Juho Vihtori oli kotoisin varsin vaatimattomista oloista. Toki kotitorpassa riitti vilskettä, sillä pitäjänräätäli Heermanilla oli kaksi kisälliä opissaan; serkukset August Fredrik Warelius ja Gustaf Adolf Rosendahl. Näin perheen vanhimman pojan ei tarvinnutkaan seurata isänsä polkuja, vaan hän saattoi lähteä täysin toiselle alalle.
Sen takia voimmekin lukea Nya Pressen -sanomalehdestä maaliskuun viimeisenä päivänä 1883 "lukkari- ja urkurioppilas Johan Viktor Heermanin tulleen valituksi Kiikan kappeliseurakunnan uudeksi lukkariksi". Niinpä Juho Vihtori, joka siis oli äidinkieleltään suomalainen, muutti Kiikan kylän Alakontin talon maille poikamiehenä. Siellä hän asusti ja palveli seurakuntaa aina vuoteen 1889, kunnes lopulta muutti nykyiselle Tarvasjoelle urkuriksi.

Aivan täysin ongelmitta ei Juho Vihtori Heermanin ura Tarvasjoella sujunut. Vuoden 1908 huhtikuussa kuntakokous teki päätöksen, jonka mukaan lukkari-urkuri Heermanin oli hoidettava ja kannettava saarnastuoliin kaikki kirkolliset kuulutukset ilman erillistä korvausta. Tämä ei sopinut Juho Vihtorille ja hän lähetti asiasta valituksen läänin kuvernöörille. Tämä palautti saman vuoden syksyllä valituksen takaisin Heermanille, koska asiassa oli vedottava tuomiokapituliin.
Heerman oli toki pätevänä miehenä itsekin kunnalliselämässä mukana ja niinpä hän oli Tarvasjoen ensimmäinen varsinainen sivutoiminen kunnankirjuri. Vuosi hänen tulonsa jälkeen oli Euran Simolan puustelliin avattu pitäjän ensimmäinen postiasema, jonka hoitajaksi Heerman sitten heti miten ryhtyi. Voi varmasti sanoa, että näiden kaikkien tehtävien takia jokainen tarvasjokelainen tunsi hänet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti