Juhan suku-uutiset

Karjalohjan Kourjoen Isotalon rusthollissa vuoden 1672 paikkeilla syntynyt Erik Abramsson lähetettiin Turun katedraalikouluun helmikuussa 1688. Viitisen vuotta myöhemmin hänestä tuli ylioppilas ja tarpeellisten opintojen jälkeen odotti pappisvihkimys Turun hiippakunnassa 3.6.1698. Jo samana vuonna hän pääsi Karjalohjalle pitäjänapulaiseksi ja tässä virassa Erik oli reilut kymmenen vuotta.Näihin aikoihin hänet jo tunnettiin sukunimellä Limnelius. Erikin kotipitäjässä asuneet sisarusten jälkeläiset käyttivät nimimuotoa Limnell 1700-luvun puolivälin paikkeilta lähtien. Puolisokseen Erik Limnelius oli saanut Immolan kylässä asuneen kutsuntakirjuri Henrik Tallqvistin tyttären, Margaretan. Erikillä ja Margaretalla oli ainakin kolme lasta, joista esikoispoika Henrik seurasi ammatillisella urallaan isäänsä. Hänestä nimittäin tuli Sakkolan kirkkoherra Viipurin konsistorin avoimella kirjeellä elokuun lopulla 1734. Seuraavana syntynyt Jeremias saattaa olla se turkulainen raatimies, joka haudatt

Karjalohjan Lohjantaipaleen Ylhäisten rusthollin isäntänä oli 1800-luvun alkupuolella Henrik Karell, joka oli naimisissa Pyölin kylästä kotoisin olleen Lisa Öhmanin kanssa. Ylhäisten talossa heille syntyi seitsemän lasta vuosien 1815-1830 välisenä aikana. Esikoisena syntyneestä tytär Eva Stinasta tuli emäntä Tammiston Isotalon ratsutilalle. Pikkusisko Anna Lisa meni naimisiin Nummen Järvenpään kylän Jukon isännän, leskimies Johan Helinin kanssa. Johanin ensimmäinen vaimo oli ollut Sofia Amnell. Eva Stinan ja Anna Lisan nuorimmainen sisko Engla Johanna sai puolisokseen naapurin eli Lohjantaipaleen Kattlan isännän, Henrik Johan Nybergin. Henrik Karellin ja Lisa Öhmänin pojista Emanuel ja Nils Henrik kuolivat lapsena. Vuonna 1823 syntyneen Jakobin myöhemmistä vaiheista ei itselläni ole havaintoa. Sen sijaan vuonna 1824 syntyneestä Ulrika Gustava Karellista löytyy eräitä hyvin synkkiäkin tietoja. Aluksi kaikki näytti menevän mainiosti. Hän avioitui Samuel Anders Engbergin kanssa, joka oli

Turkulainen kirvesmies Henrik Hellström ja vaimonsa Ester saivat vuonna 1809 pojan, jonka nimeksi tuli Henrik Wilhelm. Vanhemmat lähettivät tarmokkaan poikansa opintielle Turun katedraalikouluun tämän ollessa noin 10 vuoden ikäinen. Siellä hän viihtyi kuutisen vuotta, kunnes sai yksityistodistuksen. Turun Yliopiston pääsykuulusteluissa Henrik Wilhelm kävi 16.6.1828 ja neljä päivää myöhemmin hänestä tuli ylioppilas. Pappisvihkimykseen meni nelisen vuotta, jonka jälkeen Hellström toimi pappina Pohjan pitäjässä ja Vihdissä. Vuodesta 1835 lähtien hänet nimitetiin Fagervikin ruukkisaarnaajaksi ja pedagogiksi. Tässä vaiheessa hän meni myös naimisiin Vihdissä tutustumansa Vilhelmina Sofia Printzin kanssa. Vilhelmina oli luutnantti Adolph P:n ja Hedvig Catarina Rimmelin tytär Vanhalan rusthollista. Fagervikistä perheen tie vei läheiselle Karjaalle, jossa Henrik Wilhelm oli kappalaisena vuodesta 1844. Kymmenen vuoden päästä kappalaisen perhe matkasi Espooseen, jost a matka jatkui 1857 Vihtiin.

