Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2010.

Turun juutalaisten ongelmia

Vielä 1890-luvun alkupuolella käytiin Turussa puutavarakauppaa nykyisellä Kauppatorilla, jonka nimi tuohon aikaan oli Aleksanterintori. Keväällä 1893 kaupunginvaltuusto päätti, että kyseiset liiketoimet siirretään Aninkaisten- eli Puutorille. Tämän takia oli taasen tarpeellisesti siirtää siellä olleet juutalaisten myymälät alemmaksi mäkeen, lähelle Tuureporinkadun ja Brahenkadun risteystä.

Asia ei muuttui astetta hankalammaksi, kun eräät talonomistajat Brahenkadulla ja Aninkaistenmäellä vastustivat sitä anomuksellaan. Heidän mukaan ei ollut syytä siirtää myyntikojuja heidän kulmilleen, sillä siten "he tulisivat kärsimään erittäinkin juutalaisten siivottomuuden ja heidän myymäläinsä luona vallitsevan melun vuoksi."

Tämä asia selvitettiin kaupungin taholta ja rahatoimiston edustajien mukaan em. syytöksissä oli perää. Asia arveltiin korjaantuvan helpoiten, mikäli juutalaisille ei enää myönnettäisi lainkaan kauppapaikkoja. Rahakamarin mukaan he voisivat jatkaa tuotteidensa myynt…

Joensuun asemakaavasta

Joensuun kaupunki perustettiin tsaari Nikolai I:n käskyllä vuonna 1848. Pohjois-Karjalan nykyinen pääkaupunki tuli pitkin 1800-lukua tunnetuksi käsityön ja kaupan paikkana. Kun se lisäksi sai 1860 tapulikaupunginoikeudet samalla, kun elinkeinotoiminnan rajoitukset suurimmalta osin poistuivat, lähti Joensuu vahvaan kasvuun. Ison osan menestystarinasta loivat paikalliset sahalaitokset.

Toisaalta on muistettava se tosiseikka, että Joensuu oli 1800-luvun lopulla yksi Suomen suurimmista satamakaupungeista. Pielisjoen kautta kulkivat karjalaiset kauppiaat kaupunkiin ja takaisin. Kun vielä 1870-luvulla saatiin vesireitit kanavointien avulla parempaan järjestykseen, kasvoivat liikennemäärät entisestään.


Kun vuosisatoja kaupungit olivat kehittyneet pikku hiljaa rakennusten ollessa vieri vieressä, olivat tulipalot alituisena uhkana niiden turvallisuudelle. Tästä surkeimpana esimerkkinä moneen kertaan palanut Turku, joka käytännössä rakennettiin lähes kokonaan uudelleen vuoden 1827 palon jälkeen.…

Eevan surkea kuolema

Marttilan Huovariston kylän Broman eli Ristimäen ratsutilalla oli useita torppia, joista yksi oli nimeltään Välikylä. Sen torpparina oli 1810-luvun lopulta lähtien Juho Juhonpoika, jonka isä oli Välikylän aiempi "isäntä". Vaimonsa Eeva Simontyttären Juho kävi noutamassa Halikon Toivilan kylän Sirkkalan talosta.

Marttilan rippikirjoissa sekä Juho että Eeva merkitty vuonna 1796 syntyneiksi, mutta morsian oli kyllä ehtinyt tulla maailmaan jo vuotta aiemmin. Ihmisten muuttaessa paikkakunnalta toiselle ja pappien siirtäessä henkilötietoja rippikirjasta toiseen tapahtui useasti pieniä virheitä. Näitä on sitten sukuaan tutkivan välillä selviteltävä melkeinpä hengästymiseen saakka saadakseen tolkkua kunkin henkilön sukuperään.

