi kuulla kahta uutta syytettyä sekä hankkia uusia todistajia.

Pusulan kirkonkylän Anttilan talon muonatorpparin poikana syntynyt Erik Konstantin Nikander ei ollut ensimmäistä kertaa seppää kyydissä. Noin kahdeksan vuotta aikaisemmin, toukokuussa 1881 hänet oli tuomittu väärän rahan levittämisestä. Rangaistukseksi tuli yhden tunnin istuminen kaularaudassa yleisellä paikalla sekä kolme vuotta kuritushuonetta. Tämä nöyryyttävä kokemus ei siis ollut tarpeeksi ajurin renkinäkin työskenneelle Nikanderille. Hänen melkoisen myrskyisä elämänsä päättyi tammikuun puolivälissä vuonna 1897. Kuollessaan renki Erik Konstantin oli ainoastaan 38 vuoden ikäinen.

Lukkarin lapsista

Eräs 1700-luvulla eläneistä esivanhemmistani oli Akaan lukkarina toiminut Heikki Laurinpoika Largreen (1709-1776), joka oli naimisissa Lempäälän Ahtialan kylän Hävältilän talon rusthollarin tyttären, Anna Bromanin kanssa. Heikillä ja Annalla oli ainakin kahdeksan lasta, joista vanhin oli vuonna 1735 syntynyt Karl.

Karl, joka käytti sukunimeä Höglund, kävi Hämeenlinnan triviaalikoulua siirtyen sieltä Turun katedraalikouluun 1754. Viisi vuotta myöhemmin hänestä tuli ylioppilas ja pappisvihkimyksen Karl sai 1773. Samalla hänestä tuli Huittisten kirkkoherran apuolainen ja 1781 kappalainen. Huittisissa hän myös kuoli 1789 jättäen jälkeen leski Maria Elisabet Haberfeltin, jonka isä oli ollut Mouhijärven kappalainen.

Karlia 13 vuotta nuorempi velipoika Johan Höglund kävi hänkin koulua Hämeenlinnassa ja Turussa päästen ylioppilaaksi 1770. Viisi vuotta myöhemmin hänestä tuli pappi ja ensimmäiseksi työpaikaksi ilmaantui Tammelan kappalaisen apulaisena toimiminen. Vuodesta 1793 lähtien hän toimi Pusulan kappalaisena, vaikka varsinaisen viran hän sai vasta 1795. Johan Höglund kuoli Pusulassa 1828.

Edellä esiteltyjen veljesten pikkusisko oli 1750 syntynyt Juliana, jonka nai Huittisten pitäjänapulaisen poika, klarinetinsoittaja Anders Lagerbom. Soittoniekan isä oli myös nimeltään Anders, kun taas äiti Margareta kuului muutamia päiviä sitten esittelemääni Elgfoothien pappissukuun. Tätä kautta klarinetistilla oli yhteyksiä mm. Gummerusten ja Rungiusten pappissukuihin.

Juliana muutti aikanaan Pusulaan, sillä hänen ja Andersin tyttäristä Eva Kaisa ja Justina olivat kulkeutuneet Satakunnasta tähän länsiuusimaalaiseen maalaispitäjään avioliittojensa myötä. Merkillistä kyllä, sekä Juliana että hänen veljensä Johan kuolivat molemmat samana vuonna.

Helena 6.12.1810

Itsenäisyyspäivämme kunniaksi otamme selvää, kuka oli se tyttönen, joka syntyi tasan 200 vuotta sitten Pusulan kirkonkylässä, lukkari Paleniuksen talossa.

Samana päivänä kastettu lapsi sai nimen Helena ja Pusulan kastettujen luettelon mukaan hänen äitinsä oli piika Lena Stina Solenius. Pikku-Helena on merkitty aviottomaksi, joten hänen oikean isänsä henkilöllisyys ei selviä. Äiti Lena Stina oli pitäjän muuttaneiden luettelon mukaan tullut vain päivää aikaisemmin "Vasarlan Hammarlandista". Tämä Ahvenanmaalle viittaava lähtöpaikka on kuitenkin paljon lähempänä Pusulaa. Lohjan puolella on kylä nimeltä Vasarla ja siellä oli aikoinaan Hammarlundin talo. Kurkistus Pusulan poismuuttaneisiin vuodelta 1809 vahvistaa identifioinnin; "nuori rouva" Solenius muutti tuolloin Seppälän Pietiltä nimenomaan Hammarlundiin. Lohjan tuon ajan rippikirjoista Lena Stina löytääkin tuon muilta osin itselleni tuntemattomaksi jääneen talon asujaimistosta.

Lukkari Paleniuksen luota Lena Stina siirtyi Helenan kera uudelleen Seppälän Pietille ja sieltä edelleen Varsinais-Suomen Rymättylään heinäkuussa 1812. Tässä vaiheessa on rippikirjojen perusteella tiedossa Lena Stinan syntymäaikana päivämäärä 3.3.1784. Paikkakunnaksi on Lohjan kirjoissa merkitty Rymättylä.

Seuraavaksi 6.12.1810 syntyneen Helenan myöhempiä vaiheita ja ehkä äidin syntyperääkin täytyy etsiä Rymättylän sisäänmuuttaneista. Onneksi nämä löytyvät Arkistolaitoksen nettisivuilta ja lyhyen selaamisen jälkeen Lena Stinan ja Helenan voi huomata asettuneen Viljaisten kylään. Samalla äidin syntymäpitäjäksi ilmoitetaan Taivassalo. Taivassalon kastettujen luetteloiden perusteella Lena Stinan vanhemmat olivat urkuri Johan Solinius ja hänen kanssaan lokakuussa 1781 vihitty Ulrika Lundan, joka oli kotoisin Mietoisista. Taivassalossa vaikutti samaan aikaan myös Johan veli, Herman, joka oli pitäjän lukkarina. Veljesten isoisä ja täten pikku-Helenan äidinisän isänisä oli Raision kappalainen Johan Solinius, joka oli syntynyt vuoden 1682 paikkeilla.

Entäs sitten pienen Helenan myöhemmät vaiheet? HisKin avulla pikainen etsintä nimellä Helena Solenius kertoo Nauvossa 11.11.1847 tapahtuneesta vihkimisestä. Tuolloin nuori rouva Helena Solenius menee naimisiin rusthollarinpoika Fredrik Wilhelm Matssonin kanssa. Onneksi Nauvon rippikirjat on kuvattu Digiarkistoon, joten tarkempi selvitystyö ei jää kesken. Vuosien 1843-49 rippikirjan sivulta 301 löytyy "Prestgården", jossa asuvat laivuri Fredrik Wilhem Mattson (s. 15.4.1808 Nauvossa) ja hänen vaimonsa Helena Solenius (s. 6.12.1810 Nauvossa) sekä perheen esikoislapsi Wilhelmina (s. 6.8.1848). Kuten huomataan, on Helenan syntymäpaikka täysin väärä, mutta monien muuttojen jälkeen tämä ei liene kovinkaan ihmeellinen virhe paikalliselta kirkonmieheltä.

Seuraavina vuosina Fredrik Wilhelm ja Helena saivat vielä ainakin kaksi lasta, poika Carl Emilin ja tytär Helena Amandan.

Miksi turkulainen muisti nahkurin poikaa?

Pusulassa pidettiin maaliskuun 22. päivänä vuonna 1863 julkista kirkonkokousta. Pöytäkirjan kohdasta viisi voi lukea seuraavaa;

"Ilmoitettiin että se tätä ennen päätetty autsioni Hattulan Snikkarin kirkonvaivaisen Anders Gustaf Paleniuksen hoitamisesta oli pidetty tämän kuun 16. päivänä, jolloin Hyönölän Takalan isäntä Henrik Johan Henrikinpoika oli ottanut häntä hoitaaksensa vaariin ottamalla niistä likemmistä määräyksistä kuin pöytäkirja sisällensä pitää viime mainitusta päivästä tammikuun ensimmäiseen päivään asti 1864 yhdentoista hopiaruplan edestä niistä rahoista jotka porvari Nikanderin testamentin mukaan Paleniukselle tulevat Turusta. Ja kuin ei kellään seurakunnan jäseneistä ollut tätä vastaan mitään muistuttamista vahvistettiin nyt yksimielisesti mitä autsioni tilaisuudessa näin oli määrätty ja suostuttu."

Anders Gustaf Paleniuksella ja turkulaiselle porvari Nikanderilla on täytynyt olla jonkinlainen sukuside, sillä miksi Turussa oli muutoin muistettu jotain Länsi-Uudenmaan Pusulan asukasta. On siis selvitettävä ensin Anders Gustafin sukua tuon ajan rippikirjoista.  Hattulan Snikkarilta löytyykin ruotuvaivainen nahkurin poika Anders Gustaf Palenius, joka on syntynyt 5.7.1823 Pusulassa. Kastettujen luettelosta selviävät hänen vanhempansa Henrik Palenius ja Anna Sofia Matintytär.

Tämän jälkeen Turun porvari Nikander aiheuttaa hiukan enemmän vaivaa. Pusulassa tuota sukunimeä käytti mm. juuri Hattulan Snikkarin väki. Tähän suuntaan ohjaa tutkimusta sekin tosiseikka, että nahkuri Paleniuksen vaimo Anna Sofia oli syntyjään Snikkarilta. Hänen vanhempansa oli rusthollari Matti Jaakonpoika ja vaimonsa Anna Jaakontytär.

