Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2011.

Erik Strömin juhlapäivä

Turun Lehti uutisoi toukokuun alussa 1893 Talonpojan Teijolla asuneesta entisestä torppari, Erik Strömistä. Hän oli viettänyt 100-vuotisjuhliaan 28. päivä huhtikuuta.


Miehen itsensä mukaan hän oli noin 15- tai 16-vuotias, kun "ryssä maahan tuli". Erik Ström kertoi myös muistavansa yhtä ja toista vuosien 1808-1809 oloista. Itsekin hän olisi halunnut ryhtyä sotilaaksi, mutta tämä aie raukesi Makarlan korpraalin toteamukseen "ol' sä vaa koto mamman kans".

Entisajan mestauksista ja kuolemanrangaistuksista pappa Ström puhui mielellään samoin kuin sotaretkistä. Sielunvoimat hänellä olivat vielä tallella ja vanhaa virsikirjaansa hän pystyi lukemaan ilman laseja joka päivä. Sen sijaan kuulo oli jo mennyt suurimmaksi osaksi. Sisällä ja hieman ulkonakin vanhus jaksoi liikkua omin voimin.

Merkkipäivänsä kunniaksi hän halusi ja sai herran ehtoollisen. Lisäksi tilan isäntä antoi palvelusväelleen työloman tuoksi päiväksi pitäen samalla kestit kaikille alustalaisilleen.

Lehti…

Lukijapalautetta viimeisen päälle

Blogin ja kotisivujen julkaisemisen parhaita puolia on monipuolinen palaute. Eräänä päivänä muutama kuukausi sitten eräs lukijani oli törmännyt tekstiini, jossa mainitsin porilaisen Selma Heermanin. Tämä vuosina 1853-1934 elänyt nainen oli Suomen Teatterin ensimmäisen näyttelijätär ja samalla viimeinen Kaarlo Bergbomin aikalainen. Hänen miehensä Arthur Lundahl, joka oli vaimonsa tavoin näyttelijä.

Selma Lundahl aloitti näyttelijäuransa Westermarkin teatteriseurueessa ja astui Suomalaisen Teatterin riveihin keväällä 1872 keskusteltuaan teatterin perustajan Kaarlo Bergbomin kanssa. Lundahl sai alusta lähtien tehtäväkseen päärooleja, kuten kuningattaren osan "Maria Tudorissa", Elisabetin "Maria Stuartissa" ja markiisitar Popadourin "Narciss Rameaussa".

Lundahl paneutui tarkasti rooleihinsa ja sai paljon kiitoksia ja lahjoja työstään. Hänen vuositulokseen on mainittu 2.200 markkaa vuodelta 1877. Lundahlin näyttelijäaikaa leimasi suomalaisen ja ruotsalaisen te…

Sammatin Käsityöläiset

Hetki sitten putkahti mainio viesti sähköpostiini;

Järjestelmällinen Sammatin väestön tutkiminen alkoi aikoinaan synnyinkotini torppien kirjaamisella ja niiden asukkaiden tutkimisella. Tästä alkanut yli 10 vuoden tutkimusrupeama johti seuraaviin tuloksiin:

1.       Sammatin torpat ja torpparit-kirja saavutti valtakunnallistakin ulottuvuutta Suomen Sukututkimusseuran järjestämässä ’vuoden sukukirja 2004’-kilpailussa ansaitulla kunniamaininnalla. Erityisesti tilattoman väestön järjestelmällinen tutkiminen sai arvostusta. ss. 297

2.       Tämän jälkeen valmistui kirja Sammatin talollisista (Isäntien Sammatti 2005), ss. 274



3.       Sammatin sotilaat 1700-luvulta Suomen sotaan (2008), ss 87,



4.       Sammatin  Sankarivainajat (2008), ss. 63


Sammatin käsityöläiset täydentää kirjasarjan ja tämän jälkeen Sammatin kaikki ammattiryhmät on käyty läpi aina 1600-luvun lopusta 1900-luvun alkuun.

Eräitä hajanaisia ammatteja, kuten muonamiehet, muonatorpparit jne, ei kuitenkaan ole erikseen kirjatt…

Otto Herman Loden lahjoitus

jatkoa eiliseltä....



