Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2010.

"Rahvaaseen vajonneet" nyt saatavilla

LC Tarvasjoen kustantamana kirja "Rahvaaseen vajonneet ja muita kertomuksia Auranmaalta" on nyt ilmestynyt.

Kirjan hinta on 10 euroa ja tämä summa käytetään kokonaisuudessaan paikallisiin hyväntekeväisyyshankkeisiin Lions -periaatteiden mukaisesti. Sijoittamalla kympin viisaasti saat samalla itsellesi n. 160 sivua kivaa lukemista menneiltä vuosisadoilta Auranmaalla!


Tilaukset sähköpostitse osoitteeseen palaute@varola.fi
Kirjan voit ostaa myös Tarvasjoen kirjastosta, Tarvasjoen Osuuspankista, K-Kauppa Taatelista, Kosken Tl kirjastosta sekä Härkätien Puhelimen myymälästä ja Ravintola Kuokantalolta Marttilassa.





Helsinkiin!

Erityisesti tänä vuonna, mutta jo pidempäänkin olemme saaneet lukea mediasta, miten kallista asuminen Helsingissä on. Vuokrat nousevat huutokauppatahtiin ja omistusasuntojen hinnat ovat pilvissä. Halukkaita ostajia ja vuokralaisia tuntuu silti löytyvän. Onkin mielestäni aiheellista lainata eräitä sanomalehtiä marraskuulta 1860. Niissä kirjoitetut varoituksen sanat ovat ilmeisesti yhä, tasan 150 vuotta myöhemmin, täysin relevantteja;


"Helsingin ruotsalaisissa sanomissa on waroitus niille jotka matkustawat Helsinkiin työtä hakemaan, etteiwät ottaisi waimojansa ja lapsiansa myötänsä siinä luulossa että siellä saisiwat runsaammat tulot kuin kotonansa.

Wiimeisinä wuosina on monta perhekuntaa sinne mennyt suureen saaliin toiwossa, mutta korkiat huoneenhyyryt, huonetten puute ja kallis ruoka owat siellä saattaneet monta perhettä suureen kurjuuteen. Kaupungin waiwaishoidalla on täysi tekeminen omista waiwaisistansa, ja yksinäisten apu ei ulotu niin monelle. Niin on usiat näistä kuleksioi…

Salon Seudun Sukututkijat 25 vuotta

Salon Seudun Sukututkijat on päässyt mukavaan neljännesvuosisadan ikään. Sen kunniaksi jäsenlehti ilmestyi pari viikkoa sitten juhlamuodossa uudella "Suvustaja" -nimellä varustettuna. Sinänsä lehti on perinteinen yhdistyksen jäsenjulkaisu, mutta sisältö on viimeisten vuosien aikana ollut pääsääntöisesti erittäin taitavasti kirjoitettua asiaa.

Juhlanumerosta löytyy mm. Vesa Hännisen artikkeli SSS:n taipaleesta 25 vuoden ajalta, Eero Kallio kertomus seuran kevätretkestä, Maija Vainion eriomainen artikkeli Inkereen meijerikoulusta 1875-1882, Seija Rannikko-Iltasen juttu Halikon Hakoniskoista, Hanna-Maija Saarimaan tarina Elävän leskiä ja kaksinnaimista, Kaija Salminen pohdintä vääpeli Nils Qvist sukuperästä ja Hännisen toinen kirjoitus 250 vuoden takaisesta perukirjasta.

Lehden kansi muodostaa oman arvoituksensa, sillä siinä olevan kuvan henkilöistä ei ole tietoa. Kuva on Erkki Koskisen albumista Karunan Leiskulta, mutta muutoin sen tarina on tuntematon.

Salon Seudun Sukututkij…

Juoppoutta ja tuhlaavaisuutta

Tarvasjoen Tuomarilan tila tunnetaan nimeltä mainittuna jo yli 500 vuoden takaa. Aikojen saatossa se on ollut mm. Suomen käskynhaltijan, Klaus Åkenpoika Tottin antaman lainan panttina. Alunperin tilan päärakennus sijaitsi Paimionjoen varressa, mutta jossain vaiheessa rakennukset siirrettiin nykyisen Yli-Tuomarilan ruokamatkailutilan kohdalle. Tila myös jaettiin kahtia Ali- ja Yli-Tuomarilaan reilut kaksi sataa vuotta sitten.