Välikylän torpassa Juholle ja Eevalle syntyivät lapset Juho Vilhelmi, Kustaa, Efraimi, Jooseppi, Antti, Kalle, Maria Juliana ja Vilhelmina vuosien 1818-1837 välisenä aikana. Ajanjakson loppupuolella torppa sai uuden nimen Tuuteri, kun taas lapsista ainakin Ant…

Karjalohjan Immolan Henrik

Henrik Henrikinpoika asui Karjalohjan Immolassa. Hän oli kirkkoväärti, katselmuskirjuri ja myöhemmin "inspehtori". Hänen puolisokseen tuli vuonna 1674 Immolan jahtivoudin leski, Margareta Jeremiaantytär.
Henrik kuoli 1.3.1713, jota ennen 1711 Immolan ratsutila siirtyi Margaretan pojalle ensimmäisestä avioliitosta, Nils Axelinpojalle. Margareta kuoli 26.2.1728.

Henrikin ja Margaretan lapset käyttivät sukunimeä Tallqvist. Nimi tuli isoisä Henrikin kotipaikan Tallaan, Tallnäs, mukaan. Tallqvist on nimenä melko yleinen, muita kotipaikan mukaan nimettyjä Tallqvist-sukuja olivat esim. Karkkilan Haaviston Talleen ja Sipoon Härtsbyn Tallbåskin suvut; Tallqvist oli myös yleinen sotilasnimenä.

1.Nimetön lapsi, k. 1675.
2.Sofia Tallqvist, k. 1747, pso. kappalainen Johan Oxenius, ks. suku Oxenius.
3.Margareta Tallqvist, puoliso 28.5.1702 Angelniemen kappalainen Erik Limnelius.
4.Anna Kristina Tallqvist, eli naimattomana Immolassa 1727, mahdollisesti sama kuin Anna Tallqvist, joka vielä …

Helsinki-Hämeenlinna 17.3.1862

Helsingistä Hämeenlinnaan rakennettu maamme ensimmäinen rautatie valmistui liikenteelle 1862 ja ensimmäinen matka tehtiin 17. päivänä maaliskuuta. Pituutta tällä uudella radalla oli 108 kilometriä. Matkan varrelle oli tehty viisi pysäkkiä, joista ensimmäinen löytyi Tikkurilasta. Matka Helsingin "asentopaikalta" alkoi tasan kello kahdeksalta ja Tikkurilaan tultiin aikataulun mukaan varttia vaille yhdeksän. Seuraava pysähdys oli Järvenpäässä, mihin höyryjuna saapui 9.35. Hyvinkäälle puskuteltiin 10.45, Riihimäelle 11.20 ja Turenkiin 12.10. Määränpäähän Hämeenlinnaan höyryjuna tuli, mikäli oli pysynyt aikataulussaan, kello 12.40. Koko matkaan kului siis lähes viisi tuntia. Toiseen suuntaan tultiin noin 10 minuuttia nopeammin.

Tällä hetkellä InterCity juna taittaa tuon taipaleen melko tarkalleen yhdessä tunnissa. Mikä on matka-ajassa voitettu, on luultavasti hävitty tunnelmassa. Ensimmäisten matkustajien tunnelmia on Juhani Aho kuvannut hurmaavalla tavalla;

"Ja sitten se ol…

Pianistin suomalaisia juuria etsimässä

Kun sain muutama kuukausi sitten yhteydenoton Amerikasta eräältä sukujuuriaan selvittävältä henkilöltä, herkistyivät silmäni nähdessäni hänen viestissään sukunimen Hagelberg. Kuten ehkä jotkut juttuihin pitempään perehtyneet ovat huomanneet, olen ollut ajoittain mukana Karjalohjan Lohjantaipaleen Hakalan talosta lähtöisin olleen tuon nimisen suvun tapaamisissa vuodesta 2001 lähtien.

Tässä Yhdysvaltoihin siirtyneen suvun tapauksessa ei kumminkaan ollut kyse Hakalan jälkeläisistä. Sen sijaan ongelma alkoi purkautua siitä tiedosta, että kyseisen siirtolaisen isoisän isä oli Siuntiossa 1834 syntynyt Johan Hagelberg. Tämän vanhemmat olivatkin jo tiedossa, sillä hänen äitinsä Maja Stina Samuelsdotter oli erään suoran esi-isäni sisar. Maja Stinan puoliso ja Johan isä Carl Hagelberg taasen oli pariskunnan vihkimisen aikaan vuonna 1831 muonatorpparina Lohjan Kiviniemen Hakaskytän talossa.