Yläneen Uudenkartanon 1830-luvulta lähtien omistanut professori Carl Reinhold Sahlberg on tullut tunnetuksi mm. loistavasta puutarhastaan. Erityisen kuuluisa on sieltä lähtöisin ollut omenalajike, Huvitus, jonka kantapuu onnistuttiin löytämään tutkijoiden toimesta viime vuonna.

Uudenkartanon puutarhaan liittyvien asiakirjojen mukaan Otto Herman Lode olisi antanut aikanaan Sahlbergille omenapuun taimia, jotka saattaisivat liittyä Huvitus–lajikkeeseen. Tämä tuore löytö antaa aihetta olettaa, että Lodella olisi ehkä ollut jo Tarvasjoella ollessaan puutarha. Toisaalta hän muutti Piikkiöön jo 1814 ja Sahlberg asettui Uuteenkartanoon vasta parikymmentä vuotta myöhemmin, joten todennäköisemmin kyseiset taimet olivat Linnunpäästä kotoisin. Miksi sitten everstiluutnantti, Suomen Pankin pääjohtaja ja maaherra oli ylipäätänsä kiinnostunut puutarhanhoidosta?

Tähän voinee hakea selitystä hänen taustastaan. Otto Hermanin äidin, Johanna Margareta Sandin-Kalmin isäpuoli oli kuulu…

Otto Herman Lode

Nykyisellä Tarvasjoella asuneista henkilöistä kuuluisin lienee Kustaa Mauritz Armfelt, mutta on pitäjässä toki muitakin oman aikansa merkkimiehiä pistäytynyt ainakin muutamien vuosien ajan. Yksi heistä oli oli Maarian pitäjässä vuonna 1771 syntynyt Otto Herman Lode. Hän kuului Bremenistä lähtöisin olleeseen baltiansaksalaiseen aatelissukuun, josta ensimmäiset maininnat ovat 1200-luvulta.

Otto Hermanin isä oli Johan Herman, Halikossa 1739 syntynyt luutnantti, jonka omalla isälläkin, Otto Wilhelmillä oli saman sotilasarvo. Otto Wilhelm Loden puoliso oli hänkin aatelissukuinen Catharina Agneta Fleming af Liebelitz. Johan Hermanin puolisoksi tuli aikanaan Johanna Margareta Kalm, kuulun tiedemies Petter Kalmin tytärpuoli.


Otto Herman Lodesta tuli sukunsa pitkien perinteiden mukaisesti sotilas ja lopulta hän yleni aina everstiluutnantiksi saakka. Hänen kerrotaan kunnostautuneen erityisesti Suomen sodan aikaisissa Lapuan ja Alavuden taisteluissa. Viimeksi mainitussa hän haavoittui vaikeasti …

Siuntion tarina jatkuu

jatkoa 24.3.2011 alkaneelle RR:n koostamalle tarinalle!

Näppisen seuraava isäntä vuosina 1572-1590 oli nimeltään Jöns Michelinpoika, todennäköisesti edellisen isännän poika.

***

Isäntävuorossa vuosina 1593-1607 oli Henrik Jönsinpoika, nimestään päätellen edellisen poika. Vaikka Lieviön talot olivat olleet varakkaita 1571, lienevät myöhemmät huonot säät kuitenkin tehnyt tehtävänsä, sillä 1601 olivat kylän kaikki kolme isäntää vaikeuksissa ja köyhiä, "mökid forarmid och have indid udi forrad och därtill haver lidit stor skade på deris arväxt av köld och frös, därför är medlir med dem pa Högiste H.F.N. nådige behag".

***

Michel Henriksson, ilmeisesti edellisen poika, oli Näppisen isäntä 1609-1630. Nyt tulee näkyviin myös ensimmäinen Näppisen emäntä: Michelin puoliso oli Brita Mattsintytär.
Michelin aikana tapahtui Näppisellä paljon. Näppinen oli jo 1619 verohelpotuksia vastaan varustanut nihdin armeijan palvelukseen, mutta 1623 alkoi isäntä vielä suurempien verohelpotusten vuok…