Vuonna 1791 menivät naimisiin Euran kylän Knaapin rusthollarin perillinen Juho Ristonpoika ja Tuomarilan rusthollarin lapsi Helena Jaakontytär. Näin Juhosta tuli Yli-Tuomarilan uusi isäntä avioliiton kautta. Seuraavien vuosien aikana perheeseen syntyi kolme lasta, kaksi tytärtä ja poika. Ikävä kyllä kaikki pienokaiset menehtyivät ja Yli-Tuomarilan tilalla ei ollut 1800-luvun alun jälkeen perillistä. Kaiken lisäksi tuli muitakin ongelmia. Juho Ristonpoika oli ilmeisen kykenemätön huolehtimaan itsestään sen paremmin kuin maatilastakaan.

Kun vaimo Helena kuoli pistok…

Karvelan puustellilta

Marttilan pitäjässä, Hämeen Härkätien varrella sijaitsee Karvelan kylä. Tie myötäilee Paimionjoen uomaa vain kapean peltokaistaleen erottaessa ne toisistaan. Vanha sotilasvirkatalo, jossa vielä 1970-luvulla sijaitsi Prunkilan postikonttori, on aivan tien vierellä. Tien käyttö ja ylläpito ovat ikävällä tavalla vahingoittaneet tätä noin vuodelta 1800 olevaa taloa.

Tuolloin talossa asui kersantti Adolf Fredrik Schmidt vaimonsa Juliana Sophia von Hausenin kanssa. Heille syntyi vuoteen 1804 mennessä ainakin seitsemän lasta. Nykyinen rakennus pystytettiin samoihin aikoihin.

Adolf ja Juliana oli vihitty Karkun pitäjässä 13. kesäkuuta vuonna 1791. Julianan syntyessä hänen isänsä Herman von Hausen oli itse ollut Marttilan naapurissa, Paimiossa, pitäjänkirjurina. Hermanin puoliso oli Valpuri Jaakontytär. Monien sukututkijoiden jatkuvasti käyttämässä HisKi-palvelussa on Julianalla merkitty myös kaksoissisko Sophia, mutta tämä on selkeä virhe. Paimion alkuperäisten kastettujen luetteloiden mukaan …

Eräs kirkkoherran apulainen Myrskylästä

Loimaalta kotoisin ollut Jakob Ammelin tuli 1733 ylioppilaaksi Turussa. Sukunimi oli ilmeisesti muodostettu Alastaron Ämmäisten kylän nimestä. Jakob sai pappisvihkimyksen Porvoossa 1737 ja hän palveli siitä alkaen Myrskylässä kirkkoherran apulaisena ja 1745 alkaen pitäjänapulaisena. Jakob avioitui 29.6. 1739, puoliso oli 1731 kuolleen Myrskylän kirkkoherran tytär Kristina Hacklin. Perhe omisti Myrskylän kirkonkylän Hölppälän rusthollin.


Jakob oli kaikesta päätellen ristiriitainen henkilö. Hänen ammattitaidossaan näyttää olleen puutteita, mutta hän ei ilmeisesti edes välittänyt asiasta. Useaan otteeseen kehoitti konsistori häntä antamaan jonkinlaisia opinnäytteitä, mutta turhaan. Kerrankin odotti tuomiorovasti Nylander häntä Mäntsälään ollessaan siellä tarkastuksella. Jakob ei kuitenkaan ilmestynyt ja sanoi "mielenlevottomuuden" estäneen lukemisen. Lopulta pidettiin pitäjänkokous Jakobin vuoksi. Hänen elämäntapansa oli antanut aihetta epäilyksiin, mm. oli hän vainonnut yhtä so…

Skarpin veljekset

Kiskon Orijärven kaivokselle ilmestyi 1770-luvun lopulla ja 1780-luvun alussa herrat Gustaf ja Johan Skarp. Gustaf oli mennyt syyskuussa 1778 naimisiin Orijärven kylästä kotoisin olleen Maria Johansdotter Orrbergin kanssa, kun taas Johan vei syyskuussa 1781 vihille Toijan kylän Ilveksen talon tyttären, Sofia Henriksdotterin.

Hieman aikaisemmin Orijärven Kolkon talon lampuotina oli ollut eräs toinen Johan Skarp ja 1790-luvulla kaivoksen väen joukosta löytyy Peter Skarp. Tämän Johanin vaimo oli Maria Eriksdotter, kun taas Peterin puoliso oli Regina Sandberg. Viides Skarp oli nimeltään Michel ja hänkin työskenteli Orijärven kuparikaivoksella.