Historiallisesta Sanomalehtiarkistosta löytää muutamia merkintöjä turkulaisesta Nikander-porvarista. Loppusyksystä 1835 tämä etsii vuokralaista Kerttulinkadulla sijainneeseen huoneistoonsa. "Hyyrättävänä" oli sali kahdella kamarilla, keittiöllä ja paakarintuvalla sekä tarvittavilla ulkorakennuksilla kellareineen. Ilmeisesti vuokralaista ei ollut kovin helppoa löytää, sillä samantapainen ilmoitus oli ollut lehdissä jo kesällä samana vuonna.

Kolmea vuotta myöhemmin Nikander mainitaan erään oikeusjutun yhteydessä Amalia Mathilda Blomin, alaikäisen porvarintyttären holhoojana.

Vuoden 1855 alussa Anders Nikanderin kerrotaan lahjoittaneen 330 hopearuplaa Turun Tuomiokirkon kaunistukseksi. Tässä yhteydessä selviää myös se, että Anders toimi "ruokakalujen kauppamiehenä".

Viimeisiä lehtitietoja Nikanderista saadaan loppukesästä 1858. Tuolloin hänen kuolemastaan on lyhyt maininta useissa sanomalehdissä. Åbo Underrättelserin elokuun viimeisen päivän numero kertoo lisäksi, että Anders Nikander menehtyi rauhallisesti pitkän sairauden jälkeen ja häntä jäivät kaipaamaan kaksi siskoa sekä lukuisa joukko ystäviä. Kuoliniäksi sanotaan 64 vuotta, kuusi kuukautta ja kaksi päivää.

Viimeksi mainitun tiedon avulla olisi Anders syntynyt 13.2.1794. Löytyisikö sitten Pusulasta ketään sopivaa henkilöä tuolla päivämäärällä? Kyllä löytyy, sillä rusthollari Matti Jaakonpoika ja vaimonsa Anna Jaakontytär saivat Hattulan Snikkarilla Anders-nimen saaneen pojan juuri tuona päivänä. Joten turkulainen porvari Nikander ja nahkurin vaimo Anna Sofia olivat veli ja sisko. Koko ikänsä naimattomana ja lapsettomana pysynyt Anders lahjoitti siis omaisuuttaan paitsi Tuomiokirkolle, niin myös sisarensa lapselle. Varsin hyväsydäminen mies!

Näyttelijätär Kirsti Suoniosta

Sarjassa uusia löytöjä sukupuuhun, astuu esiin näyttelijätär Kirsti Suonio. Eräs anonyymi blogini kommentoija vihjaisi tästä asiasta ja kehotti googlaamaan. Sehän nyt ei tietenkään ole oikeaoppista sukututkimusta, joten arvannette mitä tein. No tietysti tein työtä käskettyä. Niinpä onnistuin löytämään Wikipediasta laajan artikkeli rouva Suoniosta. Liitän sen Wikipedian käyttöehtojen mukaisesti tähän, minkä lisäksi lainaan blogimerkintäni loppuun maaliskuussa 1902 ilmestynyttä Päivälehteä.

Hilda Kristina Kjällin eli Kirsti Suonion esipolvia en ole kovin tarkasti tutkinut muutoin kuin oman sukulaissuhteeni osalta. Tarinan hännänhuippuna oleva esipolvitaulusto on lähes yhteneväinen taannoisen blogikirjoitukseni yhteydessä olevan selvityksen kanssa.


"Oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli Suomen Kansallisteatterissa vuodesta 1891 vuoteen 1930. Komediennena tunnettu Suonio hurmasi yleisönsä sekä keveissä huvinäytelmissä että maailmankirjallisuuden klassikoissa. Hänelle tyypillisiä rooleja olivat juurevat slaavilaiset naishahmot ja rempseät muijaosat. Hän tulkitsi menestyksellisesti eritoten Maria Jotunin näytelmien naishahmoja. Suonio teki myös kehutun luonnetutkielman Rouva Suorasuusta.


Kirsti Suonio jäi varhain orvoksi, sillä hänen äitinsä Erika Wass samoin kuin hänen veljensä kuolivat isorokkoon vuonna 1873. Hänen isänsä Erik Johan Kjäll menehtyi muutamaa vuotta myöhemmin. Tulevan näyttelijättären ja hänen kahden siskonsa kasvatusäiti oli Maria Gustava Domander. Kansakoulun jälkeen Suonio opiskeli latojaksi, mutta lääkäri neuvoi häntä luopumaan ammatista. Päästäkseen näyttelijäksi hän hakeutui Kaarlo Bergbomin puheille: 17. joulukuuta 1890 hänet hyväksyttiin harjoittelijaksi Suomalaiseen Teatteriin. Bergbomin sisarkaartin lisäksi Suonio sai opetusta muun muassa näyttelijä-opettaja Kaarola Avellanilta ja koulunjohtaja Matilda von Troililta.

Vuonna 1895 Kirsti Suonio avioitui näyttelijä-laulaja Evert Suonion kanssa. Ennen avioliittoaan näyttelijätär oli käyttänyt sukunimeä Sainio. Samana vuonna tuore pariskunta teki opintomatkan Keski-Eurooppaan. Päinvastoin kuin monet kollegansa, Kirsti Suonio ei luopunut näyttelijän urastaan perheen perustamisen myötä. Suonioille syntyi neljä lasta: Ida Kaarina (1895), Aatto Antero (1897), Anja Kyllikki (1898) ja kuopuksena Martta Johanna (1899). Avioliitto Evert Suonion kanssa päättyi eroon vuonna 1915.

Kirsti Suoniolla oli läheiset välit Bergbomin sisaruksiin. Sisarusten kuoleman jälkeen hän edusti Suomen Kansallisteatterissa niin sanottua "vanhaa kaartia", joka ylläpiti Bergbomien taiteellista perintöä. Suonio oli kuulu "mittavista fyysisistä ulottuvuuksistaan"; hän sairasti diabetesta, mutta jatkoi herkuttelua siitä huolimatta.

1900-luvun ensi kymmennellä Suonio näytteli menestyksellisesti muun muassa komedioissa Avioeron selkkaukset, Baldevinin häät ja Mustasukkainen. Australialaissyntyisen Charles Haddon Chambersin huvikappaleessa Kyynelten hirmuvalta kevätkaudella 1903 Suonio tulkitsi kirjailijanvaimoa. Hänen puolisonsa Evert Suonio puolestaan näytteli itse kirjailijaa. Syyskaudella 1915 Kirsti Suonio teki erinomaisen roolisuorituksen Raisa Pavlovnan osassa Aleksandr Ostrovskin näytelmässä Metsä. Olaf Homén kirjoitti Suonion tulkinnasta: " --- siinä on vältetty kaikki lähellä tarjoutuva liioittelu ja että tulkinta oli tehty sisästäpäin, henkilön olemuksen oikeasta käsittämisestä alkaen". Myös V. A. Koskenniemi kiitti Suonion "suurta taituruutta ja teknistä varmuutta". Ilmari Räsänen arvioi Suonion Raisa-tutkielman niin ikään taiteelliseksi voitoksi.

Eino Kaliman keväällä 1921 ohjaamassa Gabryela Zapolskin näytelmässä Rouva Dulskan moraali Suoniolla oli nimiosa. Bernard Shaw'n kappaleessa Suuri Katariina (1922) hän tulkitsi keisarinnaa "mehevään tapaansa".

Suoniolla oli keskeinen osa kaikissa Maria Jotunin näytelmien ensi-illoissa. Miehen kylkiluun Amalian Jotuni kirjoitti tiettävästi juuri Suoniota ajatellen.[3] Rooli oli eräs Suonion merkittävistä näyttämötaiteellisista voitoista. Amalian ohella hän tulkitsi lukuisia kertoja Maija Rivakkaa suosikkikappaleessa Tukkijoella.Hänen uransa alkuaikojen menestysrooli oli nimiosa Victorien Sardoun näytelmässä Rouva Suorasuu (Madame Sans-Gêne). Sen hän näytteli myös erojuhlassaan vuonna 1930. Vuosina 1926 ja 1930 Suonio teki esiintymismatkan Pohjois-Amerikan suomalaisten pariin.

Kirsti Suonio näytteli kuudessa mykkäelokuvassa 1919–1928 ja dokumentissa Polyteekkarifilmi 1924. Erityisen onnistuneita roolisuorituksia olivat Martan osa Erkki Karun Nummisuutarit-filmatisoinnissa ja Maijan osa elokuvassa Tukkijoella. Suonio oli mukana myös äänielokuvassa: 1930-luvun puolivälissä hänellä oli sivuroolit Valentin Vaalan komedioissa Kaikki rakastavat ja Vaimoke.

Vuonna 1940 WSOY julkaisi Suonion elämäkerran Kirsti Suonio kertoilee."


Päivälehti 5.2.1902;

Kirsti Suoniolla on resettinsä huomenna torstaina Suomalaisessa teatterissa, jossa silloin annetaan Pakkalan "Tukkijoella", resetinsaaja itse Maijana. Aika ei ole juuri sopiva reseteille, mutta rouva Suonion maine taiteilijana lienee jo siksi vakaantunut, että yleisö kyllä tulee tiensä silloin teatteriin löytämään.