Siuntion Lieviö eli Skräddarskog

Siuntion Lieviön kylän suomenkielinen nimi esiintyy asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1589 muodossa Leuiåkj. Se oli Nummenkylän ohessa Siuntion pitäjän pohjoisin kylä; nykyään alue kuuluu Lohjan kaupunkiin. Kylän ruotsinkielinen nimi Skräddarskog (asiakirjoissa 1529 "Skreddare skog"), suom. "Räätälinmetsä" jää ilman varmaa selitystä. Sijainnista ja isoista metsäalueista on päätelty alueen ollen suhteellisen myöhään asutettu; mistä asukkaat ovat tulleet, jää arvailun varaan. Vaikka kieliraja pitkään kulki juuri kylän eteläpuolella, viittaavat talojen ruotsinkieliset nimet (Ingas - miehen nimi Inge, Markis – Markus ja Neppis/Näppis, suomeksi Näppinen), etelästä tulleeseen ruotsinkieliseen asutukseen. Maasto- ja asukkaiden henkilönimet olivat pääsääntöisesti kuitenkin suomenkielisiä. Eräästä käräjäpöytäkirjasta vuodelta 1740 voidaan päätellä ainakin asukkaiden keskustelukielen silloin olleen suomi.

Vuonna 1544 oltiin kylän ja Siuntion Suitian kartanon välillä käyty raj…

Lyhyt lisäys Udnie -sukuun

Kolme neljä vuotta sitten julkaisin ystäväni RR:n koosteita skottilaisesta Udny of Tillery -suvusta. Tässä hieman jatkoa näille tarinoille;

The Genealogist´in tiedot Udny-suvusta (polvet XXI - XIV) ovat tällaiset  :

XXI.     Patrick Udny.

XX.     Ranald Udny of that Ilk  . Määräsi 11.11.1406 eräitä korkoja käytettäväksi talosaarnaajan palkkaamiseen, jotta tämä pitäisi sielunmessuja kuolleelle isälleen Patrickille.

XIX.     Patrick Udny of that Ilk. Mainittu eräässä rajakatselmuksessa 22.11.1417 Tarwassa Arbroath´in luostarikirkon ja "Lord of Wldny":n välissä.

XVIII.     William Udny of that Ilk. Nimitti 1457 patronaattioikeudellaan (papin nimittämisoikeus virkaan; saattaa viitata siihen, että kirkko oli suvun rakennuttama) kappalaisen Udnyn seurakuntaan. Samana vuonna hän luopui Arbroath´in apotin Malcolmin eduksi vaatimuksistaan riitamaille ja sai tältä 22.11. 1469 vuorostaan maita Tarwasta. William kuoli ennen 1.10.1498, hänen pso. oli  Christina Kintore.

XVII.     Willia…

Creutzit

Pernajan seutu asutettiin vakituisesti 1200-luvulla. Pitäjän nimi mainittiin asiakirjoissa 1352 (”Perna” ja ”Pernaa”) sekä 1363 (”Perno sokn”). Viimeistään ruotsalaiset uudisasukkaat olivat tuoneet mukanaan kristinuskon ja Porvoon seurakunnan alainen kappeliseurakunta oli järjestäytynyt 1340 mennessä. Pysyvä harmaakivikirkko rakennettiin eri tietojen mukaan 1300-luvulla tai 1435-1445 alkaen.

Pernajalla asui suku, jonka vanhin tunnettu jäsen oli nimeltään Markus. Markusta itseään, joka lienee syntynyt 1400-luvun alkupuoliskolla, ei mainita aikalaisasiakirjoissa, mutta hän oli ehkä vanhan sukukirjan tuntema Sarvilahden Markus-seppä (”Markus Smedh i Sarvlax”). Suvulla oli vanhoja omistuksia saaristossa, mutta kantatila oli ainakin myöhemmin Pernajan Sarvilahdessa (Sarvlax tai Munkby). Mahdollisesti oli Markus kotoisin Ruotsista, koska hänen pojallaan Mattiaksella olisi varmaan ollut ylivoimaisen vaikea päästä khraksi keskeisimmän hiippakunnan tavoiteltuun virkaan, jos hän olisi ollut pe…

Pari Askolinia

pieni jatko 10.1.2011 ilmestyneelle tarinalle....


Johan Gabrielinpojalla ja Katarina Nilsintyttärellä oli lapset:

1.Abraham Johaninpoika Askolin, 1758 - (1822/3?), Ylitalon isäntä nuoremman veljensä Henrikin jälkeen, vaimo Stina Gabrielintytär Sammatista. Erään tiedon mukaan Henrikistä tuli isäntä, vaikka Abraham oli vanhin poika. Syynä oli, että Abrahamilla oli erään Maria Henrikintyttären kanssa avioton lapsi. Tästä rikoksesta Abraham sai lujat sakot ja menetti myös oikeutensa isännyyteen.
2.Henrik Johaninpoika Askolin, kast. 1.2.1760 - (1813?), Askolan Ylitalon isäntä, av. 11.10.1792, puoliso Stina Sofia Olin, 1767 - (1813?), ratsutilallisen tytär Lohjan Hongistosta.
3.Daniel Johaninpoika Askolin, s. 1762.
4.Kaisa Johanintytär Askolin, s. 1770.
5.Maria Johanintytär Askolin, s. 1772.

