Karvelan puustellilta

Marttilan pitäjässä, Hämeen Härkätien varrella sijaitsee Karvelan kylä. Tie myötäilee Paimionjoen uomaa vain kapean peltokaistaleen erottaessa ne toisistaan. Vanha sotilasvirkatalo, jossa vielä 1970-luvulla sijaitsi Prunkilan postikonttori, on aivan tien vierellä. Tien käyttö ja ylläpito ovat ikävällä tavalla vahingoittaneet tätä noin vuodelta 1800 olevaa taloa.

Karvelan puustelli vuonna 2008

Tuolloin talossa asui kersantti Adolf Fredrik Schmidt vaimonsa Juliana Sophia von Hausenin kanssa. Heille syntyi vuoteen 1804 mennessä ainakin seitsemän lasta. Nykyinen rakennus pystytettiin samoihin aikoihin.

Adolf ja Juliana oli vihitty Karkun pitäjässä 13. kesäkuuta vuonna 1791. Julianan syntyessä hänen isänsä Herman von Hausen oli itse ollut Marttilan naapurissa, Paimiossa, pitäjänkirjurina. Hermanin puoliso oli Valpuri Jaakontytär. Monien sukututkijoiden jatkuvasti käyttämässä HisKi-palvelussa on Julianalla merkitty myös kaksoissisko Sophia, mutta tämä on selkeä virhe. Paimion alkuperäisten kastettujen luetteloiden mukaan Vuohenmäellä syntyi 27.10.1770 vain yksi lapsi, jolle vanhemmat antoivat nimen Juliana Sophia.

Adolf Fredrik Schmidt oli tottunut heti lapsena asumaan sotilasvirkatalossa, sillä hänen isänsä Herman Kristian oli Mouhijärven Kairilan kylän Horolan puustellin isäntänä vuosina 1743 - 1787. Adolf Fredrik syntyi Horolassa 8.12.1761 yhteensä kahdeksanlapsiseen perheeseen. Isä Herman Kristian oli Porin läänin jalkaväkirykmentin välskäri, kun taas äiti Sara Helena Hartmanin isä oli sotilasarvoltaan luutnantti. Herman Kristian Schmidt oli syntynyt Tallinnassa, jonne hänen perheensä oli luultavasti paennut vuosisadan alussa puhjennutta Pohjan sotaa.

Adolf Fredrik Schmidt ja Juliana Sophia von Hausen eivät jättäneet kovin merkittäviä jälkiä Marttilan historiaan. Ainakin kaksi heidän tyttäristään kuoli Karvelassa ja tulivat täten haudatuksi pitäjän kirkkomaalle. Isä Adolf Fredrik menehtyi Suomen Sodassa ja äiti, joka kirjoitti nimensä muodossa Julie, jäi suureen kurjuuteen. Vuoden 1812 marraskuussa hän julkaisi sanomalehdessä kiihkeän kirjeen vastalauseena kohtelulleen.

Hänen vaatimaton omaisuutensa oli mennyt huutokaupattavaksi, jotta miesvainajan velat saataisiin kuitatuiksi. Kaiken lisäksi Karvelan puustelli annettiin uudelle vuokralaiselle ja Julie Schmidt lapsineen sai asuttavakseen pienen, venäläisten jäljiltä autioksi jääneen itsellistorpan. Leskirouva huudahti kirjeessään miten "onnellisia olivat ne, jotka eivät olleet koskaan kokeneet minun ahdistustani ja katkeruuttani". Toisaalta hän iloitsi niistä ystävistä, jotka halusivat auttaa pulassa olevaa äitiä. Mahdolliset lahjoitukset tuli ohjata perille Marttilan kirkkoherran, Gustaf Hossleniuksen kautta.

Näitä ystävyydenosoituksia tulikin sitten roppakaupalla, sillä Hosslenius julkisti sanomalehdessä yhteenvedon seuraavan tammikuun puoli väliin mennessä saapuneista lahjoituksista. Useat eri yksityishenkilöt ja muutamat yhdistykset olivat luvanneet tukea hätään joutunutta sotilasvirkamiehen leskeä.  Parempi asuntokin taisi lopulta löytyä, sillä Marttilan rippikirjojen mukaan leski lapsineen muutti Turun kaupunkiin vuoden 1813 aikana.

Kiitos avusta KK!