Varsinkin koomillisena luonnenäyttelijättärenä on rouva Suonio kerta kerralta osoittanut yhä suurempaa vilkkautta, todellista inspiratsionia ja taiteellista taipuisuutta. Tällä kertaa valmistuu hän valtion varoilla pitemmälle opintomatkalle Pariisiin, Wieniin ym. mannermaan kulttuurikeskuksiin, joten yleisöllä ei johonkin aikaan siis tule olemaan tilaisuutta nauttia hänen taiteestaan. Onpa siis syytä kaikilla sen ystävillä - joiden luku lienee leegio - muistaa huomista iltaa.

Näytelmä, jonka rouva Suonio on resetikseen valinnut, ei kaivanne mitään suosittelua meidän puoleltamme. Tällä kertaa esitetään se sitäpaitsi, jotakin poikkeusta lukuunottamatta, samalla henkilökunnalla kuin ensi-iltanaan.


Kirsti Suonion esivanhempia;


Taulu 1

Hilda Kristina Kirsti Kjäll. Syntynyt 25.07.1872 Helsinki. Kastettu 25.07.1872 Helsinki. Kuollut 07.11.1939 Helsinki. Lapsen kastoi Helsingin kaupungissa kappalainen O.A. Stenroth.

Oli suomalainen näyttelijä. Isä Taulu 2. Äiti Taulu 3.

Taulu 2

I. Fredrik Johan Kjäll. Syntynyt 19.11.1836 Pusula, Kaukela, Paakkala. Sotilas. Mennessään vihille Henrikan kanssa mainitaan eronneeksi ruotusotilaaksi Pusulan Wörlön kylän Skinnarin talosta. Myöhemmin Pusulan Hirvijoen kylän Yli-Knaapissa.

Vanhemmat Pusulan Kaukelan Paakkalan Kuoppanummen torppari Fredrik Kjäll ja vaimonsa Leena Erkintytär Höglund. Leena oli kotoisin Vesilahdelta. –Puoliso 14.02.1859 Pusula Henrica Sophia Wass. Syntynyt 04.03.1840 Nummi,Vivola. Taulu 3.
Hilda Kristina Kirsti Kjäll. Syntynyt 25.07.1872 Helsinki. Kuollut 07.11.1939 Helsinki. Taulu 1.

Taulu 3

I. Henrica Sophia Wass. Syntynyt 04.03.1840 Nummi,Vivola. Isä Taulu 6. Äiti Taulu 7. –Puoliso 14.02.1859 Pusula Fredrik Johan Kjäll. Syntynyt 19.11.1836 Pusula, Kaukela, Paakkala. Sotilas. Taulu 2.
Hilda Kristina Kirsti Kjäll. Syntynyt 25.07.1872 Helsinki. Kuollut 07.11.1939 Helsinki. Taulu 1.

Taulu 6

II. Fredrik Wass. Syntynyt 08.10.1802 Nummi,Vivola. Kuollut vanhuus 02.12.1879 Pusula,Hattula. Haudattu 07.12.1879 Pusula. Muonamies. Kuollessaan leskenä mainitaan muonamieheksi Pusulan Hattulan kylän Snikkarin talossa. Isä Taulu 12. Äiti Taulu 13. –Puoliso Eva Christina Sjöman. Syntynyt 03.09.1798 Nummi, Huhti. Piika. Taulu 7.
Henrica Sophia Wass. Syntynyt 04.03.1840 Nummi,Vivola. Taulu 3.

Taulu 7

II. Eva Christina Sjöman. Syntynyt 03.09.1798 Nummi, Huhti. Kastettu 05.09.1798 Nummi. Piika. Vihkimisen aikaan piikana Nummen pitäjän Mäntsälän kylässä.

Vanhemmat sotilas Samuel Sjöman ja vaimonsa Maria Johansdotter. –Puoliso Fredrik Wass. Syntynyt 08.10.1802 Nummi,Vivola. Kuollut vanhuus 02.12.1879 Pusula,Hattula. Muonamies. Taulu 6.
Henrica Sophia Wass. Syntynyt 04.03.1840 Nummi,Vivola. Taulu 3.

Taulu 12

III. Jakob Wass. Syntynyt 1770 Nummi,Vivola. Rakuuna. Rakuuna, joka asui vihittäessä Nummen pitäjän Vivolan Mäen rusthollissa. Kuollut ennen vuotta 1814, koska silloin hänen tyttärensä kohdalla haudattujen luettelossa puhutaan edesmenneen Jakob Wassin tyttärestä. –Puoliso 14.10.1792 Nummi Beata Hyrsberg. Syntynyt 1765 Nummi,Hyrsilä. Taulu 13.
Fredrik Wass. Syntynyt 08.10.1802 Nummi,Vivola. Kuollut vanhuus 02.12.1879 Pusula,Hattula. Muonamies. Taulu 6.

Taulu 13

III. Beata Hyrsberg. Syntynyt 1765 Nummi,Hyrsilä. Kastettu Nummi. Isä Taulu 26. Äiti Taulu 27. –Puoliso 14.10.1792 Nummi Jakob Wass. Syntynyt 1770 Nummi,Vivola. Rakuuna. Taulu 12.
Fredrik Wass. Syntynyt 08.10.1802 Nummi,Vivola. Kuollut vanhuus 02.12.1879 Pusula,Hattula. Muonamies. Taulu 6.

Taulu 26

IV. Antti Hyrsberg. Syntynyt 13.09.1729 Nummi, Hyrsylä. Kuollut Vanhuus 03.05.1807 Nummi, Hyrsylä. Sukujohtoa Antista taaksepäin ei voi vielä pitää perusteltuna, vaan pikemminkin työhypoteesina. (26.8.2005). Rakuuna. Isä Taulu 52. Äiti Taulu 53. –Puoliso 05.10.1753 Nummi Anna. Syntynyt 15.03.1730 Nummi,Hyrsylä. Kuollut rintatulehdus 27.05.1807 Nummi,Hyrsylä. piika. Taulu 27.
Beata Hyrsberg. Syntynyt 1765 Nummi,Hyrsilä. Taulu 13.

Taulu 27

IV. Anna. Syntynyt 15.03.1730 Nummi,Hyrsylä. Kastettu 16.03.1730. Kuollut rintatulehdus 27.05.1807 Nummi,Hyrsylä. Haudattu 30.05.1807 Nummi. piika. Asui vihittäessä Hyrsylän kylän Saukon talossa , mainitaan vihitttäessä tilallisen tyttäreksi. audattujen luettelon mukaan olisi kuollut 74 vuotiaana. Isä Taulu 54. Äiti Taulu 55. –Puoliso 05.10.1753 Nummi Antti Hyrsberg. Syntynyt 13.09.1729 Nummi, Hyrsylä. Kuollut Vanhuus 03.05.1807 Nummi, Hyrsylä. Rakuuna. Taulu 26.
Beata Hyrsberg. Syntynyt 1765 Nummi,Hyrsilä. Taulu 13.

Taulu 52

V. Anders Longqvist. Rakuuna. Nummen pitäjän Hyrsylän kylän Lonkalan talon rakuuna. Sukuperä tuntematon toistaiseksi.

Mainitaan Lonkalassa jo 1710-luvulla patronyymillä Andersson. –Puoliso 27.10.1723 Nummi,Hyrsylä Anna Brenner. Taulu 53.
Antti Hyrsberg. Syntynyt 13.09.1729 Nummi, Hyrsylä. Kuollut Vanhuus 03.05.1807 Nummi, Hyrsylä. Rakuuna. Taulu 26.

Taulu 53

V. Anna Brenner. Isä Taulu 106. Äiti Taulu 107. –Puoliso 27.10.1723 Nummi,Hyrsylä Anders Longqvist. Rakuuna. Taulu 52.
Antti Hyrsberg. Syntynyt 13.09.1729 Nummi, Hyrsylä. Kuollut Vanhuus 03.05.1807 Nummi, Hyrsylä. Rakuuna. Taulu 26.

Taulu 54

V. Niilo. Syntynyt 1704 Nummi, Hyrsylä. Kuollut 16.05.1769 Nummi, Hyrsylä. Talollinen, pitäjänräätäli. Nummen Hyrsylän kylän Saukon talon isäntä vuosina 1721-1769. Oli myös Nummen pitäjänräätäli. Niilon ja Marian vihkimispäivä ei ole tiedossa, koska Nummen viittyjen luettelot puuttuvat vuosilta 1710-1723. Isä Taulu 108. Äiti Taulu 109. –Puoliso Maria. Syntynyt 1699. Kuollut 05.04.1773 Nummi, Hyrsylä. Taulu 55.
Anna. Syntynyt 15.03.1730 Nummi,Hyrsylä. Kuollut rintatulehdus 27.05.1807 Nummi,Hyrsylä. piika. Taulu 27.

Taulu 55

V. Maria. Syntynyt 1699. Kuollut 05.04.1773 Nummi, Hyrsylä. –Puoliso Niilo. Syntynyt 1704 Nummi, Hyrsylä. Kuollut 16.05.1769 Nummi, Hyrsylä. Talollinen, pitäjänräätäli. Taulu 54.
Anna. Syntynyt 15.03.1730 Nummi,Hyrsylä. Kuollut rintatulehdus 27.05.1807 Nummi,Hyrsylä. piika. Taulu 27.