Vaikka tässä nyt pyöritään aivan Karjalohjan Hagelbergien myöhemmillä asuinsijoilla, löytyvät tämän muonat…

Vähemmän mukavia sukulaismiehiä

Historiallisessa Sanomalehtiarkistossa voi törmätä vähemmän mairitteleviin tarinoihin kaukaisista sukulaismiehistä. Tämä lyhyt kertomus ilmestyi Auran numerossa 143 kesäkuun 26. päivänä vuonna 1894.


Waroitus kuokkatyöantajille


Kevätkesänä saapui kolme miestä kuokkatyön etsintään Tattulan kylään Perttelissä, jotka oman ilmoituksensa mukaan sanoivat nimensä olevan seuraavat; Linden kotoisin Kiskosta, Hagelberg kotoisin Nummelta Uudenmaanlääniä ja Viktor Virtanen Somerolta. Näiden onnistuikin saada mainittua työtä eräästä talosta, sekä asunnon ja ruuan työn ajaksi eräästä torpasta myöskin mainitusta kylästä lupauksella maksaa sittekuin työstä muka saadaan.

Työnsä tekivät jotakuinkin huonosti mutta saivat kumminkin siitä rahansa, jolla sitte aamulla piti suoritettaman sekä asunto että ruoka, mutta yöllä torpan väen nukkuessa läksivätkin veijarit karkuun, ties minne jättäen torpanväen ruuat ja asunnot maksamatta jotta pyydetään yleisöä olemaan varoillaan moisien veijarien houkutuksista.

The Genealogist

Joosepin elämä

Kosken Tl Tuimalan kylän Mäkilän ratsutilaa isännöi 1800-luvun alkuvuosina Marttilan Huovaristolta kotoisin ollut Mikko Broman puolisonaan tilan edellisen isännän, Lauri Sarinin tytär Valpuri. Pariskunnalle syntyi Tuimalassa seitsemän lasta, joista ainakin kolme kuoli aivan pienenä.

Esikoistytär Maria sai miehekseen Mäkilän Nummilan torpparina ja suutarina myöhemmin olleen Heikki Matinpoika Skgströmin, joka oli kotoisin Jättölän Pertuntalon torpasta. Seuraava lapsista oli poika David, joka asui koko ikänsä naimattomana Nummilassa, kuten myös hänen pikkusiskonsa Anna. Anna kuoli lapsettomana 1844 ja David 1860.

Mikko Bromanin ja Valpurin lapsista nuori oli poika Jooseppi, joka ehti elämänsä alkupuoliskolla asua Marttilan Vättilässä ja Purhalassa renkinä. Vuonna 1836 hän palasi tältä kolmevuotiselta matkaltaan takaisin Koskelle, missä rengin työsarka jatkui Hongiston kylän Mikolassa. Sieltä jo aikamiehen ikään ehtinyt Jooseppi siirtyi Talolan Franttilan rengiksi, kunnes palasi kotikonnu…

Wiinan tislaamisesta

Tänää heittäydytään runolliseksi ja luetaan W. Vaajasen suomentama Wilhelm von Braunin teksti viinasta;


Terveet olit ajut kuorressansa,
    Tarkat tutkimahaan menojansa;
            Valliten ruumista.
    Vapaa oli pääkin poltteistansa,
    Kun ei vielä viinan keitin kanssa
            Haettu saalista.

    Viinan kohmelo, tuo hirmu kumma,
    Makas vielä kovin vankittunna
            Jyvän sisustassa.
    Kasvoin kohistus ja nenäin puna,
    Sinertävälle pohjall’ maalattuna,
            Ol’ outo Suomessa.

    Pannu kiehuu! Kas kuink’ myrkky syntyy!
    Viina kuohuu kuorestaan ja tyyntyy;
            Jokainen kurkku juo.
    Kaikki ajut tästä kohta heittyy,
    Maa ja taivas silmäin edest’ peittyy;
            Järki tän myös suo.

    Taivaan kaikki neljä pieltä vääntyy,
    Mielet kaikki harhateille kääntyy,
            Ja kuonot kukkivat.
    Juopot muuttaa kaikki, päivän yöksi,
    Luonnon juoman, veden, hirmu työksi,
            Itseltäns tukkivat.