Suomusjärven Ylhäisten rusthollin isäntä oli vuosina 1719-62 Mårten Jacobsson. Hänen ensimmäinen vaimonsa Anna Simonsdotter oli kuollut 1737 ja seuraavana vuonna Mårten otti uudeksi emännäkseen Kiikalan Kruusilan kylästä kotoisin olleen Maria Gustavsdotter Bromanin. Tästä aviosta syntyi ensimmäiseksi tytär Elisabet, joka meni reilun parinkympin iässä naimisiin Kiskon Toijan kylän Mellerin talon isännän, Erik Christerssonin kanssa. Erikin ja Elisabetin perheen kolmantena lapsena syntyi toukokuussa 1766 poika Elias, joka sitten aikanaan (v. 1799) löysi vaimokseen vuonna 1779 syntyneen tenholaisen Eva Lisa Österbäckin. Eva Lisa asui vihkimisen aikaan leskeksi jääneen äitinsä luona Västankiärrin rusthollissa. Elias ja Eva asuivat Mellerin talossa ja miestä tituleerataan välillä kylässä toimineen sahan kirjuriksi ja välillä taas talon rusthollariksi. Lapsia perheeseen syntyi vuoteen 1820 mennessä tasan 10 kappaletta. Näistä kuopus oli Karl Meller, joka varmaankin peri isältään kirjoittamise

Pohjan pitäjän Trädbollstadin rusthollissa vuonna 1745 syntynyt Maria Eli sabet Rautell meni ensimmäisen kerran naimisiin vuoden 1764 tienoilla. Sulhasena oli Kirkkonummen Långstrandin tilan rusthollari Johan Henriksson Långström, jonka oli perinyt talon isältään. Johanin äiti Leena oli taasen ollut kotoisin Hilan rusthollista. Vuosien 1765-76 välisenä aikana perheeseen syntyi kuusi lasta, joista kaksi kuoli lapsena, kahden kohtalot ovat jääneet itselleni tuntemattomiksi ja loput kaksi ehtivät perustaa oman perheensä. Tytär Ulrika Långström meni naimisiin Siuntion Skräddarskogin l. Lieviön kylän Neppiksen talon rusthollari Henrik Johan Levoniuksen kanssa. Tässä perheessä oli kuusi lasta, mutta vain yksi heistä eli aikuisikään. Erityisen murheellista aikaa perheessä elettiin elokuussa 1811. Tuolloin peräti kolme lapsista menehtyi saman viikon aikana, kaksi jopa samana päivänä. Lapset tappoivat Siuntiossa tuolloin hurjana riehunut punatautiaepidemia , joka vei manan majoille kymmeniä ih

Turun rikkaimmaksi mieheksi 1700-luvun loppupuoliskolla nousi vuonna 1711 Västeråsissa, Ruotsinmaalla syntynyt Jacob Bremer. Hän aloitti nousunsa yhteiskunnan portailla viettämällä lapsuudessaan kuusi vuotta paikallisessa Triviaalikoulussa ja tämän jälkeen Västeråsin kaupungin lääninhallituksen virassa vielä pari vuotta. Västeråsista Jacob Bremer lähti velipuolensa Franz Kockin luokse Turun kaupunkiin. Hän työskelin Franzin liikkeessä kauppa-apulaisena kymmenisen vuotta, kunnes 1737 avasi oman puodin. Samaan aikaan hänestä tuli porvari, koska vain heillä oli oikeus toimi kauppiaina. Vähitellen hänelle kertyi muita virkoja ja liike-elämän puolella Jacob laajensi toiminaansa laivanvarustukseen sekä teollisuuteen. Vuodet 1742-43 hän joutui toimimaan Tukholmasta käsin ns. pikku vihan aikaan. Muutaman vuoden päästä hän kuitenkin oli jo Suomessa ja omisti mm. vuonna 1748 rakennetun Åvikin lasitehtaan osakkuuden Somerolla. Jacob Bremerin suuren tarmokkuuden osoituksena voi pitää hänen toimin