Taulu 106

VI. Niilo Brenner. Syntynyt 1670 Espoo,Gumböle. Kuollut 1723 Nummi,Hyrsylä. Haudattu 26.12.1723 Nummi,Kirkon alle. Talollinen. Espoon Gumbölen rusthollari 1694-11.10.1697, jolloin myi tilan kirjanpitäjä/tarkastaja Henrik Gabrielinpoika Pernoviukselle Lohjalta. Sai maksuksi 520 taalaria, 12 äyriä ja 6 tynnyriä rukiita.Omisti myös Lonkalan rusthollin Nummen pitäjässä. Isä Taulu 212. Äiti Taulu 213. –Puoliso Anna. Taulu 107.
V Lapset
Anna Brenner. Taulu 53.
Taulu 107

VI. Anna. Porvoon urkurin, Bengt Haraldinpojan ja tämän vaimon, Lisbeth Hutterin tytär. –Puoliso Niilo Brenner. Syntynyt 1670 Espoo,Gumböle. Kuollut 1723 Nummi,Hyrsylä. Talollinen. Taulu 106.
V Lapset
Anna Brenner. Taulu 53.
Taulu 108

VI. Jacob. Syntynyt 1670. Kuollut 1721 Nummi,Hyrsylä. Talollinen. Oli Nummen Hyrsylän kylän Saukon talollinen n. vuodesta 1697. –Puoliso 1:o Maria Brenner. Syntynyt 1675 Espoo,Gumböle. Kuollut 21.05.1713 Nummi,Hyrsilä. Taulu 109. –Puoliso 2:o 10.12.1713 Pusula Brita. Syntynyt 22.01.1680 Pusula. Kuollut 10.10.1731 Nummi,Hyrsilä. Haudattu Nummi,Kirkon lattian alle.
1: Niilo. Syntynyt 1704 Nummi, Hyrsylä. Kuollut 16.05.1769 Nummi, Hyrsylä. Talollinen, pitäjänräätäli. Taulu 54.

Taulu 109

VI. Maria Brenner. Syntynyt 1675 Espoo,Gumböle. Kuollut 21.05.1713 Nummi,Hyrsilä. Haudattu ,Kirkon lattian alle. Muutti Espoosta Nummelle ilmeisesti mentyään naimisiin, asui kuitenkin vielä 1693 Gumbölen rusthollissa. Isä Taulu 212. Äiti Taulu 213. –Puoliso Jacob. Syntynyt 1670. Kuollut 1721 Nummi,Hyrsylä. Talollinen. Taulu 108.
Niilo. Syntynyt 1704 Nummi, Hyrsylä. Kuollut 16.05.1769 Nummi, Hyrsylä. Talollinen, pitäjänräätäli. Taulu 54.

Taulu 212

VII. Hendrichz Brenner. Hendricin ensimmäinen puoliso oli Anna, joka kuoli 1665. Isä Taulu 424. Äiti Taulu 425. –Puoliso 1:o Anna. –Puoliso 2:o 1665 Hebla. Taulu 213.
VI Lapset
2: Maria Brenner. Syntynyt 1675 Espoo,Gumböle. Kuollut 21.05.1713 Nummi,Hyrsilä. Taulu 109.
2: Niilo Brenner. Syntynyt 1670 Espoo,Gumböle. Kuollut 1723 Nummi,Hyrsylä. Talollinen. Taulu 106.
Taulu 213

VII. Hebla. –Puoliso 1665 Hendrichz Brenner. Taulu 212.
VI Lapset
Maria Brenner. Syntynyt 1675 Espoo,Gumböle. Kuollut 21.05.1713 Nummi,Hyrsilä. Taulu 109.
Niilo Brenner. Syntynyt 1670 Espoo,Gumböle. Kuollut 1723 Nummi,Hyrsylä. Talollinen. Taulu 106.
Taulu 424

VIII. Per Brenner. Kuollut 1647 Espoo,Gumböle. Kappalainen. Per Mårteninpoika Brenner eli Petrus Martini Brennerus sai sukunimensä isänsä ensimmäisen vaimon isältä. Oli Espoon kappalaisena1620-47, joten lienee syntynyt juuri 1500-1600 -lukujen vaihteessa. Isä Taulu 848. Äiti Taulu 849. –Puoliso Anna Hammarstierna. Taulu 425.
VII Lapset
Hendrichz Brenner. Taulu 212.
Taulu 425

VIII. Anna Hammarstierna. Kuului aateliseen sukuun nro 278. vihittiin puolisonsa, Petrus Martini Brenneriuksen kanssa viimeistään 1627 Espoossa. Isä Taulu 850. –Puoliso Per Brenner. Kuollut 1647 Espoo,Gumböle. Kappalainen. Taulu 424.
VII Lapset
Hendrichz Brenner. Taulu 212.
Taulu 848

IX. Mårten Klock. Syntynyt 1560. Kuollut 1630. Lainlukija. Käytti sinettiä, jossa M-kirjaimen toisessa sakarassa oli S ja ttoisessa C. Han var skrivare hos fogden i Borgå län på 1590-talet, kapten dr 1604. Lagläsare i Raseborgs län 1609-1627. Han ägde fartyg ochtjänstgjorde tidvis som skeppare.[18] Han övertog Brändö gård efter sin svärfars far 1588 med bibehållen frihet, köpte ett skattehemman i Malm 1596 och innehade arvegodsen i Boxbacka och Malmfrån 1600, möjligen tidigare. Nämns 1609 som ägare av jord i Botby och från 1626 av ett ryttarhemman där.[1] Enligt ett intyg av ståthållaren Jesper Matsson Kruus 1606 hade han alltid giort fullkomlig rusttjänst.[2] Förekommer i register över adelns sätesgårdar 1600 och i adligt rustjänstregister 1602.[19] Har underskrivit den finska adelns trohetsförsäkran för hertig Carl den 9.1.1602.[20] Gift 2:o med Margareta Knutsdotter, d. 1645 i Esbo.[11] enos 59/1988 s. 55-59 ja 96 - tekijänä ja (c) Olav Rundt. Klook. Isä Taulu 1696. –Puoliso 1:o N. Syntynyt 1565. Etunimeä ei mainita lähteissä. –Puoliso 2:o Margareta. Syntynyt 1645. Taulu 849.
2: Per Brenner. Kuollut 1647 Espoo,Gumböle. Kappalainen. Taulu 424.

Taulu 849

IX. Margareta. Syntynyt 1645. Vihittiin Mårtenin kanssa vuosien 1600-03 välisenä aikana. –Puoliso Mårten Klock. Syntynyt 1560. Kuollut 1630. Lainlukija. Taulu 848.
VIII Lapset
Per Brenner. Kuollut 1647 Espoo,Gumböle. Kappalainen. Taulu 424.
Taulu 850

IX. Bengt. Kuollut 1617. Talollinen. Bengt omisti Gräsan ja Seutulan tilat Helsingissä, kuoli ennen vuotta 1617. Isä Taulu 1700. Äiti Taulu 1701.
VIII Lapset
Anna Hammarstierna. Taulu 425.
Taulu 1696

X. Simon Klocke. Talollinen. Omisti Klaukkalassa puolikkaan verotilan 1570-1588. Isä Taulu 3392.
IX Lapset
Mårten Klock. Syntynyt 1560. Kuollut 1630. Lainlukija. Taulu 848.
Taulu 1700

X. Henrik. Kuollut 1590. Henrik kuoli ennen vuotta 1590. –Puoliso Anna Grässa. Kuollut 1617. Taulu 1701.
IX Lapset
Bengt. Kuollut 1617. Talollinen. Taulu 850.
Taulu 1701

X. Anna Grässa. Kuollut 1617. Kuoli ennen vuotta 1617 Espoon Gräsassa. Annalla oli ensimäisenää puolisona "autuaasti nukkunut" Henrik Henrikinpoika ja kun Grässan tila aiottiin lahjoitta Henrik Jönsinpojalle palkkiona enetettyään taisteluissa kymmenen vahvaa hevosta ongelma ratkesikun hän nai lesken Anna Markuksentyttären. Isä Taulu 3402. Äiti Taulu 3403. –Puoliso Henrik. Kuollut 1590. Taulu 1700.
IX Lapset
Bengt. Kuollut 1617. Talollinen. Taulu 850.
Taulu 3392

XI. Erik Klocke. Talollinen. Erik oli elossa ainakin vielä vuonna 1542, jolloin peri Tallinnassa kuolleen sisarensa perintöä. Asui Klaukkalassa. Isä Taulu 6784.
X Lapset
Simon Klocke. Talollinen. Taulu 1696.
Taulu 3402

XI. Markus. Kuollut 1577. Nimismies,tilallinen. Omisti Helsingin pitäjässä Seutulaa ja Katrinebergiä. Kutsutaan nimismieheksi vuosina 1535 ja 1547. Käytti sinettiä, jossa oli nimikirjaimet MI.Genos -lehdessä teknikko Göran Söderlund toteaa mm. "Markus Jönsson kallas länsman i Helsinge 1535 och 1547. Hans sigill visar ett bomärke och initialerna MI. År 1540 innehade han dels sitt hemman i Helsinge kyrkby, dels utbysjord i Finnby (Sibbo, sedermera Tusby), Meilby (d.v.s. Sjöskog), Nackskog och Skattmansby. Han erlade nedsatt "stadgeskatt" till kronan på grund av andra tjänster: från 1550 var en skattmark i Finnby hans stadgehemman. Vid hertig Johans besök i Finland 1556 ändrades Markus Jönssons stadgeskatt att omfatta hemmanet i kyrkbyn med de ovan nämnda utbysjordarna utom Finnby, som byttes ut mot hälften av Tomtbacka och ett hemman i Malm, båda i Helsinge. Samtidigt erhöll Henrik Larsson i kyrkbyn andra hälften av Tomtbacka under stadga och tillsammans med borgaren Erik Sigfridsson i Helsingfors övertog han även stadgehemmanet i Finnby. Markus Jönsson nämns i tiondelängden ännu 1576, men inte längre 1577, då han tydligen var avliden. Han bör inte förväxlas med sin namne som stundom kallas "Lill Markus Jönsson" och som nämns i Helsinge kyrkby 1556-1610. Efter knapen Markus Jönssons död befriades halvbröderna Henrik Larsson och Johan Markusson tillsammans med borgmästaren i Helsingfors Erik Sigfridsson från utskylder mot att de presterade rusttjänst för hemmanen i kyrkbyn och Finnby jämte utbysjordar. Friheten bekräftades i ett kungligt brev 15.6.1581.]". –Puoliso Gertrud. Taulu 3403.
Anna Grässa. Kuollut 1617. Taulu 1701.