    Nypyt nousee tuliselle poskell…

Ekqvistin perhe Tammella

Karjalohjan Tammiston kylästä lähtöisin olleen Ekqvist-suvun vesa Kaarlo August oli syntynyt Nummen Varttilan kylän Tammen talossa vuonna 1853. Hänen isänsä August Vilhelm Ekqvist oli tullut Nummelle Karjalohjalta naituaan Tammen edellisen isännän tyttären, Ulrika Lovisan. Tämän isä Erik Silen oli hankkinut elantonsa nahkurina, kunnes oli tullut Tammen isännäksi naituaan edellisen isännän tyttären.

Karl August sai sitten Tammen haltuunsa isänsä kuoltua 1886. Hänen oma äitinsä Ulrika Lovisa oli kuollut vuonna 1868, mutta isä August Vilhelm haki uuden puolison Pusulan Ahonpään Kurjen talosta. Margareta Sauren tuli 1869 Tammen emännäksi, mutta reilut 10 vuotta myöhemmin oli tilanne talossa varmaankin melko lailla ikävä. Entisaikojen rippikirjojen armottomien merkintöjen mukaan Margareta Sauren oli "mielipuoli". Näin lapset Kaarlo August, Niilo Edvard, Juhana Viktor ja heidän velipuolensa Viktor August joutuivat hoitamaan äitipuoltaan tämän loppuelämän ajan. Veljeksistä Juhana V…

Uusi sukulaisperhe

Pitkästä aikaa tuli etsittyä myös uusia henkilöitä omiin sukupuihin. Eräs, ei niin kovin kaukainen sukulaistyttöni oli Lohjan Outamon rusthollin Lahden torpassa 1817 syntynyt Gustava Fredrika Samuelintytär. Hänen isänsä, rakuunan poika ja torppari Samuel Eliasson mainitaan myös sukunimellä Willig.

Gustava Fredrika lähti 16 vuoden iässä kotitorpastaan piiaksi Lylyisten kylän Yli-Hontin taloon, mistä hän jatkoi jo seuraavana vuonna Karstun Mikolaan ja edelleen 1836 Kajolan yksinäistaloon. Sieltä tie vei hänet 1841 Karstun kylän Joenpellon ratsutilalle. Tässä vaiheessa hänet mainitaan Lohjan rippikirjassa sukunimellä Wilenius. Tätä samaa nimeä käyttivät hänen sisaruksistaan Maija Stiina, Samuel ja Adolf Wilhelm. Näistä Samuel on suora esi-isäni muutaman sukupolven takaa.

Joenpellolla Gustava Fredrika ehti olla kolmisen vuotta, kunnes 1844 hän meni naimisiin torppari Johan Fredrik Wikmanin kanssa. Aviomies oli tullut isänsä jälkeen Nummen pitäjän Sitarlan kylän Pellin talon Kujanpään torp…

Pieleen mennyt kastejuhla Sääksmäellä 1862

Sääksmäen kastettujen luettelosta joulukuun 28. päivän kohdalta vuonna 1862 löytyy täysin ohjeiden mukainen merkintä Huittulan Häkärlän rusthollarin, Kalle Samuelinpojan ja vaimonsa Johannan pojan, Ananiaksen kasteesta. Kasteen todistajina ja kummeina toimivat isäntä Kustaa Juhonpoika Räsä, lukkarin leskivaimo Eeva Hällsten, syytinkileski Ulla Juhontytär ja renki Anselim Heikinpoika. Kasteen suoritti Sääksmäen tuolloinen apupappi, Karl Johan Engelbrekt Blombergh. Ananias oli syntynyt kaksi viikkoa aiemmin, joulukuun 14. päivänä ja nyt hänet siis otettiin kasteessa seurakunnan yhteyteen. Kaikki näyttäisi sujuneen mitä suurimmassa määrin kaikkien sääntöjen mukaisesti.

