Botolf Ingren

Piikkiön Mäenpään kylän Mäkilän torppariksi tuli vuonna 1865 Maariasta kotoisin ollut Botolf Alexander Ingren yhdessä vaimonsa Maria Kustavan kanssa. Botolf Aleksander oli syntynyt Halisten myllyllä, mutta Maria Kustava oli Piikkiön omia tyttöjä. yntyi 8.1.1842 Katagankarissa Kiimaniityn torpassa ja vanhemmat olivat Juho Juhonpoika ja Juliana Gustava Heikintytär

Botolf ja Maria Kustava olivat astelleet vihille syyskuussa 1862 ja esikoistytär Aleksandra Kustava syntyi seuraavana vuonna. Parin vuoden päästä hän sai seuraa pikkuveli Aukusti Hemmingistä. Sitten olikin jo perheen aika muuttaa isän synnyinpitäjään, Maariaan. Siellä Botolf Ingrenistä leivottiin Vaivaistenkylän Vähätalon Arven torppari. Siellä syntyi vielä kolme lasta lisää, joista eloon jäivät pojat Juho Emil sekä Frans Edvard. Tämä pesue muutti 1874 Turun kaupunkiin.

Isä Botolfin nimi oli hyvin harvinainen 1800-luvun loppupuoliskolla. Germaanisissa kielissä Botolf on johdos sutta merkitsevästä sanasta ja sitä tavataan kirjoitettuna jo ainakin 600-luvulla. Toisaalta vanhassa englannissa puhutaan ”viestintuoja sudesta”.  Botwulf (Botolph) of Thorney oli apotti ja pyhimys, joka perusti luostarin joskus 600-luvulla Sufffolkin lähelle. Tämä pyhimys oli erityisesti matkustajien suojelija.

Ehkäpä isän nimi oli jonkinlainen enne Aukusti Hemmingille, joka työskenteli kuorma-ajurina Turun kaupungissa. Samaa työtä teki aikanaan myös isä Botolf. Jossain välissä Aukusti järjesti aikaa opiskeluun niin paljon, että pääsi ylioppilaaksi Turussa vuonna 1892. Näin hän kuului siihen harvalukuiseen piikkiöläisten nuorukaisten joukkoon, jotka 1800-luvun toisella puoliskolla valmistuivat ylioppilaiksi. Ylioppilastutkinto uudistui 1853 ja ennen vuotta 1900 Piikkiössä syntyneitä ylioppilaita oli yhteensä vain 14.

Akateeminen ura ei kuitenkaan kiehtonut Aukusti Ingreniä, sillä hän päätti lähteä merille. Ikävä kyllä hänen kohtalokseen tuli kuolla syyskuussa 1921 kaukana kotoaan, Englannin Liverpoolissa. Isä Botolf Aleksander oli menehtynyt kymmenen vuotta aikaisemmin Turussa. Äiti Maria Kustava oli kuollut jo 1886. Mainittakoon vielä lopuksi, että Aukusti Hemmingin sisko Aleksandra Kustavan nai turkulainen kivenhakkaaja Juho Kustaa Helenius.

 

 

Hajalan asemapäällikkö

Vuoden 1899 lopulla Halikon Hajalan rautatieaseman tai kuten sitä tuolloin nimitettiin, Hajalan pysäkkeen hoitajaksi tuli Maariassa syntynyt Johan Emil Lindgren[i]. Mukanaan hän toi vaimonsa Hilja Vesaniemen, joka oli syntynyt Urjalassa[ii]. Herra Ingren oli päässyt  ylioppilaaksi Turun klassisesta lyseosta ja antautunut sitten rautateiden palvelukseen. Hiljan kanssa hän oli mennyt vihille marraskuussa 1898, noin vuotta ennen Hajalaan tuloaan. Lapsia pariskunnalle ei koskaan syntynyt. Morsian syntymäkuntaa ei pidä ihmetellä, sillä ennen Hajalaan Ingren oli ollut kirjurina Urjalan asemalla.

Hajalan asema rakennettiin 1890-luvun lopulla Bruno Granholmin piirustusten pohjalta ja sitä laajennettiin asemapäällikön asunnolla 1904. Oheinen kuva on otettu kesäkuussa 1906 ja se on Suomen Rautatiemuseon kokoelmista. Johan Emil Ingren ei ehtinyt tätä laajenusta nähdä, sillä hän muutti puolisonsa kanssa jo tammikuussa 1906 Laukaaseen[iii], jossa hänestä tuli sikäläisen aseman päällikkö. Ikävä kyllä Ingrenin uran katkaisi jo samana vuonna sairastuminen. Pitkään podettu hermotauti yltyi jo kesällä 1907 niin pahaksi, että Ingren hakeutui Pitkäniemen parantolaan. Siellä hän myös kuoli vain 37 vuoden iässä joulukuussa 1907.

Muistokirjoituksessa[iv] Ingreniä luonnehdittiin hiljaiseksi mieheksi, jonka vaiteliaan kuoren alla sykki lämpöinen sydän. Rautateillä ei arveltu olleen montaa miestä, joka olisi ollut yhtä ystävällinen, avulias ja hyväntahtoinen kuin Johan Emil Ingren. Erityisesti nuoremmille virkamieskollegoilleen hän oli paljon käytetty neuvonantaja. Tämä heijastui myös asiakaspalveluun, sillä Hajalan kylän asukkaat antoivat hänelle muistolahjan Laukaaseen muuton hetkellä.

 

Kuva: Suomen Rautatiemuseo/SRM

 

---

[i] Halikko muuttaneet 1895-1905 (MKO647-648) Kansallisarkisto

[ii] Halikko rippikirja 1891-1900 (AP_I I Aa:27)  Sivu 107 Kansallisarkisto

[iii] Halikko rippikirja 1901-1910 (AP_II I Aa:30)  Sivu 882 Kansallisarkisto

[iv] Aamulehti, 18.12.1907, nro 291, s. 2