Taulu 3403

XI. Gertrud. Gertrud oli elossa ainakin vielä 1556. Isä Taulu 6806. Äiti Taulu 6807. –Puoliso Markus. Kuollut 1577. Nimismies,tilallinen. Taulu 3402.
Anna Grässa. Kuollut 1617. Taulu 1701.

Taulu 6784

XII. Jöns Klocke. Talollinen. Asui Klaukkalassa ainakin 1521-27. Viimeksi mainittuna vuotena istui käräjillä lautamiehenä. Isä Taulu 13568.
XI Lapset
Erik Klocke. Talollinen. Taulu 3392.
Taulu 6806

XII. Jöns. Talollinen,knaapi,nimismies. Osti Moision tai Metsäkylän anoppinsa, Ingrid Bengtintyttären veljiltä. Sai 1527 kuningas Kustaalta rälssikirjeen Kurjalaan Lammilla. Omisti Lohjalla Moision. Oli kolme kertaa naimisissa. Toinen puolisonsa oli Karin till Kurjala ja kolmas Anna Engelberktsdotter. Höll glafven 1531 vid Jöns Knutsson Kurcks bröllopp. Vahvisti omistuksensa Lohjan Moisioon 24.9.1544. Isä Taulu 13612. Äiti Taulu 13613. –Puoliso 1:o 1517 Karin Kurjala. –Puoliso 2:o Anna Ille. Kuollut 1527. Taulu 6807.
XI Lapset
2: Gertrud. Taulu 3403.
Taulu 6807

XII. Anna Ille. Kuollut 1527. Anna kuoli ennen vuotta 1527. Isä Taulu 13614. Äiti Taulu 13615. –Puoliso Jöns. Talollinen,knaapi,nimismies. Taulu 6806.
XI Lapset
Gertrud. Taulu 3403.
Taulu 13568

XIII. Lars Klöckeskog. Lautamies. Istui vuoden 1482 käräjillä järjestyksessä toisena lautamiehenä.Larsista lähtevä sukujohto perustuu Tapio Vähäkankaan Genos -lehdessä 70/1999 olevaan artikkeliin "Kulosaaren Brennerien sukujuuret".
XII Lapset
Jöns Klocke. Talollinen. Taulu 6784.
Taulu 13612

XIII. Michel. Talollinen. Omisti maata Lohjan Laakspohjassa ja Veijolassa. Hänen vaakunassaan oli puhtaalla pohjalla puolikas härkä. Sai 25.2.1492 Laakspohjasta, Lohjalta, maa-alueen. Osti 1501 "rouva Annalta Siuntiosta" tämän isänperinnön Dönsbystä Karjaalla. Hänen vaimonsa oli aatelista Dönsby-sukua, joten saattaa olla, että "rouva Anna" oli vaimon sisar. –Puoliso Agnes Dönsby. Taulu 13613.
XII Lapset
Jöns. Talollinen,knaapi,nimismies. Taulu 6806.
Taulu 13613

XIII. Agnes Dönsby. Kuului Karjaalta lähtöisin olleeseen aateliseen Dönsby-sukuun, mutta hänen tarkempi yhteytensä siihen on epäselvä. –Puoliso Michel. Talollinen. Taulu 13612.
XII Lapset
Jöns. Talollinen,knaapi,nimismies. Taulu 6806.
Taulu 13614

XIII. Per. Kuollut 1515. Tuomari. Raaseporin läntisen kihlakunnan tuomarina 1490 ja edelleen vielä1508. Mainitaan kuolleena 1515. –Puoliso Ingrid Ille. Taulu 13615.
XII Lapset
Anna Ille. Kuollut 1527. Taulu 6807.
Taulu 13615

XIII. Ingrid Ille. Oli elossa vielä vuonna 1538. Omisti Tenholassa Prästkullan tilaa, joka oli kuulunut hänen äitinsä isälle ja joka tuli vuoden 1463 perinnönjaossa Ingridin äidille. Isä Taulu 27230. Äiti Taulu 27231. –Puoliso Per. Kuollut 1515. Tuomari. Taulu 13614.
XII Lapset
Anna Ille. Kuollut 1527. Taulu 6807.
Taulu 27230

XIV. Bengt. Alilaamanni. Pohjois-Suomessa alilaamannina. –Puoliso Valborg Ille. Taulu 27231.
XIII Lapset
Ingrid Ille. Taulu 13615.
Taulu 27231

XIV. Valborg Ille. Sai 2.1.1463 perinnönjaossa isänsä perintönä osan Tenholan Prästkullaa, joka myöhemmin siirtyi Valborgin tyttärelle, Ingridille.Bengt oli Valborgin toinen puoliso, ensimmäinen oli ollut asemies Per Axelsson. Isä Taulu 54462. –Puoliso Bengt. Alilaamanni. Taulu 27230.
XIII Lapset
Ingrid Ille. Taulu 13615.
Taulu 54462

XV. Sune Ille. Valtaneuvos. Sai kuningas Erik XIII:lta rälssikirjan tiluksiinsa 7.12.1407. Vehmaan käräjillä tuomarina 1390, valtaneuvos 1435 ja Pohjois-Suomen laamanni vuosina 1437-46. Oli elossa vielä 1447. Näistä tiedoista pääteltävissä, että lienee syntynyt 1360-luvulla.
XIV Lapset
Valborg Ille. Taulu 27231.

Ekqvistin perhe Tammella

Karjalohjan Tammiston kylästä lähtöisin olleen Ekqvist-suvun vesa Kaarlo August oli syntynyt Nummen Varttilan kylän Tammen talossa vuonna 1853. Hänen isänsä August Vilhelm Ekqvist oli tullut Nummelle Karjalohjalta naituaan Tammen edellisen isännän tyttären, Ulrika Lovisan. Tämän isä Erik Silen oli hankkinut elantonsa nahkurina, kunnes oli tullut Tammen isännäksi naituaan edellisen isännän tyttären.

Karl August sai sitten Tammen haltuunsa isänsä kuoltua 1886. Hänen oma äitinsä Ulrika Lovisa oli kuollut vuonna 1868, mutta isä August Vilhelm haki uuden puolison Pusulan Ahonpään Kurjen talosta. Margareta Sauren tuli 1869 Tammen emännäksi, mutta reilut 10 vuotta myöhemmin oli tilanne talossa varmaankin melko lailla ikävä. Entisaikojen rippikirjojen armottomien merkintöjen mukaan Margareta Sauren oli "mielipuoli". Näin lapset Kaarlo August, Niilo Edvard, Juhana Viktor ja heidän velipuolensa Viktor August joutuivat hoitamaan äitipuoltaan tämän loppuelämän ajan. Veljeksistä Juhana Viktor oli jo ehtinyt naimisiin Matilda Danbomin kanssa.

Kaarlo August löysi itselleen vaimonsa vasta 1898, kun hän meni naimisiin itseään lähes 20 vuotta nuoremman Aurora Aleksandra Amnellin kanssa. Tämä liitto päättyi nuoren morsiamen kuolemaan vain muutaman kuukauden jälkeen alkuvuodesta 1899. Huhtikuussa samana keväänä Kaarlo August pisti toimitusmies Kosti Nefflingin avulla pystyyn huutokaupan, jossa hän myi vaimovainajansa poismenon johdosta "kaikenlaista irtainta tavaraa, nimittäin naisen pito- ja käyntivaatteita, viljaa kaiken lajista, perunoita, heinänsiemeniä, karjan rehua, elukoita: hevonen, lehmiä, hiehoja, vasikoita ja lampaita". Ilmeisesti kyseessä oli perinnönjaon rahoittaminen, sillä muutoin koko huutokauppa käy käsittämättömäksi.

Soveliaan ajan kuluttua Ekqvist löysi toiseksi vaimokseen Pusulan kotoisin olleen Aleksandra Vilhelmina Stigellin. Ensimmäisestä aviosta syntynyt poika Kaarlo Einari oli kuollut vauvana, mutta toisesta liitosta syntyi ainakin kolme poikaa; Kaarlo Valfrid, Kaarlo Einari ja Toivo Johannes.  Näistä viimeksi mainittu jäi Tammen isännäksi.