Sukunimeä Stenström löytyy 1800-luvulla eri puolilta Länsi-Uusimaata. Tuon nimen käyttäjät eivät suinkaan aina olleet sukua keskenään, vaan nimi on otettu käyttöön itsenäisesti mm. Kirkkonummella ja Sammatissa Sammatissa nimen otti käyttöön Myllykylän Arvelan talon isäntä, vuonna 1763 syntynyt Petter, joka oli naimisissa Maja Stina Wareliuksen kanssa. Kirkkonummella syntynyt, mutta Nummelle muuttanut kruununnimismies ja toimitusvouti Carl Fredrik S ., joka oli naimisissa Agneta Katarina Malmstedtin kanssa oli toinen nimen omaksunut. Näistä kahdesta Sammatin Stenströmit olivat selvästi talonpoikaissukua ja Nummella asuneet kaimansa enempi säätyläisiä pappissukulaisineen sekä virkamiehineen. Kirkkonummen Bölen kylässä asunut Michel Andersson Strömsten oli kruununluotsi ja talollinen. Hän oli naimisissa Anna Sundströmin kanssa. Michelillä ja Annalla oli yhteensä seitsemän lasta vuosien 1791-1802 välisenä aikana. Lapsista ainakin kaksi kuoli hyvin pienenä. Järjestyksessä toisena syntyi Ca

Katolinen kirkko oli todellinen suurmaanomistaja Suomessa ennen uskonpuhdistusta. Väinö Voionmaa teki aikoinaan selkoa mm. Länsi-Uusimaan keskiaikaisista maanomistuksista ja toteaa Karjaan pitäjän osalta seuraavaa; Inkoon, Lohjan ja Karjaan etsikkokäräjillä 7. päivänä maaliskuuta 1405 takaisin kruunun alle peruutettujen tilain joukossa, jotka Albrekt Mecklenburgilaisen kuninkaaksi tulemisen jälkeen olivat joutuneet "f ran krunaen oc vnder fraelse " mainitaan myöskin Lepin kylässä oleva melkoisen suuri kirkkotila ( jtem kirkionne godz, halff andra skat mark j Leppo ). Kun asiakirjassa on yleensä mainittu ne, joilta tilat otettiin pois, on tässä nähtävästi kysymys Albrekt kuninkaan hallitukseen tulemisen jälkeen kirkon ja kirkollisen rälssin alaiseksi joutuneen tilan palauttamisesta takaisin verotilaksi. Valitettavasti ei meillä ole tietoja tämän kirkkotilan muista vaiheista. Toinen ja pysyvämpi maaomaisuus on Karjaan kirkolla ollut nykyisen Meltolan kylässä lähellä jokea, pen

Historiallisen Arkiston niteessä XXIII kerrotaan luovutetussa Karjalassa sijainneen Kivennavan pitäjän historiasta Ruotsin vallan aikaan. Kivennapa oli erotettu Muolaan ikivanhasta pitäjästä joskus keskiajallla ja sen kirkko sijaitsi satoja vuosia Hanskasuonmäen huipulla, Kivennavan kirkonkylässä. Tähän oli kuitenkin poikkeuksia, joista ao. teos kertoo seuraavasti; " Ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti jo keskiajalla ennen vuotta 1445, jolloin pitäjä ensi kertaa mainitaan. Se oli luultavasti aivan lähellä nykyistä paikkaansa Kivennavan kylässä. Siihen viittaa nimittäin kaksi seikkaa; ensiksi pitäjän vanhin nimi Kivinapa ja toiseksi se, että pappila ennen linnoituksen rakentamista sijaitsi sen paikalla (Kivennavan kylässä). Selvää on, ettei pappilan ollessa täällä kirkkokaan erin kaukana voinut olla, ja pitäjän vanhin nimi Kivinapa osoittaa sen sijainneen jossain nykyisen Kivennavan kylän seuduilla. 1500-luvun alkupuoliskolla tapaamme sitten pitäjän Hanttula-nimisenä