***

Henrik Johaninpoika Askolin, 1760 - 1813?, oli seuraava Ylitalon isäntä.
Nimi Askolin tullee suvun kotipaikan nimestä. Henrik ei lienee ollut ensimmäinen tätä nimeä käyttävä – Lohjalla oli asunut …

Kirkkohallitus haluaa pantata tietoja

Korkeimman hallinto-oikeuden viime vuotisen päätöksen perusteella on Kirkkohallitus lähettänyt seurakunnille paimenkirjeen, jonka voi tiivistää tähän;



"Kirkkohallitus suosittaa yhtenäiseksi käytännöksi ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen edellyttämän henkilötietojen suojan toteuttamiseksi, että jatkossa kaikki seurakunnat ja keskusrekisterit antaisivat lupia ainoastaan 100 vuotta vanhempien kirkonkirjojen (lähinnä niistä otettujen mikrofilmien) tutkimiseen."
Tämä tsaarinaikainen käsitys henkilötietojen suojelemisesta ei ole enää millään tasolla nykyaikaa. Tietääkseni ei ole olemassa yhtään tapausta, jossa 100 vuotta nuorempien tietojen tutkimisesta olisi ollut haittaa kenelläkään. Itselleni tulee mieleen, että seurakunnat haluavat nyt rahastaa sillä tiedolla, mitä heillä on hallussaan. Kyseiset dokumentit ovat kuitenkin meidän yhteistä kulttuuriperintöä, joten kirkkohallituksen määräys tuntuu siinäkin mielessä typerältä.

Ne sukututkijat, jotka jaksavat jalkautua se…

Miniä ja anoppi - anoppi ja miniä

jatkoa 16.3.2011 alkaneelle tarinalle - kiitos RR!


Hans Mattsinpojan vaimo Elin oli nähtävästi melko kova ja häikäilemätön ihminen. Jo Hans joutui eläessään käräjöimään vaimonsa puolesta. Vuonna 1637 Hans haastoi käräjiile Remalassa asuvan Per Henrikinpojan, koska tämä oli levitellyt ilkeitä juoruja Elinistä. Vuonna 1645 taas haastettiin Hans itse käräjille, koska Elinin hevonen oli ajanut kuoliaaksi yhden Mynterlän isännän hevosen; Hans tuomittiin 9 taalarin vahingonkorvauksiin.

Käräjöinti jatkui Hansin kuoleman jälkeenkin. Esim. Karjalohjan käräjillä 1663 haastoi Elin erään Tomas Mannin palauttamaan hopeakolpakon, jonka hänen miehensä oli antanut Mannille. Vuonna 1665 Elin tuomittiin siitä, että oli houkutellut palvelukseensa Johan Thauvoniuksen rengin Karjalohjalta. Näiden lisäksi oli melkoisesti rajariitoihin sekä kahteen kertaan kannettuihin augmenttimaksuihin liittyviä käräjöintejä.
Kun poika Krister Pahlman oli kuollut, syntyi tämän lesken Anna Mårtenintyttären ja anoppi Elin H…

Juho Hotinen - tuima kappalainen

Kaakkois-Suomen Mäntyharjun Kyttälässä syntyi kesäkuussa 1852 Juho -nimen saanut poikalapsi torppari/itsellismies Emanuel Hotisen ja Maria Kakon perheeseen. Juhon lapsuudesta ja nuoruudesta ei itselläni ole tietoa, mutta reippaassa 30 vuoden iässä hän kirjoittautui Helsingin Yliopistoon. Opinnot päättyivät pappisvihkimykseen vuonna 1889, jonka jälkeen hän työskenteli 1905-1925 kappalaisena Marttila, Tarvasjoella, Rymättylässä ja Kankaanpäässä. Viimeksi mainitussa pitäjässä hän myös kuoli marraskuussa 1925 jättäen jälkeensä lesken, Anna Stina Kettusen, jonka kanssa hän oli mennyt naimisiin 1904.