Näin ei kuitenkaan ollut, sittä herra Blombergh onnistui pilaamaan tilaisuuden koko lailla täydellisesti. Vuoden 1862 aikana oli apupappina toiminut Blombergh ollut esteenä monille eri hyväntekeväisyyshankkeille. Niiden tarkoituksena oli mm. ollut antaa 200 ruplaa rahaa pitäjän hädänalaisille paikallisen viljamakasiinin va…

Suku Forum Ovi Storessa

Suomen Sukututkimusseura seuraa aikaansa ja esittelee nyt Nokian Ovi Storessa ilmaisen sovelluksen, jolla saat Suku Forumin uusimmat keskusteluavaukset helposti matkapuhelimeesi

Klikkaa alla olevaa linkkiä - rekisteröityminen Ovi Storeen on ilmaista!

Marttilan Paloapu-yhtiön taipaleelta

Vuonna 1868 perustettu "Marttilan, Kosken, Euran ja Karinaisten kuntain yhteinen Paloapu-yhdistys" on Marttilan pitäjän vanhin yritys, joka tosin tunnetaan nykyisin Lähivakuutusyhdistyksenä. Sen perustamiskokouksessa kruununnimismies Edvard Sjömanin johdolla merkittiin pöytäkirjan ensimmäiseen pykälään seuraavaa;

"Keskusteltiin kruununnimismies Herra Edw. Sjömanin pyynnöstä, jos Marttilan pitäjän seurakunnat, nimittäin emäkirkon seurakunta, Kosken, Euran (nyk. Tarvasjoki) ja Karinaisten kappeliseurakunnat tahtoisivat erityisen palovakuutusyhtiön tälle pitäjälle yhteen, ja jos niin olisi, kuinka se toimeen saatettaisiin, koska tämän nimismiehen virkakirjan mukaan nykyisen heinäkuun 6:sta päivästä maamme yhteinen sellainen yhtiö (tarkoitti Suomen maalaisten paloapuyhtiötä, joka oli perustettu vuonna 1857) alkaa viemään aivan liian suuria vakuutusmaksuja ja siis liian paljon korottamaan pitäjäläisten veroja, jotteivat enää voi siinä osalliset olla."

Ehdotuksen suhteen …

Miltä maistuisi merimies?

Viime vuosisadan alussa eräs amerikkalainen lehtimies pääsi haastattelemaan Fidzi-saarilla asunutta ihmissyöjäheimon jäsentä. Aiheena oli tietenkin ikuisuuskysymys; miltä ihmisliha maistuu?

Haastatellun kannibaalin mukaan tärkein ero oli se, että Tyynen valtameren ihmisten liha maistui paljon paremmalta kuin valkoihoisten. Valkolaisten liha on suolaista, kun taas polynesialaisten pehmeämpää ja maukkaampaa. Länsimaisten joukossa erityisen pahanmakuista on merimies. Vanha merikarhu maistuu inhoittavalta, sillä tämä on elänyt lähes koko ikänsä alkoholilla ja tupakalla. Lisäksi mies on hörpppinyt aina suolaista vettä. Tämän takia vanha merimies ei kelpaa syötäväksi.

Tässä vaiheessa haastattelua kannibaalimme oli kosketellut lehtimiehen käsivartta ja kylkiluita tavalla, jota "ei voinut pitää täysin platoonisena". "Te kysytte minulta" ihmissyöjä sanoi "mitkä paikat ovat parhaat?".

Pää, silmät ja aivot ennen muita, sitten posket. Nuorten ihmisten posket ovat tod…

Kappalais-Matiaksen koettelemus

Auran kappalaisena vuodesta 1848 lähtien työskennellyt Matias Wahlstedt oli syntynyt 1786. Hänen vanhempansa olivat turkulainen hospitaalinrenki Simon Mandelin ja Leena Pihlgren. Vaatimattomasta sukuperästä huolimatta Matias pääsi Turun katedraalikouluun noin 10 vuoden iässä. Parikymppisenä hän kirjoitti itsensä ylioppilaaksi päästen saman tien töihin Perniön ja sen jälkeen Karjalohjan seurakuntiin. Karjalohjalta hän matkasi vaimonsa, perniöläisen Eva Gustava Lindevallin sekä lapsiensa kanssa Särkisaloon, missä perhe viihtyi aina vuoteen 1848. Tuolloin Matias, joka käytti myös sukunimen muotoa Waldstedt, tuli Auran kappeliseurakunnan kappalaiseksi.
Aurassa eli Prunkkalassa Matias elikin sitten koko loppuelämänsä. Evan kuoltua jo 1828 oli Matias nainut tämän sisaren, Agathan Johanna Lindvallin. Pian Auraan muuton jälkeen Agatha menehtyi ja Matias meni kolmannen kerran naimisiin. Uusi puoliso oli niin ikään perniöläinen Lovisa Gustava Nyman. Matias Waldstedt kuoli marraskuussa 1871. Mat…