Kotisivuilleni nimensä antanut Varolan yksinäistalo Lohjalla oli saman suvun hallussa vuodesta 1557 aina vuoteen 1878. Nimensä tämä suku muodosti kotitilastaan latinaisella päätteellä. Ilmeisesti vaikuttimia haettiin Turusta saakka, koskapa jo 1600-luvun puolella silloinen isäntä pisti poikansa Henrikin katedraalikouluun.Tämä vuoden 1658 paikkeilla syntynyt Henrik pääsi ylioppilaaksi vuoden vaihteessa 1681-82 ja toimi sitten Lohjalla pedagogion opettajana vuosisadan lopulla. Varolassa isännyys siirtyi isältä vanhimmalle pojalle aina 1800-luvun alkupuoliskolle saakka. Viimeinen miespuolinen Warelius talossa oli vuonna 1771 syntynyt Johan Henriksson. Hänet mainita an isäntänä vuosina 1823-1834. Viimeksi mainittuna vuonna Johan kuoli ja leskiemäntä Anna Stina otti talon haltuunsa. Johanilla ja Anna Stinalla oli ainakin kolme aikuiseksi elänyttä poikaa, mutta näistä vanhin Kustaa Adolf oli jo 1826 muuttanut Suomusjärvelle. Kustaa Adolfin veli Henrik avioitui Pusulaan ja työskenteli siell

Perttelin Hähkänän kylän Uus-Arkkilan isäntänä oli 1820-luvun lopulta alkaen Gabriel Gabrielsson, joka sitten vuodesta 1833 lähtien mainitaan tilan Sandbackan torpparina. Hänen puolisonsa oli Uus-Arkkilan edellisen rusthollarin, Johan Johanssonin tytär Leena, joka oli syntynyt kesällä 1802. Perimätiedon mukaan Leenan kutsumanimenä olisi ollut Lulu.Pariskunta sai yhdeksän yhteistä lasta ennen vaimon kuolemaa vuonna 1845. Gabriel avioitui uudelleen somerolaisen Eva Kaisa Matsdotterin kanssa. Tästä aviosta syntyi vielä kolme lasta. Vuonna 1849 Gabriel Gabrielsson joutui käräjillä. Syynä tähän oli maaseudulla yleinen viinan salapoltto. Tällä kertaa kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan ja tuloksena oli reippaat sakot torpparillemme. Gabrielin ja Leenan lapsista järjestyksessä kahdeksas oli Enoch Vilhelm, joka syntyi helmikuun lopulla vuonna 1840. Hän löysi puolisokseen Kiikalassa syntynee Ulrika Wilhelmina Erkintyttären, jonka vanhemmat olivat uskelalainen Erkki Metsäkankare ja perttelil

Liedossa asunut Margareta Ulrika Pipping ja kauppias Gabriel Justin Foeder vihittiin Turun ruotsalaisessa seurakunnassa lokakuussa 1789. Sulhanen ei ollut enää mikään nuori mies, vaan Lokalahdella 1746 syntynyt kersantti Johan Otto F:n ja vaimonsa Eva Maria Ingman jälkeläinen. Gabriel Justinin veli Adolf Magnus oli antautunut pappisuralle ja vuodesta 1779 lähtien hän työskenteli Suomen tykistöpataljoonan ja tykistörykmentin palveluksessa edeten aina sotarovastiksi saakka. Adolf Magnus Foeder kuoli Tukholmassa helmikuussa 1817. Veljessarjan kolmas oli Tammisaaren kaupunginrahastonhoitaja ja raatimies Karl Otto Foeder, joka oli naimisissa Kristina Dahlmanin kanssa. Heidän poikansa Karl Gabriel toimi kotikaupunkinsa raastuvanoikeuden notaarina ja vuodesta 1816 pormestarina. Neljäs veli oli peräti 93 vuoden iässä Turussa kuollut "peilitehtailija" Fredrik Johan Foeder, joka oli naimisissa Hedvig Charlotta Spångbergin kanssa. Hän lahjoitti Paimion kirkkoon "lukkarin taulun kul