Näistä henkilöistä voi koota seuraavia tietoja;

Gustafille ja Marialle syntyi kuparikaivoksen maisemissa yhteensä 11 lasta, joista ainakin kaksi menehtyi hyvin pienenä. Sen sijaan Johanilla ja Sofialla oli ainoastaan yksi jälkeläinen, tytär Lovisa.

Gustaf Skarp viihtyi koko elämänsä Orijärven kaivoksilla, mutta Johanista tuli vuonna 1786 Viiarin kylä…

Pikkutullintarkastaja Edhnerin perheestä

Olof Eriksson Edhner oli Turun pikkutullin tarkastaja 1690-luvun alussa. Sitä ennen hän ehkä asui Raumalla, jossa eräs Olof Edner mainittiin Rauman aksiisioikeuden tarkastajana 1681-82. Olofin puoliso oli assessorin tytär Margareta Lindeman.

Olofin kuoltua 1693 Margareta avioitui uudestaan Turun koulun konrehtori Aron Hoffrénin kanssa, mutta kuoli kuitenkin jo 1697. Olofilla oli lapset:

1. Katarina Edhner, pso. 1690-luvulla Mårten Florinus, myöhemmin pappismies ja lääninrovasti.
2. Erik Edhner, 1692-1762, raatimies, kaupunginkasööri ison vihan aikaan, valtiopäivämies 1726-27, ensimmäinen puoliso Anna Maria, toinen Maria Forstén.
3. Kaksi nimetöntä lasta.

Tytär Katarina sai ensimmäisen lapsensa Mårten Florinuksen kanssa noin 1699 eli Katarinan on täytynyt olla avioitunut vuoteen 1698 mennessä. Täten hän olisi syntynyt viimeistään vuoteen 1680 mennessä, siis niihin aikoihin, jolloin isä Olof ehkä asui Raumalla. Veli Erik oli yli 10 vuotta nuorempi ja nähtävästi syntynyt Turussa. Näin ollen…

Voutisuku Callia

Mahdollisesti Tyrvään Kallialan kylästä kotoisin ollutta satakuntalaista Callia-sukua voi hyvällä syyllä kutsua voutisuvuksi isolla V:llä, sillä suvun yhteensä 11:sta tunnetusta miehestä oli 6 vouteja (sekä 1 katselmuskirjuri ja 1 pappi).

Suvun vanhin tunnettu jäsen, Påvel Simonsson Callia, lienee ollut syntynyt n. 1580. Hän oli linnankirjuri Turussa ja Henrik Rehländerin vouti. Påvel omisti 1604 alkaen Huittisten Mommolan Färkkilän ratsutilan, jonka hän oli saanut vaihtokaupassa Anders tai Mårten Färickiltä. Påvel omisti myös Punkalaitumen Parrilan Iso-Parrilan. Hän eli vielä 22.8.1622, mutta mainittiin autuaaksi 11.2.1623.

Påvelin vaimo oli Margareta Sigfridsdotter Tacku, joka miehensä jälkeen omisti Färkkilän 1624-29 ja mainittiin henkikirjassa vielä 1646 Färkkilän kohdalla. Margareta avioitui uudellen, puolisona oli läänitysvouti Mårten Olsson Gråå (liitto oli myös Mårtenin toinen), joka omisti Huittisten Naatulan ratsutilan.

Margareta oli vanhaa Takku/Tacku-sukua. Huittisten Sammun …

Salon markkinat

Nimimerkki "Rättäri" kirjoitti Salon Sanomiin kesällä 1909 Salon kauppalan merkityksestä kiskolaisille. Hän kertoi miten Salo oli ollut kautta aikain Kiskon liike- ja kauppapaikka. Kauppalan torin kanssa pystyivät kilpailemaan ainoastaan Fiskarsin toripäivät, mutta erityisesti liha- ja kalatuotteet haettiin Kiskoon nimenomaan Salosta.
Uuden vuosisadan alkuun mennessä olivat Salon kuuluisat markkinat menettäneet asemansa, mutta hyvässä muistissa olivat "vanhat hyvät ajat". Sen hetken markkinahumua piti "Rättäri" miedompana ja ikävämpänä kuin entisaikaa.

Aikanaan oli markkinoilta saatu viinaa, konjakkia ja olutta. Tunnelmaa loivat sade ja kura, harmonikan soittajat, hevoset, lehmät, hoilaavat miehet ja "reilut likat". Kiskolaisetkin olivat menossa mukana ja mies ei ollut mitään, ellei ollut istunut karusellissa, käynyt sirkuksessa, ampunut ampumateltassa ja heittänyt renkaita puukonpäihin.


Toinen ankara koitos oli sotilaiden syyninkipäivä keväisin. S…

Rahtimaksuista rannikolla

Kun nykyajan matkustaja päättää lähteä risteilylle vaikkapa Turusta Tukholmaan, hän ei luultavasti vaivaa kovinkaan paljon itseään matkatavaroiden suhteen. Mukaan pakataan henkilökohtaiset saniteettituotteet ja mahdolliset tanssikengät sekä hieman muita vaatteita. Toki maasta toiseen pidemmäksi aikaa kulkeva joutuu kuljettamaan hieman enemmänkin tavaraa, mutta ne luultavasti ovat auton takakontissa.

Jos sen sijaan harkitsi vuonna 1875 rannikkopurjehdusta Salon Höyrylaiva-Osakeyhtiön Salo- ja Nystad- aluksilla, oli matkustavaisella luultavasti mukanaan hieman erilaista nyssäkkää. Kapteenien Nyström ja Frantzell isännöimillä laivoilla oli voimassa oheinen hinnasto, josta voi poimia osin hauskojakin rahtikuluja.


Jos vaikka lähti Turusta Saloon ja otti mukaansa tynnyrin silliä, laatikon tulitikkuja ja isomman sonnin, keveni kukkaro 7 markalla ja 45 pennillä. Ison sängyn sai vietyä Turusta Salon kauppalaan kolmeen markkaan, mutta huonompi eli pienempi maksoi vain markan. Sama markka meni lam…

Suomen tiukin nimismies?

Vaikka nimismiehet eli vallesmannit koettiin entisaikain yhteiskunnan pitäjän merkkihenkilöiksi, saattoivat he olla syntyperältään aivan tavallisia miehiä. Niinpä Pöytyän nimismieheksi vuoden 1859 lopulla nimitetyn Johan Jacob Örnbomin isä oli ollut suutarina Pietarsaaressa poikansa syntymän aikaan.

Johan Jacob lähti kauas kotikonnuiltaan ja tapaammekin hänet Eurajoella vuonna 1838. Siellä vain 23 vuoden ikäinen nimismiehemme nai Rengon kappalaisen tyttären, Anna Carolina Grönroosin. Saman tien tuore aviopari muuttaa Porin Raumankylään, joka nykyisin tunnetaan Vähäraumana. Siellä perhe kasvoi parin vuoden välein, kunnes vuoteen 1852 mennessä oli syntynyt yhdeksän lasta.

Johan Jacob Öhrbom siirtyi Porista Piikkiöön ja Kaarinan eli Nummen pitäjien nimismieheksi.. Vuoden 1859 marraskuussa silloinen Turun läänin vt. maaherra määräsi Öhrbomin Pöytyän nimismieheksi.

Uudessa asemapaikassaan kokenut vallesmanni pisti niin sanotusti tuulemaan. Heti talvikäräjillä 1860 tuomittiin neljä "pahan…

Laivaristeilyllä Turusta Tukholmaan

Höyrylaivojen käyttöä Turun ja Tukholman väliseen, hyvin vilkkaaseen liikennöintiin pohdittiin jo vuonna 1819. Kuitenkin ensimmäinen höyrykäyttöinen alus ankkuroitui Turun satamaan vasta lokakuun lopulla 1836. Turun Höyrylaivayhtiön toinen alus, Furst Menschikoff oli laskettu vesille kesäkuun lopulla ja näin se sai kunnian aloittaa uuden aikakauden kahden tärkeän satamakaupungin välillä.

Keväällä 1837 alkoi varsinainen linjaliikenne ja ensimmäisellä matkalla kerrotaan olleen 24 henkeä. Kilpailevaakin toimintaa aiottiin jo edellisenä vuonna, mutta lopulta uusi Solide -höyrylaiva aloitti yhteistyön Turun Höyrylaivayhtiön kanssa. Tämä alus tuli ensi kerran Turkuun kesäkuun alussa 1836 satamapaikkanaan Aurajoki Seurahuoneen alapuolella. Solide matkasi kerran viikossa suuntaansa siten, että lähtö Turusta oli aina tiistaisin. Tukholmaan asti laiva ehti torstaihin mennessä.