Kakolan vartijan myrkytysmurha

Turun Kakolassa vanginvartijana toiminut Jaakko Ollikkala kuoli heinäkuun alussa 1902 noin 66 vuoden iässä. Muutamia aikoja hautajaisten jälkeen alkoi kaupungissa kiertää huhuja siitä, että terveen miehen maineessa ikänsä ollut Jaakko olisi tullut myrkytetyksi. Noin kuukauden päästä hautajaisista, kun muistokivikin oli jo ehditty pystyttää, päätettiin viranomaisten päätöksellä avata hauta.


Saman tien teki kaupunginlääkäri tutkimuksensa huomaten ruumiin mädäntyneen hyvin vähän siihen nähden, että vainaja oli kuollut jo yli kuukausi aikaisemmin. Kemiallinen laitos sai tämän jälkeen tutkittavakseen ruumiin sisäelimet. Maksasta paljastuikin niin suuri määrä arsenikkia, että kaupunginlääkäri katsoi Jaakko Ollikkalan kuolleen myrkytyksen uhrina.
Epäluulon alaiseksi joutui välittömästä Ollikkalan leski, vain 25-vuotias Matilda Hartonen. Ollikkala oli kaksi vuotta leskenä oltuaan mennyt naimisiin tämän nuoren naisen kanssa toukokuussa 1902, mutta liittoa ei pidetty tuttavien keskuudessa kovin…

Urhea Augusta Sofia

Joskus kesällä 1839 lähtivät Paltamon pitäjässä uintireissulle serkukset Augusta Thauvon ja Johan Fredrik Aejemelaeus. Augusta oli syntynyt vuonna 1827 Alatorniossa, missä hänen isänsä Lars Reinhold Thauvon oli ollut tuohon aikaan apteekkarina. Äiti Maria Lovisa Aejmelaeus oli Paltamon kirkkoherrana vuosina 1806-31 toimineen Karl Fredrik A:n tytär.

Johan Fredrikin vanhemmat olivat taasen em. kirkkoherra Aejmelaeuksen poika, Paltamon kappalaisena 1827-35 työskennellyt Karl A. ja hänen ensimmäinen vaimonsa Kristina Charlotta Ståhle. Karlista tuli isänsä jälkeen Paltamon kirkkoherra ja vuodesta 1859 lähtien aina kuolemaansa 1870 hän oli kirkkoherrana Pyhäjoella. Johan Fredrik oli serkkuaan noin vuoden verran nuorempi.

Näin siis Augustan äiti ja Johan Fredrikin isä olivat sisko ja veli.

Tuolla kesäisellä uimareissulla tapahtui jotain yllättävää ja Johan Fredrik joutui veden varaan pystymättä pitämään itseään pinnalla. Serkkutyttö Augusta ei epäröinyt hetkeäkään, vaan sukelsi oman henkens…

Kainuun jättiläiset

Kainuu, Jättiläisten maa, on ollut tunnettu termi jo 1700-luvun loppupuolelta lähtien. Herra Gananderin kirja "Mythologia Fennica", joka ilmestyi 1789, kertoi 12 pojan isästä, Kalevasta. Tämä olisi ollut hirmuinen ja vahva jättiläinen, jonka poikiin kuuluivat mm. Väinämöinen ja Ilmarinen. Tarut ja legendat ovat asia erikseen, mutta todellisen historian puolelta voidaan kirjata neljä todellista Kainuun isoa miestä.