Mainittakoon, että edellä kerrottu rippikirjamerkintä "mielipuolesta" saattoi tarkoittaa melkein mitä tahansa sairautta, joka oli heikentänyt Margareta Saurenin henkistä terveyttä. Pappien lääketieteen asiantuntemus ei perustunut koulutukseen eikä 1800-luvun lopulla maaseudulla voitu välttämättä päästä pätevän lääkärin vastaanotolle. Perheenjäsenet hoidettiin mahdollisimman pitkälle omin voimin.

Lyhyt katsaus lasitehtailija Alftaniin

Perttelin Inkereen lasitehtaan omistajan, Magnus Leonard Alftanin ja hänen puolisonsa Karolina Sofia Paulinin lapsista Viktor Hugo Alfons syntyi ao. pitäjässä syyskuussa 1838. Isä Magnus oli tullut laitoksen isännäksi 1831 hankkien pian omistukseensa myös läheisen Kiikalan Johannislundin lasitehtaan. Pulloja ja ikkunalasia tuottanut Inkere toimi tiiviissä yhteistyössä Johannislundin kanssa, kunnes kannattavuusongelmat alkoivat haitata sen toimintaa.

Lopulta Inkere luovutettiin konkurssiin 1865 ja näin 71 vuotta toiminut tehdas joutui lopettamaan toimintansa. Johannislund, joka oli perustettu 1813, jatkoi sen sijaan tuotantoaan aina vuoteen 1960. Magnus Leonard Alftan kuoli 1859 ja toimintaa Johannislundissa jatkoi hänen leskensä Karolina Sofia Paulin. Tämä uudisti laitosta suuresti hankkimalla sille lisää viljelysmaita ja metsää, uusimalla osan tehtaasta ja hankkimalla ulkomaisia ammattimiehiä. Vähitellen tuotannossa siirryttiin pääasiassa ikkunalasiin.

Vuonna 1865 tehdas kuitenkin paloi ja vaikka se rakennettiin uudelleen, oli leskirouvalla edessään konkurssi. Varatuomari Snellman osti laitoksen 1869 ja hänen kuoltuaan jo seuraavana vuonna sen peri ensimmäisen omistajan pojanpoika Karl Wilhelm von Torcken. Hän puolestaan myi talousvaikeuksissaan puolet Johannislundista Viktor Hugo Alfons Alftanille, joka oli jo 1866 ostanut Pusulasta Ariman lasitehtaan.

Alftanin ja von Torckenin yhteistyötä kesti nelisen vuotta, jonka jälkeen viimeksi mainittu lunasti koko tehtaan itselleen. Alfons Alftan keräsi tästä sijoituksestaan mukavat voitot. Ariman tehdasta Alftan pyöritti vuoteen 1893 luovuttaen sen tuolloin tulevalle vävylleen, Karl Taxellille. Alftanin jätti itselleen kalkkiuunin ja Patakosken sahan Somerniemellä sekä Knuutilan tilan Pusulan kirkonkylässä. Viimeksi mainitun hän nimesi uudelleen Sohlbackaksi.

Viktor Hugo Alfons oli suorittanut aikanaan oppikurssin Turun ylemmässä alkeiskoulussa ja tullut ylioppilaaksi 1859. Heti tämän jälkeen hän hyppäsi liike-elämän rattaisiin. Tehtailija Alftan kuoli marraskuussa 1901 ja häntä jäivät suremaan lähinnä leski sekä viisi lasta.

Mitä tulee Alftan -sukuun, on sen alkuperä herättänyt menneinä vuosina useita kysymyksiä. Hattulan kirkkoherra Abraham Alftanuksen vuonna 1695 kirjattujen muistiinpanojen perusteella julkaistiin Alftanien sukukronikka 1770-luvulla (Samuel Loenbom, Upplysningar i Svenska Historien, 1773, s. 82 - 85). Suvun kantaisä oli kronikan mukaan Hans Eriksson, vahtimestari Tukholman linnassa (kuninkaan sihteeri) ja kuningatar Kaarina Maununtyttären veljen vävy.


Mahdollista sukulaisuutta Kaarina Maununtyttäreen on kuitenkin mahdotonta todeta, sillä aikakauden asiakirjoista ei löydy tällaista Hans Erikssonia ollenkaan, eikä Kaarina Maununtyttären perheestä tiedetä mitään. Alftaneja on muutenkin yritetty liittää Kaarina Maununtyttäreen, sillä Abraham Alftanin ensimmäisen puolison, Emerentia Torskin nimi painettiin kronikkaan virheellisessä muodossa ”Abraham Alftanin äiti Emerentia Tott” (Emerentia Tott oli mukamas ollut Eerik XIV ja Kaarina Maununtyttären tyttären Sigridin ja tämän puolison Henrik Tottin tytär). Sukulaisuuslegendat saattavat johtua myös siitä, että Alftaneja oli myöhemmin Tottien palveluksessa tai siitä, että Tottit omistivat Suomessa myöhemmin tiloja, jotka ehkä olivat aiemmin olleet kantaisä Hansin oletetun anopin, ns. Sjundbyn suvun omistuksessa.

Vaikka kantaisää Hansia ei varmasti pystytä tunnistamaan, lienee hän ollut Kirves-nimistä rälssisukua, koska hänen jälkeläisillään oli tähti ja risti vaakunassaan sekä yhdessä tapauksessa kirves. Jälkimmäinen sopii hyvin Kirves -sukuun ja edelliset Kirves -sukuun naitettuun Särkilahti -sukuun. Hans oli ehkä rälssimies Olof Kirveen (mainittu 1458 - 1476) pojanpoika tai tyttärenpoika.

Mäkkylän Vanhatalolta

Vanajan pitäjän Miemalan kylän Perttulan puolikkaan tilan rusthollista Pusulan Mäkkylän Vanhatalon rusthollariksi tullut Gustaf Johansson alkoi jostain syystä käyttää sukunimeä Laurell uudella kotiseudullaan. Toistaiseksi en ole onnistunut selvittämään nimen alkuperää. Mitkään esipolvilinjat Gustafin tai hänen vaimonsa Ulrika Karolinan puolelta eivät sitä selitä.

Gustaf Laurellilla ja Ulrika Karolinalla oli yhteensä yhdeksän lasta, joista kotitalon seuraavaksi isännäksi tuli esikoispoika Kaarle Kustaa. Hän otti käyttöön sukunimen Laurentz. Kaarle Kustaalla oli kolme vanhempaa siskoa, joista vanhin oli naimisissa Vihdissä syntyneen renki Gustav Erland Tallqvistin kanssa. Järjestyksessä seuraavana syntynyt Maria Gustava taasen meni naimisiin Suomelan kylän Mikkolan talon Siutilan torpparilesken, Berndt Forsströmin kanssa.

Veljeään kaksi vuotta vanhempi Lovisa Aquilina oli saanut miehekseen muurarikisälli Karl Henrik Uuströmin, joka oli syntyisin Pusulasta, vaikka asuikin vihkimisen aikaan Helsingin kaupungissa.

Kaarle Kustaan nuoremmista sisaruksista Sofian vei vihille torpparinpoika Henrik Enström ja pikkuveli Fredrik Niileksen puolisoksi tuli Horjun talon piika Maria Ollonqvist.

Kaarle Kustaa Laurentzin vaimo Matilda Karoliina oli kotoisin Pusulan Koisjärven kylän Horjulta eli hyvin läheltä miehensä kotitaloa. Hänen isänpuoleinen sukunsa oli asunut Horjulla jo 1700-luvun alkupuoliskolla, kun taas äidinisä oli Nurmijärven Perttulan Jussilasta. Tämä suku käytti kotitalon nimestä muodostettua sukunimeä Juselius.

Syystä tai toisesta päätti perhe 1890-luvun alussa luopua Mäkkylän Vanhatalosta ja pisti sen näin ollen myyntiin. Joulukuussa 1892 julkaistiin sanomalehdissä vapaaehtoinen huutokauppailmoitus Vanhatalosta. Sen mukaan tila oli tuossa vaiheessa 7/12 manttaalin suuruinen ja kylvömäärät yhdeksän tynnyriä syksyllä sekä noin seitsemän tynnyriä keväisin. Heinää kerrotaan korjattavan satakunta häkkiä ja metsääkin on yli oman tarpeen.

Mahdollista ostajaan vaaditaan maksamaan 1000 markkaa samantien huutokauppatilaisuudessa. Muista ehdoista on ostajan sovittava paikan päällä.

Vuoden 1911 kuluessa Vanhatalo ja viereinen Uusitalo yhdistettiin Isotalo -nimiseksi maatilaksi, jonka omistajana oli vielä 1930-luvun alussa Juho Uoti. Tuolloin tämän yhdistetyn tilan kokonaispinta-ala oli lähes 185 hehtaaria.

Rengit karkuteillä

Agraarimaailmassa talollisten ja torppareiden nuorimmilla pojilla ei ollut juuri muita mahdollisuuksia elannon hankkimiseen kuin ryhtyä rengiksi. Renkejä oli 1800-luvulla kaikkialla, yhtä hyvin torpissa kuin rustholleissa, virkamies- ja verotaloista puhumattakaan. Sopimus palveluksesta tehtiin vuosittain. Kesken vuotta ei siis ollut laillista lähteä muualle, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli.