Paria vuotta myöhemmin, heinäkuussa 1839, ilmoitettiin Åbo Underrättelserin numerossa 55 Soliden saapuvan Turkuun kuluvan…

Kanttori-urkuri Heermanin elämää

Silloisessa Euran kappelissa, myöhemmällä Tarvasjoella vaikutti noin 40 vuoden ajan lukkarina Juho Vihtori Heerman. Hän oli syntynyt heinäkuussa 1862 Karjalohjan Ilmoniemen kylässä pitäjänräätäli Johan Henrik Heermanin ja Mathilda Elvira Pihlstedtin perheen toiseksi vanhimpana lapsena. Tosin Juhon isosisko Ida Josefina oli menehtynyt vain parin kuukauden ikäisenä. Pitäjänräätälille tämä avio oli jo toinen, sillä hänen ensimmäinen liittonsa oli päätynyt vaimo Ulrika Sorrenin kuolemaan 1857. Mathilda Elvira oli leskimiehen naidessaan piikana Kiskon Toijan kylän Mommolan kartanossa, vaikka olikin syntynyt Karjalohjalla aviottomana lapsena.

Juho Vihtori oli kotoisin varsin vaatimattomista oloista. Toki kotitorpassa riitti vilskettä, sillä pitäjänräätäli Heermanilla oli kaksi kisälliä opissaan; serkukset August Fredrik Warelius ja Gustaf Adolf Rosendahl. Näin perheen vanhimman pojan ei tarvinnutkaan seurata isänsä polkuja, vaan hän saattoi lähteä täysin toiselle alalle.

Sen takia voimmekin l…

HisKi ei kerro kaikkea - Kiikan merkillinen kuollut

HisKistä, Kiikan kappeliseurakunnan kastettujen luettelosta, kesäkuun kuudennen päivän kohdalta vuonna 1860 löytyy lakoninen merkintä itsellismies Antti Tallgrenin ja hänen vaimonsa, Kaisa Antintyttären saamista kuolleista kaksostytöistä. Tämä ei ollut entisaikaan ollenkaan harvinaista, sillä huonon hygienian ja vaatimattomien olosuhteiden takia vastasyntyneiden kuolleisuus oli suurta. Kaksosten kohdalla riski oli sitäkin suurempi, koska pienikokoisten vauvojen hoitamiseen ei ollut sen kummempia apuvälineitä kuin normaalikokoistenkaan.

Tällä kertaa luontoäiti saattoi järjestää erehdyksenä oma-aloitteisesti, sillä nämä tytöt olivat siamilaisia kaksosia. Sanomalehtitietojen mukaan kesäkuisena aamuna 1860 tapahtui seuraavaa;

"Täällä tapahtui eilen aamulla eriskummainen tapaus ja luojan ihme-työ kuin ittellisen Antti Tallgrenin waimo Meskalan kylästä synnytti lapsen, jolla oli yksi pää, kahdet kaswot ja neljä korwaa, yksi ruumis napaan asti, neljä kättä ja neljä jalkaa, täydet kynnet s…

Rahvaaseen vajonneet ja muita kertomuksia Auranmaalta

Lokakuun alkupuolella ilmestyy LC Tarvasjoen kustantamana kirja "Rahvaaseen vajonneet ja muita kertomuksia Auranmaalta".

Kirjan hinta on 10 euroa ja tämä summa käytetään kokonaisuudessaan paikallisiin hyväntekeväisyyshankkeisiin Lions -periaatteiden mukaisesti.

Sijoittamalla kympin viisaasti saat samalla itsellesi n. 160 sivua kivaa lukemista menneiltä vuosisadoilta Auranmaalla!




Ennakkotilaukset sähköpostitse osoitteeseen palaute@varola.fi



Raakalaisuutta Teijolla elokuussa 1860

Teijon ruukin suutarina oli vuodesta 1860 lähtien ruotsalaissyntyinen Karl Asklöf, jonka puoliso Anna Lovisa Olofsdotter oli hänkin kotoisin entisestä emämaastamme. Pariskunnan lapsista Hilma Lovisa ja Karl Gustaf olivat ehtineet syntyä perheen ollessa vielä Ruotsissa ja Teijolla he saivat seuraa kahdesta pikkuveljestä. Hämmästyttävää kyllä, kaikilla pojilla oli sama etunimi; Karl Gustaf (1858), Karl Oskar (1862) ja Karl Leonard (1864). Tosin kaksin nuorinta "Kallea" ehtinyt koskaan nähdä isosiskoaan, sillä elokuisena päivänä vuonna 1860 tapahtui Teijolla yksi sen historian ikävimmistä tapauksista.