Maaliskuun 16. päivänä vuonna 1855 synnytti Kiskon Aijalan kylässä asunut Perniön Mussaaren Vähätalon piika Wilhelmina Johansdotter aviottoman pojan, joka sai nimen Karl Elis. Pojan kummeina olivat Aijalan Isotalon Karl Gustaf Josefsson ja Helena Katarina Karlsdotter Mussaaresta. Kasteen toimitti kaksi päivää Karl Eliksen syntymän jälkeen Perniön kirkkoherrana vuosina 1852-72 toiminut Anders Magnus Bäckman. Wilhelmina asui Mussaaressa ja Aijalassa 1850-luvulla. Hiskin Perniön kastettujen luettelossa Karl Eliksen syntymän yhteydessä mainitaan Wilhelminan asuneen tuolloin "Ojalan Wähätalossa". Tämä lienee virhetulkinta sanasta Aijala, koska Wilhelmina sai lapsensa nimenomaan Aijalan Vähätalossa. Kuten jäljemmästä tekstistä käy ilmi, sai lapsi alkunsa rikoksen yhteydessä. Perttelin Historia -teoksessa Aulis Oja tekee selkoa mm. pitäjän vaivaishoidosta. Kirkonkokouksessa vuonna 1858 silloinen kappalainen, Antero Warelius kirjoitti seuraavaa pöytäkirjaan; " Allekirjoittanut j

Karjalohjan Pellonkylän Ylhäisten rusthollarina oli viimeistään vuodesta 1837 alkaen Kustaa Ekqvist, joka oli syntynyt Tammiston Isotalon ratsutilalla vuonna 1816. Hän oli rusthollari Niilo Ekqvistin ja tämän vaimon, Maija Stina Lönnqvistin seitsemästä lapsesta järjestyksessä kolmas. Niilon ja Maijan perhe oli siinä mielessä erikoinen, että kaikki lapset ehtivät aikuisikään ja perustamaan oman perheensä. Tämän lisäksi heistä lähes kaikilla oli hyvin suuri jälkeläisjoukko ja niinpä Niilolla oli lapsenlapsia yksi vuoden jokaiselle viikolle eli peräti 52 kappaletta. Isoin perhe oli esikoispoika Karl Henrikillä ja hänen vaimollaan Eva Karellilla. Valitettavasti heidän 16 lapsestaan kolme lukuunottamatta kaikki kuoli aivan pieninä. Pellonkylän Ylhäisten isännäksi tullut Kustaa meni naimisiin Kiskon Kurkelan kylän Heikolasta kotoisin olleen Helena Kustava Ljufströmin kanssa lokakuussa 1836. Ylhäisten talossa heille syntyi kuusi lasta. Näistä esikoistytär Eva Sofiasta tuli aikaa myöten Kuusia

Helsinkiläinen ruokatavarakauppias Daniel Lindfors syntyi vuonna 1794. Reilun 30 vuoden iässä hän aikoi mennä naimisiin erään Sofia Helena Koenikan kanssa, mutta syystä tai toisesta tämä avioliitto päättyi jo ennen alkamistaan erokirjeeseen. Seuraavan vuoden loppusyksyllä Daniel onnistui kuin onnistuikin astelemaan alttarille vieressään värjärintytär Johanna Kristina Procopaeus, joka oli miestään 13 vuotta nuorempi. Danielin sukujuuria en ole jäljittänyt, mutta Johanna Kristinan esivanhemmat isänpuolelta ovat ennestään tuttuja. Sukututkimuksessa kannattaa aika-ajoin tietyllä tapaa laajentaa omaa näkemystään ja yksi tapa tähän on tutkia tietyn henkilön sukupiiriä. Niinpä Johannan tapauksessa listasin oheen hänen lähes 40 pikkuserkkua. Vaikka ennen pidettiin sukua ehkä suuremmassa arvossa kuin nykyisin, on vaikea arvioida Johannan yhteydenpitoa näin laajaan verkostoon. Kauppias Lindfors ja värjärintytär Procopaeus saivat kymmenen lasta vuoteen 1850 mennessä. Isä Danielin menehtyessä maal

Lohjan Karnaisten kylän Sedolan talo mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1540 maakirjassa. Tuolloin tilan omisti eräs Olof Henriksson. Vuodesta 1578 omistajaksi muuttui Fleming -suku, jolla oli laajoja läänityksiä Suomessa. Sedolaa Flemingit hallitsivat kuitenkin vain muutamia vuosia ja vuodesta 1599 talon omisti Johan Classon, jonka jälkeläisillä tila oli vuoteen 1872 saakka. Johan Classonin jälkipolvista löytyy rusthollari Henrik Henriksson, joka oli naimisissa läheisen Roution rusthollin tyttären, Valborgin kanssa. Valborgin nimi jäi elämään käräjäkirjoissa hänen valitettuaan miehensä kuoltua vuonna 1703 siitä, että säteriratsutilan vuokraaja Yrjö Swahn oli asettanut verkkonsa parhaalta paikalta Hiidenveden ja Lohjanjärven välisen salmen poikki estäen näin kalojen pääsyn hänen verkkoihinsa ja pyydyksiinsä. Oikeus katsoi Yrjön menetelleen vastoin lakia ja velvoitti hänen jatkossa sijoittamaan verkkonsa siten, että kalat pääsisivät niiden ohi myös Valborgin pyydyksiin. Lohjan kastett

Lohjan Karkalinniemenssä sijaitseva Torholan talo saattaa juontaa nimensä muinaisesta viikinkien Thor -jumalasta. Nimi Torhola on varmaan monelle tuttu Suomen suurimman luolan nimenä - tämä onkalo sijaitsee Lohjanjärven rannalla , vain muutaman sadan metrin päässä itse talosta. Olen aiemmin kirjoittanut Torholan 1700- ja 1800-lukujen isännistä. Tuo tarina päättyi 1830-luvulle, mutta Digiarkistoon ilmestyneiden uusien Lohjan rippikirjojen ansiosta mielenkiintoni kohdistui jälleen Torholaan. Vuodesta 1839 lähtien vanha isäntä Johan Enqvist puolisonsa Hedvig Olinin kanssa asuu edelleen talossa, mutta uudeksi isäntäpariksi ovat tulleet Suomusjärveltä Efraim Walvelin ja vaimonsa Johanna Wilhelmina Ilenius. Suomusjärvellä Efraim oli ollut Häntälän Sakon talon lampuotina. Vaimon isä Thomas Ilenius taasen oli Johannan syntymän aikaan Halikossa pitäjänapulaisena, mutta oli sittemmin muuttanut Suomusjärvelle kappalaisen virkaan vuonna 1807. Siellä hän myös kuoli syyskuussa 1818. Viisi vuotta myö

Kiikalan pitäjän Yltä-Kylän Kiion talon isäntänä oli 1830-luvulla Erik Johansson, joka oli naimisissa saman pitäjän Simolan rusthollarin tyttären, Hedvig Arvidsdotter Lietzenin kanssa. Kiion yhdistettiin jossain vaiheessa viereinen Yli-Kriipin maatila ja vuonna 1932 tilan kokonaispinta-ala oli lähes 480 hehtaaria. Erik Johanssonin suku oli hallinnut Kiioa aina vuodesta 1659 lähtien ja sama suku asuu edelleen talossa. Erikillä ja Hedvigillä oli useita lapsia, joista tähän yhteyteen olen merkinnyt neljä poikaa. Heistä vanhin oli äidiltään sukunimen lainannut Aleksius Lietzen, josta tuli Suomusjärven Ahtialan kylän Pirkkalan talon isäntä 1870-luvulla. Aleksiuksen puoliso Gustava Berghäll oli syntynyt Yltäkylän Kylä-Lääpän talossa, mutta hänen molemmat vanhempansa olivat suomusjärveläistä sukua. Aleksiuksen kahdeksan vuotta nuorempi velipoika Dominicus meni naimisiin em. Gustavan sisaren, Matildan kanssa. He isännöivät Suomusjärven Rautsuon kylän Mannin taloa ja tästä ikivanhasta talosta

Paimion pitäjän ensimmäinen kirkko on todennäköisesti ollut ns. Jaakobin kirkko, joka sijaitsee nykymuodossaan entisen Helsinki-Turku -valtatien varrella, lähellä Paimion jokea. Tämä kappeli perustettiin ehkä jo 1100-luvulla ja siellä luultavasti piti kirkonmenoja Paimion vanhin nimeltä tunnettu kirkkoherra Nikolaus Ripsa, joka oli kotoisin Maskusta. 1380-luvulla oli kirkollinen keskus siirtynyt muutamia kilometrejä joen vartta ylemmäksi, Räpälään. Ilkka Kronqvistin 1930-luvulla tekemien kaivausten perusteella on ajateltu Räpälän kirkon valmistuneen vuoden 1385 tienoilla, vaikkakin sakastiosa on voinut olla vielä vanhempi. Jäljellä olevat perustusten jäänteet ovat muuten huomattavan massiiviset puukirkolle, joten ainakin osa rakennuksesta oli kiveä. Tämä seurakunnan toinen pyhättö kesti aikaa lähes 300 vuotta. Vasta vuonna 1672 pitäjän kesäkäräjillä todettiin virallisesti, että Räpälän kirkko oli korjauskelvoton, vaarallinen ja lisäksi huonolla paikalla. Savinen maa korkealla joen töyr

Rakuuna Benjam Pihl syntyi Kiskon Hongiston kylässä marraskuun 14. päivä vuonna 1782 rakuuna Jöran Lindgrenin ja Brita Benjamsdotterin neljästä lapsesta nuorimpana. Jöran ja Brita oli vihitty Salon kappeliseurakunnassa 30.12.1765 ja välittömästi tämän jälkeen pariskunta näyttäisi muuttaneen Hongiston kylässä sijainneeseen torppaan. Jöran oli "majurin komppanian" rakuuna ja Brita puolestaan oli vihkimisen aikaan piikana Hakostaron kylässä. Benjamista tuli aikaa myöten Turun läänin kevyen jalkaväkirykmentin rakuuna. Reilun kahdenkymmenen vuoden iässä hän meni naimisiin kiskolaisen Lovisa Sandellin kanssa, jonka isä oli Honkapyölin Pamsin rusthollarin poika Mats Olofsson ja äiti Toijan kylässä asuneen räätäli Christopher Henriksson tytär Ester Wiman. Äiti Ester oli Matsin kuoltua mennyt naimisiin Kirkonkylän Vikarsin talossa syntyneen räätäli Johan Wikströmin kanssa. Lovisan esivanhempiin kuuluu mm. Kiskossa hyvin monelle taholle levittäytynyt von Lund -suku, joka oli lähtöisin

Lääninmaanmittari Saladin Sirelius kuoli Turussa joulukuussa 1909 ja ajan tavan mukaan vainaja asetettiin sukulaisten ja ystävien viimeistä tervehdystä varten avoinaiseen arkkuun Sireliuksen Kerttulinkadulla sijainneeseen huoneistoonsa. Huomaa kukkalaitteiden lisäksi arkun ympärille asetetut pienet kuusipuut. Itämäisen nimen saanut Saladin Israel Sirelius oli syntynyt Impilahdella 6.12.1856 pappi David S:n ja Anna Elisabet Cajanderin perheeseen. Davidin oma isä taasen oli ollut Karjalan jääkäriosaston rykmentinvälskäri Klemens S. ja äiti Katarina Hultin. Isä David kävi Savonlinnan piirikoulua ja siirtyi sieltä Viipurin lukioon vuonna 1828. Ylioppilas hänestä tuli neljä vuotta myöhemmin ja papiksi David vihittiin Turussa toukokuussa 1838. Tämän jälkeen hän kiersi pappina Vehkalahdessa, Pernajassa, Porvoossa, Impilahdella ja Ruskealassa. Salmin, Suojärven ja Korpiselän saarnajana hän työskenteli vuodesta 1851 ollen samalla Aunuksen kuvernementin luterilaisten seurakuntien apulainen vuosi