Tarvasjoella eli silloisessa Euran kappelissa työskennellessään aiheutti Hotinen melkoista pahennusta varsinkin vaalien aikaan. Juho Hotinen oli nimittäin intohimoinen suomettarelainen eikä hän katsonut suopeasti nuorsuomalaisiin ja sosiaalidemokraatteihin päin. Pastori Hotisen vastenmielisyys näitä kohtaan meni jopa niin pitkälle, että hän kieltäytyi jakamasta ehtoollista ao. puolueiden kannat…

Lohjan Paloniemestä ja Humppilasta

Lohjan Paloniemellä 1600-luvun alkupuolella eläneen perheen juuret veivät todennäköisesti Lohjan Humppilan taloon, joka sijaitsi Lohjanjärven ja Hormajärven välisellä kannaksella n. kilometrin luoteeseen Paloniemestä. Talo oli mahdollisesti saanut alkunsa Paloniemen kylästä, sillä vanha ruotsalainen sana "homper" tarkoitti ulkomaata. Muitakin selityksiä on, sillä "Humpe" oli myös ruotsalainen miehen nimi ja toisaalta sanalle löytyy myös suomenkielinen selityskin: "humppi" tarkoitti puolihullua ihmistä. Humppila mainittiin asiakirjoissa ensimmäistä kertaa 1447, jolloin lautamies Eschill smedh (Eskil seppä) asui siellä.

Vuosina 1540-65 oli Humppilassa isäntänä Lasse Jönsinpoika eli Lasse Humpell, Lasse i Humpela. Hänet mainittiin lautamiehenä 1546, 1551-62 ja hän eli vielä 1569. Vuonna 1552 hänet tuomittiin kolmen markan sakkoihin, koska hän oli lyönyt Paloniemen Hansiin mustelman. Lasse omisti 1560-69 myös Lohjan Hiittisen kylän neljännen talon. Lassen Hii…

Talvinen matka Karinaisissa

Jos halusi esimerkiksi 1880-luvun lopulla talvisin matkustaa Turusta Karinaisiin, saattoi reitikseen valita lumesta umpeen menneen maantien tai rautatien. Viimeksi mainittua pitkin matka joutui nopeasti yhden markan ja 95 pennin arvoisella junalipulla. Perillä odotti erittäin vilkas asema, joka täyttyi lähinnä lauta- ja tukkikuormia tuovista hevospeleistä. Matkalainen saattoi ihmetellä niitä suunnattomia kuormia, joita elikoiden vedettäväksi oli pistetty, mutta tähän löytyi hyvä selitys. Normaalilla kuormalla saattoi hevosmies tienata vetopalkkaa ainoastaan pari markkaa päivässä. Sen takia reet ladottiin täpötäyteen ja vielä vähän ylikin.

Asemalta lähdettäessä silmiin osui heti kaksi kauppapuotia, joiden tavaravalikoima oli hyvin laaja. Hieman edempää löytyi vielä yksi maalaiskauppa. Yleinen mielipide tuohon aikaan oli, että useat kaupat aiheuttavat harmia taloudenpidolle, varsinkin jos ne myyvät tuotteensa laskun päälle velaksi. Kyrön taajamassa tätä huolta ei ollut, sillä aikalaiske…

Suomalainen Serranon perhe

Aikoja sitten koottuja sukupuita uudelleen katsoessa huomaa joskus saaneensa välillä lisätietoja, joilla vajaita oksia voi täydentää. Tällä kertaa sammattilaisen suutari Juho Walleniuksen puoliso, Iida Johanna Grönlund sai vanhemmat ja sitä kautta esivanhempia useammankin esipolven verran. Samalla hänen isovanhemmistaan löytyi mukava pikku detalji.