Tuona päivänä oli ruukin puuseppänä toimineen Ernst Reinhold Branderin poika Ernst Fredrik tullut pyytämään maitoa Asklöfin torpasta. Vaimo Anna Hilma Lovisa oli sanonut lypsävänsä lehmän ensin ja pyytänyt Ernstiä menemään metsään hakkaamaan hieman polttopuita tätä odotellessaan. Asklöfin tytär Hilma Lovisa lähti pojan mukaan poimiakseen marjoja.

Kun Ernst Fredrik aikanaan palasi me…

Professori Sahlberg

Satakunnan Eurassa syntyi vuoden 1779 alussa poikalapsi Porin jalkaväkirykmentissä palvelleele Isak Reinhold Sahlbergille ja hänen vaimolleen Lovisa Katarina Polvianderille. Nimekseen tämä pienokainen sai Carl Reinhold. Noin yhdentoista vuoden iässä poika lähetettiin Porin triviaalikouluun, mistä hän viitisen vuotta opiskeltuaan siirtyi Turkuun päästen ylioppilaaksi satakuntalaisesta osakunnasta 1795.

Nuorukainen luultavasti piti opiskelemisesta paljon, sillä jo seuraavana vuonna hän läpäisi pro exercitio -tutkinnon. Tällä selvitettiin opiskelijan kielitaitoa. Vuoden 1802 puoliväliin mennessä olivat Sahlbergin taidot karttuneet niin paljon, että hän pystyi julkaisemaan väitöskirjansa. Työteliäiden vuosien jälkeen, kesällä 1810, Sahlberg väitteli tohtoriksi. Tässä välissä hän oli myös tullut satakuntalaisen osakunnan kuraattoriksi, missä virassa hän oli vuoteen 1817 tullen lopulta kunniajäseneksi. Vuodet 1828-1841 Sahlberg oli sitten osakunnan inspehtorina.

Luottamustoimien lisäksi tarmo…

Vanhan ajan horoskooppi

Vanhan ajan horoskooppi tyttölapsista 1900-luvun alusta;


Tammikuussa syntyneestä tytöstä tulee järkevä emäntä, joka välistä on hieman synkkämielinen, mutta hiljainen luonteeltaan.

Tytöstä, joka on helmikuussa syntynyt, tulee kärsivällinen ja täysilempinen aviovaimo ja hellä äiti.

Maaliskuussa syntynyt tyttö on kevytmielinen ja sitäpaitsi riitainen.

Huhtikuun tyttö on epävakainen, oikkuja täynnä ja huonopäinen, mutta useinkin hyvin kaunis.

Toukokuussa syntynyt tyttö on kaunis ja tulee tavallisesti onnelliseksi.

Kesäkuussa syntyneet tytöt ovat luonteeltaan kiivaat, menevät aikaisin naimisiin ja ottavat elämän keveältä kannalta.

Tyttö, joka heinäkuussa maailmaan tulee, on tavallisesti kaunis, mutta näyttää usein nyreältä.

Elokuun tyttö on rakastava ja käytännöllinen sekä pääsee tavallisesti rikkaisiin naimisiin.

Tyttö, joka syntyy syyskuussa, voi kiittää onneaan, sillä hänestä tulee ajatteleva ja seurustelusta pitävä nainen, jota kaikki rakastavat.

Lokakuun tyttö on kaunis ja kiemaileva ja tulee u…

Anteen / Antin Mustiolta

Mustion ruukilla räätälinä työskennellyt Erik Eriksson Anteen syntyi rippikirjojen mukaan vuonna 1721. Hänen ensimmäinen vaimonsa Christina oli miestään pari vuotta nuorempi. Tästä avioliitosta oli ainakin seitsemän lasta vuosien 1749-1764 välisenä aikana. Näistä kolmella oli omia jälkeläisiä; Lampuoti Erikillä, seppä Henrikillä ja tytär Marialla. Lisäksi lapsista ehti naimisiin tytär Anna, mutta vasta vanhoilla päivillään eikä aviosta ollut yhteisiä lapsia.