Pestaaminen tapahtui mm. Hämeen seudulla erityisillä pestuumarkkinoilla tai sitten vaikkapa kirkkoreissulla. Rengin pestuuraha 1900-luvun taitteessa oli 25 markan tienoilla piian saadessa puolet vähemmän. Palveluspaikasta toiseen vaihtaminen tapahtui kekrinä eli ensimmäisenä päivänä marraskuuta. Renki (ja piika) sai tuolloin palkan sekä erityisen eväspussin. Sen sisältö vaihteli sen mukaan, miten hyvänä työntekijänä lähtijää pidettiin. Parin viikon loman jälkeen oli vuorossa astuminen uuden isännän palvelukseen.

Aina ei kaikki mennyt sopimusten mukaan ja tällöin isäntä joutui ottamaan ankarammat keinot käyttöön. Vielä 1800-luvun loppuvuosina oli tavallista, että sanomalehdissä ilmoitettiin julkisesti renkien karkaamisesta. Näin kävi myös Uudenmaan Nummen pitäjän Järvenpään kylän Kiiskin isäntä Kaarlo Aallolle ja torppari Juho Gullströmille.

Aallolla oli ollut työssä Karl Edvard Sederholm, kun taas torppari Gullströmin apuna hääri Frans Mannelin. Viimeksi mainittu oli 20 -vuotias nuorukainen, joka oli syntynyt Pusulan Hyönölän kylän Ali-Hannulassa, missä hänen isänsä Kaarle M. oli itsellisenä. Karl Edvardin vanhemmat olivat Pusulan Hirvijoen Höysin talon Huovin torpparipari Matti S. ja Maria Johanna Juhanintytär. Ikää "Kallella" oli vasta 17 vuotta.

Viinan ansiosta

Elokuun viidentenä päivänä vuonna 1890 oli elonkorjuun aika Pusulan Marttilan kylän Knaapin ratsutilalla. Talkoiden jälkeen väki kävi tanssimaan ja mukaan eksyi muutamia kuokkavieraita Hyrkkölän kylästä. Nämä olivat nauttineet runsaasti miestä väkevämpää. Juovuspäissään he rettelöivät talkooväen kanssa, kunnes tuloksena oli täysimittainen tappelu.

Sen aikana jyvätorppari Gustavsson iski torppari Rosenströmiä lujaa ja saman tien talollisen poika Karl Saxen iski miestä puukolla. Rosenström menehtyi aiheutuneisiin vammoihin syyskuun yhdeksäntenä eli runsasta kuukautta myöhemmin.

Lohjan, Nummen ja Pusulan pitäjäin syyskäräjät ottivat luonnollisesti tapauksen käsittelyynsä. Kihlakunnanoikeus tuomitsi sitten Gustafssonin ja Saxenin juopumuksesta 12 markan sakkoihin sekä tämän lisäksi Saxenin taposta ilman kuolettamisen aikomusta viideksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Gustafssonille lankesi kahden kuukauden vankeus. Lopulta oikeus määräsi molempien maksettavaksi eräitä muita korvauksia.

Kyseinen tappelussa kuollut "jyvätorppari" oli Marttilan Kouvon talon Kujanpään torpassa asunut Frans Oskar Rosenström, joka oli syntynyt saman kylän Suikin talon torpassa lokakuussa 1862. Fransin vanhemmat olivat torppari Johan R. ja vaimonsa Maria Stenberg. Kolmisen vuotta ennen tätä murheellista, väkivaltaista loppuaan oli Frans Oskar mennyt naimisiin Suikian piian, Ida Kustaantyttären kanssa.

Lapsia nuorelle parille oli ehtinyt syntyä vasta yksi ennen miehen kuolemaa. Toinen lapsi syntyi sitten vuoden 1890 lokakuussa näkemättä koskaan isäänsä. Äiti Ida avioitui uudelleen 1897 leskimies ja torppari Henrik Johan Mikkelssonin kanssa, joka asutti Raduksen kylän Markkulan talon Alhonpäätä. Mainittakoon lisäksi, että Frans Oskarin sisko Maria Eufrosina oli naimisissa rusthollarin poika Karl Fredrik Pakalenin kanssa. Tämä mies oli kotoisin Kaukelan kylän Paakalasta.

Puukkoa käytellyt Karl Saxen taasen oli syntynyt Hyrkkölän Kollin talossa isäntä Karl Kustaa S:n ja vaimonsa Maria Tuomaantyttären nuorimpana poikana talvella 1866. Maria oli Kollin edellisen isännän tytär ja Karl Kustaa taasen kotoisin naapuritalo Saksalta, kuten hänen sukunimensä antaakin aavistaa. Toisen rähinöitsijän, herra Gustafssonin sukuperästä en ole kerännyt tietoa.

Tehtailijan sisar Erika

Monialayritys G.W. Sohlbergin perustajalla, Gabriel Wilhelm S:llä oli kolme aikuisikään elänyttä siskoa. Näistä vanhin oli vuonna 1843 Suomusjärven Taipalon kylän Paavolassa syntynyt Erika, joka meni lokakuussa 1865 naimisiin Karjalohjan Suurniemessä syntyneen Karl Kustaa Vareliuksen kanssa. Karl oli morsiaantaan pari vuotta vanhempi ja oli asunut 1860-luvun alkupuoliskolla Karjalohjan Sakkolan kylän Heikintalossa räätälinä. Jossain vaiheessa hän harjoitti maakauppiaankin ammattia. Tässä työssä oli lupaehtona se, ettei hän "ei myy rohtoja kotoaan".

Pariskunnan ensimmäinen ja samalla viimeiseksi jäänyt lapsi syntyi jo muutama päivä häiden jälkeen. Tämä isänsä kaima, Karl Kustaa nuorempi suomensi aikuisiällä sukunimensä Vainioksi. Hänen vaimonsa oli erään saamani virkatodistuksen mukaan Matilda Lovisa Alen, joka oli syntynyt Lohjalla syyskuussa 1860. En ole kuitenkaan toistaiseksi onnistunut jäljittämään hänen sukuperäänsä.

Jossain vaiheessa pieni Vareliuksen perhe muutti Pusulan Vörlön kylään, missä isä Karl Kustaa mainitaan 1880-luvulla sekä Mikkolan että Ollan talojen isäntänä. Hän näyttäisi jatkaneen ainakin jonkin aikaa jo Sakkolassa alkanutta maakauppiaan uraansa. Perheeseen kuului poika Karl Kustaan lisäksi ottotytär, jonka nimeä en tosin tiedä.

Vaikka Karl Kustaan ja Erikan ensimmäinen lapsi syntyi vain viiden päivän kuluttua häistä, ei heille koskaan tullut lisää jälkikasvua. Syytä tähän on tietenkin mahdotonta tietää, kun aikaakin on kulunut jo reilusti yli sata vuotta. Heidän yhteinen tarinansa päättyi Erikan kuolemaan karkauspäivänä vuonna 1888. Kaipaaman jäivät hänen kaksi siskoaan, kolme veljeä sekä em. kasvattitytär ja tietysti oma poika, Karl Kustaa.

Kuolinsyynä oli tuohon aikaan melko yleinen kurkkumätä. Kuolinilmoituksen mukaan Erika menehtyi Helsingissä, mutta Pusulan haudattujen luettelossa tästä ei ole mainintaa. Ehkä hän oli saamassa hoitoa jossain helsinkiläisessä sairaalassa tuohon niin monelle kohtalokkaaksi käyneeseen sairauteen.

Leski Karl Kustaa Varelius meni seuraavan vuoden toiseksi viimeisenä päivänä naimisiin Vörlön kylän Skinnarilla syntyneen Maria Josefina Johanssonin kanssa. Karl ja Maria saivat vuosien 1890-1898 välisenä aikana viisi lasta, joista vanhin ja nuorin olivat poikia. Esikoispoika Kustaa Evert Vareliuksella oli isänsä tavoin kaksi kertaa naimisissa. Näistä avioliitoista hänellä oli peräti 12 lasta, joista lähes kaikilla oli omia jälkeläisiä. Tarkempia tietoja sekä Vareliuksista että Taipalon Paavolan suvuista löydät kotisivuiltani.

Eräs holhottava Vörlön Anttilasta

Pusulan Vörlön kylän Anttilan talon isäntä oli 1800-luvun alkupuolella Fredrik Johansson, jonka isänpuoleinen sukulinja oli ollut talossa jo ainakin 1600-luvulta lähtien. Fredrikin puoliso Greta oli Hirvijoen Knaapin talon rusthollaripariskunnan, Henrik Erikssonin ja Maria Salinin tytär. Maria oli Nummen Mommolassa asuneen Salin -suvun jälkeläisiä.

Anttilan talossa Fredrikille ja Gretalle syntyi kolme lasta; Johan Gustaf (s. 23.12(!).1812), Margareta Agneta ja Fredrika Lovisa. Näistä poika Johan jatkoi sukunsa perinteitä isännöiden vaimonsa Agneta Korenin kanssa Anttilaa ja antaen sen sitten aikanaan omalle pojalleen, Fredrik Gustafille. Fredrik Gustafin vaimo oli taasen oli kotoisin Koisjärven kylän Tuomolasta, jonka väki käytti sukunimeä Domander.