Iida Johanna syntyi Karjalohjan Lönnhammarin kylän Maunun talon Jänisjärven torpassa maaliskuun viimeisenä päivänä vuonna 1873. Hänen vanhempansa olivat Gustaf Adolf Grönlund ja Engla Ulrika Appelqvist. Isä Gustaf oli ollut isoisä David Grönlundin tavoin töissä Kärkelän kuparihytillä, joka sijaitsi lähellä Kiskon rajaa. Kiskosta oli myös kotoisin Iida Johannan neljästä isovanhemmasta peräti kolme. David oli syntynyt Toijan kylän Ilveksen talon torpassa, toinen isoisä Ananias Appelqvist Jylyn Finnarin talon torpassa ja Ananiaksen vaimo Johanna Thorberg Ylettylässä suutarin lapsena. Ainoastaan Davidin vaimo, Iida Johannan isoäiti Stina Kaisa …

von der Linde

Lorentz eli Lars Erikinpoika oli porvari Tukholmassa, missä hän kuoli 4.12.1611. Larsin vaimo oli eräs Margareta Pederintytär ja heillä oli ainakin poika Erik Larsinpoika.

Viimeistään 1580-luvulla syntynyt Erik Larsinpoika harjoitteli myöhemmän aateliskirjeen mukaan nuoruudessaan kaupantekoa Espanjassa, Ranskassa, Englannissa, Hollannissa ja Saksassa. Tukholmassa hän vannoi porvarivalan 12.5.1604. Niihin aikoihin hän lienee avioitunut ensimmäisen kerran: puolison nimi jää tuntemattomaksi. Vaikka avioliitosta jäi kaksi tytärtä, ei se ollut pitkäikäinen, sillä vaimo kuoli nuorena.
Erikin toinen puoliso 3.11.1606 oli Vendela Lohrman, jonka isä Jakob Lohrman (Lårman, Laarman) vanhemman genealogisen kirjallisuuden mukaan oli syntynyt Württenbergin ruhtinaskunnan Montbeillardissa (Mümpelgard), toimi Tukholmassa kauppiaana sekä mahdollisesti krouvarina Värdshuset Blå Örnenissä. Lisäksi hän oli Tukholman saksalaisen seurakunnan kirkkoväärtinä, isäntänä, ja mainittiin seurakunnan tilikirjoiss…

Lisää Kepplerus -suvusta

Olen kolmisen vuotta sitten kirjoitellut tästä samasta suvusta, mutta nyt palataan ajassa hieman taaksepäin ystäväni RR:n avustuksella!

Simon Michaelis Kepplerus oli Huittisten apupappi 1644 ja Punkalaitumen kirkkoherra 1646-82. Simonin esipolvia etsiessä kääntyy katse helposti Turkuun, jossa niihin aikoihin asui porvareita nimeltään Keppi. Eräs sellainen oli Mikael Keppi, joka mainitaan vuosina 1610-36 ja asui Kirkkokorttelissa. Nähtävästi siellä oli Keppi-niminen talo. Turun Mikaelilla oli tytär, “Michell Kiöppis doter”, joka siis saattoi olla Simonin sisko.
Simonin ensimmäinen puoliso noin 1644 oli Brita Henrikintytär, Huittisten kirkkoherran, Henricus Nikolain ja Britan tytär. Tytär Brita oli aiemmin ollut naimisissa Huittisten kirkkoherran Henricus Clementis Jusleniuksen kanssa, joka oli kuollut 1643.
Brita itse kuoli 1664. Simon avioitui uudelleen, uusi vaimo oli Kristina Lignipaeus, joka kuoli viimeistään 1691. Simon haudattiin viimeistään 3.4.1682, jolloin Lempäälän kirkolle …

Vaihtunut vuosi

Kosken Tl Hongiston kylän Mikolan talon Ylhäisten torpparina 1800-luvun puolivälin tienoilla ollut Kustaa Antinpoika oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäisen vaimonsa Leenan kuoltua tammikuussa 1854 nai Kustaa itseään peräti 25 vuotta nuoremman Maria Juliana Henrikintyttären saman vuoden viimeisenä päivänä. Vihkimisen aikaan morsian oli ollut piikana Liipolan Ylitalossa.

Vuosien 1853-1859 rippikirjasta selviää, että Ylitalon rusthollissa työskenteli tuohon aikaan yhteensä kuusi piikaa. Maria Juliana ehti olla työpaikassaan vuoden verran. Tätä ennen hän oli asunut yhdessä äitinsä Maria Matintyttären kanssa Haukanpyölin Harmaan talon torpissa. Rippikirjojen ja kastettujen luetteloiden tietoja yhdistämällä selviää, että Maria Julianan isä oli Henrik Jaakonpoika. Hänen syntymäpaikkansa oli taasen Liipolan kylän Ylhäisten torppa.