Esikoislapsi oli kuollut kahden vuoden iässä ja tytär Maja Stina menehtyi hänkin vauvaiässä. Jäljelle jää poika Johan, jonka myöhemmistä vaiheista en ole saanut selvyyttä. Luultavasti hän kuoli lapsena, vaikka häntä ei haudattujen luettelossa mainitakaan.

Kun äiti Christina kuoli 1775, meni Erik Anteen uudelleen naimisiin. Tuore morsian oli häntä 12 vuotta nuorempi Maria, mutta luultavasti puolisoiden iästä johtuen tästä liitosta ei ollut lapsia.


Isänsä kaima Erik syntyi 1750 Mustion Ingvalsbyn kylässsä, mutta varsinaisen "elämä…

Sananen Sonck -suvun tiimoilta

Vanhimmat asiakirjoista löytyvät Sonck-nimiset (Sonk, Sonck, Sånck, Soncki, Sonckj) henkilöt asuivat Laitilan Vahantaan kylässä 1540: talonpojat Tomas, Michel ja Olof Sonck. 1550-luvulla oli Simon Sonckin isän talo Lajon kylässä. Laivuri ja raatimies Simon Sonck mainittiin Raumalla 1556. Tämä on varmaan sama Simon, joka kävi Kemissä 1553, ollen merkitty helsinkiläiseksi porvariksi (todenn. silloin pakkosiirrettynä vastaperustettuun Helsinkiin).

Joudumme kuitenkin menemään vielä muutama sukupolvi eteenpäin ennen kuin osumme ensimmäiseen Sonckin, josta voi rakentaa edes alustavaa ketjua eteenpäin: Rauman porvari Henrik Andersson Sonck kävi 1620 hakemassa Oulusta lastin (8 tynn. lohta, 4 tynn. voita, 20 kiihtelystä oravannahkoja sekä traania) ja oli raatimiehenä Raumalla 1638. Hänen puolisonsa oli Brita Mattsdotter Voijola. Rauman Sonckien talo oli Kauppakadun ja Pappilankadun kulmassa.

Vaimo Britan nimessä esiintynyt sana voijolainen tarkoitti kauppiasta, erityisesti gotlantilaista kaupp…

Adolf Törnqvistin jälkeläisiä

Kiskon Orijärven kaivoksilla työskenteli Perniöstä kotoisin ollut Törnqvist -sukua. Eräs heistä, vuonna 1780 syntynyt Adolf oli yksi suorista esi-isistäni. Hän oli naimisissa itseään kolmisen vuotta vanhemman Ulrika Laxin kanssa, jonka setä Anders oli Antskogin ruukin rakennusmestarina, kun taas isä Johan oli vävynsä tavoin Orijärven miehiä.

Adolfille ja Ulrikalle syntyi kaivoksen tienoilla sijainneessa mökissä yhteensä 11 lasta, joista neljä kuoli lapsena. Poika Adolf, isänsä kaima, jäi ilmeisesti naimattomaksi, sillä hän asui poikamiehenä Orijärvellä vielä 1860-luvulla. Tytär Lovisa menehtyi parikymppisenä maaliskuussa 1839 lavantautiin. Saman kuun lopulla tuo ankara sairaus vei myös äiti Ulrika Laxin.

Isä Adolf Törnqvist kuoli joulukuussa 1851. Tätä ennen hän oli joutunut saattamaan hautaan vielä yhden lapsistaan. Kosken tehtaan kirjanpitäjä Karl Isaac Dahlbergin kanssa naimisissa ollut Maria Christina -tytär oli kuollut elokuussa 1839, joten tuo vuosi oli todellista tuskan aikaa Ado…

Uutisankka

Sanomalehdistä ja netistä saa välillä lukea tarinoita, jotka vaikuttavat melko uskomattomilta. Joskus elämä on fiktiota ihmeellisempää, mutta toisella kertaa on toimittajaparka saattanut joutua kepposen uhriksi. Tällöin on ollut tapana puhua uutisankasta. Tämä termi oli maassamme tuttu jo ainakin 1890-luvulla ja esimerkiksi sanomalehti Uusimaa katsoi tarpeelliseksi selittää uutisankan alkuperää.

Joskus 1800-luvun loppupuolella eräs belgialainen sanomalehtimies päättii voittaa työkaverinsa valejuttujen naputtelussa. Hän kehitteli tarinan ankkain ahnaudesta;

"Muuan mies tappoi 20 päisestä ankkaparvesta yhden, hakkasi sen höyhenineen päivineen kappaleiksi ja tarjosi ne muille ankoille, jotka sen heti ahmien nielivät. Seuraavina päivinä mies syötti toisen, kolmannen ja lopulta 19 ankan toisille ankoille. Näin jäljelle jäi yksi ainut lintu, joka oli syönyt kaikki 19 toveriaan."