Edellä mainitun Johan Gustafin sisar Margareta Agneta kuoli vain puolen vuoden ikäisenä, kun taas nuorempi sisko Fredrika Lovisa jäi asumaan kotitaloonsa. Fredrika pysyi koko ikänsä naimattomana ja lapsettomana. Ilmeisesti ajan mittaan hänen voinnissaan tapahtui jotain ennalta arvaamatonta. On mahdotonta tietää, oliko hänellä lääketieteellisiä vaivoja vai mikä tapahtui, mutta Fredrika Lovisa joutui holhouksen alaiseksi vuoden 1868 alkupuolella.

Esimerkiksi Helsingfors Dagblad tiesi kertoa maaliskuun 11. päivä mainittuna vuonna, että talollisen tytär Fredrika Lovisa Fredriksdotter oli pantu holhouksen alaiseksi ja holhoojaksi määrätty saman kylän Fredrik Jusenius. Luultavasti tämä holhooja oli kuitenkin Vörlön Messiäisten talon isäntä Fredrik Juselius. Hän oli syntyjään Mäkkylän Jussilasta, josta myös Fredrikin sukunimi lienee saanut alkunsa.

Kovin montaa vuotta Fredrik-isäntä ei Fredrika Lovisan perään joutunut katsomaan, sillä vuonna 1875 joutui kirkkoherra merkitsemään Pusulan haudattujen luetteloon "ent. taloll. tyt:r" Fredrika Lovisa Fredrikintyttären kuolleen kymmenentenä päivänä toukokuuta ja tulleen haudatuksi kesäkuun 13. päivänä. Vainaja on merkitty naimattomaksi, mutta kuolinsyytä ei ilmoiteta.

Vörlön Anttilan talo pysyi tällä samalla, Jahnsson -nimen ottaneella suvulla 1800-loppupuolelle. Vuonna 1898 omistajaksi tuli Ehrnroth -suku, joka puolestaan luopui talosta 30 vuotta myöhemmin. Tuolloin isännäksi tuli Kalle Juselius, joka oli naimisissa Aino Kunnian kanssa. Tuossa vaiheessa tilan pinta-ala oli noin 90 hehtaaria. Kuvassa oleva päärakennus lienee rakennettu Jahnssonien aikaan - lisätietoja tilan vaiheista 1930-luvun alussa löytyy Suomen maatilat -kirjasarjan ykkösosasta.

Vörlön Jahnssonien sukupuun löydät kotisivujeni linkistä Pusula - Weurlander. Jahnssonien kanssa sama sukua olivat nimittäin jo 1700-luvun alkupuoliskolla nykyisen Helsingin ja Espoon alueelle muuttaneet Weurlanderit.

Österberg Pusulasta

Eräs esiäitini oli kotoisin Pusulasta, sen nimikylän Öystin talosta. Siellä hänen sukujuuriaan voi seurata aina 1600-luvulle saakka. Tämän Leena syntyi 2.11.1787 Öystillä isäntä Johan Jacobssonin ja vaimonsa Anna Simonsdotterin perheeseen. Leenalla oli neljä sisarusta, joista kaksi kaksi kuoli lapsena. Veli Johanista (s. 1782) tuli Öystin Ylitalon isäntä, kun taas toinen veli Jacob (s. 1784) oli torpparina Pusulan kylässä.

Johan Johanssonilla oli Nummella vuonna 1776 syntyneen vaimonsa Marian kanssa kuusi lasta, joista neljä kuoli pienenä. Heidän perheessään asui elämänsä ehtoopuolen myös Marian äiti, Beata Samuelsdotter. Hänen isänsä oli ollut Nummen Röhkölän kylän Kraamin rusthollari Samuel Salin.

Johanin ja Marian lapsista aikuisikään ehtivät vain vanhin tytär Anna Margareta (s. 1811) ja nuorin poika Karl Kustaa (s. 1819). Anna Margaretan tie vei Karisjärven kylän Heikkalaan, missä hänen puolisonsa Erik Hägerström oli isäntänä. Erik ja Anna Margareta kuolivat molemmat joulukuussa 1855 muutaman viikon välein keuhkokuumeeseen ja/tai rintatautiin. Tätä ennen heille oli ehtinyt syntyä kahdeksan lasta, joista esikoispoika Johan Gustaf jatkoi Heikkalan isäntänä.

Karl Kustaa otti käyttöön sukunimen Österberg, joka on luonnollisesti muodostettu kotitalon mukaan. Kesällä 1840 hän meni naimisiin Sammatin Leikkilän kylän Mikolan talosta kotoisin olleen Ulrika Bomanin kanssa. Pariskunnalle syntyi Öystillä lapset Amanda Maria, Fredrika, Karl Fredrik (kuoli lapsena, ennen saman nimen saaneen veljensä syntymää), Juha Kustaa, Eva Sofia ja Karl Fredrik. Näistä Amanda sai miehekseen Suomelan kylän Maulan talollisen pojan, Johan Fredrik Forsgrenin. Fredrikan nai Seppälän Hirven talollinen, Karl Johan Sederholm. Eva Sofian vei vihille Nummen pitäjän Salon kylän Iso-Markun isäntä Karl Markus Sahlstedt.

Sisaruksien veli Juha Kustaa Österberg nai naapuritalo Anttilassa syntyneen Mathilda Sofia Amnellin asuen tämän kotitalossa itsellisenä. Karl Fredrik nuorempi menehtyi veljensä tavoin aivan pienenä.

Ulrika Boman kuoli huhtikuussa 1880 ja viitisen vuotta myöhemmin Karl Kustaa nai itselleni muutoin tuntemattomaksi jääneen Eva Stolbergin. Hän ehti olla Karl Kustaan kanssa naimisissa ainoastaan muutamia kuukausia miehen kuollessa hengenahdistukseen elokuun puolessa välissä vuonna 1886. Öysti siirtyi kolme vuotta myöhemmin Pusulan seurakunnalle sen uudeksi pappilaksi.

Karl Kustaa Österberg oli aikalaistensa keskuudessa tunnettu ja luultavasti arvostettu henkilö, koska hän tuli valituksi helmikuussa 1868 Pusulan vastaperustettuun kunnallislautakuntaan. Muita talollisia tuossa lautakunnassa olivat Gustaf Fredrik Packalen Anttilasta, Johan Fredrik Forsgren Maulalta sekä Mikkel Fredrik Johaninpoika Mangård Kärkelän kylästä.

Tarkemmat sukutaulun tästä Österbergien suvusta löydät kotisivuiltani.

Tapahtui Heinäjärvellä marraskuussa 1883

Marraskuun 12. päivä vuonna 1883 lähti seitsemän miestä Pusulan pitäjästä Someron puolelle erääseen huutokauppatilaisuuteen. Matka kulki pienellä veneellä Heinäjärven poikki. Ikävä kyllä vene upposi kesken matkanteon vieden mukanaan kaikki matkustavaiset, joista viisi oli Pusulasta ja kaksi Somerolta, iältään 18-30 vuotta. Kuusi miehistä oli naimattomia, mutta yhtä jäivät kaipaamaan vaimon lisäksi lapset.

Nämä hukkuneet olivat Pusulan puolelta Kärkölän kylän Mangårdin talollisen poika Johan Oskar 26v, Loukun talollisen poika Fredrik Richard 18v, Vedenpuuton talollisen poika Oskari 20v, Söderkullan talollisen poika Oskari Fridolf 25v ja Strandkullan torpan poika Juhani Zakarias 30 vuotta.

Kärkölä oli yksi nuorimmista Pusulan kylistä, joka yritti saada omaa kirkkoa vuoden 1783 paikkeilla. Syynä oli lähinnä se, että kylästä oli kovin pitkä matka pitäjänkirkolle. Vuoden 1783 hanke ei onnistunut, mutta jumalansanan tarvetta paikkailivat kappalaiset, jotka pitivät kerran vuodessa jumalanpalveluksia Kärkölän eri taloissa, yleensä heinä- tai elokuussa. Samaan aikaan olivat myös lukukinkerit.

Tämä ei kyläläisille aivan riittänyt ja Lohjan piispantarkastuksessa vuonna 1836 he anoivat jumalanpalvelusta pidettäväksi joka kuukausi. Tähän suostuttiinkin, mikäli Kärkölän väki itse rakentaisi saarnahuoneensa ja antaisi papille kyyditykset. Nyt kylässä alkoivat ahkerat talkoot ja oma kirkko valmistui vuonna 1842.

Kärkölässä sijaitsee myös Myllymäen torppa, joka on valtakunnallisesti merkittävä ja arvokas harvinaisuus. Kokonaisuutena säilyneeseen tilaan kuuluu asuinrakennuksen lisäksi 16 muuta rakennusta. Perinteistä kansanrakentamista edustavat rakennukset ovat pääosin 1800-luvun loppupuolelta. Rakennuksissa on myös lähes täydellinen irtaimisto. Myllymäki on suojeltu valtion rakennusten suojelusta annetulla asetuksella. Torppa on Museoviraston pysyvä tutkimus- ja korjauskohde. Tästä torpasta on tehty mielenkiintoinen kirja nimeltä "MYLLYMÄEN TORPPA - Elämää Pusulan Kärkölän erämaassa" . Se kertoo torpan historiasta ja ns. Kärkölän erämään ankarasta ympäristöstä susineen ja karhuineen.

Kirjan on tehnyt Pirkko Sihvo ja julkaisijana on ollut Museovirasto. Vaikka painos taitaa olla loppuunmyyty, kirjaa löytyy varmasti oman kirjaston kautta.