Rippikirjasta löytyy isä Henrikin syntymäajaksi huhtikuun 25. päivä vuonna 1805 sekä paikkakunnaksi Uskela. Kyseisen pitäjän tuon vuoden kastetuista ei sopivaa Ja…

K. Kailan muistolle

Suomen Sukututkimusseuran hallituksen entinen jäsen, Sukuohjelmiston kehittäjä ja ystäväni Kaarle Kaila menehtyi äkillisesti viime viikon tiistaina. Vain muutamia päiviä aiemmin olin vaihtanut hänen kanssaan sähköposteja eräästä ongelmatilanteesta ja tyypilliseen tapaansa hän oli ratkaissut pulmani nopeasti sekä ystävällisesti.  Kalleen saattoi luottaa, sillä hän teki aina sen mitä oli luvannut.


Helmikuun puolivälissä tänä vuonna olin saanut häneltä omistuskirjoituksella varustettuna "Kankarin Kailat 200" -sukukirjan. Tämä Kaarle Kailan kokoama kirja juhlisti suvun kantaisän, Gustaf Johansson 200 -vuotissyntymäpäivää 13.12.2010. Ensimmäinen Gustafin ja Johanna Emelie Schalinin jälkeläisiä yhteen koonnut teos ilmestyi Kaarlen isän tekemänä vuonna 1947. Uuden teoksen ilmestymisen aikaan oli kantavanhempien jälkeläisiä elossa 1164 henkeä. Suvun yhdeksäs polvi näki päivänvalon heinäkuussa 2007.


Kankarin Kailat 200 -kirja on tehty Kallen itsensä ohjelmoimalla Sukuohjelmistolla, j…

Vihdin retki päättyy....

Petrus Jacobi Boterus, myöh. lisänimellä Aquilinus (Aquilinus tulee Kotkaniemen kylän nimestä, kotka lat. aqvila) opiskeli Turussa, tuli ylioppilaaksi 1644/45 (”Boterus Petr. Jacobi Vicht”), ja väitteli syyskuussa 1650 prof. Eskil Petraeuksen (myöhemmin Turun piispa vv. 1652-57) johdolla; väitöskirjan nimi oli Meditatio S. Evangelii Dominicae Judica. Sitä ennen Petrus mainittiin jo Vihdissä isänsä apulaisena, seurakunnan apupappina. Samalla hän oli kirkonisäntä, jonka huolellisesti hoitamat kirkontilit alkavat vuodelta 1644. Petrus oli tunnettu vanhojen pergamenttikirjeiden keräilystään ja hänellä oli tiettävästi kokoelma sellaisia. Kyse saattoi olla puhtaasta antikvaarisesta harrasteesta tai rahan ansaintakeinosta, sillä Ruotsin muinaisesineitten tutkijatkin etsivät innokkaasti sellaisia.
Hänen isänsä ostama tila Kotkaniemen kylässä tunnettiin myöhemmin nimellä Pietilän Ylestalo. On melko todennäköistä, että tilaa on kutsuttu siksi juuri Petrus Jacobin mukaan ja antaa olettaa, että …

jatkoa Boterus -tarinalle

jatkoa keskiviikolta 2.3.2011

Jacobus mainittiin Halikon Puotilassa v. 1630. Mitä hän siellä teki? Oliko hän ehkä jossakin kartanossa kotisaarnaajana? Joka tapauksessa on yhteys Puotilan täytynyt olla melko vahva, koska Jacobus käytti lisänimeä Boterus. Oliko Jakobus mahdollisesti syntynyt Halikossa, josta toinen tai molemmat vanhem-mat muuttivat Turkuun ja ehkä sai toisen pojan?

Jacobuksen ensimmäinen vaimo oli turkulaista porvarisukua Kynsilaukka. Ehkä Jacobuksen ja Lauren-tiuksen vanhemmatkin olivat turkulaisporvareita? Kynsilaukat olivat todennäköisesti myös laajan Allenius/Alléen-nimisen pappis- ja säätyläissuvun lähtösuku, sillä Jacobuksen appi Henrik Jakobinpoika Kynsilaukka oli mahdollisesti v. 1630 kuolleen Nousiaisten kirkkoherran, Gregorius Henricin isä ja 1663 kuolleen kirkkoherra Henrik Georgii Lauckin isoisä. Ehkä Nousiaisten Gregorius ja Vihdin Jacobus olivat olleet opiskelukavereita.