Vasta kun tarina oli julkaistu suurin piirtein kaikissa maailman sanomalehdissä, kertoi belgialainen miehe…

Kirja Suomen rautateistä

Karttakeskus julkaisi vuonna 2009 Jussi Iltasen kirjan "Radan varrella - Suomen rautatieliikennepaikat". Kirja käsittää reilusti 400 sivua maamme raideliikenteen historiaa ja on oikeastaan aika käsittämätön tietopaketti omalta alaltaan. Tämän vuoden uusintapainos maksoi Kirjatorilla vain vajaat parikymppiä.

Harvoin olen tutustunut tietokirjaan, joka suhtautuu kohteeseensa yhtä perusteellisella rakkaudella kuin Iltasen kirja. Teoksen sivuilla on uskomaton määrä detaljitason tietoa kaikista Suomessa joskus käytössä olleista rautateiden liikennepaikoista, jotka vuoden 1969 maaliskuusta alkaen luokiteltiin kolmeen pääluokkaan. Kaikki miehitetyt paikat olivat asemia, kun taas miehittämättömät henkilöliikenteen paikat seisakkeita ja vastaavat tavaraliikenteen pysäkit vaihteita.

Nykyisin on olemassa vain liikennepaikkoja, jotka on avattu joko henkilö- tai tavaraliikenteelle, molemmille tai vain liikenteenhoidollisiin tarpeisiin. Alunperin, 1860-luvulta alkaen, jako perustui viiteen e…

Marjaniemen kaivos Kiskossa

Kulttuuriympäristön karttaselaimen avulla löysin itselleni täysin uuden historiallisen muiston paikasta, jossa olen käynyt jo vuosikymmeniä. Kuitenkaan ennen elokuuta 2010 ei minulla ollut mitään tietoa siitä, että vain muutaman askeleen päässä sijaitsi maamme kaivosteollisuuteen liittyvä kohde.
Kiskon on tietysti tunnettu monista kaivoksistaan kuten Orijärvi ja Aijala unohtamatta maamme kenties suurinta teollisuuskompleksia 1600-luvun lopulla, Malmbergin kaivosta. Näiden lisäksi pitäjässä on louhittu useita muita, vaatimattomampia kohteita. Näiden joukkoon kuuluu myös Marjaniemi, jota Museoviraston kulttuuriympäristöportaalissa sanotaan "historialliseksi rautakaivokseksi".

Tuo luonnehdinta on ehkä hieman liian mahtaileva, sillä kyseessä on pikemminkin avolouhos. Ensimmäinen maininta Marjaniemen malmista löytyy jo vuodelta 1757, mutta tuolloin ei paikalla vielä kaivettu. Louhinta alkoi vasta vuonna 1780 Fiskarsin ruukin silloisen omistajan, tukholmalaisen B. M. Björkmanin joh…

Kaksoismurha Taalintehtaalla

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä 1907 tapahtui Taalintehtaalla kaksoismurha, joka herätti silloisessa poliittisessa ilmapiirissä suuria intohimoja. Teosta saatiin heti tuoreeltaan, useiden silminnäkijöiden todistaessa veritekoa, kiinni tehtaan entinen työmies Albert Högberg. Surmatuiksi tulivat yli-insinööri Pettersson ja isännöitsijä Herman Norrmen.

Huhtikuun 12. päivänä tapahtumia sitten käsiteltin leivättömän pöydän ääressä Kemiön välikäräjillä, mutta nuorta, vain 20 vuoden ikään ehtinyttä Albertia ei istunnossa nähty. Hänet oli heti kohta tapahtuneen jälkeen viety Turun lääninvankilaan. Siellä nuorukainen oli riistänyt hengen itseltään hirttäytymällä omaan vyöhönsä. Niinpä käräjien aluksi Albertin oikeudenomistajia kehoitettiin käymään vankilassa perimässä vainajan jälkeensä jättämää omaisuutta.

Asianomistajien, leskirouvien Norrmen ja Pettersson puolesta paikalla Kemiössä olivat heidän asiamiehensä. Ensimmäisenä kuultaviksi pyydettiin murhaajan vanhemmat, Kiskon Orijärven kaivoksell…