Varhaisin heistä oli Paltamossa 1703 syntynyt Daniel Cajanus, Pitkä-Taneli, jolla oli pituutta 247,5 senttiä. Seuraavana tunnetaan Talas-Eera eli Erik Karppinen. Tämä voimakas, suurikokoinen jätti oli itse Kajaanissa markkinapoliisina, vaikka hänen velipuolensa olivat pahamaineisia merirosvo Oulujärvellä. Kvartetin kolmas mies on Moilas-Lauri, joka kasvoi täyteen 246,3 sentin varteensa Amerikassa, minne hänen perheensä muutti siirtolaisina. Lauri Moilanen oli syntynyt Puolangalla. Neljäs jäsen tässä tosimiesten joukossa on helsinkiläinen Väinö Myllyrinne, jonka äi…

Rouwaswäen yhdistys Sortavalasta

Joskus 1800-luvun loppupuolella ilmestyivät Suomeen ensimmäiset ompeluseurat. Niiden toimintaan kuului alusta lähtien hyväntekeväisyys vähempiosaisia kohtaan, jos kohta ajatuksena oli myös kristillisen elämänkatsomuksen levittäminen. Maamme köyhissä oloissa näiden pyyteettömien seurojen työtä täytyy arvostaa vielä näin hieman toista sataa vuotta myöhemminkin.

Esimerkiksi Sortavalan "Rouwaswäen-yhdistys" saattoi kertoa julkisuuteen vuosien 1888-1889 toiminnasta seuraavaa;

Yhdistys, johon tänä wuonna on kuulunut 38 jäsentä, on jatkanut waikutustaan samaan tapaan kun ennenkin. Köyhille koululapsille ja muillekin köyhille on jaettu ompeluseuran teoksia; 23 mekkoa, 26 paria housuja, 18 paitaa, 7 röijyä, 7 hametta, 12 leninkiä ja 8 paria suksia.

Sitäpaitsi on annettu 18 päällysnuttua, sukkalankaa, 11 paria kenkiä, 24 paria saappaita, nahkaa 26 pariksi saappaita, sekä Ristin ja Läskelän kansakouluille yksi pakka pumpuliwaatetta ja kaksi pakkaa pumpulipalttinaa.

Tehdäkseen noille lap…

Suku-uutiset nyt myös matkapuhelimeen

Nyt saat suku-uutiset helposti omaan matkapuhelimeesi.

Klikkaa oheista kuvaa ja tilaa tämä blogi ilmaiseksi Nokian Ovi -palvelusta. Rekisteröityminen palveluun on veloituksetonta eikä velvoita mihinkään.
Sen jälkeen voit tilata ja asentaa ns. applikaation omaan puhelimeesi. Jatkossa joka arkipäivä julkaisemani tarinat ilmestyvät automaattisesti kännykkääsi.

Hauskaa ja tietopuolista lukemista vaikka tylsälle bussimatkalle tai ihan muuten vaan!

Heidekenin synnytyslaitokselta

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä 1890 avattiin Turussa pitkään odotettu synnytyslaitos. Lääketieteen ja kirurgian tohtori Carl von Heidekenin perustamassa sairaalassa oli 15 vuodepaikkaa, joiden määrää voitiin hätätilanteessa nostaa kahdella. Heideken mainosti laitostaan sanomalehdissä ja näissä ilmoituksissa korostetaan erityisesti sitä seikkaa, että "sekä naineita että naimattomia lapsensynnyttäjiä kaikista kansanluokista vastaanotetaan".


Synnyttäjä nautti sairaalassa ollessaan täydellistä ylläpitoa ja varattomallakin naisella oli oikeus jäädä hoitoon peräti 10 päiväksi lapsen synnytyksen jälkeen. Viidestätoista paikasta oli 3/5 varattu varattomille ja loput maksaville asiakkaille. Sisäänkirjautuessaan piti vapaapaikalle haluavan antaa köyhäintodistus, minkä sai vaivaishoitohallitukselta tai kunnallislautakunnan puheenjohtajalta. Mikäli tämä oli siinä vaiheessa mahdotonta, oli asiakkaalla velvollisuus täyttää tämä pykälä kuukauden kuluessa. Muussa tapauksessa maksut tultais…