Puotilan lienee 1630-luvulla omistanut ratsumestari Hans Ramsay ja se oli ollut hänen …

Mistä tulivat Hemanus ja Wahlström Karjaalle?

Karjaan Lill-Sannäsin Smedsin talon lampuodiksi 1850-luvulla ilmestyvä Johan Gabriel Hemanus perheineen on malliesimerkki siitä, miten rippikirjamerkinnät voivat saattaa sukututkijan täydellisen hämmennyksen valtaan. Huvittava piirre tässä onkin se, että sukunimi Hemanus on tullut talonnimestä Hämmäinen. Kaikki ikään kuin sopii kuvioon, vaikka mikään ei ole kohdallaan.
Joka tapauksessa Karjaan vuosien 1856-1865 rippikirjassa on Smedsin talon "isäntänä" Johan Gabriel Hemanus ja hänen vaimonaan Juliana Wahlström. Smedsin omisti tuohon aikaan läheinen Fiskarsin ruukki. Lampuoti Hemanuksen kerrotaan syntyneen Uskelassa 24.6.1810, kun taas rouva Wahlström olisi syntynyt Karjalohjalla 16.4.1807. Sekä Uskelan että Karjalohjan kastettujen luettelot löytyvät netistä, joten tietojen hakemisen voisi ajatella olevan todella helppoa.
Mutta pariskunnan kumpaakaan puolikasta ei löydy; Uskelassa/Salossa ei syntynyt yhtään sopivaa Johan Gabrielia vuonna 1810. Karjalohjalla Juliana -etunimen …

Jacobus Petri Boterus

Jacobus Petri Boterus (Jakob Petterinpoika, Jaakko Pekanpoika) mainittiin ensimmäisen kerran 1630, jolloin hän Halikon Puotilassa kirjoitti keskinäisen testamentin Anna Hinderintyttären tyttären Anna Mår-tenintyttärelle ja tämän toiselle puolisolle Henrik Henrikinpojalle. Jacobus kutsuu itseään silloin lisänimellä ”Boterus”, jonka oletetaan olevan johdettu Puotila-nimestä, ruots. Botila. Jacobus oli naimisissa luultavasti viimeistään 1622 turkulaiskauppiaan Henrik Jakobinpoika Kynsilaukan tyttären kanssa.

Jacobus oli kappalaisena Vihdissä viimeistään 1634. Vuoden 1639 talvi- ja kesäkäräjillä Espoossa (Vihdin eteläpuolen kylät kuuluivat silloin Espoon käräjäpiiriin) heinäkuun 30. ja 31. päivinä anoi Jakobus vahvistusta omistukselleen, erään Kotkaniemessä olleen autiotilan (myöh. nimi Pietilän Ylestalo) ja sen ottamista viljelykseen ja kruununverolliseksi. Tilan oli omistanut eräs emäntä Elin ja se oli ollut neljä vuotta autiona. Autiotilan omistus vahvistettinkin Jacobus Petrille.

Vihd…

Wareliuksen talossa tapahtuu

Tässä blogissa on alkanut kuudes ilmestymisvuosi. Toivottavasti lukijat jaksavat edelleen kiinnostua vaikkapa tämänkaltaisista tarinoista;
Lohjan Varolassa vuonna 1810 syntynyt Isak Wilhelm Warelius asui 1840-luvulla perheineen Siuntion Tjusterbyssä. Hän harjoitti teurastajan ammattia ja oli tuossa vaiheessa tullut myös porvariksi. Puolisokseen hän oli löytänyt Kirkkonummen Överbyn Abraksen rusthollarin tyttären, Klara Vilhelmina Nymanin. Vuosien 1840-1845 välillä pariskunta sai neljä lasta, jotka kaikki olivat poikia.

Merkillistä kyllä, vaikka Isak Wilhelm löytyy perheensä kera Siuntion rippikirjoista, kaikki heidän lapsensa kastettiin Helsingin seurakunnassa.

Esikoispoika Wilhelm Ferdinand kävi Helsingin Yliopistoa, mutta joutui erotetuksi sopimattoman käytöksen takia. Myöhemmin hänestä tuli Kirkkonummen Vårnäsin tilallinen, mutta kesällä 1872 hänen elämänsä katkesi vain 32 vuoden iässä hukkumiseen. Tätä ennen hän oli ehtinyt olla naimisissa Amalia Wikströmin ja tämän kuoltua Vivika…