Parjaaja Petteri Bergius

Väinö Ikonen tekee kirjassaan "Vanhaa Suomen Turkua" selkoa mm. Taivassalon kirkkoherrana ja Turun Akatemian rehtorina toimineen Petter Bergiuksen värikkäästä luonteesta seuraavaan tapaan;

Keväällä 1665 nousi Akatemian konsistorissa aikamoinen hälinä niiden parjausten johdosta, joita professori Petrus Bergius oli kerran kotonaan vieraiden läsnä ollessa virkaveljiään vastaan syytänyt. Todistajien kertomusten mukaan hän oli mm. lausunut, että rehtori Axelius Kempe sekä professorit Thauvonius ja Thuronius harjoittivat "singulaarista juopottelua", jonka tähden he löivät laimin virkatehtävänsä, ja että heillä oli tapana "yötä päivää hönnätä toistensa luona", jota paitsi hän oli tietävinään, että Thauvonius ei rakastanut vaimoaan, vaan piti useita concubinoja (jalkavaimoja).

Thuroniuksesta hän oli vielä maininnut, että hänellä oli aina saarnan aikana kädessään latinalainen kirja, jota hän luki, niinkuin niiden sanotaan tekevän, jotka luvattomia taikoja harjoittavat. Ja professori Wexionusta hän oli sanonut juopporatiksi.

Näiden parjausten johdosta syntyi kiivas oikeudenkäynti, jonka kuluessa vaihdettiin lukuisia "repliikkejä" ja "dupliikkeja", joissa yhä uusia "insinuaatioita" esitettiin. Monien tulisten otteluiden jälkeen juttu lopulta päättyi Bergiuksen anteeksipyyntöön, jonka tapahduttua konsistori päätti asianomaisten läsnä ollessa polttaa jutussa syntyneet asiakirjat!

Olen aiemmin kirjoittanut tästä Bergius -suvusta, jonka kantaisä Petter oli. Hänen jälkeläistaulustonsa on samalla päivittynyt. Se löytyy em. linkin takaa.



Bergius Thauvonius Kempe

Isak Arenander ja rouvansa Neumann

Isak Arenander syntyi Bromarvin pitäjän Santalan kylässä Michel Anderssonin ja Brita Staffansdotterin perheen peräti seitsemästä pojasta kuudentena heinäkuussa 1747.

Käytyään Turun katedraalikoulua Isak pääsi ylioppilaaksi 1766.

Papiksi hänet vihittiin kolme vuotta myöhemmin helmikuussa ja jo samana vuonna hän oli kappalaisen apuna Tenholassa. Sieltä ura kierrätti hänet Hinnerjoen ja Maskun kautta Huittisiin. Rovasti hänestä tuli 1805 ja virkaa tekevänä lääninrovastina Isak mainitaan 1810 ja paria vuotta myöhemmin vakinaisena.

Muutamien virkavirheiden takia hän menetti kihlakunnan oikeudessa papinvirkansa, mutta kuoli ennen kuin asia sai lopullisen päätöksensä. Vaikka Isak A. kuoli Huittisissa, hänet haudattiin Halikon kirkkomaalle. Hänen vävynsä, maanjako-oikeuden puheenjohtaja Jakob Cairenius omisti Hajalan tilan ao. pitäjässä. Jakob oli vuoronperään naimisissa kahden Isak Arenanderin tyttären kanssa. Lovisa kuoli 1820 ja paria vuotta myöhemmin Jakob C. nai tämän sisaren, Karolinan.

Isak Arenanderin puoliso oli Helena Catarina Neumann, joka oli syntynyt vuonna 1749 Uusikaarlepyyssä raatimies Jakob Neumannin ja vaimonsa Maria Helena Kempen suuren perheen viidentenä lapsena. Helena kuoli tyttärensä luona Halikon Hajalassa vuonna 1844 lähes 95 vuoden korkeassa iässä.



Arenander Neumann Kempe